ajatuksia sunnuntaiaamuun...

" Tasa-arvoa ei ole, kun pieni joutuu väkisin venymään isoksi ennen aikojaan. 

Ei ole sekään, kun iso typistää itsensä pieneksi. 

Pieni, jolla on ison elkeet ja mahtipontisuus, 

ennen aikojaan opitut, 

karkottaa toiset luotaan; 

on yksin oman suuruutensa illuusion kuplassa. 

Ratkesi eräs äiti itkuun pelkästä väsymyksestä 

kun hänen ihan pieni poikansa oli toisen yhtä pienen kanssa piehtaroinut savipellossa

 ja saanut itsensä kammottavaan siivoon. 

Poika katseli äitiään hämmenyneenä, hätääntyi ja lopulta tarjosi äidille kalleintaan: 

" Auto, ota äiti auto. "

Olipa isä, jonka käsi kohosi kiivastuksessa läimäyttämään pientä poikaa takamukselle

 ja toisen kerran tulivat kovat sanat suusta virtana ja jäi huomaamatta pojan itkua ennakoiva alahuulen väpätys. 

Isä sanoi: 

"Minä olen pahoillani, olin liian vihainen. Minun ei olisi pitänyt läimäyttää. Anna minulle anteeksi."

Nämä ovat tasa-arvoa: "Ota äiti auto" ja "Annathan minulle anteeksi".

Jaettu ihmisenä oleminen, 

Väistämättömät virheet ja syyllisyys

- mutta myös korjaamisen ja hyvityksen mahdollisuus. "

Sinkkonen Jari

Pienistä pojista kunnon miehiä

1990

Koko kylä kasvattaa; vanhempainkahvilat Seinäjoella

Seinäjoen kaupunki järjestää tulevan syksyn aikana vanhempainkahvila-tilaisuuksia. 

Kahvilat on suunnattu kaikille perusopetuksen piiriin kuuluvien lasten vanhemmille. 

Jokaisessa kahvilassa on vaihtuva teema, jonka vieraileva juontaja houstaa. 

Itselleni silmiin pistivät heti tietenkin ihanat HP ja Kati Särmö. 

Kahvilat järjestetään Pruukin koulun auditoriossa ja kahviloihin on ennakkoilmoittautuminen, jonka voi tehdä klikkaamalla 

TÄTÄ.

Illat aloittaa Kati Särmö aiheella Kukaan Ei Ole Nolla. 

Muistatteko tuon Kukaan Ei Ole Nolla-tempauksen 2015 syksyltä, kun koulut ja Seinäjoen Rytmikorjaamo täyttyivät iloisista lapsista? 

Kukaan Ei Ole Nolla-juttua löytyy YouTubesta TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Tempaus sai niin valtavan suosion, että se laajeni Seinäjoen alueelta valtakunnalliseksi. 

Meilläkin ihana Kukaan Ei Ole Nolla-pipo kaapissa odottaa viileämpiä kelejä. Vaikka pipo on ollut kesän käyttämättä, on ajatus ollut kuitenkin mukana. 

Syksyn vanhempiankahvila-tilaisuudet ovat seuraavat: 

ti 30.8.2016 klo 18

Kati Särmö & Kukaan Ei Ole Nolla

ti 27.9.2016 klo 18

HP & Kaikki Me Kasvamme Ja Kasvatamme

ti 3.11.2016 klo 18

Tarinateatteri Silta & Tarinoita Lapsuudesta & Nuoruudesta & Vanhemmuudesta. 

Vanhempainkahviloista löytyy lisätietoa Seinäjoen kaupungin sivuilta  TÄÄLTÄ.

Pitkästä aikaa leivontaa!

Meillä oli ilo osallistua sukutapaamiseen ihanan aurinkoisessa säässä. 

Lapset saivat nauttia uimisesta ja vaikka viileähkö tuuli ja ampiaiset hieman kiusasivat, oli meillä aikuisillakin silti vielä kesäinen olo. 

Domino pääsi myös tapaamiseen mukaan. Tuo kuvassa näkyvä 15 metrin liina, joka Everstille aikoinaan ostettiin, on ollut aivan huippu! Taas se oli todella kätevä. Nyt tilanne oli sellainen, että Domino varmasti (mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma) olisi pysynyt ihan ok ihmisvilinässä ilman liinaakin, mutta huomattavasti se helpottaa, kun halusin pitää hänet pois esimerkiksi grillin, vohveleiden paiston ja mökin terassin läheisyydestä. 

Olen pyöritellyt nyt pari päivää mielessäni päivitystä siitä, kuinka Domino ei ole muovailuvahaa. Siitä tuleekin harras ja vuolas päivitys, odottakaas vaan! 

Niin se leipomus piti olla se päivän sana. 

Koska mökin emäntä tarjosi täytekakkua, saatoin hyvillä mielin tehdä kakun minäkin. 

Päädyin Kinuskikissan puolukkaiseen elonkorjuukakkuun.

Kakku tehdään hyydykekakkuna vanhan puolukkaherkun malliin. 

Pohjaan tulee täysjyväkorppuja,  

keskiosaan talkkunaa ja puolukkaa. Unohtaa ei sovi makua pehmentäviä kermavaahtoa ja vaniljakastiketta. 

Kakun päällystä tehdään puolukkamehusta. 

Itse aina pähkäilen tuon suklaan sulattamisen kanssa. Ensin ajattelin heittää suklaapalat muovipussissa mikroon, mutta laitoinkin kuumaan veteen laiskuuttani. Kun siis aiemmin olen sulattanut kattilassa ja tehnyt itselleni ihan turhaan tiskiä. 

Yritin katsoa pursotuksen mallia Kinuskikissan reseptistä. Tämä viljapelto tulee joka kerta ihan erilainen; ainutlaatuinen, sanois joku positiivisen asenteen edustaja :)

Ja sitten kun kakun pursotukset oli tehty, päätin pursottaa pussiin jääneet loput suklaat takaisin suklaalevyn päälle jähmetymään. 

Ikean pussi sanoi tiiveyssopimuksensa irti. Onneksi VASTA tässä vaiheessa. 

Nuo Ikean "minigrippipussit" eivät oikein pidä korkeista lämpötiloista. Reuna repesi ja suklaat olivat pitkin pöytää. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Reseptissä ei päälle koristella muuta kuin tuota valkosuklaata, mutta nyt heitin muutaman tuoreen puolukan vielä kaveriksi viljoille. 

Meidän lapset eivät ole talkkunaan oikein ikinä tutustuneet, mutta tapaamisessa "vanhempi" porukka tunnisti kyllä kakun ainekset. 

Ja kyllä tämä makuelämyksenä on siis ihan hieno, kenelle tahansa. Pohjaa kun tekee, niin ei mielestäni kannata pihtailla fariinisokerin kanssa. Mulla oli nyt täysjyväkorppuja ilman sokeria; olivat aika...ruokaisia. Vois koittaa ihan sokerikorpuillakin. 

Nyt meillä lähtee pyykkikone pyörittämään kouluvaatteita ja mun läksy; erilaiset kasvatusmetodit odottaa vielä tarkastelua. 

Mukavaa sunnuntaita sulle! 

Syksyn eka viikko?

Tervehdys!

Syksy on tullut; koulu alkanut ja kolea viileä sää saapunut. 

Jotenkin tunnelmaan sopii hyvin tämä keväällä Dominosta otettu kuva; lämmin ja mukava. 

Olemme lasten kanssa tällä viikolla aamuisin lähteneet samaa matkaa kouluun. Domino on ollut noin kuutisen tuntia yksikseen kotona. Luullakseni suuri osa tuosta ajasta on kulunut nukkuen. Mitään näkyvää ei poissaollessamme ole tapahtunut. Kotiinpalatessamme Domino on silminnähden onnellinen. Illat hän on yllättävänkin seurallinen. 

Ilma on muuttunut niin radikaalisti, ettemme pysty pitämään olohuoneen tai kodarin ovea enää alituiseen avoinna ja Domino on tämän johdosta viihtynyt paljon iltaisin sisällä.

Koulun alkaessa olen mutissut kirjojen päällystyshommista. 

Teen mielelläni oman osuuteni ja päällystän kirjat, jotka lapset tuovat kotiin, mutta koen suunnatonta ärtymystä saadessani eteeni kirjan, jota on käytetty jo esimerkiksi kolme vuotta. Miksi kirjan ensimmäisen käyttäjän vanhemmat ovat luistaneet hommastaan? 

Tämä on jokasyksyinen mutinani, johon lapset ovat jo tässä vaiheessa tottuneet. 

Haluatteko kuulla minun koulustani?

Olen opiskelemassa koulun ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. 

Kasvatusala on pitkäaikainen haaveeni; ihan sieltä omalta ala-asteeltani asti. 

Tänään meidän pitikin muistella ensimmäistä opettajaamme. Muistan Kyllikin elävästi; pitkän hameen, lempeän tiukan opetuksen (kun eräs luokkamme poika sai suunpesun saippulla, kiroiltuaan) ja sadun, jota hän luki ääneen kerta toisensa jälkeen. Liikuntatunneilla hyppelimme tamburiinin tahdissa ja aamunavausjonossa seisoimme hiljaa suorassa. Jos en nyt ihan väärin muista, niin juurikin tuossa aamunavausjonossa eräänä aamuna kuulimme, että presidentti Urho Kekkonen oli poistunut keskuudestamme. 

Opiskelua on takana vasta pari päivää, mutta tunnen kyllä olevani todella oikeassa paikassa! Olen napannut kirppareilta mukaani kasvatusalaa sivuavia teoksia ja nyt tuntuu siltä, että voisin istua sohvan nurkassa vilttiin kietoutuneena ikuisuuden ja imeä itseeni kaikkea alaan liittyvää. 

Yksi pokkari on jo luettuna; 

Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja koulumenestys oli ihana luettava; sujuvaa ja helppotajuista, silmiäavaavaa ja järkeenkäypää. Todella hyvä teos. 

Ja tiedätkö, mitä tästä oli kirpparilla ensiajatukseni? Pokkari; ei varteenotettava! Miten väärässä olinkaan! Nyt olen löytänyt Keltikankaan teoksia enemmänkin ja ne odottavat aikaansa. 

Viikonloppuna meillä on kalenterissa sukutapaaminen. Olin ajatellut leipoa tapaamiseen jotain mukavaa. Saas nähdä, mitä keksin. Rennompaan oleskeluun ajattelin pullaa tai esimerkiksi muffinsseja, koska ajattelin säästää emäntää kaikelta turhalta tiskaamiselta. Brita-torttu olisi kyllä ihanaa; jospa ostaisinkin mukaan kertakäyttöiset lautaset&lusikat....

Katsotaan....

Ahkeruutta kaikille vielä tämän loppuviikon aherruksiin! 

Voikaahan hyvin! 

Murkku....

Domino saavuttaa tällä viikolla seitsemän kuukauden iän. 

Pari viikkoa ollaan nyt asusteltu murkun kanssa :)

Kun tämä murkkukausi alkoi, meinasin persuksilleni lentää, kun ihan varoittamatta neiti otti housunlahkeeseen kiinni, melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen. 

Dominohan ei ollut sellainen terävähampainen riiviö kauaa; ehkä reilun kuukauden kotiintulon jälkeen. Mietittiinkin, että siinäkö se nyt sitten oli, ja oikeastaan vähän oltiin pahoillammekin, että nopeasti se ihan pieni pentuaika kului. 

Kuusamossa päivittelin tilannetta ja sain kuulla, että palaa se leikkisyys ja pieni ilkikurisuuskin vielä kuvioihin. No, nyt se on palannut. Ei tokikaan niin valtavalla ryöpsyllä kuin alunperin, mutta huomattavana kuitenkin. 

Huomionhakuisuus on lisääntynyt valtavasti. Terassin matto ja meidän teinin kenkä saivat käsittelyn päivänä, jolloin Domino oli poikkeuksellisesti kauan yksin kotona. Sellainen "kumpi-meistä-on-pomo" tilanne on ollut kerran, ja se oli kyllä rajumpi kuin pentuaikana, mutta ihan hyvin siitäkin selvittiin. 

Huomenna alkavat lasten koulut ja jännityksellä nyt odotetaankin, että miten tämä syksy lähtee rullaamaan. Pääsin nimittäin myös itse opiskelemaan. Onneksi meillä isännällä on työ monimuotoista niin, että hän voi ottaa Dominoa mukaansa. Joitain suojavarusteita Domino kuitenkin tarvitsee; tossut ovat seuraavana hankintalistalla. Facen kirpparilta löydettu 7:n euron sadeviitta on myös jäänyt pieneksi! Seuraavan sadeviitan hankinnassa tämä edullinen löytö auttaa suuresti; tulee huomioida pannan/valjaiden aukko niskassa/selässä sekä aukko hännälle. 

Tämän viikon PopUp-Sunnuntai YkkösBasaarilla on ehdottomasti mun mielestä kesän paras!

Mallan Makeat asettaa pop-up-putiikin Basaarin eteiseen. Itse olen varannut kalenterista tulevan sunnuntain vapaaksi jo heti kevään alussa. 

Leivonnaiset tulevat olemaan varmasti herkullisia! Ja aina Mallalla tapaa olla joku ässä hiassa; mietin, onkohan mukana myös joitain tarjouksia putiikista?!? 

Nähdään Basaarilla! 

Kirpistelyä YkkösBasaarilla ByLaura

Aamulla, kun mä heräsin ja avasin Instagramin, niin huomasin YkkösBasaarin 

uuden postauksen. Huomasin myös, että paikassa nr. 60 oli jo kauan etsimäni ristikoru.

Lähdin aamupalapöytään ja kysyin äidiltä, että voitasko kipaista kirpparilla?

Söin reippaasti aamupalan ja puin ylleni tuon tutun Pompdelux: n maximekon.

Ja siinä ne olivat kaikessa komeudessaan :)

Olisin kyllä voinut muutaman muunkin korun ottaa, mutta ne olivat 

minun kokooni vielä vähän isoja.Otin kylläkin yhden kivan sydänkorun! 

Vaikka tuossa paikassa ne olikin, 

niin ehdin ne jo ennen kuvan ottoa napata ;)

 

On tosi kiva, kun Basaarin väki laittaa uutuuksia instaan!

Kuvista voi löytää vaikka mitä kivaa uutta!!

Sitten ajeltiinkin takas kotiin ja Domino jo odottikin sen aitauksessa, 

että mitäs kivaa nyt tuotiin? :)

Mä annoin Dominonki kokeilla koruja, kun se niin 

kehu niitä kiltisti ja oikein odotti että saa kokeilla ;P

 Lopuksi vielä vähän selkeämpi kuva onnistuneista 

ostoksista!

Hyvää koulunalkua kaikille!

Muistoja Lapin kiertueelta osa 1...

Vielä lisäilen muutamia muistoja tuolta heinäkuiselta Lapin kiertueelta.

Sallassa järjestettiin lähtöpäivänämme harvinaislaatuinen huutokauppa. Keskustaan oli tuotu esille ajoneuvot, joilla turvapaikanhakijat olivat vuoden vaihteessa saapuneet. Ymmärsin niin, että rajan yli ei voi saapua jalkaisin. Turvapaikanhakijat sitten olivat ostaneet vähillä rahoillaan Venäjän rajan läheisyydestä sellaiset autot, joilla juuri tuon rajan pääsi ylittämään. Ladat, Volgat, Odat ja Moskovitsit olivat suoraan sanottuna huonokuntoisia, mutta osa niistä oli kuulemma sellaisia, joita Suomeen ei aiemin oltu tuotu. Huutokauppa sai autoharrastajat liikekannalle. Kuulemamme mukaan autoista tarjottiin muutamaa kymppiä per menopeli. 

Sallassa vietimme juuri tuon hetken, kun uutiset täyttyivät Nizzan suru-uutisesta.

Sallasta matkamme jatkui Rovaniemelle, joka on kyllä meidän perheen perinteinen kesäkaupunki!

Olimme varaneet huoneet Pohjanhovista, jossa olemme viihtyneet jo kymmenisen vuotta aina kesämatkoilla. Dominon hotelli otti vastaan avosylin. Kuumat päivät Sallassa tekivät Dominolle kepposet ja aiheuttivat meille päänvaivaa. Avuliaat respan tytöt antoivat 

Dominolle vielä oman viilentimensäkin yön ajaksi. 

Rovaniemellä on monta täytyy-käydä-paikkaa, ja sitten sellaisia paikkoja, joissa meidän perhe aina käy. Ensin ajoimme kesäkelkkaradalle. Perheen hurjapäät pitivät hauskaa ja me Dominon kanssa päivitimme varjossa somea. Faceen ja instaan tuli lisättyä kuvia ja tunnelmia matkan varrelta. Puhelimessa itselläni on käytössä PicsArt, jolla muokkaan ja nimeän kaikki Dominon blogiin liittyvät kuvat. Sovellus on helppo käyttää; tunnelmia saa lisättyä vaivattomasti tiheään tahtiin. 

Tässä odotamme pääsyä Rovaniemen kesäteatteriin: Konttisiin. Tämä Konttisen kesäteatteri on yksi niistä kohteista, jossa me käymme aina, kun mahdollista. Teatteri sijaitsee ihan keskustassa valtavan AngryBirds-leikkipuiston luona.

 Koska leikkipuisto on koiraton, kuljimme teatteriin takakautta. Olin meilillä yhteydessä teatteriin ennen matkaa, sopien Dominon osallistumisen ja juurikin tuon sisääntulon. Täälläkin Domino osoitti suunnatonta tilannetajua ja saimme olla hänestä hyvin ylpeitä. Käytös oli juuri kesäteatteriin sopivaa. 

Väliajalla sadevaatteita pukiessamme läheisen penkin pikkutyttö huomasi Dominon ja hänen sadeviittansa.  Näytöksen loputtua tyttö saapuikin luoksemme ihastelemaan Dominoa. Tilanne oli jotenkin niin hellyyttävä; tuo tyttö tuli, pörrötti Dominon pään karvaa ja aivan kuin sukelsi pienellä kasvollaan Dominon otsakarvan sekaan. ihan niinkuin Liisa ihmemaassa olisi pulahtanut sinne kaninkuoppaan. Tytön molemmat kädet olivat tiukasti Dominon kaulan ympärillä. Oikein ihanaakin ihanampi halaus! Ja Domino oli halattavana, ihan kuin ymmärtäen, että se oli sille pikkutytölle todella tärkeä hetki. 

Jos Dominolla olisi ollut sananvaltaa, olisi hänen huoneensa Pohjanhovissa sijainnut tässä. 

Järveltä puhalsi viileä tuuli; kadulla oli mukavasti seuravattavaa. 

Valitettavasti käytäväpaikkoja ei myydä :)

En muista, olenko kertonut nukkumisjärjestelyistä, joita meillä oli Helsingin reissulla. Käytävältä kuuluvat äänet pitivät Dominon ja siten myös meidät hereillä. Silloin Domino hiljeni lopulta nukkuessa kevythäkissään. Rovaniemellä kevythäkki oli myös mukana, mutta Pohjanhovi oli hiljainen niin, ettei sitä tarvittu. Hyvä tietää nyt kuitenkin tulevan varalle, että häkki luo turvallisuudentunteen.  

Rovaniemen kirput, joissa tälläkin reissulla poikkesin, ovat Tuhattori Pohjanhovin naapurissa sekä Vintikki. Tuhattorilta bongasin Pentikin valkoisen parisängyn päiväpeiton 20 eurolla. Tämän leikkasin jo kahtia; sain siitä hyvät peitot Ektorpin kulmasohvaamme.  

Rovaniemeltä meillä oli tarkoitus suunnata kohti kotia. Meidän perheen lomakemiat kohtaavat ihan ok, mutta jokavuotisena huomiona voi tehdä sen, että parempi puoliskoni herää lomatunnelmaan hiukan hitaammin. Hän pääsee vauhtiin suunnitellun kotimatkan alkaessa. Kun Rovaniemellä oltiin, niin ajateltiin sitten poiketa vilkaisemassa Yllästä. Ja kun sinne asti ajeltiin niin, poikettiin samalla yhtäkkiä Muoniossa. Muoniossa olemme aiemmin yöpyneet Pallas-hotellissa, joka on maamme ensimmäinen tunturihotelli. 1938 valmistunut hotelli huokuu yhä mahtavasti aikakautensa arkkitehtuuria. 

Tankkasimme Muonion keskustassa. Neiti, joka on oppinut jo näillä Lapin reissuilla, että jokainen eteentuleva wc tulee hyödyntää, ilmoitti, että seuraava stoppi on tien toisella puolella oleva kahvila. Minkä löydön teimmekään! Aivan ihana paikka! Ehdottomasti kannattaa ohikulkiessa poiketa! 

Siitä oli sitten enää kivenheitto Kilpisjärvelle. Tässä vaiheessa kesäkamppeet sai unohtaa, ottaa esiin sateenpitävät takit ja kumpparit. Tuuli ja sade piiskasivat. Domino oli silminnähden onnellinen! Voin vain kuvitella, miten hän katseellaan yritti viestittää, että tänne, tänne me jäädään! Ikuisiksi ajoiksi!

Ajoimme käsivartta pitkin kohti pohjoista. Hyvä tekosyy kilometrien kerryttämisen oli Domino. Oli hankittu passi, rokotukset ja madotukset. Ruotsin rajalla passia ei edes kysytty. Päätettiin, että Norjan rajalla käydään sitä kyllä ihan omatoimisesti näyttämässä!