Kiva päivä Vaasassa..

Teimme lasten kanssa sunnuntaina kivan päiväpyrähdyksen Vaasaan. 

Neidin kanssa kiersimme pikaisesti Combon poikien jäädessä pitämään Dominolle seuraa. Joitakin löytöjäkin teimme; Laura löysi uudenveroiset Vagabondin nahkatennarit 20 eurolla, kännykänkuoren 4 eurolla ja Ikean Ektorpin jalkarahin päälle löytyi juuri sopivankokoinen Pentikin puuvillapeite, joka on varmaan alunperin ollut jotain vauvamallistoa. 
Mukaan lähti myös RivieraMaisonin rottinkikuorinen öljypullo, jossa aion kyllä tarjoilla mehua :) 

Kesäkamppeita etsiessä löytyi lasten kätköistä  joulun aikaan hyvin arkistoidut McDonaldsin lahjakortit. Seinäjoen mäkkäri on juuri remontissa, niin päätimme käyttää lahjakortit nyt Vaasassa. 

Mäkkärin työntekijä opasti meidät läheiseen puistoon, jossa nassutimme sitten ihan hyvällä omallatunnolla oikein roskaruokaa. Kyllä se joskus maistuukin hyvältä! 
Dominokin sai maistaa pari ranskalaista :)

Meillä oli hiukan aikaa, niin pyörähdin kirpputori Fyndiksen kautta. Tein nopean kierroksen ja voi; mitä löytyikään! 
Nappasin RivieraMaisonin kerrosvadin, lautasen ja suola&pippurisirottimet! 

Katsokaas, minkä komeuden sitten tapasimme! 

Olen itse nähnyt Bombon alkuvuodesta; elämässä ennen Dominoa :)
Hurjasti oli Bombo kasvanut ja komistunut! 
Domino oli ihan myyty; ihana leikkikaveri :)

Olivat niin samanlaisia, että kuvissa sai oikein katsoa, että mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu :) 
Ei oikein sanoin osaa kuvailla, miten paljon ihania hetkiä me ollaan saatu kokea Dominon kautta. Kaikki chowi-immeiset, joita olemme tavanneet, ovat olleet aivan ihania! Dominon eläinlääkäri&henkilökunta, lemmikkitarvikekaupan henkilökunta, kurssiohjaajat; aivan superporukkaa! Ollaan tavattu suloisia koiruuksia. Domino on saanut monta ystävää.  Ja koirapuisto; miten avoimia koiranomistajia! Sekin yksi tyttö tiibetinspanielineitinsä kanssa. 
Hienoja Hetkiä! 

Ekaa kertaa kehässä :)

Moikka! 

On sellainenkin hulina ollut täällä päällänsä, että heikommilla polvet tutajais! 

Ajatuksia tänne blogin suuntaan olen heitellyt pitkin viikkoa, mutta mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi. 

Eilen oli meillä tosi jännä päivä!

Dominon kanssa ollaan käyty äskettäin Seinäjoelle avatulla Doggie&Kitties lemmikkihotellilla näyttelykurssilla. 

Heillä oli eilen avajaiset, joissa järjestettiin koirille match show. 

Kovasti meidän näyttelyharkkojen ohjaaja meitäkin sinne houkutteli, niin lähdettiin sitten mukaan! 

Osallistuttiin pentuluokkaan, jossa osallistujia oli kymmenkunta. Kehässä oltiin ensin pareittain. Me päästiin tokana, niin nähtiin hyvin, että mitä tuomari halusi teettää. 

Domino ylitti niin totaalisesti kaikki odotukset! Käveli nin kauniisti sivulla, teki kulmat jyrkästi ja seurasi katseellaan. Makupala oli kädessäni, mutta hienosti sujui kävely ilman välisyömisiä. 

Meillä oli tuttu ja turvallinen olo osallistua, kun mätsäreiden henkilökunta oli tuttua. Tiesin, etten jää yksin kuin nalli kalliolle, vaan apua saa, ja meitä ekakertalaisia opastetaan. 

Tuomarin käsittely meni ihan hyvin. Hampaat Dominolla on juuri vasta toissaviikolla vaihtuneet, joten niitä hän nyt sitten suojelee. Yhteistyöllä saatiin nekin vilautettua :)

Kovasti saatiin tuomarilta kehuja ja kannustusta jatkoon. Hampaiden tsekkaamiseen ja paikallaan pysymiseen toivottiin vielä paneutumista. 

Me ei päästy neljän parhaan joukkoon. Ei harmittanut yhtään.

Hieno oli kokemus ja kokemusta me lähdettiin hakemaankin!

Eilen oli taas kyllä niin ihana palloilla Dominon kanssa tuolla D&K:n pihamaalla. Ihmiset ihastelivat ja tulivat juttelemaan omista koira- tai jopa chowikokemuksistaan. Domino on niin avoin ja sosiaalinen, että yleisillä paikoilla oleskelu on ihan parasta! 

Nyt kun ollaan oltu tuolla D&K näyttelyharkoissa ja koirakoulu Fiiliksen pentukurssilla, niin on tosi mukavaa, kun huomaa väenpaljoudessa tutut kasvot tai kuonon :) Dominon pentukurssilta oli mukana myös tuttu tassukamu.  

Doggies&Kitties oli pyytänyt paikalle myös eläinten kuvauksiin erikoistuneen valokuvaaja Tuulia N:n. 

Dominostakin napattiin muutamat otokset. Laitan niitä sitten myöhemmin tänne esille. Nuo Kuva Seppälässä otetut kuvat alkavat olla jo aikalailla pentuisia;  meillä kun asustaa jo melkein viisikuinen tyttönen! 

Uskallan kirjoittaa, ei oo kivaa!

Eilen olimme ensimmäisen kerran seinäjokisen Doggies&Kitties Lemmikkihotellin järjestämällä näyttelykurssilla. Mukaan oli lähtenyt 4 koiruutta emäntineen; tuttu kasvo koirakoulu Fiiliksestä ja yllättäen myös kaveri naapuripaikkakunnalta. 

Domino oli taas ylläri-pylläri "se kakara". 

Tosi hyvä asiapitoinen hetki vietettiin ensin jutellen näyttelyistä yleisesti.  Säännöistä, etiketeistä, eri rotujen ominaisuuksista. Vähänkö olin polleeta, kun tiesin kasvattajan peruskurssin aineistosta, mitkä seikat kuuluvat Dominon pevisaan :) 

Kun päästiin itse asiaan, tajusin taas, miten kaksipiippuinen tuo meidän aitaus ja koirapuistossa käynti on. Domino kulkee hihnassa todella vähän. Matkoja kauppaan, vierailuille, mutta oikein sillä perinteisellä lenkillä emme juurikaan käy. Myös siellä koirakoulu Fiiliksessä olen kyllä jo pannut merkille saman asian, mutta mikä ihme siinä on, kun ei ihminen saa muutettua tyyliään, vaikka huomaa jonkun mättäävän?!?

No, meillä ei nyt muutenkaan mene mitenkään hurjan hyvin. 

Pennun omistajana sitä kai pitäisi hehkuttaa sitä pentuajan ihanuutta ihan alvariinsa. 

Nyt en hehkuta. 

Domino oli toista viikkoa kuin ihmisen mieli. Aivan ihana! 

Sitten käytiin siellä Säkylässä länsi-rannikon chowien tapaamisessa ( enkä nyt sano, että sieltä se sai jonkun iilin). Sen jälkeen kaikki - siis ihan kaikki- on ollut niin vastavirtaa kuin vain voi. 

Ollaan kyllä oltu tietoisia hampaiden vaihtumisesta, mutta ei nyt olla ajateltu sen vaikuttavan elämään näin dramaattisesti. No, siitä kai tämä kaikki nyt johtuu. Nyt meillä on taas nilkat ja sormet vaaravyöhykkeellä. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään kiljuen, niin että Prismaan asti kuuluu. On oikein sellainen piru silmäkulmassa. Oma tahto, joka ei ole sinnepäinkään mikä olisi meidän mieleen. 

Uskallanko kirjoittaa, että eilen kysyin Dominolta, haluaako se junalipun Kirkkonummelle. Ei tuollaista saisi edes ajatella, mutta nyt kuulkaas vain vastustaa. Ihan ensimmäisen kerran aikuisten oikeesti. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ei oo kivaa. 

Kyllä järkevä ja elämänkokemusta omaava aikuinen tiesi, että näin tässä jossain kohtaa käy, ettei kaikki voi koko ajan olla ruusuilla tanssimista. Se järkevä aikuinen myös tajuaa, että toinen on KOI-RA!

Mutta kun ei se muka ole. 

Se on jotain enenmmän. 

Ja kun se on koko ajan sua vastaan, niin väkisinkin sen päästää iholle ja sen ottaa henkilökohtaisesti. Ajattelee, että siinä se tahallaan haistattaa sulle.

Ja missä silloin on se järkevä aikuinen, joka tajuaisi, että toisella on nyt vaan tällainen ohimenevä ajanjakso; että tähän on joku syy. 

Se järkevä on jossain huitsin nevadassa ja sen vuoroa hoitaa herkkähipiäinen sijainen, joka ottaa kaiken itseensä. 

..................

Keväisiä kuulumisia...

Meille tupsahti kevät! 

Tai oikeastaan tätä voisi jo kutsua kesäksikin :)

Domino on silminnähden onnelllinen, kun joko olkkarin tai kodarin ovi on ollut nyt muutamia päiviä auki niin, että hänen korkeutensa saa kulkea aitaukseensa ees taas. Ja hänhän kulkee! Ja istuu nurmella, jota tarttuu peppukarvoihin, joiden mukana sitten onnistuneesti kulkeutuu sisään.

Siitä se sitten lähti. 

Kevätsiivo. 

 Domino oli niinkuin että " mitä juuri täällä tapahtuu!!!! "

 - Kevät tuli!

- Hey Dude, MIKÄÄN ei tullut! Kaikki meni pois! Pienen pennun valtakunta ihan särki, poikka, pinossa, peti pesussa! 

Olohuoneen uusi järkkä on ihan jees. Se on sellainen jokakeväinen juttu; kun talvi ja takanpoltto väistyy, vaihtaa sohva paikkaa. Laitan kuvaa kesäolkkarista, kunhan saan sohvanpäälliset ja muut keskeneräiset vielä laitettua kuntoon. 

Uuden järkän myötä kotiutui tänään Vaasasta yksi Ektorpin nojatuoli. (niitähän ei voi olla liikaa :) Tuoli asusti neljännessä kerroksessa hyvillä maisemilla; mulla on nyt mojovat mustelmat, joita voi vaihteeksi ihailla :) Hyvä oli reissu kaikinpuolin; löytöjä tein menomatkalla Ylistaron ParastaEnnen Kirpulta, Vaasassa Palosaaren kirpparilta ja Combosta sekä Laihialla Pellavasydämestä.   Vaasassa nappasin Plantagenista poitsulle muutamat taimet ja siemenperunat + sipulit. 

Niistä juttua sitten myöhemmin. 

Nyt meillä kolisee sillä mallilla, että trampan osat ovat pihalla; kokoominen alkaa! 

Huomenna taas pentukurssille! 

Palataan!

Pentukurssilla osa1

Moikka!

Eilen päästiin tositoimiin, kun oli iltasella ensimmäinen pentukurssi koirakoulu Fiiliksessä. Dominon kanssa samalla kurssilla olivat pennut Nitro, Sulo, Inka, Malla ja Messi. 

Domino antoi silminnähden hyvän ensivaikutelman itsestään rotunsa edustajana ohjaajalle. 

Musta on tosi ihanaa kulkea Dominon kanssa "ihmisten ilmoilla", kun moni ihminen aivan kuin havahtuu, että "onks toi nyt se chowchow?" Chowi on meilläpäin vielä harvinainen ja Dominon sosiaalisuus saa kyllä monet ihastumaan. 

Siellä kurssilla ekana tehtäväna oli saada koira katsomaan sua silmiin. Saada kontakti meidän välille. 

Dominoahan ei siinä vaiheessa kiinnostanut mun huomioiminen alkuunkaan! Sehän nyt tasan tarkkaan tiesi, että joo, mami on tos vieres, mutta nää kaikki muut olis kivoja kavereita! Miksei tää leikitä!!??

No, pääsi Dominokin siten makupalojen makuun :)

Sitten vuorossa oli "tänne". Sitä ei saa kuluttaa loppuun; terassin ovesta huudellaan jotain muuta, koska "tänne" on käsky sitten, kun on tosi kyseessä, ja tänne on tultava. 

Maahan pitäis mennä suorilta jaloilta. No, Niko on jo opettanut Dominolle maahan istu-käskyn jatkona, niin se ei nyt sitten oikein ottanut tuulta alleen. 

Muut pennut olivat hyvinkin niitä "kerro vaan, mitä haluat mun tekevän" -rotuja. Siihen nähden Domino pärjäsi oikein hyvin. Ja ylipäätään alkuihmettelyn jälkeen oli kiinnostunut siitä, mitä mä halusin, että tehdään. 

Oikein odotan ensi viikon tapaamista. 

Mukava on, kun osallistujia on just noin ton verran, että ohjaajalla on aikaa ihan kädestä pitäen opettaa. 

Kyllä tästä hyvä tulee! :)

Ensimmäinen resepti on nyt muuten Kinuskikissan TassutteleKotiin-leipomossa.

Käykäähän vilkaisemassa. 

Aurinko paistaa! 

Hyvä viikonloppu edessä! :)

Kinuskikissa; TassutteleKotiin-leipomo

Nyt kun arki on alkanut taas rullaamaan hyvin (lue, kun saan nukkua kokonaiset yöt, enkä pese mattoja joka päivä) on tullut ikävä leipomista. 

Pinnistelemälläkään en nyt muista, mikä oli se ensimmäinen resepti, jonka Kinuskikissan sivuilta aikoinaan tein. Muistan kuitenkin, että olin silminnähden yllättynyt siitä, että onnistuin ja että tuotos oli jopa hyvää! 

Harmittaa, kun olen ehtinyt kokeilla monia Kinuskikissan juttuja, mutta niistä ei ole mitään "päiväkirjamerkintää" muistona. 

Aiemmin jo huomasin Kinuskikissan sivuilla mahdollisuuden perustaa oman leipomon. Jotenkin tässä pentuhärdellisssä asia unohtui, mutta palasi eilen sitten mieleen. 

Nyt TassutteleKotiin-blogilla on oma leipomo osoitteessa: 

www.kinuskikissa.fi/leipomot/tassuttelekotiin

Kun saan valokuvat selattua läpi, lisäilen leipomoon niitä huippuhetkiä, joissa koen onnistuneeni. 

Leipomoon pääset jatkossa sivupalkin linkistä. Kannattaa tutustua siellä leipomoihin; aivan uskomattomia taitajia löytyy. Vinkkaan sitten myöhemmin sieltä hyviä inspiksiä!

Tänään pääsemme Dominon kanssa ensimmäistä kertaa koirakoulu Fiiliksen pentukurssille. 

Domino jo aloitti aamutuimaan kurssille valmistautumisen: 

En ihan varmasti tiedä, ehtikö maistaa, mutta aikamoisen virtapiikin sai kyllä näiden kuvien jälkeen. :)

Aurinkoista päivää kaikille! 

Kerrotaan sitten pentukurssin fiiliksistä myöhemmin!

Kuulumisia...

Huomenta! 

Nyt painaa ankarasti työt päälle, mutta ihan yhtäkkiä piipahdin kertomaan, että viikonlopun kasvattajan peruskurssi on läpäisty! Hieno oli kurssi; mukavat vetäjät ja 60 innokasta koiraharrastajaa! Vetäjät olivat pitkänlinjan konkareita ja materiaali käsiteltiin mukavan käytännönläheisesti. Arvostettiin maalaisjärkeä, jota itse peräänkuulutan vahvasti. Tuolla kurssilla esiteltiin kuvassa näkyvät opukset. Varsinkin tuo Helena Koskentalon kirja sai paljon kiitosta. 

Lauantaina kurssi kesti pitkän päivän ja illalla oli vähän sekava olo, ettei oikein tiennyt, minne revetä. Pirautettiin Dominon kanssa tassukamulle, että vähän nyt olisi happihyppelylle tarvetta. Ollaan Dominon kanssa liikuttu todella vähän missään "maastossa", kun rokotus on vielä saamatta. Dominon aitaus aiheutti myös sen, että hänhän ei enää halunnut kulkea hihnassa! Kahdestaan kun lähdettiin ulos, meno oli täyttä sähellystä! Yks päivä sitten lähdettiin likkaporukalla vähän kävelemään. Domino tajusi jonkun matkan kuljettuaan alkaa kipittää Lauran perässä ja se olikin se käänteentekevä juttu; nyt hän kulkee nätisti. 
Domino kulkee nyt hyvin vierellä ja ajattelin yrittää pitää asian myös näin. Että sitten kun näen hyvän paikan, hän saa mennä asioilleen. Nykyään saa lukea niin paljon kaikenmaailman myrkytetyistä nakinpaloista ja nuppineulalihapullista, etten välitäkkään päästä häntä flexillä sinne 5 metrin päähän, mihin itse en pysty näkemään. 

Sunnuntaina kurssilta palatessa olohuoneessa odotti mun lenkkarit ja tossut. Toiset kengät oli kulkeutuneet keittiöön. Domino väitti, että kengät ovat liikkuvaisia, ja ihan itsekseen kulkevat. Tiedä sitte, että kuka nauhat oli aukaissut!

Pääsimme muuten koirakoulu Fiiliksen pentukurssille, joka alkaa huhtikuun lopussa. Sieltä sitten fiiliksiä tulee tänne blogiinkin! 

Mukavaa viikkoa teille kaikille! 

Domino tassukamujen luona vierailulla..

Mennyt pääsiäisloma oli aivan vertaansa vailla. Ollaan lasten kanssa nautittu vapaapäivistä ihan kympillä. Domino on ollut onnellinen, kun on saanut pitkät päivät olla kaikkien meidän hemmoteltavana ja elämän keskipisteenä. 
Eilen pakkasimme kamat autoon ja matkasimme mummolaan. Domino sai mukaansa Kirkkonummelta Mustin&Mirrin repun. Kyllä sinne reppuun tuli pakattua monenlaista ennen lähtöä! Nyt se on sitten Dominon reissulaukku. Jotakin, esim kakkapusseja, voiskin laittaa sinne pikkulokeroihin niin, että olisivat siellä sitten aina mukana.
Aiemmin onkin ollut puhetta mäyräkoira-Toivosta, joka kotiutui ystäväperheeseen vähän ennen Dominoa. Kaksikon ensimmäinen tapaaminen oli eilen. 

Domino on kotoisin suuresta koiraperheestä ja luonteeltaan kyllä sosiaalinen. Domino ja Toivo ystävystyivät ihan silmänräpäyksessä Toivon kodin pihalla. 

Dominolla on joku ihme kiinnostus korviin. Hän olisi halunnut nuolla Toivon korvat puhtaiksi. Nythän Dominolla on sellainen vaihe, että hän kyllä näykkii suuresti leikkiessään. Aika jännää, että Toivoon hän ei kuitenkaan leikin hurmassa ottanut kiinni. 

Sitten alkoi se ympärijuoksu, hyppelehtiminen ja loikat. Siinä ei kamera pysynyt perässä! :) Dominon rusetti oli ehdottomasti Toivon mielestä jotain liikaa ja se tuli saada pois! 
Näissä kuvissa ei nyt näy, mutta pihalla oli myös Toivon isoveikka Peetu. Hän ei ihastunut Dominon saapumiseen Toivon lailla. Peetu vanhempana reviirinvartijana puolusti pihaansa tomerammin. Ajattelin, että Peetu olisi saanut Dominosta sen " pennuntuoksun", että olisi suhtautunut tähän suopeammin, mutta nyt ainakaan Peetu ei vielä päässyt leikkiin mukaan. 

Sisällä Peetu seurasi Toivon ja Dominon seurustelua portin takaa. Täytyy kyllä mainita, että aika lailla pian Domino ja Toivo simahtivat sikeään pennununeen :)
Domino olisi jäänyt kotiinlähtiessä mieluummin nukkumaan viileälle laattalattialle kuin lähtenyt lämpimään autoon nukkumaan. 

Ihanat tassukamut Domino varmasti Toivosta ja Peetusta saa. 
Itse olen sanomattoman ylpeä Dominon käytöksestä koko reissupäivän osalta. Aivan uskomattoman hienosti hän vinkui ulos asioilleen ja käyttäytyi mallikkaasti kaikkia uusia kohtaamiaan ihmisiä kohtaan. Hienoja päiviä meillä on tiedossa! 
Peetun ja Toivon seikkailuja voit seurata tuolta sivupalkista, johon olen lisännyt heidän bloginsa. Prinssinakit-blogista löytyy tapaamisesta kuvia, joita Peetun ja Toivon emäntä otti minua taidokkaammin kamerallaan. Ja kyllä he varmasti täällä meidänkin sivuilla taas pian vilahtelevat! 

Domino jo simahti päiväunilleen; minä laitan taas vähän papereita järjestykseen! 

Koirakoulu Fiiliksen sivuille on nyt muuten päivitetty huhtikuussa alkavat kurssit. Laitoin meiliä, että saatais paikka Dominolle pentukurssille; katsotaan mahdutaanko mukaan! 

Koirakoulu Fiilis

Ajeltiin tässä taannoin lasten kanssa läheiseen kirjastoon ja sattumalta huomattiin koirakoulu fiilis -kyltti, joka oli imestynyt tyhjillään olleen hallin seinään. 
Olin itse 9-10-vuotias Bablon saadessani, ja niinhän siinä kävi, että meillä se nokkimisjärjestys ei sitten ihan putkeen mennyt. Nyt olen ajatellut, että tulevan pennun kanssa käymme jonkinlaiset kurssit. Fiiliksen sivuilta löytyy pentuaikaan sopivat; 

Pentujen peruskurssi. Kontaktin ja yhteistyön harjoittelua. Kurssilla keskitytään tapakasvatukseen ja hyvän suhteen luomiseen pennun kanssa. Myös ohitusasiat käydään pentujen osalta läpi. Pentu voi osallistua kurssille aikaisintaan 3 kuukauden iässä kun se on saanut ensimmäisen rokotuksen.

 Pentujen tottiskurssi

Kurssi on hyvä jatko pentukurssille. Käydään tarvittaessa läpi vielä arkikäytösten harjoittelua, mutta lähinnä keskitytään TOKO-pohjan luomiseen pennuille sopivien lyhyiden harjoitusten kautta. Perusasento, seuraaminen, paikallapysyminen, noudon alkeet yms. asiat ovat kurssin teemoina. Pennun sopiva ikä 4kk-1,5v

Tänään kävin Fiiliksessä kuuntelemassa luennon ongelmallisista ohituksista. Muilla naisilla oli jo koiruudet kotona ja kokemusta takana, mutta kyllä mä sinne sekaan hyvin mahduin. Hienosti sain eväitä reppuun tulevaa pentuaikaa varten. Me ehdittiin keskustella pienessä ajassa monista arkisista koiriin liittyvistä seikoista. Jos haluat vilkaista, niin koirakoulu Fiilis löytyy myös facebookista.

Sivupalkkiin lisäsin muuten facebookista löytyvän kivan sivuston, jossa seikkailee Mauri.
Maanantaina ajelen taas Fiiliksen ohi kirjastoon, kun varaamani HappyEnd oli saapunut! Kerron teille sitten, minkälainen tuttavuus on Maaret Kallion ja Osmo Kontulan paljon kohuttu teos. 
Ja vielä mun on ihan pakko hehkuttaa, että Pyöreän Talon kenneliin on syntynyt 14. tammikuuta pentuja! Kuka tietää, jospas siellä Kirkkonummella jo ensihetkiään viettäisi meidän tuleva perheenjäsen!?! 
Niin, että näiden uutisten myötä meidän pentukuume on kyllä taas ihan pilvissä!

Loppiainen 2016..

Muistan lapsuudestani valokuvan, jossa lakaisen joulukuusen havuja rikkalapioon. Havuja on valtavasti. Kuusen ruhoa ei näy enää kuvassa; luultavasti runko on heitetty ulos ihan ilkosillaan. Tämän vuoden joulukuusi; tanskalainen pihtakuusi,  nostettiin terassille, eikä yksikään havu irronnut. Meidän joulu on aikalailla pakattu odottamaan seuraavaa tulemistaan. Vertaistukiryhmässä joku mainitsi, että muovikuusi tai pentuaitaus kuusen ympärillä on koiraperheessä tosi kätevä, "Pöh!" sanon minä. Minä olen äiti-ankara. Meillä ei ensi vuoden jouukuusen pentu sitten koske! (Muistakaa sitten ensi vuonna tämä postaus ja naurakaa mulle päin naamaa, kun kerron, kuinka aamulla heräsimme siihen, että pentu oli tuhonnut rakastamani joulukuusen). No, ehkä on pieni mahdollisuus, että saamme tosi suloisen, kiltin pentusen, jota ei joulu kiinnosta...

Tänään saimme olla mukana ystäväperheemme pikkupojan ristiäisissä. 

Pikkuherra sai kastepäiväkseen loppiaisen ja noin 26:n asteen pakkasen. Taivaanranta punotti kauniisti kotimatkallamme ja huomiseksi onkin luvattu yhä kovenevaa pakkasta. Kastetilaisuudessa kokenut pappi (jonka puhe toi mieleeni arvostamani Jari Sinkkosen) muisti mainita eilisen Suomen jääkiekkovoiton. Hän kertoi myös pikkupojasta, jolta oli kysytty, mitä hän erityisesti toivoo. Pikkupoika oli vastannut toivovansa, että hän saisi olla tosi kauan lapsi. Jotenkin tuon kuuleminen herkisti. Meidän aikakautemme lapsilla on niin huima kiire nuoruuteen. Oma nelosluokkalainen neitini pakkasi nukkekotinsa varastoon kesällä. Olen onnellinen, että nukkekoti sittemmin palasi, ja leikit jatkuvat. Joululahjatoiveissakin oli vielä Legon Friends-sarjaa. 

Ristiäisiin sain tehdä kahvipöytään kakun. Toivomuksena oli kermakakku. Minähän en ole mikään pursottaja ja viime yö menikin sitten huonosti nukkuen ja jännittäen. Aamulla, kun takka lähti kunnolla palamaan vasta viidennen sytytyksen jälkeen, olin ihan varma että pieleen menee. Pursotukseen käytin Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Hölmönä latasin yleiskoneeseen kerralla 8 dl Flooraa. Vaahto ei ollenkaan muotoutunut haluamakseni, mutta kyllä se sitten kuitenkin ihan "tönkköä" ja hyvin muotoonsa jäävää lopulta oli. Netissä neidin kanssa edellispäivänä surffailtiin ja ettittiin pursotuskikkoja.  Kaikissa, ja myös arvostamani Kinuskikissan sivuilla, painotetaan, että paremman pursotusotteen ja sitä myötä jäljen saa, kun käyttää tyllisarjasta niitä muoviosia, joihin tylla kiinnitetään. Tämä oli kyllä totta. Tähän asti olen iskenyt tyllan suoraan kertakäyttöiseen pursotuspussiin ja leikannut pussiin kärjestä sopivan palan vaan pois. 

Ei se pursottaminen nyt sitten loppujen lopuksi hullumpaa hommaa ollutkaan. Seuraavaksi aion kokeilla sitä koripunosmallia meidän juniorin synttärikakkuun. Mutta ennen sitä kyllä kerron, mitä jäi käteen koirakoulu Fiiliksessä. Ilmoittauduin nimittäin luennolle, jonka aiheena on ohitusongelmat ja ohituksen kouluttaminen!

Kirpsakkaa pakkaskeliä ja pitkää lapsuutta kaikille!