vaihdetaan kahvipakettiin...

Seinäjoen alueella kuusaileville on facebookissa ryhmä, jossa toisen romu on toisen aarre. 

Tavara vaihtaa omistajaa lahjoituksena tai tavara vaihtuu johonkin korvaavaan tuotteeseen. 

Suosituin korvaava tuote on kahvipaketti. 

Kun Domino kotiutui, kotiutui myös tahmainen lattia. 

Olen aina ja ikuisesti vihannut lattianpesua. Imurointi on vielä ihan ok, mutta pesu tökkii pahasti. 

Kahvipaketilla sai keväänkorvalla käydä eräästä taloudesta vaihtamassa Viledan lattianpesurobotin.

Joku ehti ennen mua.

Ilmoituksen nähtyään joku muukin tajusi, että pesuri kökötti kaapissa tarpeettoman. Vaihtui omistaja. 

Neljäs robotti tuli ilmoille. Minä olin valmiina! 

Nyt meillä on se!

joo....

Kahvipaketin hinnalla tämä oli taas silmiäavaava kokemus....

Niin, että mikäkö siinä mättää?

No, ei periaatteessa mikään. 

Se kulkee itsekseen todella mainiosti. Keittiössä esimerkikiksi se kiertää kaikki kuuden tuolin jalat pöydän alla todella sinnikkäästi. 

Meillä ei ole kynnyksiä, niin se vaeltelee huoneita hyvin oman päänsä mukaan. 

Se on kooltaan pieni ja mahtuu hyvin huonekalujen alle ja jalkojen väleistä. 

Meidän makkari on niin pieni, että en yletä imurilla sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan, Virobo käy sielläkin. 

Mitä se sitten tekee?

Kierrellessään sen kertakäyttöliinaan tarttuu villakoirat ja pienet roskat. 

ok. 

Mitä mä sitten tässä piipitän? 

Hyvin juttuja pilvin pimein!

Kostutin kertakäyttöliinan yleispuhdistusaineella. Sumutin. Hellästi. Ihan vähän. 
Ajatuksena se, että se ihan vaikka vaan vähän myös PESISI Dominon tahmajälkiä. 

Virobo ei kulje milliäkään. 

Domino-tahmatassun jäljet ovat lattiassa sitkeästi. 

Eli, nyt meillä ei Virobon ansiosta ole enää villakoiria. 

Ja periaatteessa, kun Dominon "ansiosta" meillä ei enää ole mattoja, niin periaatteessa, mun ei tarttisi imuroida ollenkaan....

MUTTA

mä saan pestä lattiaa ihan niinkuin ennenkin....

Tämän kaiken sain yhdellä kahvipaketilla...

Paitsi että ne kertakäyttöliinat loppui, että niitä pitäis sitte muistaa ostaa lisää....

Tässä näyte siitä, mitä meidän söpöliini saa aikaan lattialle :)

Ekaa kertaa kehässä :)

Moikka! 

On sellainenkin hulina ollut täällä päällänsä, että heikommilla polvet tutajais! 

Ajatuksia tänne blogin suuntaan olen heitellyt pitkin viikkoa, mutta mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi. 

Eilen oli meillä tosi jännä päivä!

Dominon kanssa ollaan käyty äskettäin Seinäjoelle avatulla Doggie&Kitties lemmikkihotellilla näyttelykurssilla. 

Heillä oli eilen avajaiset, joissa järjestettiin koirille match show. 

Kovasti meidän näyttelyharkkojen ohjaaja meitäkin sinne houkutteli, niin lähdettiin sitten mukaan! 

Osallistuttiin pentuluokkaan, jossa osallistujia oli kymmenkunta. Kehässä oltiin ensin pareittain. Me päästiin tokana, niin nähtiin hyvin, että mitä tuomari halusi teettää. 

Domino ylitti niin totaalisesti kaikki odotukset! Käveli nin kauniisti sivulla, teki kulmat jyrkästi ja seurasi katseellaan. Makupala oli kädessäni, mutta hienosti sujui kävely ilman välisyömisiä. 

Meillä oli tuttu ja turvallinen olo osallistua, kun mätsäreiden henkilökunta oli tuttua. Tiesin, etten jää yksin kuin nalli kalliolle, vaan apua saa, ja meitä ekakertalaisia opastetaan. 

Tuomarin käsittely meni ihan hyvin. Hampaat Dominolla on juuri vasta toissaviikolla vaihtuneet, joten niitä hän nyt sitten suojelee. Yhteistyöllä saatiin nekin vilautettua :)

Kovasti saatiin tuomarilta kehuja ja kannustusta jatkoon. Hampaiden tsekkaamiseen ja paikallaan pysymiseen toivottiin vielä paneutumista. 

Me ei päästy neljän parhaan joukkoon. Ei harmittanut yhtään.

Hieno oli kokemus ja kokemusta me lähdettiin hakemaankin!

Eilen oli taas kyllä niin ihana palloilla Dominon kanssa tuolla D&K:n pihamaalla. Ihmiset ihastelivat ja tulivat juttelemaan omista koira- tai jopa chowikokemuksistaan. Domino on niin avoin ja sosiaalinen, että yleisillä paikoilla oleskelu on ihan parasta! 

Nyt kun ollaan oltu tuolla D&K näyttelyharkoissa ja koirakoulu Fiiliksen pentukurssilla, niin on tosi mukavaa, kun huomaa väenpaljoudessa tutut kasvot tai kuonon :) Dominon pentukurssilta oli mukana myös tuttu tassukamu.  

Doggies&Kitties oli pyytänyt paikalle myös eläinten kuvauksiin erikoistuneen valokuvaaja Tuulia N:n. 

Dominostakin napattiin muutamat otokset. Laitan niitä sitten myöhemmin tänne esille. Nuo Kuva Seppälässä otetut kuvat alkavat olla jo aikalailla pentuisia;  meillä kun asustaa jo melkein viisikuinen tyttönen! 

YkkösBasaarilla tapahtuu...

Nyt ehtii vielä sujauttaa auton takakonttiin itselleen tarpeettomat varaston ja ullakon aarteet. 

Huomenna nimittäin on ykkösBasaarin ja Minimanin yhteistempaus, jossa huikea peräkonttikirppis!

 YkkösBasaarille on jo kertynyt kokemusta peräkonttikirppisten järjestämisestä, joten olen ihan varma, että homma skulaa! 

Uskallan olla myös varma, että huomiseksi on keksitty taas monenlaista yllätystä. On sellainenkin huippupoppoo siellä kehittelemässä tempauksia!

Mukava päivä on varmasti tiedossa!

Kun on oikein pieni...

Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa, 

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleille, 

liitää maailman tuulien teille, 

kun on oikein pieni. 

-runo Hannele Huovi-

KiellettyRakkaus osa1

Rakastumisessa rakastutaan aina mielikuviin, eli siihen, mitä ajatellaan toisen tuovan elämään ja mitä kuvitellaan hänen olevan. 

Parisuhteen jatkumisen ja onnistumisen kannalta onkin keskeistä, miten pariskunta pystyy työstämään näitä mielikuvia, eli miten he pystyvät löytämään toinen toisensa mielikuvien takaa ja toisaalta löytämään riittävän hyvät ja yhteneväiset arvot ja näkemykset yhteisestä elämästä. 

Pitkään parisuhteeseen liittyy luonnollisesti monenlaisia vaiheita, myös yksilön oman hyvinvoinnin kannalta. Parisuhteessa olisikin tärkeää saada tilaa kasvaa omaksi erilliseksi itsekseen, mutta toisaalta koko ajan säilyttää turva ja läheisyys omaan kumppaniin. 

Jokaisessa pitkässä parisuhteessa on myös vaikeita vaiheita. 

Tärkeää on, että omissa henkilökohtaisissa haasteissa saa tukea ja turvaa omalta läheiseltään ja voi kokea voimakasta sitoutumista suhteeseen vaikeidenkin aikojen aikana. 

Meidän kulttuurissamme on tavallista mieltää samanikäisten ihmisten parisuhde oletukseksi. Mutta onnistua ja epäonnistua voi monin tavoin ikävuosista riippumatta. 

Suhteen kannalta on merkittävää kuitenkin se, miten pariskunta kohtaa toisensa yhteisten arvojen, tulevaisuuden visioiden ja koetun elämän kanssa. 

Myös eri-ikäisten ihmisten toiveet, tarpeet ja tunteet voivat kohdata yhtälailla kuin samanikäisten. Ja se jos jokin luo vahvaa pohjaa parisuhteelle. 

Rakkaus ei ole koskaan pelkkiä numeroita vaan ennen kaikkea kaksi ihmistä kohtaamassa, välittämässä ja rakastamassa toinen toisiaan. Numeroita keskeisempää on löydetty keskustelu- ja tunneyhteys sekä samanlaiset elämänarvot. 

-Maaret Kallio-

Kielletty Rakkaus, Kausi1, osa1

Tikkien poisto...

Heitettiin poitsun kanssa Dominon kitkemät tomaatintaimet multaan ja kasvihuoneeseen odottamaan kasvua. Melkein möhästyttiin Evidensiasta siinä sähellyksessä. Jotenkin katsoin kai eri suuntaan tai jotain, mutta jossain vaiheessa meidän koira vaihtui toiseen mustaan, ihan samannäköiseen. 

Mistäkö tiedän?

Juuri ennen lähtöä leikattiin "onnistuneesti" kolme kynttä terassin pöydällä. Kiljunta kuului Prismaan asti. 

Evidensiassa musta koira nostettiin pöydälle. 

Annettiin rokotukset ja katsottiin silmät. 

Se oli hiljaa. Ihan hiljaa! 

Niin hiljaa, ettei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan!!

Että näin :)

Domino sai 16 viikon rokotukset. Seuraava rokotus onkin sitten vasta vuoden kuluttua! Sitten katsastettiin silmät. Toisen luomen tikki oli lähtenyt, kuten epäilinkin, mutta onneksi vasta pari päivää sitten. Kuten olen kertonutkin, koko neiti on kasvanut aivan hurjasti; jotenkin kuono ja silmänreiätkin ovat suurentuneet ihan silmissä! 

Dominon omalääkäri Miia huomasi myös neidin kasvupyrähdyksen ja oli siitä enemmän kuin mielissään. Naama on tikkien oloaikana kasvanut hurjasti ja se on vaikuttanut luomien asentoon niin, että nyt ei jatkotoimenpiteille ole tarvetta. 

Me kaikki olimme enemmän kuin onnellisia! 

Suuri kiitos tästä kaikesta kuuluu Dominon kasvattajalle, joka pitkällä kokemuksellaan tiesi tukitikkien hyvästä vaikutuksesta. Monina hiljaisina hetkinä sitä on tullut lähetettyä lämpimiä ajatuksia etelään. Kyllä onni on, kun saamme pienimmissäkin pulmissa olla yhteydessä ja luottaa apuun. 

Rähmäkäpälä teki muuten salaattia ja Domino oli haukkana paikalla; maistuu meidän neidille tomaatin taimet ja valmiit vihanneksetkin :)

" onko paavon pää kasvanu?"

Elämän varrella sattuneista tapahtumista jää usein elämään sanontoja, jotka jatkavat matkaa ja tuovat hymyn niille, jotka osaavat yhdistää sanonnan ja tilanteen.  

En itse tiedä miksi, mutta lapsuudestani elämään jäänyt "hauska" sanonta on; "ymmärrän kyllä k:sta". 

Olin niin pieni, etten osaa yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan ja vaikka minulle on kerrottu tapahtuma, ei se soita kelloa minulle. 

Kouluajoilta muistan tilanteen, kun minulle tarjottiin käyttöön karttaa, jota edellinen sukupolvi oli käyttänyt kouluaikanaan.  Tokaisin, että tuon jälkeen on jo monta maata vallattu. Tämäkään ei ole minusta hauska. "Se edellinen sukupolvi" nauraa tokaisulle vieläkin lähes kippurassa. 

"Onko Paavon pää kasvanut?" on mukana kulkenut lause mieheni puolelta. 

Meillä on yksi "paavo", jonka pää ON kasvanut. :)

Ennen Dominon kotiutumista askartelimme neidin kanssa vinon pinon rusetteja, koska Instassa oli suloinen chowchow-pentu rusetti päässä.  

Toissa viikolla saimme Toivolta ja Peetulta ihania alunperin hevosille tarkoitettuja rusetteja. Ne tulivatkin tarpeeseen, koska Domino on aikamoinen tuhoamaan ja hävittämään tavalla tai toisella rusettejaan.  Näissä on tosi hyvä pieni kuminauha ja musta; se sulautuu hyvin Dominon turkkiin.  

Näitä kun oli reilusti, niin ajattelin, että piisaavat hetkeksi. 
Pentukurssilla joku sanoi, että "ai, prinsessalla on nyt sininen rusetti". 
Tervajoella poiketessani  Susan kirpparilta mukaan lähti ihania nauhoja, joista päätin tehdä uusia rusetteja Dominolle. 

Nyt on taas hetkeksi puhtaita "tytönvärisiä" rusetteja, joilla saada ihailevia katseita. 
Se ihastelu ei ole se juttu, jonka takia niitä pidämme. Ensi alkuun kyllä oli; myönnän. 
Meidän elämäämme kuuluu runsaasti pientä porukkaa, joka pitää Dominoa huomattavasti helpommin lähestyttävänä tuon rusetin ansiosta. Ilman rusettia hän on monille pienille hyvinkin pelottava. 

Niin on kulkaa aika hurahtanut. ensi viikolla Domino on jo 18 viikkoa; ollut meillä 10 viikkoa. 
Ensimmäiset rusetit tehtiin 2-3 milliä leveästä silkkinauhasta. Siinä olikin näpertelemistä. Sormenpäät olivat ihan kipeinä kuumaliimasta. 
Kauan käytin suloisia Tilda-nauhoja, mutta nyt ne tuntuvat jo kapeilta. 

On se kasvanut... Se pää, ja neiti muutenkin...
:)

Huomenna menemme Evidensiaan 16 viikon rokotuksille. Samalla poistetaan silmäluomista myös tukitikit. 

Pieni irtiotto... osa2

Seuraavana päivänä aamupalalle mennessä seilasimme hississä ees taas ja kuuntelimme, kuinka huoneeseensa palaava pappa selitti, miten hän oli aivan ähky; " Aamupalalla mitään silliä ja muuta sellaasta ylimääräästä kuulu olla; kamalaa, kun sellaasia pannaan esille, niin pakko niitä on maistaa ja sitte on niin ähky, jotta pyörii hotellihuoneensa sängys pitkälle päivään, kun ei jaksa mihinkää täydellä mahalla lähtiä! " 

Pappa oli ollut samassa kompleksissa sijaistevan Hotelli Virun aamupalalla. 

Hotelli Estorian aamupala seinän takana sen sijaan oli mainio!

Aivan ihania hedelmäisiä mehuja; tuoreita hedelmiä, jogurtteja, puuroa, salaattia. 

Pöytään tarjoiltua kahvia&teetä. 

Ei mitään sellaista ylenpalttista, josta tuo pappa hississä selitti, vaan yksinkertaista, laadukasta aamupalaa!

Hyvä alku päivälle!

Lähdimme ajelemaan kohti Tartoa. Mieheni on joka vuosi valinnut vähän eri reitin, jotta pääsemme näkemään "sitä ihan tavallista virolaista elämää". Kartassa näkyy punaisella reitti, jota pitkin nyt huristimme. 

Kartassa näkyvä Peipsijärv oli luonnossa nähdessä aivan uskomattoman kokoinen! 

Tällä reitillä jämme kaipaamaan haikaranpesiä, joita yleensä ihailemme, kun ajamme Tartoon tietä, joka vie Viljandin kaupunkiin. 

Tiet Virossa ovat hyvässä kunnossa ja opasteet moitteettomia. Infopisteitä on rakennettu tiheään; eksymään ei ihan helposti pääse. Nytkin, vaikka mukana oli kaksikin navigaattoria, ajelimme ihan perinteisen paperikartan kanssa. Siinä on jotenkin sitä tunnelmaa!

Tartossa kohteenamme oli messukeskuksessa järjestettävä maatalousnäyttely. 

Tässä kuvapläjäys: 

Ajoneuvot, työkoneet, peräkärryt, puutarhan työstövälineet, kaikki ovat esillä.  

Erilaisia rakennelmia. Paljon erilaisia saunoja; kaikki puulämmitteisiä.  Kuljetus onnistuu myös Suomeen :)

Maatilan eläimiä.

Oma lukunsa ovat paikalliset herkut, joihin me emme ole tutustuneet lähemmin. Lihaa myydään pöydilllä ihan ilman minkäänlaista suojaa. Messukävijöiden takinhelmat saattavat pyörähtää kimpaleessa, puhumattakaan asiakkaista, jotka itse valikoivat kimpaleista mieleisensä koskien jokaiseen eteensattuvaan palaan. En tiedä, miten nämä palat sitten ateriaksi valmistetaan.  Itse kun on tottunut vakuumipakkauksiin ja hysteeriseen hygieeniaan, niin tämä menee pahasti yli ymmärryksen. 
Ja mieleen tulee, että kun me ollaan EU:ssa.... niin missä näiden säännöt ja valvonta? Voisko Suomessakin myydä messuilla ihan noin vain? 
No, nuo letit ovat ymmärtääkseni juustoa, joka on tosi suosittua.

Nämä käsintehdyt suklaajutut olivat nyt messuilla ensimmäistä kertaa. Nappasin niistä muutamia kuvia, jos vaikka inspiraatio iskisi ja koittaisin itsekin kotona. 

Kaikenlainen käsityö kukoistaa messuilla myös. 

Ja messuilla jaksaa tallustaa, kun välillä tankkaa paikallisella lähiruualla, joka sekään ei ole hinnalla pilattu.  :)

Tallinnassa olemme käyneet monesti iltaa viettämässä läheisellä Al Mare keilahallilla, joka sijaitsee aivan ostoskeskus Rocca al Maren ja Tallinnan eläintarhan vieressä. Olemme jotenkin tykästyneet tuohon paikkaan; asiakaspalvelu on aivan huippua, pientä suolaista herkullista pureskeltavaa saa koko porukalle pikkurahalla ja taksilla matkaan kuluu vain noin 7 euroa/sivu.
..................................
Sellainen reissu jäi blogiin muistoksi vuodesta 2016. Reissuun hallotti lähteä, kun Domino oli ollut luonamme vasta viisi viikkoa.  Hyvin kotona toki pärjättiin tuo pari yötä. 
Taisi Domino olla se, joka kahmaisi reissulta eniten tuliaisia :)

Uskallan kirjoittaa, ei oo kivaa!

Eilen olimme ensimmäisen kerran seinäjokisen Doggies&Kitties Lemmikkihotellin järjestämällä näyttelykurssilla. Mukaan oli lähtenyt 4 koiruutta emäntineen; tuttu kasvo koirakoulu Fiiliksestä ja yllättäen myös kaveri naapuripaikkakunnalta. 

Domino oli taas ylläri-pylläri "se kakara". 

Tosi hyvä asiapitoinen hetki vietettiin ensin jutellen näyttelyistä yleisesti.  Säännöistä, etiketeistä, eri rotujen ominaisuuksista. Vähänkö olin polleeta, kun tiesin kasvattajan peruskurssin aineistosta, mitkä seikat kuuluvat Dominon pevisaan :) 

Kun päästiin itse asiaan, tajusin taas, miten kaksipiippuinen tuo meidän aitaus ja koirapuistossa käynti on. Domino kulkee hihnassa todella vähän. Matkoja kauppaan, vierailuille, mutta oikein sillä perinteisellä lenkillä emme juurikaan käy. Myös siellä koirakoulu Fiiliksessä olen kyllä jo pannut merkille saman asian, mutta mikä ihme siinä on, kun ei ihminen saa muutettua tyyliään, vaikka huomaa jonkun mättäävän?!?

No, meillä ei nyt muutenkaan mene mitenkään hurjan hyvin. 

Pennun omistajana sitä kai pitäisi hehkuttaa sitä pentuajan ihanuutta ihan alvariinsa. 

Nyt en hehkuta. 

Domino oli toista viikkoa kuin ihmisen mieli. Aivan ihana! 

Sitten käytiin siellä Säkylässä länsi-rannikon chowien tapaamisessa ( enkä nyt sano, että sieltä se sai jonkun iilin). Sen jälkeen kaikki - siis ihan kaikki- on ollut niin vastavirtaa kuin vain voi. 

Ollaan kyllä oltu tietoisia hampaiden vaihtumisesta, mutta ei nyt olla ajateltu sen vaikuttavan elämään näin dramaattisesti. No, siitä kai tämä kaikki nyt johtuu. Nyt meillä on taas nilkat ja sormet vaaravyöhykkeellä. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään kiljuen, niin että Prismaan asti kuuluu. On oikein sellainen piru silmäkulmassa. Oma tahto, joka ei ole sinnepäinkään mikä olisi meidän mieleen. 

Uskallanko kirjoittaa, että eilen kysyin Dominolta, haluaako se junalipun Kirkkonummelle. Ei tuollaista saisi edes ajatella, mutta nyt kuulkaas vain vastustaa. Ihan ensimmäisen kerran aikuisten oikeesti. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ei oo kivaa. 

Kyllä järkevä ja elämänkokemusta omaava aikuinen tiesi, että näin tässä jossain kohtaa käy, ettei kaikki voi koko ajan olla ruusuilla tanssimista. Se järkevä aikuinen myös tajuaa, että toinen on KOI-RA!

Mutta kun ei se muka ole. 

Se on jotain enenmmän. 

Ja kun se on koko ajan sua vastaan, niin väkisinkin sen päästää iholle ja sen ottaa henkilökohtaisesti. Ajattelee, että siinä se tahallaan haistattaa sulle.

Ja missä silloin on se järkevä aikuinen, joka tajuaisi, että toisella on nyt vaan tällainen ohimenevä ajanjakso; että tähän on joku syy. 

Se järkevä on jossain huitsin nevadassa ja sen vuoroa hoitaa herkkähipiäinen sijainen, joka ottaa kaiken itseensä. 

..................

Kinuskikissan uusin teos postista noudettu ja läpi kahlattu!

Ei taaskaan tuottanut pettymystä Kinuskikissan teos! 

Kolmas kirja on nyt läpi selattu ja kyllä varmasti löydän sieltä paljon inspiraatiota. 

Viime aikoina leivonta on jotenkin ollut jäähyllä (niinkuin KAIKKI tässä huushollissa), mutta eikähän tämä taas tästä, kun vaan.....

Dominokin löysi kirjasta oman nimikkotuotteensa; 

Domino muffinit. 

Meidän pieni viherpeukalo...tai tassu. Sillä peukaloita ole!

Kerroinkin teille, että poikkesin viime viikolla Vaasan Plantagenissa nappaamassa poitsun kasvihuoneseen muutamat taimet ja mukuloita. 

Kotona asettelin taimet vanhaan perunalaatikkoon, jolla kuskasin niitä kätevästi päiväksi kasvihuoneeseen aurinkoon ja iltaisin terassin sohvan alle suojaan. Yöksi peittelin taimet niillä terassilla lojuneilla matoilla, jotka- tiedät kyllä kuka- on poistanut sisäkäytöstä. 

Olisivat ne taimet varmaan jo kasvihuoneessa pärjänneet, mutta suojelimpahan nyt varmuuden vuoksi. 

Viime viikonloppu oli kovin kiireinen, eikä kasvihuoneprojekti edennyt.

Taimilaatikko jäi lauantaiaamulla Säkylään lähtiessä sohvan alle ja kun sunnuntaikin oli niin kiireinen, niin vasta tänä aamuna nappasin laatikon päältä matot ja aloin kuskaamaan sitä kohti kasvihuonetta. 

Juu. 

Tässä on se laatikko silloin, kun ostin nämä taimet; kurkun, tomaatit, basillikan ja chilin: 

Ja tässä se on nyt: 

Emmänysitte tiedä tai nuon, naurattiko mua vai olisinko itkeny. 

Domino on vieläkin sitä mieltä, että basillikasta nuo tikutki vois syödä. 

Huomaatteko, että chiliin hän ei ole koskenut ollenkaan!!

Joka päivä siitä oppii jotain uutta :)
Meillä asustaa nyt sitten kaksi viherpeukaloa. Tai no, sillä toisella on tassut :)

Aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu 2016

Olipas ihana viikonloppu; oikein ripakopallinen auringonpaistetta! Sitä ei kyllä voi näin keväällä saada liikaa. 

Lauantaina ajelimme Säkylään länsirannikon chowchow-yhdistyksen tapaamiseen. 

Teimme pysähdyksen Parkanossa ja sitten toisen Huittisissa HärkäPakarissa. Siinä oli hyvä mahdollisuus syödä ulkona ja ulkoiluttaa samalla Domino. Tapaaminen oli järjestetty Porsaanharjun ulkoilualueella. Huittisista lähtiessä matkaa olikin vain ihan kivenheitto ja olimme hurjasti etuajassa perillä. Pistäydyttiin sitten vielä katsastamassa Säkylän keskusta ja sieltä bongasin KirppisKaislan, jossa kannattaa kyllä poiketa, jos satutte ajelemaan siellä päin. 

Tapaamisessa mukana oli reilut kymmenen koiruutta. Ihastelimme muun muassa 12-vuotiasta Donnaa, valtavan ihanaa Elmeriä ja pentukamu-Venlaa. Länsirannikon chowien jäseneksi me lähdettiin Dominon kotiuduttua ja jo tämä tapaaminen todisti, että hyvä kun liityttiin! Oikein oli mukavaa väkeä lähtenyt mukaan ja juttu luisti, kun puheenaiheet oli yhteiset :) Ihanaa tällä reissulla oli myös se, että minähän nautin, kun saan kuunnella eri murteita. Monet mukanaolijat olivat Lounais-Suomesta ja korvaani tuo Turun-, Rauman-seudun murre kuulostaa ihanalta. Muistatteko, kun Maajussin Morsian-ohjelmassa oli se Vilja? Siis aivan mahtava murre! 

Äitienpäivän aurinkoa ihailimme sitten möksällä ihan kotimaisemissa. Oltiin ihan ylionnellisia, kun Domino oli taas hienosti irrallaan. Pari kertaa otti pitemmän kiertelyn, mutta niiltäkin palasi mahanalusta jalkoja täynnä. 

Ja sitten tulikin taas uusi juttu! 

Keinussa istuessani kuului yhtäkkiä lehtien rapinaa takaani. Kyyhän se siellä. 

Voi kökkö, miten sitä ei tule ajatelleeksi kaikkea. Meinasin huomenna suunnata apteekkiin noutamaan Dominon reppuun kyytabletit, mutta Evidensian sivuilla lukeekin, että mielellään ei. Käärmeen pistoksen jälkeen suunnataan kohti eläinlääkäriä, jossa hoidetaan suonensisäisin lääkkein. 

Kaksi päivää kun on nauttinut aurinkoa ja raikasta happea, niin uni tulee kyllä helposti. 

Mukavaa äitienpäivän iltaa vielä kaikille!

Keväisiä kuulumisia...

Meille tupsahti kevät! 

Tai oikeastaan tätä voisi jo kutsua kesäksikin :)

Domino on silminnähden onnelllinen, kun joko olkkarin tai kodarin ovi on ollut nyt muutamia päiviä auki niin, että hänen korkeutensa saa kulkea aitaukseensa ees taas. Ja hänhän kulkee! Ja istuu nurmella, jota tarttuu peppukarvoihin, joiden mukana sitten onnistuneesti kulkeutuu sisään.

Siitä se sitten lähti. 

Kevätsiivo. 

 Domino oli niinkuin että " mitä juuri täällä tapahtuu!!!! "

 - Kevät tuli!

- Hey Dude, MIKÄÄN ei tullut! Kaikki meni pois! Pienen pennun valtakunta ihan särki, poikka, pinossa, peti pesussa! 

Olohuoneen uusi järkkä on ihan jees. Se on sellainen jokakeväinen juttu; kun talvi ja takanpoltto väistyy, vaihtaa sohva paikkaa. Laitan kuvaa kesäolkkarista, kunhan saan sohvanpäälliset ja muut keskeneräiset vielä laitettua kuntoon. 

Uuden järkän myötä kotiutui tänään Vaasasta yksi Ektorpin nojatuoli. (niitähän ei voi olla liikaa :) Tuoli asusti neljännessä kerroksessa hyvillä maisemilla; mulla on nyt mojovat mustelmat, joita voi vaihteeksi ihailla :) Hyvä oli reissu kaikinpuolin; löytöjä tein menomatkalla Ylistaron ParastaEnnen Kirpulta, Vaasassa Palosaaren kirpparilta ja Combosta sekä Laihialla Pellavasydämestä.   Vaasassa nappasin Plantagenista poitsulle muutamat taimet ja siemenperunat + sipulit. 

Niistä juttua sitten myöhemmin. 

Nyt meillä kolisee sillä mallilla, että trampan osat ovat pihalla; kokoominen alkaa! 

Huomenna taas pentukurssille! 

Palataan!