Korona-ajan kokoontumisrajoitukset ovat nyt huhtikuulla 2021 höllentyneet sen verran, että olemme voineet taas aloittaa kevakerhoilun.
Tällä kertaa vuorolleni osui kerho-osuuden järjestäminen. Sovimme edellisen kerhon päätteeksi, että seuraavassa kerhossa kaivamme esiin jo lähes pölyttyneet vesivärit ja maalailemme keväiset taideteokset. Tassuttelin siis kerhoon hurjien bagassien kera; värejä, siveltimiä, paperia, alustoja....
Aloitimme kerhon Satu Sopasen väriarvoituksia kappaleella, jossa lauletaan leskenlehdistä. Seuraava biisivalinta oli Kevätmarssi, jonka löysin Musica 1-2 -kirjasta.
Näitä ja muita keväisiä lauluja kuunnellessa saivat kerholaiset maalailla, jutella tai vain kuunnella.
Kiva keväinen satu, jonka kuvitin käsinukein löytyi täältä. Kuvitus oli helppo pupu-, karhu- ja kettukäsinukeilla. Lisäksi minulla oli keltaisesta villalangasta ja piipunrassista sekunnissa kyhätty voikukka, jota pupu sadun alussa syö.
Kollegani piti kerhon hartausosuuden. Miten ajattelematon olenkaan ollut, kun en ole koulussa oppilaille esitellyt Vivaldin neljästä vuodenajasta hienosti kuvitettua kevättä.
Ihana pikainen keväthartaus löytyy Tikkurilan seurakunnan YouTube-kanavalta. Hienosti kuvitetun ystävyys-aiheisen hartauden lopussa on ihana runo ystävyydestä:
Osaisinpa olla toiselle ystävä hyvä.
Olisin sellainen kuin kaivo; vanha ja syvä.
Ei tulisi heti pohja eteen,
vaikka millä mitalla heittäisit murheita veteen.
Suruja, huolia ja kyyneleitä osaisin ottaa vastaan,
vai vertaisinko ystävyyttäni sittenkin pastaan?
olisin silloin ystävänä hauska kuin pelle.
Ja monipuolinen kuten spagetti, makaroni tai tagliatelle.
Ystävänä haluaisin aina sulle apua antaa,
vaikeiden aikojen yli sut kantaa.
Kesä kun saapuu, niin tärkein pyyntö olis tämä,
ei jätetä ketään yksin vaan otetaan käyttöön ystävän merkit nämä!
💗
Seuraavassa kerhossa minulla onkin vuorossa hartaus...
Saas nähdä, mitä siihen keksin...🙋