lauantai 13. lokakuuta 2018

Syysloman kynnyksellä -2018-



Olen ollut koko yön koulussa....

Olen laittanut reppuihin läksyjä, tarkistanut eilisiä läksyjä, opettanut lukemaan, siirrellyt yhteenlaskussa timantteja yksi kerrallaan ja sanonut painokkaasti numeron nimen. 
Olen laskeutunut lapsen tasolle ja kertonut, miksi toisen tönäiseminen oli väärin. Olen vaatinut pyytämään anteeksi. Piirtänyt tikku-ukko versiona kaksi tarinaa; sen, jossa pyydetään anteeksi ja kaikki lopuksi hymyilevät sekä sen, jossa ei pyydetä ja kaikki ovat surunaamoja. 
Olen syönyt ruokalassa hernekeittoa ja murehtinut saanko valtavat ilmavaivat ennen koulupäivän loppua. Olen kävellyt välitunnilla koulun pihaa edestakaisin ja toivonut selkääni silmiä, että näkisin kaiken, jotta voisin ennaltaehkäistä vahinkoja. Olen ollut onnellinen, että ostin kolme numeroa liian suuret ulkohousut, joihin on helppo pujahtaa ennen välitunnin alkua. 

Kaiken tämän ja paljon sellaista, mitä en enää muista, olen tehnyt eilisen klo 22 ja aamu 7.10 välillä. 
Unissani. 

Huomenna alkaa virallisesti syysloma. 

Sanoivat joskus taannoin jonkun tutkimuksen osoittaneen, että ihmisen mieli vaatisi oikein neljän viikon kesäloman, jotta työn aiheuttama kuorma nollaantuisi mielestä. 
Sitä nyt en enää sen tarkemmin  muista, mutta viime yö osoitti kyllä taas sen, että minä en ole kykenevä siirtämään itseäni kotivaihteelle viikonlopun aikana. 
En minä siitä ole kovasti itseäni piiskannut; kaikki on vielä niin uutta; paljon on opittavaa, vaikka paljon olen jo oppinutkin.    
Erityisluokassa ohjaajana olo on kuulunut unelmaani tärkeänä osana jo pidemmän aikaa. 
On kai ihan luonnollista, että se valtaa nyt merkittävän osan aivojeni kovalevyltä. Vallatkoon nyt, niin kauan, kun lopputuloksessa on suupielet ylöspäin. 

Toivotamme teille kaikille ihanan värikästä syksyä, riippumatta siitä vietättekö syyslomaa vai teettekö työtä suupielet koholla