maanantai 29. helmikuuta 2016

Det är inte så noga......

Mä oon pienestä asti miettinyt, miksi ruotsin kieli on aina kiehonut mua. Jotenkin se soljuu mun korvassani niin kauniisti. Syksyllä olin kuuntelemassa suurta idoliani Jari Sinkkosta ja silloin sen tajusin! 
Jari kertoi, miten hän on kotoisin pienestä maalaispitäjästä, MUTTA maailmaan hän oli pullahtanut ihan pääkaupungissa. Että kyllä hän kokee saaneensa "isoon maailman fiilistä" olemukseensa. No, minähän siis olen käynyt syntymässä Kristiinankaupungissa! Että eihän tässä ole enää mitää ihmeteltävää, minähän oon sitten siellä varmaan saanut jonkun paikallisen lypsämää mjölkkiä sisuksiini, tai ihan vaan vetäny ruotsinkielensävyistä ilmaa keuhkoihini innokkaasti! 
Näin ne asiat selviää!
Mä muistan, kun lukios enkun kirjotukset oli tehty. Kaikki oli silleen ihan, et ookoo, ei täs mitää; mennäänks berliininmunkille kylän leipomokahvilaan? Mutta appajee, kun oli ruotsin kirjotusten päivä! Siinä hyppäs nuorta aikuista hyyskäs niin, jotta lattiaan tuli melkein painauma. Ei paljo hurrattu, kun iltapäivällä lähdettiin kohti koteja. Sillon kukaa mistää pakkoruotsista puhunu. Soli aine siinä ku muukki. Ei siitä ny niin moni piitannu, mutta niillä mentiin. 
Silloon mä sen päätin, mun mukuloolla on asiat toisin! 
Meidän vanhin oli neljännellä vuodella, kun se pääsi vapautuvalle paikalle paikallisen yhdistyksen kielikylpyyn. Nuoremmille paikat varattiin heti kolmivuotiaina. Jottei sisarukset juttelisi siellä suomea keskenään, kuljetin muksuja eri ryhmissä. Kielikylpy sijaitsi keskellä ydinkeskustaa, ja viitisen vuotta sitten leikin hippaa lappuliisojen kans. 
Ala-asteella meidän lapset aloitti ruotsin neljännellä luokalla. Mullahan oli ollut kunnianhimoinen aikomus jutella niille kotona ruotsia aina kun mahdollista, mutta kyllä se monesti jäi ihan siihen, että kun pihaan ajettiin, niin huikkasin takapenkille, jotta" kan du hämta posten? " No, parempi sekin, kun ei mitää. 
Yks päivä puskettiin vanhimman kans ruotsin läksyjä; kirjoita 4 asiaa (ska), joita aiot tehdä kesälomalla. Läksy tuli tehtyä, mutta kyllä aikomus jäi jotenkin epäselväksi. Seuraavana aamuna eteisestä kuului närkästynyt " äitiiiii, nu ska vi gååååååå! " Kieliopin hienoudet on ihan utopiaa, mutta pikku papukaijat matkii kaiken oppimansa! Kysyin, että mitä sä noin? Poitsu vaan huikkas, jotta ainahan me noin sanotaan, tuunyjjo!
Ruotsin kieli ja kielikylpy on nykyään jotenkin tulenarka aihe. Mä oon kokenu kielikylvyn harrastuksena hyväksi. Lapset ovat mielellään menneet kivojen kavereiden kanssa leikkimään, laulamaan, askartelemaan. Siinä sivussa saaneet takkiinsa jotain, mistä on apua koulussa ja sitten myöhemmin elämässä. Ovat saaneet positiivisen asenteen kieltä kohtaan ja rohkeutta sanoa ääneen, vaikka joskus väärin menisikin. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että kapasiteettia meillä kaikilla on paljon; se on sitten eri asia käyttääkö sitä ja mihin käyttää. Yks ruotsin kieli mahtuu johonkin aivon sopukkaan ihan hyvin, eikä se oo riesa, vaan rikkaus!
Tuohon loppuun lisään meidän veijarin ruotsin kokeesta kuvan.
Muksaa päivää kaikille!


torstai 25. helmikuuta 2016

Arvonnan voittaja ja vinkki alennuksesta

Meillä pidetään täällä sairastupaa -vasten tahtoamme. Keskimmäinen poitsu on ollut koko viikon kovassa kuumeessa. Alkuviikon aikana ei ole ruoka maistunut ja nenästä on vuotanut useaan otteeseen verta. No,tänään tämä nuutunut olo sitten sai yliotteen ja poitsu meinasi pyörtyä keskelle eteistä. Onneksi ei käynyt kuinkaan, kun ehdin juosta hätiin askarteluiltani, mutta kyllä siinä itsekseni mietin, kuinka lapset joudutaan monessa perhessä jättämään yksin kotiin sairastamaan, siis nämä, niinkuin meilläkin, jo 6-luokkalainen. 
Niin, no tänään on sitten tankattu suolapitoista ja juotu vitaminoitua. 
Nyt vasta iltasella löytyi sopiva hetki suorittaa ARVONTA!
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Teidän nimiehdotuksenne olivat ihania! 
Blogin ensimmäisen arvonnan voittaja on Emilia, ehdotuksellaan Aava tai Eevi. 

Olemme kovasti miettineet pennun nimeä. Virallisen nimen me jo saimme kuulla, Hän on Pyöreän Talon, Ryhmärämän Ruusu. Nyt joku jo siellä ajattelee, että no-niin RUUSU! Ei-ehei, hänestä ei tule kutsumanimeltään Ruusua. 

Virallinen-Ruusu-söpöliini sai tänään tietämättään postia! Oikein paketin! 
Kaunis koti Wilhelmiinassa on helmikuun ajan voimassa kampanja, jossa yli 30 euron tilaukset toimitetaan postikuluitta. Ruusun paketissa oli tämä Riviera Maisonin ihanuus: 

Vähän muitakin hankintoja on jo tehty, mutta niistä sitten seuraavalla kerralla. Toivottavasti pysytte terveinä ja saatte viettää mukavaa talvilomaa!


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Arki & Arvonta

Arki ja maanantai palasivat taas, vaikka viikonloppu oli sellaista juhlaa, että luuli jo arjen kadonneen iäksi! TassutteleKotiin on saanut ikimuistoisen viikonlopun aikana hurjasti lisää lukijoita ja sen johdosta laitammekin pystyyn ARPAJAISET! Ja koska yksi merkittävä seikka on vielä kateissa, niin arpajaisten aiheena on; 
PENNULLE NIMI!

Arpajaisiin osallistuu kommentoimalla tätä postausta pennulle sopivalla nimellä.  
Arvonta-aika päättyy keskiviikkona 24. helmikuuta kello 22.00. 
Ja sittten palkintoon:   
Palkinnoksi voittaja saa valita kaksi Fazerin suklaalevyä tällä hetkellä valikoimassa olevista makuvaihtoehdoista. Lähetän suklaalevyt voittajalle vielä tällä viikolla, joten ensi viikolla, joka on meidän alueen talvilomaviikko, pääsee voittaja sitten herkuttelemaan. 

Jos kommentoit anonyymisti, muista antaa itsellesi jokin nimimerkki tunnistamista varten. 
Nyt vaan hurjasti hyviä ehdotuksia kehiin, jotta saadaan pikkuiselle nimi! 
Pyöreän Talon Kennelin r-pentueen musta, pitkäkarvainen pikkuneiti. 




lauantai 20. helmikuuta 2016

Kauan odotettu "Lauantai 20. helmikuuta 2016"

Havahdun hereille 5:37; vatsanpohjaa kirpistelee. Tänään on "se päivä". Päivää jännittävä muu perhe uinuu vielä. Usein äitinä kokee ihania, hiljaisia hetkiä aamuisin, kun muu perhe vielä nukkuu. Vähän pyykin lajittelua ja aamupalaa lapsille. Muitakin näköjään jännittää, kun askeleita alkaa suuntautua kohti keittiötä ennen tavanomaista heräämisaikaa. Matkaa on edessä, mutta perillä odotus varmasti palkitaan. Tänään on se päivä, kun matkaamme Kirkkonummelle PyöreänTalon Kenneliin ihastelemaan R-pentueen ihanuuksia!
PyöreänTalon Kennelin tienpää tervehtii meitä chow-plakaatein. Ei voi eksyä -eikä enää voi kääntyä takaisin.  Nyt se on menoa; rakastuminen ensisilmäyksellä on ihan niin lähellä, kuin uskommekin sen olevan! 
Tämä some-aika on ihmeellistä. Patrickin ja Tiinan tapaaminen oli ihan kuin olisi tavannut vanhat tutut, mutta kuitenkin ensimmäistä kertaa. Ja sitten meitä tapaamaan saapui PyöreänTalon ihanainen Ida; pentumme äiti.   

Suloisena, mutta kuitenkin arvonsa tuntevana, ihan kuin syvästi tietäen, että "minä, tein suuren työn; minulle kuuluu kunnia, että perässäni taapertaa viisi suloista pentua; rapsutuksia; KIITOS" Ihana, Ihana Ida!
Idan perässä pentulasta kirmasivat ulos myös pennut. ( Ja tästä meilä EI ole ensimmäistäkään kuvaa, kun olimme kaikki niin pyöreänä ihastuksesta ja ihan pyörällä päistämme) Kaksi pennuista jäi rappusille kököttämään ajatuksin; " höh, sataa lunta, märkää, yök," Ilmiö on hyvin chowmainen ja paljolti käytössä :)
Ja tässä HÄN nyt viimeinkin on! Meidän pitkäkarvainen, musta neitimme! 
(Tässä vaiheessa sitä aamukahvia juodessaan huomaa, että kehykset ovat nyt sinivoittoisia, vaikka todellisuudessa kaikki olisi  Hänen kunniakseen voinut olla rakkaudenpunaista) 
Hän on aivan suloinen! Pikkuinen, silkkisen pehmeä ja kaikkien meidän sydämet valloittava! Hän on sanomattoman tervetullut tassuttelemaan meidän kotiin!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Elämä yllättää...

Niin se kuulkaa elämä on ihmeellistä, että ei aamulla ylös vääntäytyessään voi arvata, mitä päivä tuo tullessaan! 
Me teimme ennen joulua remonttia niin, että meillä vanhemmilla on nyt kokonaiset 7 neliötä makuuhuonetta. Sängyn ja seinän väliin jää tilaa hurjat 20 senttiä. Uskonette, että aamuisin en loiki Bambin lailla kahvinkeittoon. ( En loikkisi 20 neliön huoneestakaan ) Mutta aamuisin siinä seinän ja sängyn välissä ensiaskeleita ottaessa ei pieni ihminen arvaa, mitä päivä ehtii tuoda tullessaan. 
TassutteleKotiin-blogi liittyi helmikuun alussa instagramiin. Suunnitelma on, että sinne pläjäytämme sitten valtavasti suloisia pentukuvia. Sellaisia, joista voi melkeinpä haistaa pennun tuoksun tai tuntea silkkisen karvan. Instaan pääse tuosta sivupalkista kätevästi. 
Eilen blogille tarjoutui uusi mahdollisuus. Paikallinen, uudistunut itsepalvelukirppari YkkösBasaari  etsi tähtibloggaajia "Bloggaajien Helmet"- lokerikkoonsa. Lokerikosta olen aiemmin tehnyt ihania löytöjä muun muassa KolmenTähdenKoti-blogista. 

Nyt kävi niin ihanasti, että TassutteleKotiin pääsi tuohon Bloggaajien Helmet-lokerikkoon!
Laitan teille kuvia tuosta mystisestä lokerikosta heti, kun se kirppiskamoista täyttyy. 
YkkösBasaarin uudistumisessa oli mukana Vaasan Combo-kirppis, joka avasi ovensa viime elo-syskuussa. Molemmissa liikkeissä on käytössä KirppariKalle- hinnoittelusysteemi, joka mahdollistaa omien kirppistavaroiden myynnin nettiseurannan. Meidän perhe seuraa KirppariKalleen kertyviä summia , jotka -ylläripylläri- ovat penturahaa! 
Molemmilta kirppareilta voi tehdä kirppislöytöjen lisäksi löytöjä myös "sisustusosastolta". Nämä kuvakollaasit ovat Seinäjoen YkkösBasaarin valikoimiin kuuluvia tuotteita. 

Lauantaihin ei ole enää montaa päivää. Sitä ennen on vielä edessä nuorempien lasten koulun 40-vuotisjuhlintaa ja jarrupalojen vaihtoa! 
Voikaahan hyvin ja tehkää mahtavia kirpparilöytöjä!

torstai 11. helmikuuta 2016

Kirppistelyä...

Muistan olleeni amiksessa, kun Seinäjoelle avattiin mitta-asteikkooni yltävä kirppari. Vanhankylän Ullakko avasi ovensa Citymarketin takana. Kassan läheisyydessä oli pieni taso, jonka yläpuolella olevassa kyltissä luki "Levikset". Ne olivat kova juttu silloin! Siitä se silloin alkoi; mun hurahdus; ja loppua ei näy! 
Monista kirpparien ovista oon kävelly sisään vuosien varrella. Alkuaikana mua hävetti yli kaiken lähteä pois ostamatta mitään, mutta nykyään asia on ihan ok. Aina ei vaan voi löytyä aarteita! Ja hyväksyn, että ei ole mun moka, jos tarjontaa ei vaan ole. Ullakon ovea avaan vieläkin viikottain. Sieltä tekee todella hyviä löytöjä vieläkin, vaikka 20 vuotta on kulunut!


Seinäjoella ovensa avasi vähän aikaa sitten uudistunut YkkösBasaari. Törnävällä tähän asti vaikuttanut liike sijaitsee nyt Minimanin ja Duudson Activity Parkin välissä. 

Basaarille on tehty kulku niin, että auton voi jättää myös Minimanin parkkipaikalle, kierrätyspisteen läheisyyteen. 

Muutamat hyvät löydöt oon jo kotiuttanut, mutta jokainen liikenevä pennonen säästetään nyt pennun hankintaan. Juuri yks päivä juteltiin muksujen kanssa, että pelkkä hankintaan säästetty raha ei riitä, vaan sitten Faunattareen menee luultavasti aikamoinen nippu, kun haetaan ruokaa ja tarvikkeita ja vakuutuskin aiotaan ottaa. Meidän neiti huokailee kauniiden koiranvaatteiden, makuukoppien ja valjaiden perään. Saas nähdä, kuinka meidän kodin seinät vielä pullistelee, kun tänne mahdutetaan pennunkin omaisuus. 

Maaliskuun alussa Ilmajoella luennoi mielenkiintoiselta kuulostava koirakorjaaja. Itse ilmoittauduin mukaan, kun ajattelin, ettei oppi ojaan kaada. Etelä-Pohjanmaan Kennelpiiri puolestaan järjestää huhtikuun alussa kasvattajan peruskurssin Seinäjoella. Vaasassa on sitten kaikkien rotujen koiranäyttely huhtikuun puolessa välissä. Kyllä näillä kalenterin viikonloput hetkeksi täyttyy!

Minä olen tuskastellut päivien hidasta kulkua. Olen yrittänyt keksiä tekemistä, jolla saisin ajan hurahtamaan eteenpäin. Lukiossa aikoinaan pidimme aamunavauksen, jossa viimeinen lause ennen Janet Jacksonin kappaletta kuului näin: " Ja sekin on totta, että nukkuessasi aika nopemmin vierähtää". 
Ensi viikolla nimittäin pääsemme ihastelemaan pikkuisia pentuja! 



tiistai 2. helmikuuta 2016

Tammikuun loppuhuipennus..


Meidän tammikuu huipentui oikeen mukavaan viikonloppuun. Saimme jo torstai-illalla Everstin meille viikonlopuksi yökylään. Päivällä kipaisimme Faunattaresta hakemassa armaalle makupaloja. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: 

Jääkaapin oven äänen E tunnistaa ja hän antaa kyllä ymmärtää, että hänen herkkunsa sijaisevat siellä. Valitettavasti emme ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Hän pitää meitä varmasti varsin jääräpäisinä, kun emme vuosien jälkeenkään ymmärrä hänen tarpeitaan. Faunattaresta koitiutui myös 15 metriä pitkä liina, joka kumiraitojensa ansiosta antaa pitävän otteen. Liinan kotiutimme, kun tiesimme viikonlopun ohjelmaan kuuluvan päivän luonnossa. 
Kuva sen paljastaa; valitsimme neidin kanssa pinkin liinan. Se on sitten meidän pentuneidin liina; E sai nyt sitä lainata. 
Liina oli varsin kätevä, kun liikuimme pelloilla ja metsässä. Vapaana juostessa liina ei jää mihinkään jumiin, kun pää on suora. 
Seuraavan yön meillä kuorsasi sikeästi koko tupa. Ihana happihyppely piristi kyllä koko porukkaa. Sunnuntaina täytyi vielä ennen kotiinlähtöä napsia muutamia kuvia E:stä. Tuossa alhaalla näette, mitä mieltä hän sitten loppuviimein siitä hommasta oli; "Voitko jo lopettaa!"