Koulunkäynninohjaajan vaatekaapin monet aarteet

Luonnokseksi oli jäänyt tällainen vaatekaappikirjoitema. Julkaistaan nyt sekin, vaikka aikaa on jo kulunut. 

Ensimmäinen vuosi koulunkäynninohjaajana on takanapäin. 
Jossain vaiheessa kulunutta vuotta mieleeni pulpahti, että haluan tänne blogiin tehdä päivityksen siitä, mitä kaikkea vuoden aikana vaatekaapista on päälleni sujahtanut ja mitä kaikkea sieltä olisi ollut tarpeellista tai mukavaa löytyä. 

Viime syksy oli pitkään lämmin. Kun vihdoin tuli aika kaivaa jotain suojaavampaa päälle, oli luottovalinta edelleen Didriksonin parkatakki, jonka käyttöikää en häpeäkseni edes muista! Takki on palvellut ainakin 5-6 vuotta, ellei kauemminkin. Meillä välituntivalvonnassa periaatteena on, että myös aikuiset käyttävät säänmukaisesti pihahousuja. Itse koin pienen kuoleman ostaessani tarjouksesta Rukan WindStopperit, mutta näin myöhemmin laskiessa, ei niille päivää päälle paljoa hintaa ole kertynyt. Ovat olleet loistava hankinta! 

Prisman tarjouksesta nappasin mustat Crocksin kumpparit, jotka ovat olleet vaivattomat sateisena syksynä. Ovat kivasti niin lyhytvartiset, että erilaiset villasukat pursuilevat kivasti varsista. 

Pakkasten alkaessa Rukka jatkoi alaosassa, mutta yläosaan vaihtui Didriksonin paksumpi versio, joka sekin raukka jo eläkeiässä, mutta hyvin vain porskuttaa. 

Joulun aikaan otin käyttöön punaisen kirpparilta neljällä eurolla löytyneen Vilan mekon/tunikan. Tonttulakkikin oli luonnollisesti menossa mukana, kuten myös erilaiset jouluaiheiset korvikset. Ensi jouluksi haaveilen jouluaiheisista pitkävartisista villasukista tai paremminkin säärystimistä, koska sisäkenkien/tossujen kanssa villasukat eivät oikein minulla toimi...

Tänä vuonna ystävänpäivä sattui koulupäivälle. Koska oppilaat ovat kovin visuaalisia, halusin vaatetuksella kuvastaa tätäkin päivää jotenkin. Kaivoin kaapin perältä joulun aikaan käyttämäni Vilan punaisen mekon ja siihen mätsäävän puna/vaalenapunaisen huivin. 

Maaliskuussa vietimme suvaitsevaisuuden päivää ja pukeuduimme värikkäästi. Minulle, jolla arjen väripalettiin kuuluvat sinisen sävyt, valkoinen ja pinkki/fuksia, päivä tuotti vähän päänvaivaa. Nappasin lopulta Prismasta vaaleanpunapohjaisen ruusukuvioisen paitulin, jonka sitten kesällä ajattelin sopivan tummansiniseen alaosaan. Työkaverini oli toteuttanut sen, mistä itsekin unelmoin. Hänellä oli kiljuvan pinkit korkkarit ja sukkikset, keltainen hame sekä vaaleanvihreäsävyinen Marimekon pallopaita. Hiuksissaan vielä valtava punainen Minni-hiirimäinen  rusetti! Kesän kirpparikierroksilta aion ehdottomasti kotiuttaa jotain aivan älytöntä, jota käytän ensi vuonna. 

Huhtikuussa vietimme kansainvälisyyspäivää. Meidän luokkamme teemana oli Amerikka. Sain serkultani lainaksi aidon NY:n baseball-paidan. Asukokonaisuuteen mätsäsivät siniset Converset ja jenkkihuivi. Alun perin ajattelin, että mahtavaa olisi ollut löytää jostain XXXXL-kokoinen koripalloasu; pelipaita, shortsit ja tyyliin 45-koon varsilenkkarit. Olisin sitten palloillut pitkin käytäviä ja hauskuuttanut oppilaita. Tämäkin idea jää muhimaan...

Toukokuussa vapun aattona oppilaskunta järjesti päivän teemalla hassu hattu ja lasit. 

Tarton matkalta nappaisin paikallisesta putiikista kukkapurkkihatun. Tallinnasta löytyi Tigerista vielä syntymäpäiväkakkuhattu, jonka senkin nappasin edullisen hintansa tähden varalta matkaan. Tyttären huoneen kätköistä löysin jotkut lasit, mutta hassut lasit lähtevät mukaan, kun kirppareilla sellaisiin tulevaisuudessa törmään. 

Iltapäivätoiminnan puolella vietimme oikein perinteiset naamiaiset vapun kunniaksi. Pukeuduin Spr:n kirpparilta kympillä löytämääni pingviinihaalariin, joka hoiti tehtävänsä, eli hauskuutti oppilaita loistavasti! 

Ei käy kieltäminen, etteivätkö tällaiset tempaukset aiheuta ylimääräistä päänvaivaa, mutta päivien lopuksi, kun pysähtyy miettimään oppilaiden yllättyneitä ilmeitä, niin ymärtää, että kannattaa nähdä vaivaa. Ja kyllä esimerkiksi tuo pingviiniasuni pidensi ihan aikuisten työkavereidenikin elämää merkittävästi; niin mojovat naurut sain osakseni. 
Jos kaiken edellämainitun olisi siinä paikassa hankkinut uutena, olisi  hankintoihin helposti saanut kulumaan mojovan osan ohjaajan palkasta. Ennakointi ja kirppareilla taajaan pyörähtäminen on tässäkin asiassa a ja o. 

Opiskeluaikana työharjoittelussa vietettiin kiva väri-viikko. Jokaiselle koulupäivälle annettiin värikoodi, jonka mukaan pukeuduttiin.

Lapsieni koulussa edellistä vastaavana teemana olivat raitapäivä, huppupäässäpäivä ja ainakin eivalkoistamustaaharmaatapäivä. Kiva teemapäivä, josta myös olen kuullut on SuoraanSängystä-päivä, jossa kouluun saavutaan tyyliin yöpsyissä. 

Jouluhommia

Eilen illalla pystytettiin keittiöön yhtäkkiä korttipaja. 

Olen napsinut kirppareilta edullisesti erilaisia koristepapereita ja eilen niistä sitten väsättiin kolmioina kuusia valmiisiin korttipohjiin.  

  Vähän jäi mielestäni liian valkoinen fiilis näihin, mutta kun ei nyt punaista kartonkia vielä taustaksi tähän hätään mistään löytynyt, niin näillä mennään nyt tämä joulu. 

 Mukavasti kului lauantai-ilta näiden parissa. 

Makutuomarina papereiden valinnassa toimi Daim, joka on silminnähden kesän jälkeen rauhoittunut. Ikää on nyt vuosi ja seitsemisen kuukautta, Daim on tällä erää antanut periksi vallanhaussaan elellen aika pitkälti Dominon sääntöjen mukaisesti. 

Dominolla on oma elämä; oma ruhtinaallinen muista piittaamaton elämäntapa. Hän on niinkuin itse haluaa. Silloin kun hän haluaa olla kanssamme, hän kyllä on, mutta on silti pidättyväinen ja enemmän omissa oloissaan. 

Daim sen sijaan voisi olla kanssamme ihan koko ajan. Hän on vieressä, sylissä, kerjäämässä rapsutuksia; aina siellä, missä tapahtuu. Hän on sillä tavalla vielä paljon pentuisempi. Ja näin joku mainitsikin joskus, että toinen Chowi elää pentuisempana pidempään, koska se ymmärtää,että vanhempi kyllä hoitaa aikuisen koiran hommat. 

Daimia ei ole sosialistettu alkuunkaan yhtä paljon kuin Dominoa. Hän on hyvin perhekeskeinen. Juoksee pakoon vieraiden silityksiä tai jopa haukkuu vieraille. Domino menee melkeinpä kaikkien luokse häntä heiluen onnellisena uudesta tuttavuudesta. 

Monessa suhteessa D:t ovat kuin yö ja päivä. 

Täällä pestään nyt yhtäkkiä ensi viikolle pyykit puhtaiksi ja valmistaudutaan sitten Solina-kuoron jouluiseen konserttiin, joka pidetään Lakeuden Ristissä tänään kello 15. Tällä kertaa pidän huolen siitä, että muistan ottaa mukaan nessuja; on sen verran ihana tapahtuma, että kyynel varmasti taas tulee silmäkulmaan. 

Voi hyvin! 

Juhlava viikonloppu..

Meillä vietettiin menneenä viikonloppuna toisen poikamme rippijuhlaa. Domino ja Daim olivat luonnollisesti menossa mukana. Onnellinen olen siitä, että he sopeutuvat niin loistavasti muuttuviin tilanteisiin.  Ainoat asiat, joita murehdin juhlapäivänä, olivat portit; niiden vahingossa auki jääminen ja Daim, joka märällä kaulallaan kastelisi vieraiden juhlavaatteeet. 

Kirpparilta ostin kympillä vanhan kehyksen, jota käytimme valokuvauksen rekvisiittana. Voi, miten mahtavasti vieraat innostuivat kuviin, kun saivat pidellä kehystä kasvojensa ympärillä. Aivan kuin kuva olisikin otettu kehyksestä, eikä vieraasta. Kehys laukaisi jännitystä ja kuvista tuli todella loistavia. Kehys jää kyllä odottamaan seuraavaakin kuvaussessiota. 

Jokin aika sitten selasin Villa Bohemian-blogia, josta mieleeni jäi lauseet: " Kokoontumisten ja juhlien toiseksi parasta antia on se, että ainahan vähäsen on rempattava tai uudistettava kotia. Niin se vaan on, että pieni rakentaminen/remontointi kuuluu joka elämän kohokohtaan." 

Näin se on meilläkin. Paapan vanhat pölkyt pääsivät juhlien ansiosta reunustamaan Jasmineja. Joku varmasti muistaa, että turvepaakut, jotka tässä ennen olivat, saivat ei niin hellän käsittelyn By Daim. 

 Mieheni ja setänsä 30 vuotta sitten rakentama kaunis kehikko pystytettiin puutarhaan. Tyttäremme viritti siihen Ikean hentoiset verhot ja YkkösBasaarilta kotiutimme pienen keinun, joka söpösti sopii siihen kuin nenä päähän. Pupu on ihan luonnon oma; oli eräänä aamuna meillä vierailulla. 

Kuvassa näkyvän portaan  nappasin Facebookista Lapuan Roskalavalta. Se oli / on tarkoitus päällystää kyllästetyllä, mutta jotenkin kummasti aika ei vain riitä kaikkeen...Ihmeellistä ☺

 Sisällä ei tänä vuonna tapahtunut mitään suurta. Varastosta löysin maalipurkin, jolla edellisiin juhliin maalasin kodinhoitohuoneen ja poitsun seiniä. Oli onnekseni juuri ja juuri sen verran pohjalla, että eteisen seinät saivat raikkaamman ilmeen. 

Pientä sisustusta tapahtui kiitos vaasalaisen KaunisCoton, jossa kivijalkamyymälässä oli huimat alennukset. RivieraMaisonin tumma rottinki on nyt aivan vienyt sydämeni (lue myös rahani).  

Kukat ovat myös se, mikä mielestäni tekee juhlan. Tänäkin vuonna tilasin kahvipöydän asetelman ja olohuoneen Hortensiat Seinäjoen Citymarketin  AR-kukasta. 

 Asetelma on tehty Partyliten vanhaan, vanhaan somisteeseen, joka aina juhlien aikaan pääsee yläkaapista käyttöön. 

 Olihan meillä sitten kaikilla juhlavan päivän jälkeen aikamoinen väsy...

Päivä, jolloin hymyilytti heti aamulla...

Joinakin aamuina sitä vain herää ja kaikki jotenkin sujuu!

Tiedätkö, kun keität kahvin lähes huomaamattasi samalla, kun laitat koneellisen pyykkiä pesuun. Gluteenitonta näkkileipää onkin vielä kolme siivua jäljellä ja suolakurkku tuoksuu jotenkin todella ihanalta auringonsäteiden pilkahdellessa sälekaihtimen välistä. 

Kaihtimet avatessa auringonvalo paljastaa pölyhiukkasia. Mutta sen sijaan, että närkästyisit, suunnittelet mielessäsi, kuinka kaivat esiin siivouskamat ja siirrät kaikki talviset sisustusjutut varastoon. 

Voisi kai sanoa, että kevät on tullut....

Tänä aamuna minulle kävi näin. 

Välitin miehelleni postin lähettämän tekstarin ja pyysin häntä töidensa ohella noutamaan paketin SmartPostista. Kerroin, että vietän tänään "en tuhlaa euroakaan"-päivää, ja että olisi todella säästeliästä, että hän toisi paketin kulkiessaan. Itse jos lähtisin Prismaan, tekisin suunnattomia heräteostoksia, joista me kumpikaan emme olisi onnellisia jälkeenpäin. 

Läpi meni. 

Paketti kotiutui, kun lasten kanssa katselimme yhteistä suosikkiamme Sohvaperunoita YleAreenasta. 

Ajattelin, että Sohvikset kruunasivat aamun aivan totaalisesti! En heti keksi toista ohjelmaa, joka tuottaisi niin suunnatonta mielihyvää! Olen itse 70-luvun lapsi ja 80-luvulla televisiosta tuli merkittävä osa elämääni. Asuimme uudehkossa rivitalossa ja meillä näkyi taivaskanavat! Sen kokeneet ymmärtävät, miten elämää mullistava juttu oli kyseessä. 

Tunnistan itseni sohvaperunaksi. Ylpeäksi sellaiseksi! 

Samaistun monien Sohvisten mielipiteisiin ja ilmeisiin. Aivan huippu on esimerkiksi se rovaniemeläinen rouva keittiönpöytänsä äärellä. Ukkokultansa on myös roolinsa Sohviksissa ansainnut; voi niitä ilmeitä! 

Todellista rakkautta on olla läsnä... Näin meilläkin usein käy; ei nyt niin kiinnosta, mutta toisen kyljessä on hyvä olla. 

Se paketti...

Avatessani ensimmäistä sanomalehtimyttyä ajattelin, että ei ole todellista!! Myyjä on lähettänyt epähuomiossa minulle väärän paketin!!!

Mytystä paljastui ihana Miljögårdenin lasi, vaikka odotin GreenGaten kuppeja. 

Kun jatkoin purkamista löytyivät myös ostamani kaksi kahvikuppia, asetti ja muki. 

Voisiko tämä täydelliseltä tuntuva aamu olla sellainen, että toisella puolella Suomea on joku, joka lähettää minulle pyytettömästi kaupan päälle kaksi ihanaa lasia?!?

Uskomattomalta tämä tuntuu...

Nyt alkaa melkein tuntua siltä, että käynti veikkauspisteellä voisi kannattaa ☺

Pikku hiljaa GreenGaten astioiden kokoemani on kasvanut varsin mukavaksi. 

Viime aikoina olen tehnyt luvattoman paljon hyviä löytöjä Facebookin Greengateen Hurahtaneiden-ryhmästä. Sitä kautta tämäkin satsi tuli. 

Kiitos ihanasta paketista; kiitos yllätyksestä ja hyvästä fyllingistä. 

On aina ilo saada postit ehjänä perille. 

Tää lähtee nyt pesemään lattioita ja laittaan kevään pastellisävyjä esille. 

Tänä aamuna meille saapui kevät. 

💓

Suomi 100

Onnea Suomi 100 vuotta ja Onnea me kaikki suomalaiset, jotka saamme juhlia tänään itsenäistä kotimaata. 

Täällä aamu lähti käyntiin puoli kuudelta; Domino ja Daim juoksentelivat onnellisina uudella lumella puolisen tuntia. 

Neidin kanssa koristelimme sitten huomiseen keva-kerhon kahvihetkeen kaikille osallistujille Suomi-piparin. 

 Piparimuotin nappasin syksyllä kirpparilta eurolla! On se jo ehtinyt maksaa itsensä, kun ensin töissä lasten kanssa teimme kotiinviemistä ja nyt vielä nämäkin. Itse vältän nyt viljaista, kun vatsa meinaa oireilla meilkein kaikesta, mitä sinne sullon. 

 Nettiä selatessa sattui eteeni tällainen Alakarpisti-blogi.

Siellä samalla muotilla oli tehty munattomia pikkuleipiä, joissa oli käytetty mantelijauhoa ja tuorejuustoa. Mietin reseptin muokkaamista niin, että jäisi maitokin pois. Katsotaan, kuinka innostun kokeilemaan. 

Tässä on omien sanojensa mukaan meidän neidin nätein pipari. 

Sen kauneuden myötä toivotamme kaikille oikein 

Onnellista Itsenäisyyspäivää! 

Pennissä on miljoonan alku. Osa 2

Euro eurolta on "hankittu"  Dominon tapaan myös perheemme uusi jäsen; 

Pyöreän Talon Uniikki Ursula. 

Projekti on vain ollut tällä kertaa huisin paljon haastavampi! 

Edellisestä rykäisystä on aikaa kulunut vasta todella vähän; reilu vuosi. Silloin varastoista tyhjennettiin kaikki vähänkään arvokas. Tavara, jolla varat kerätään nyt, on siis hyvinkin valikoitunutta. 

Ursulan hankinnan meille mahdollistaa Seinäjoella sijaitseva YkkösBasaari. 

Olemme vuokranneet tuolla noin 300-paikkaisella kirpparilla lokeroa nyt toukokuun alusta saakka. 

Matka lokeron siistinä pitämiseen ja täyttämiseen on nyt lyhyempi ja olenkin yrittänyt päivittää lokeroa lähes päivittäin. Jossain vaiheessa menekki oli hiljaisempaa ja lokero alkoi jo pursuta lähes yli. Nyt pinnistelen muutaman päivän vain siivoamalla, jotta saan seuraavaksi jotain suurempia tavaroita mahtumaan. 

Comboon vein tavaraa paljon. Kaiken hintaista ja monenlaista, jotta jokainen asiakas löytäisi jotain tarpellista. 

Nyt päätin toimia hieman toisin. Karsin aluksi kaikki mielestäni alle 5:n euron arvoiset  tavarat ja annoin taholle, jolla on aikaa ja resursseja myydä näitä eteenpäin pitempään. Meidän tulee saada tavara myydyksi nopeasti. 

Pääsääntöisesti siis yritän myydä vain yli 5: euron tavaroita. 

No, Ursulaan niitäkin pitää löytyä aika lailla monta ☺

Meidän neiti on käyttänyt vuosia PompDeLuxin vaatteita. Olenkin niistä teille jo aiemmin maininnut. Aivan ihania pidä-ja-pese vaatteita, jotka ovat mielestäni kauniita ja jonka uuden kauden mallisto sopii aina vanhaan mallistoon. 

Uutena meille ei näitä ole aikoihin ostettu; nykyään niitä saa jo kirpparilta ihan kivasti. Toista oli silloin, kun näihin hurahdin. Neidin kaapin siivous toi aikamoisen kasan vaatetta a' 5 euroa, joista lähdettiin liikkeelle. 

Poikien kaapeista nostettiin esiin pölyttyneet Aku Ankat! 

Lasten synnyttyä automaattisesti ajattelin, että Aku se on tilattava. Ja pah! Meillä ei ole koskaa luettu sarjakuvia. Myös Akuista kokosin viiden euron kasoja. 

Mistäs minä sitten luovuin.....

Porkkanavaatteista. 

Noista, jotka ovat olleet kaapissa kärsivällisesti odottamassa ja välillä tsemppaamassa elämänmuutokseen.  Sinne lähtivät Espritin ihanat kotelomekot ja Creamin romanttiset röyhelöt. Kaikki, joita olen edulliseti kirppareilta vuosien saatossa kerännyt. 

Kyllä siinä kävi sitten niin, että kun kaapista hävisi kaikki se, mitä ei käytä, niin jotenkin siellä oli muka enemmän. Aiemmin katsoi, että tuota ei voi pitää, tuo ei mahdu -vielä, ei tuota. Nyt siellä onkin vain mahdollisuuksia; voi valita minkä tahansa! 

No kyllä sinne Basaarille on toki muutakin lähtenyt. Tässä nyt oli vain muutama esimerkki.  

Kyllä minä olen useasti kiittänyt tätä kirpparikulttuuria, joka meillä nykyään on. 

On se vaan hyvä juttu. 

Se mahdollistaa monia sellaisia juttuja, joihin muuten ei millään olisi varaa. 

Ja kun tuolla aiemmin kehuin Vaasan Combon henkilökuntaa, niin aivan yhtä lämpimät ajatukset lähtevät myös YkkösBasaarin tyypeillekkin! 

Hienoa on tehdä "yhteistyötä" tämän Ursula-projektin parissa!

Hankkeesta puuttuu vielä muuten muutama euro; tää menis ny hinnoitteleen pari Pentikin pöytälamppua, kun niitä ei meidän teinien mukaan tarvita ihan joka pöydällä ☺ 
Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Pennissä miljoonan alku...

Uusimmassa Koiramme-lehdessä oli artikkeli siitä, ovatko koiranpennut jo liian kalliita. 

Taisin olla 9-vuoias, kun tätini halusi antaa minulle pienen chihuahuan pennun. Tuolloin pentu maksoi muistaakseni 1500 markkaa. 

....Täytyy oikein muutamaan kertaan miettiä, että joo-o.. nykypäivän 250 euroa.

Bablo oli rekisteröity ja kaunis, mutta toki noin kolmikiloinen, että vaikea sanoa, miten paljon tämä vaikutti sitten hintaan. Bablo eli kuitenkin yli 10 vuotta ja oli vallan mainio kotikoira. Jokaisen markan arvoinen. 

Kun aloimme suunnitella chowchow:n hankintaa, ymmärsin heti, ettei meillä mitenkään kolmen lapsen arjessa olisi ylimääräistä pennun hinnan verran. 

Jostain rahat oli kerättävä. 

Sattumalta juuri tuohon aikaan Vaasassa Suvi-kirppis muutti Suvilahdesta ABC:n luo, lähemmäs Vaasan lentokenttää ja vaihtoi nimensä Comboksi. 

Hokasin tilaisuuteni tulleen! 

Varasin kirppispaikan heti elokuun 2015 avajaisiin. 
Myyntiä tuli hienosti ja pidimme paikkaa aina talveen 2016 asti. Kävin siivoilemassa ja täyttämässä paikkaa noin parin viikon välein. Matkaa Vaasaan toki tuli, mutta se oli meidän sen aikainen harrastus; harva harrastus on ilmaista ja tämä, kuten harrastukset yleisestikin, kantoi hedelmää! 
Alkuvuodesta saimme sitten tiedon Dominosta. Etsin vielä viimeisetkin aarteet varaston perältä ja saimme kokoon hankintasumman sekä rahan vakuutukseen ja pentuajan rokotuksiin. 
Tuohon aikaan Combon henkilökunta tuli niin tutuksi, että kassalla sitten jutusteltiin Dominosta ja myynnistä. Domino kerättiin euro eurolta; pikku hiljaa. 
Mahtavaa oli, miten henkilökunta oli mukana jutussa; sekä myynnin seurannassa, että lemmikin odotuksessa, vaikka meitä paikan vuokraajia oli Combossa 300! 
Kerättiin siinä vajaassa puolessa vuodessa hiukan enemmän kuin 250 euroa.
Suuri kiitos kuuluu toki esimerkiksi isovanhemmille, jotka innostuivat siivoilemaan vuosikymmeniä koskemattomina olleita varastojaan. 
Jos jonkinlaista aarretta sieltä löytyikin. Kaikkea ei toki maltettu laittaa kiertoon. 

Luitko sinä tuon Koiramme-lehden artikkelin?
Itseltäni se jäi kesken...
Täytyy palata vielä uudemman kerran sen pariin, jotta saan selville, mitä mieltä artikkelin kirjoittaja asiasta oli. 
Kallista tai ei, hauvakuumetta on ollut ilmassa. 
Euroja on taas ruvettu laittamaan peräkkäin. Pikku hiljaa, kolikko kerrallaan. 
Keskisen Vesa sen joskus sano, jotta
" Pennissä se on se milijoonanki alaku ".

Pikainen pyörähdys pohjoisessa

Eilen teimme pienen pikaisen pyrähdyksen pohjoiseen. 

Löysin viime viikolla esikoisen rippijuhlia ajatellen Torista huokean polyrottinkisen sohvaryhmän, jonka ajattelin olevan juuri sopiva meidän terassille. 

Kun kulunut vuosi on eletty aikuisopintotuen varassa, ei uuteen samanlaiseen mitenkään varat tällä hetkellä riittäisi ja toisekseen olen jo niin tottunut siihen, että lähes kaikki löytyy kierrätettynä, etten esimerkiksi postin tuomia mainoksia edes selaa.  

Ryhmä oli kuin uusi; se myytiin muuton alta huokeasti, nopeasti pois. 

Siitä kuvia enemmän sitten, kun saadaan terassi kesäkuntoon. 

Menomatkalla pidimme pienen käpsyttelytauon Kaustisilla. Lapset pelasivat ja minä juoksin läpi kirppis Basaarin, joka oli sopivasti juuri ajamamme tien vieressä. 

Sieltä mukaan tarttui tämä: 

 Joka pääsee roikkumaan tähän: 

Paluumatkalla teimme jokakesäisen pysähdyksen Kalajoen Hiekkasärkillä. 

Ilma oli aivan tyyni; ikinä aiempina vuosina ei ole noin tyyni sää osunut meidän vierailumme ajankohtaan. Muistelisin, että lähes joka kerta olemme olleet tuulitakit päällä. Lapsethan tarkenevat uida joka vuosi säästä riippumatta! 

On jännää, miten jotkut paikat tuntuvat jotenkin omilta. Tulee tunne, että täällä ollaan taas ja näin sen kuuluukin olla. 

Yksi asia, joka kulkee Kalajoen kanssa käsi kädessä on hiljainen tuhina takapenkillä, kun kotimatka alkaa. 

Kotipiha on kyllä paras paikka herätä kivan reissun päätteeksi. 

Aivan huikee menovinkki huomiselle lauantaille!

Tulin teille kertomaan tästä huimasta jutusta, jonka Seinäjoen YkkösBasaari on järjestänyt!

Huomenna lauantaina viettävät siellä 1-vuotis synttäreitä!

Kello 11-12 voi puhelimitse alla olevasta numerosta varata myyntipaikan

hintaan 1 euro per päivä!

100 ensimmäistä asiakasta saa ilmaisen ämpärin ja

paikan päällä voi herkutella mun suosikkikahvilan, ilmajokisen  Mallan Makeat leivonnaista!

Lähtekääpäs tekemään löytöjä, tapaamaan tuttuja ja herkuttelemaan!

Nyt myös paikan varaaminen onnistuu nettisivujen kautta!

Myyntiähän me ollaankin jo reaaliajassa seurattu.

Hienoja uudistuksia!

Syksyn eka viikko?

Tervehdys!

Syksy on tullut; koulu alkanut ja kolea viileä sää saapunut. 

Jotenkin tunnelmaan sopii hyvin tämä keväällä Dominosta otettu kuva; lämmin ja mukava. 

Olemme lasten kanssa tällä viikolla aamuisin lähteneet samaa matkaa kouluun. Domino on ollut noin kuutisen tuntia yksikseen kotona. Luullakseni suuri osa tuosta ajasta on kulunut nukkuen. Mitään näkyvää ei poissaollessamme ole tapahtunut. Kotiinpalatessamme Domino on silminnähden onnellinen. Illat hän on yllättävänkin seurallinen. 

Ilma on muuttunut niin radikaalisti, ettemme pysty pitämään olohuoneen tai kodarin ovea enää alituiseen avoinna ja Domino on tämän johdosta viihtynyt paljon iltaisin sisällä.

Koulun alkaessa olen mutissut kirjojen päällystyshommista. 

Teen mielelläni oman osuuteni ja päällystän kirjat, jotka lapset tuovat kotiin, mutta koen suunnatonta ärtymystä saadessani eteeni kirjan, jota on käytetty jo esimerkiksi kolme vuotta. Miksi kirjan ensimmäisen käyttäjän vanhemmat ovat luistaneet hommastaan? 

Tämä on jokasyksyinen mutinani, johon lapset ovat jo tässä vaiheessa tottuneet. 

Haluatteko kuulla minun koulustani?

Olen opiskelemassa koulun ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. 

Kasvatusala on pitkäaikainen haaveeni; ihan sieltä omalta ala-asteeltani asti. 

Tänään meidän pitikin muistella ensimmäistä opettajaamme. Muistan Kyllikin elävästi; pitkän hameen, lempeän tiukan opetuksen (kun eräs luokkamme poika sai suunpesun saippulla, kiroiltuaan) ja sadun, jota hän luki ääneen kerta toisensa jälkeen. Liikuntatunneilla hyppelimme tamburiinin tahdissa ja aamunavausjonossa seisoimme hiljaa suorassa. Jos en nyt ihan väärin muista, niin juurikin tuossa aamunavausjonossa eräänä aamuna kuulimme, että presidentti Urho Kekkonen oli poistunut keskuudestamme. 

Opiskelua on takana vasta pari päivää, mutta tunnen kyllä olevani todella oikeassa paikassa! Olen napannut kirppareilta mukaani kasvatusalaa sivuavia teoksia ja nyt tuntuu siltä, että voisin istua sohvan nurkassa vilttiin kietoutuneena ikuisuuden ja imeä itseeni kaikkea alaan liittyvää. 

Yksi pokkari on jo luettuna; 

Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja koulumenestys oli ihana luettava; sujuvaa ja helppotajuista, silmiäavaavaa ja järkeenkäypää. Todella hyvä teos. 

Ja tiedätkö, mitä tästä oli kirpparilla ensiajatukseni? Pokkari; ei varteenotettava! Miten väärässä olinkaan! Nyt olen löytänyt Keltikankaan teoksia enemmänkin ja ne odottavat aikaansa. 

Viikonloppuna meillä on kalenterissa sukutapaaminen. Olin ajatellut leipoa tapaamiseen jotain mukavaa. Saas nähdä, mitä keksin. Rennompaan oleskeluun ajattelin pullaa tai esimerkiksi muffinsseja, koska ajattelin säästää emäntää kaikelta turhalta tiskaamiselta. Brita-torttu olisi kyllä ihanaa; jospa ostaisinkin mukaan kertakäyttöiset lautaset&lusikat....

Katsotaan....

Ahkeruutta kaikille vielä tämän loppuviikon aherruksiin! 

Voikaahan hyvin! 

Murkku....

Domino saavuttaa tällä viikolla seitsemän kuukauden iän. 

Pari viikkoa ollaan nyt asusteltu murkun kanssa :)

Kun tämä murkkukausi alkoi, meinasin persuksilleni lentää, kun ihan varoittamatta neiti otti housunlahkeeseen kiinni, melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen. 

Dominohan ei ollut sellainen terävähampainen riiviö kauaa; ehkä reilun kuukauden kotiintulon jälkeen. Mietittiinkin, että siinäkö se nyt sitten oli, ja oikeastaan vähän oltiin pahoillammekin, että nopeasti se ihan pieni pentuaika kului. 

Kuusamossa päivittelin tilannetta ja sain kuulla, että palaa se leikkisyys ja pieni ilkikurisuuskin vielä kuvioihin. No, nyt se on palannut. Ei tokikaan niin valtavalla ryöpsyllä kuin alunperin, mutta huomattavana kuitenkin. 

Huomionhakuisuus on lisääntynyt valtavasti. Terassin matto ja meidän teinin kenkä saivat käsittelyn päivänä, jolloin Domino oli poikkeuksellisesti kauan yksin kotona. Sellainen "kumpi-meistä-on-pomo" tilanne on ollut kerran, ja se oli kyllä rajumpi kuin pentuaikana, mutta ihan hyvin siitäkin selvittiin. 

Huomenna alkavat lasten koulut ja jännityksellä nyt odotetaankin, että miten tämä syksy lähtee rullaamaan. Pääsin nimittäin myös itse opiskelemaan. Onneksi meillä isännällä on työ monimuotoista niin, että hän voi ottaa Dominoa mukaansa. Joitain suojavarusteita Domino kuitenkin tarvitsee; tossut ovat seuraavana hankintalistalla. Facen kirpparilta löydettu 7:n euron sadeviitta on myös jäänyt pieneksi! Seuraavan sadeviitan hankinnassa tämä edullinen löytö auttaa suuresti; tulee huomioida pannan/valjaiden aukko niskassa/selässä sekä aukko hännälle. 

Tämän viikon PopUp-Sunnuntai YkkösBasaarilla on ehdottomasti mun mielestä kesän paras!

Mallan Makeat asettaa pop-up-putiikin Basaarin eteiseen. Itse olen varannut kalenterista tulevan sunnuntain vapaaksi jo heti kevään alussa. 

Leivonnaiset tulevat olemaan varmasti herkullisia! Ja aina Mallalla tapaa olla joku ässä hiassa; mietin, onkohan mukana myös joitain tarjouksia putiikista?!? 

Nähdään Basaarilla! 

Kirpistelyä YkkösBasaarilla ByLaura

Aamulla, kun mä heräsin ja avasin Instagramin, niin huomasin YkkösBasaarin 

uuden postauksen. Huomasin myös, että paikassa nr. 60 oli jo kauan etsimäni ristikoru.

Lähdin aamupalapöytään ja kysyin äidiltä, että voitasko kipaista kirpparilla?

Söin reippaasti aamupalan ja puin ylleni tuon tutun Pompdelux: n maximekon.

Ja siinä ne olivat kaikessa komeudessaan :)

Olisin kyllä voinut muutaman muunkin korun ottaa, mutta ne olivat 

minun kokooni vielä vähän isoja.Otin kylläkin yhden kivan sydänkorun! 

Vaikka tuossa paikassa ne olikin, 

niin ehdin ne jo ennen kuvan ottoa napata ;)

 

On tosi kiva, kun Basaarin väki laittaa uutuuksia instaan!

Kuvista voi löytää vaikka mitä kivaa uutta!!

Sitten ajeltiinkin takas kotiin ja Domino jo odottikin sen aitauksessa, 

että mitäs kivaa nyt tuotiin? :)

Mä annoin Dominonki kokeilla koruja, kun se niin 

kehu niitä kiltisti ja oikein odotti että saa kokeilla ;P

 Lopuksi vielä vähän selkeämpi kuva onnistuneista 

ostoksista!

Hyvää koulunalkua kaikille!

Muistoja Lapin kiertueelta osa 1...

Vielä lisäilen muutamia muistoja tuolta heinäkuiselta Lapin kiertueelta.

Sallassa järjestettiin lähtöpäivänämme harvinaislaatuinen huutokauppa. Keskustaan oli tuotu esille ajoneuvot, joilla turvapaikanhakijat olivat vuoden vaihteessa saapuneet. Ymmärsin niin, että rajan yli ei voi saapua jalkaisin. Turvapaikanhakijat sitten olivat ostaneet vähillä rahoillaan Venäjän rajan läheisyydestä sellaiset autot, joilla juuri tuon rajan pääsi ylittämään. Ladat, Volgat, Odat ja Moskovitsit olivat suoraan sanottuna huonokuntoisia, mutta osa niistä oli kuulemma sellaisia, joita Suomeen ei aiemin oltu tuotu. Huutokauppa sai autoharrastajat liikekannalle. Kuulemamme mukaan autoista tarjottiin muutamaa kymppiä per menopeli. 

Sallassa vietimme juuri tuon hetken, kun uutiset täyttyivät Nizzan suru-uutisesta.

Sallasta matkamme jatkui Rovaniemelle, joka on kyllä meidän perheen perinteinen kesäkaupunki!

Olimme varaneet huoneet Pohjanhovista, jossa olemme viihtyneet jo kymmenisen vuotta aina kesämatkoilla. Dominon hotelli otti vastaan avosylin. Kuumat päivät Sallassa tekivät Dominolle kepposet ja aiheuttivat meille päänvaivaa. Avuliaat respan tytöt antoivat 

Dominolle vielä oman viilentimensäkin yön ajaksi. 

Rovaniemellä on monta täytyy-käydä-paikkaa, ja sitten sellaisia paikkoja, joissa meidän perhe aina käy. Ensin ajoimme kesäkelkkaradalle. Perheen hurjapäät pitivät hauskaa ja me Dominon kanssa päivitimme varjossa somea. Faceen ja instaan tuli lisättyä kuvia ja tunnelmia matkan varrelta. Puhelimessa itselläni on käytössä PicsArt, jolla muokkaan ja nimeän kaikki Dominon blogiin liittyvät kuvat. Sovellus on helppo käyttää; tunnelmia saa lisättyä vaivattomasti tiheään tahtiin. 

Tässä odotamme pääsyä Rovaniemen kesäteatteriin: Konttisiin. Tämä Konttisen kesäteatteri on yksi niistä kohteista, jossa me käymme aina, kun mahdollista. Teatteri sijaitsee ihan keskustassa valtavan AngryBirds-leikkipuiston luona.

 Koska leikkipuisto on koiraton, kuljimme teatteriin takakautta. Olin meilillä yhteydessä teatteriin ennen matkaa, sopien Dominon osallistumisen ja juurikin tuon sisääntulon. Täälläkin Domino osoitti suunnatonta tilannetajua ja saimme olla hänestä hyvin ylpeitä. Käytös oli juuri kesäteatteriin sopivaa. 

Väliajalla sadevaatteita pukiessamme läheisen penkin pikkutyttö huomasi Dominon ja hänen sadeviittansa.  Näytöksen loputtua tyttö saapuikin luoksemme ihastelemaan Dominoa. Tilanne oli jotenkin niin hellyyttävä; tuo tyttö tuli, pörrötti Dominon pään karvaa ja aivan kuin sukelsi pienellä kasvollaan Dominon otsakarvan sekaan. ihan niinkuin Liisa ihmemaassa olisi pulahtanut sinne kaninkuoppaan. Tytön molemmat kädet olivat tiukasti Dominon kaulan ympärillä. Oikein ihanaakin ihanampi halaus! Ja Domino oli halattavana, ihan kuin ymmärtäen, että se oli sille pikkutytölle todella tärkeä hetki. 

Jos Dominolla olisi ollut sananvaltaa, olisi hänen huoneensa Pohjanhovissa sijainnut tässä. 

Järveltä puhalsi viileä tuuli; kadulla oli mukavasti seuravattavaa. 

Valitettavasti käytäväpaikkoja ei myydä :)

En muista, olenko kertonut nukkumisjärjestelyistä, joita meillä oli Helsingin reissulla. Käytävältä kuuluvat äänet pitivät Dominon ja siten myös meidät hereillä. Silloin Domino hiljeni lopulta nukkuessa kevythäkissään. Rovaniemellä kevythäkki oli myös mukana, mutta Pohjanhovi oli hiljainen niin, ettei sitä tarvittu. Hyvä tietää nyt kuitenkin tulevan varalle, että häkki luo turvallisuudentunteen.  

Rovaniemen kirput, joissa tälläkin reissulla poikkesin, ovat Tuhattori Pohjanhovin naapurissa sekä Vintikki. Tuhattorilta bongasin Pentikin valkoisen parisängyn päiväpeiton 20 eurolla. Tämän leikkasin jo kahtia; sain siitä hyvät peitot Ektorpin kulmasohvaamme.  

Rovaniemeltä meillä oli tarkoitus suunnata kohti kotia. Meidän perheen lomakemiat kohtaavat ihan ok, mutta jokavuotisena huomiona voi tehdä sen, että parempi puoliskoni herää lomatunnelmaan hiukan hitaammin. Hän pääsee vauhtiin suunnitellun kotimatkan alkaessa. Kun Rovaniemellä oltiin, niin ajateltiin sitten poiketa vilkaisemassa Yllästä. Ja kun sinne asti ajeltiin niin, poikettiin samalla yhtäkkiä Muoniossa. Muoniossa olemme aiemmin yöpyneet Pallas-hotellissa, joka on maamme ensimmäinen tunturihotelli. 1938 valmistunut hotelli huokuu yhä mahtavasti aikakautensa arkkitehtuuria. 

Tankkasimme Muonion keskustassa. Neiti, joka on oppinut jo näillä Lapin reissuilla, että jokainen eteentuleva wc tulee hyödyntää, ilmoitti, että seuraava stoppi on tien toisella puolella oleva kahvila. Minkä löydön teimmekään! Aivan ihana paikka! Ehdottomasti kannattaa ohikulkiessa poiketa! 

Siitä oli sitten enää kivenheitto Kilpisjärvelle. Tässä vaiheessa kesäkamppeet sai unohtaa, ottaa esiin sateenpitävät takit ja kumpparit. Tuuli ja sade piiskasivat. Domino oli silminnähden onnellinen! Voin vain kuvitella, miten hän katseellaan yritti viestittää, että tänne, tänne me jäädään! Ikuisiksi ajoiksi!

Ajoimme käsivartta pitkin kohti pohjoista. Hyvä tekosyy kilometrien kerryttämisen oli Domino. Oli hankittu passi, rokotukset ja madotukset. Ruotsin rajalla passia ei edes kysytty. Päätettiin, että Norjan rajalla käydään sitä kyllä ihan omatoimisesti näyttämässä!