Kauan odotettu "Lauantai 20. helmikuuta 2016"

Havahdun hereille 5:37; vatsanpohjaa kirpistelee. Tänään on "se päivä". Päivää jännittävä muu perhe uinuu vielä. Usein äitinä kokee ihania, hiljaisia hetkiä aamuisin, kun muu perhe vielä nukkuu. Vähän pyykin lajittelua ja aamupalaa lapsille. Muitakin näköjään jännittää, kun askeleita alkaa suuntautua kohti keittiötä ennen tavanomaista heräämisaikaa. Matkaa on edessä, mutta perillä odotus varmasti palkitaan. Tänään on se päivä, kun matkaamme Kirkkonummelle PyöreänTalon Kenneliin ihastelemaan R-pentueen ihanuuksia!

PyöreänTalon Kennelin tienpää tervehtii meitä chow-plakaatein. Ei voi eksyä -eikä enää voi kääntyä takaisin.  Nyt se on menoa; rakastuminen ensisilmäyksellä on ihan niin lähellä, kuin uskommekin sen olevan! 
Tämä some-aika on ihmeellistä. Patrickin ja Tiinan tapaaminen oli ihan kuin olisi tavannut vanhat tutut, mutta kuitenkin ensimmäistä kertaa. Ja sitten meitä tapaamaan saapui PyöreänTalon ihanainen Ida; pentumme äiti.   

Suloisena, mutta kuitenkin arvonsa tuntevana, ihan kuin syvästi tietäen, että "minä, tein suuren työn; minulle kuuluu kunnia, että perässäni taapertaa viisi suloista pentua; rapsutuksia; KIITOS" Ihana, Ihana Ida!
Idan perässä pentulasta kirmasivat ulos myös pennut. ( Ja tästä meilä EI ole ensimmäistäkään kuvaa, kun olimme kaikki niin pyöreänä ihastuksesta ja ihan pyörällä päistämme) Kaksi pennuista jäi rappusille kököttämään ajatuksin; " höh, sataa lunta, märkää, yök," Ilmiö on hyvin chowmainen ja paljolti käytössä :)

Ja tässä HÄN nyt viimeinkin on! Meidän pitkäkarvainen, musta neitimme! 

(Tässä vaiheessa sitä aamukahvia juodessaan huomaa, että kehykset ovat nyt sinivoittoisia, vaikka todellisuudessa kaikki olisi  Hänen kunniakseen voinut olla rakkaudenpunaista) 

Hän on aivan suloinen! Pikkuinen, silkkisen pehmeä ja kaikkien meidän sydämet valloittava! Hän on sanomattoman tervetullut tassuttelemaan meidän kotiin!