Haukuntaa...

Viime vuonna joulun aikoihin elämä Dominon kanssa oli varsin haastavaa.  

Sisällä meillä oli päiväsaikaan suloinen karvapallero.

Yöaikaan ja ulkona meillä oli haukkuva räksyttäjä. 

Fiiliksiä niistä ajoista löytyy täältä.

Vajaan vuoden ikä taisi olla se, mikä tämän sai aikaan.

Tai se, että liikunnan tarve olisi kasvanut, mutta me emme siihen ymmärtäneet reagoida. 

Lisäksi minä sairastuin ja lepäsin päivät pitkät, että eipä minustakaan mitään iloa Dominolle ollut.

En nyt muista, olenko kirjoittanut, mutta meille silloin Faunattaresta kotiutettiin haukkupanta. 

Alunperin häpeilin edes kysyä koko haukkupantaa kaupassa. Vaikka myyjät olivat jo tuttuja ja aivan huipputyyppejä, niin jotenkin kovasti tunsin epäonnistuneeni kasvatuksessa; me kun valitsimme asuinalueelle rodun, joka nimenomaan ei hauku, eikä siten häiritse naapureita. Hoitoystävämme E:n en ole koskaan kuullut haukkuvan! 

Faunattaren tyttöjen reaktio oli aivan päinvastainen kuin odotin. 

He suosittelivat pantaa juurikin Dominon ikäiselle murkulle, jotta haukkuminen saataisiin heti alkuunsa loppumaan. 

Niin monta kertaa aiemminkin on kivi pudonnut sydämeltäni tuolla liikkeessä ollessa; ihanaa, kun voi luottaa ammattitaitoiseen henkilökuntaan! 

Pantaa alettiin sitten käyttää ulkona. 

Oli talvi ja karva pöyheää! 

Sisään tullessa kaulan alueen karvasta huomasi, että panta oli toiminut. 

Siis sinne karvaan. Ei kuonoon asti. 

Ohjeissa kehotettiin leikkaamaan kaulakarvoitusta; en kyllä! 

Kiristimme hihnaa niin, että panta pysyi juuri kuonon alla ja edistystä alkoi tapahtumaan. 

No, ei se fasaania tai kissaa voittanut, mutta sellaisen turhanpäiväisen rähinän sai loppumaan. 

Jossain vaiheessa Domino tuli sisään ja panta jäi lojumaan yöksi lumeen. 

Hyvin pelitti siltikin! 

Patterit vaihdettiin kevään aikana muistaakseni kahteen kertaan. 

Pakkauksen mukana tuli tuoksuton suihke, ja myöhemmin ostin vielä sitruunan tuoksuisen suihkeen. ( Tuoksuttoman valitsin ensin, kun jossain sanottiin koko talon haisevan sitten, kun koiran turkkiin jää tätä sitruunan tuoksua. No, ei minusta haise niin voimakkaasti. )

En osaa sanoa, oliko sitruunalla vaikutusta haukkumiseen. 

Molemmissa täyttöpulloissa ainetta on vielä, että varsin riittoisaa tuo on. 

Niin, syy tähän postaukseen on siinä, että eilen poistin patterin tuosta varsin käyttökelpoisesta aparaatista ja varastoin sen yläkaappiin. 

Haukkuminen on vähentynyt merkittävästi. En voi sanoa, että kokonaan, koska nuo fasaanit ja kissa saavat kyllä  äänitorven käynnistymään! 

Summa summarum; meillä haukkupanta murkulla oli hyvä juttu.  
Ihan turhaan häpeilin sen hankintaa. 
Vaikka maailmaan ääntä sopii,  
niin kyllä suloinen pakkaus on hiljainen chowi!