tiistai 26. tammikuuta 2016

synttärihuumaa ja jännitystä kerrakseen..

Eilen mittari näytti pakkasasteita enää neljä. Aamulla heittäessäni lapsia kouluun tuntui jo ihan keväältä. Tänään ollaan jo suojan puolella. Liukasta -yäk!
Meidän etelästä saapunut menopelimme oli myös sitä mieltä, että keli on jo ihan siedettävä.  Joskaan se ei tykkää helmoihinsa kiinnittyvästä lumesta ja kiljuu valojaan vilkutellen sen tähden korvia viiltävästi. En tiedä auttaisiko, jos sille yrittäisi saksaksi ilmoittaa, että mennään nyt vaan - suomea se ei ainakaan usko. Meidän juniorit ovat takapenkillä sitä mieltä, että minulla viiraa liikenteessä ylipäätään pahasti. En kuulemma ymmärrä, että ihmiset eivät kuule omiin autoihinsa kommenttejani. Luultavasti lapset ovatkin oikeassa. Toisinaan risteyksessä aamuruuhkan aikaan yritän saada vastapuolta ymmärtämään, että jos hän nyt millään voisi liikkua, niin minäkin vielä ehtisin. Mutta ei. Siinä se könnää, ja tilaisuus menee ohi. Asia erikseen on sitten vielä tämä meidän menopeli; Mathias. Kun se on kovin kehittynyt yksilö, niin olisi sen suotavaa ymmärtää emäntänsä puhetta. Ei ymmärrä. Harmittaa, että en lukioaikana ollut ahkerampi saksaa opettelemaan. 
Viikonloppuna vanheni meidän esikoinen ja neiti-helmikuu juhli siinä siivellä. Kakkuun en nyt päässytkään testaamaan pursotuksia, kun synttäreitten teemaksi valikoitui Kätyrit ja kakkuun keltainen sokerimassa. Seiskaluokan köksässä on kotitöitä ja kakun pohjan esikoinen teki pakastimeen jo ennen synttäreitä. Kakun hän täytti Kick-patukka-kermalla ja mansikalla. 
Päällystän sisarukset tekivät (harvinaisesti) sulassa sovussa. Valkoisen sokerimassan uupuessa laitettiin silmiin nätysti valkoista pikeeriä. Googlen kuvahaku oli pullollaan jos jonkinlaisia minions kakkuja, mutta me mentiin nyt ihan perinteisellä pyöreällä littanalla mallilla. Ylijääneet sokerimassat pääsivät sitruunamuffinssien päälle. 
HappyEnd on vielä vaiheessa. Marraskuussa varatessani sen kirjastosta, olin yhdestoista varaaja! Kymmenen lukijaa on lukenut sen salamannopeasti läpi, jättänyt noutamatta tai palauttanut kesken. Uskon viimeisen vaihtoehdon olevan lähinnä totuutta, koska kirjassa oli useita sivuja hiirenkorvalla. Itselläni on vasta noin 30 sivua kahlattuna ja valitettavasti  käytän sanaa kahlaus; jotenkin en saanut lukemiseen sellaista helppoa flow:ta... Ainakaan vielä tässä alussa, jossa painotetaan paljon mm. tilastoja. Maaret on kuitenkin päässyt tv-esiintymisillään & ajatuksillaan lähelle Jari Sinkkosta, jotta ihan siitä kunnioituksesta AION kahlata loppuun saakka. 
Tuleva viikonloppu häämöttää meille aika mukavana edessä. Saamme tutun karvaturrin kaveriksemme. Hän varmasti  helpottaa koirakuumettamme ja saa ajatuksemme hetkeksi pois PyöreänTalon Kennelin pennuista. Meillä ei vieläkään ole tietoa tulevasta pennusta, mutta onneksemme ystäväperheeseen kotiutuu talvilomalla kuvasta söpöläinen; pitkäkarvainen mäyräkoira. Hänestä toivotaan sitten hyvää ystävää meidän neidille. 
Vatsanpohjassa kipristelevä jännitys senkun jatkuu....


lauantai 16. tammikuuta 2016

Koirakoulu Fiilis

Ajeltiin tässä taannoin lasten kanssa läheiseen kirjastoon ja sattumalta huomattiin koirakoulu fiilis -kyltti, joka oli imestynyt tyhjillään olleen hallin seinään. 
Olin itse 9-10-vuotias Bablon saadessani, ja niinhän siinä kävi, että meillä se nokkimisjärjestys ei sitten ihan putkeen mennyt. Nyt olen ajatellut, että tulevan pennun kanssa käymme jonkinlaiset kurssit. Fiiliksen sivuilta löytyy pentuaikaan sopivat; 
Pentujen peruskurssi. Kontaktin ja yhteistyön harjoittelua. Kurssilla keskitytään tapakasvatukseen ja hyvän suhteen luomiseen pennun kanssa. Myös ohitusasiat käydään pentujen osalta läpi. Pentu voi osallistua kurssille aikaisintaan 3 kuukauden iässä kun se on saanut ensimmäisen rokotuksen.
 Pentujen tottiskurssi

Kurssi on hyvä jatko pentukurssille. Käydään tarvittaessa läpi vielä arkikäytösten harjoittelua, mutta lähinnä keskitytään TOKO-pohjan luomiseen pennuille sopivien lyhyiden harjoitusten kautta. Perusasento, seuraaminen, paikallapysyminen, noudon alkeet yms. asiat ovat kurssin teemoina. Pennun sopiva ikä 4kk-1,5v
Tänään kävin Fiiliksessä kuuntelemassa luennon ongelmallisista ohituksista. Muilla naisilla oli jo koiruudet kotona ja kokemusta takana, mutta kyllä mä sinne sekaan hyvin mahduin. Hienosti sain eväitä reppuun tulevaa pentuaikaa varten. Me ehdittiin keskustella pienessä ajassa monista arkisista koiriin liittyvistä seikoista. Jos haluat vilkaista, niin koirakoulu Fiilis löytyy myös facebookista.

Sivupalkkiin lisäsin muuten facebookista löytyvän kivan sivuston, jossa seikkailee Mauri.
Maanantaina ajelen taas Fiiliksen ohi kirjastoon, kun varaamani HappyEnd oli saapunut! Kerron teille sitten, minkälainen tuttavuus on Maaret Kallion ja Osmo Kontulan paljon kohuttu teos. 
Ja vielä mun on ihan pakko hehkuttaa, että Pyöreän Talon kenneliin on syntynyt 14. tammikuuta pentuja! Kuka tietää, jospas siellä Kirkkonummella jo ensihetkiään viettäisi meidän tuleva perheenjäsen!?! 
Niin, että näiden uutisten myötä meidän pentukuume on kyllä taas ihan pilvissä!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Loppiainen 2016..

Muistan lapsuudestani valokuvan, jossa lakaisen joulukuusen havuja rikkalapioon. Havuja on valtavasti. Kuusen ruhoa ei näy enää kuvassa; luultavasti runko on heitetty ulos ihan ilkosillaan. Tämän vuoden joulukuusi; tanskalainen pihtakuusi,  nostettiin terassille, eikä yksikään havu irronnut. Meidän joulu on aikalailla pakattu odottamaan seuraavaa tulemistaan. Vertaistukiryhmässä joku mainitsi, että muovikuusi tai pentuaitaus kuusen ympärillä on koiraperheessä tosi kätevä, "Pöh!" sanon minä. Minä olen äiti-ankara. Meillä ei ensi vuoden jouukuusen pentu sitten koske! (Muistakaa sitten ensi vuonna tämä postaus ja naurakaa mulle päin naamaa, kun kerron, kuinka aamulla heräsimme siihen, että pentu oli tuhonnut rakastamani joulukuusen). No, ehkä on pieni mahdollisuus, että saamme tosi suloisen, kiltin pentusen, jota ei joulu kiinnosta...
Tänään saimme olla mukana ystäväperheemme pikkupojan ristiäisissä. 
Pikkuherra sai kastepäiväkseen loppiaisen ja noin 26:n asteen pakkasen. Taivaanranta punotti kauniisti kotimatkallamme ja huomiseksi onkin luvattu yhä kovenevaa pakkasta. Kastetilaisuudessa kokenut pappi (jonka puhe toi mieleeni arvostamani Jari Sinkkosen) muisti mainita eilisen Suomen jääkiekkovoiton. Hän kertoi myös pikkupojasta, jolta oli kysytty, mitä hän erityisesti toivoo. Pikkupoika oli vastannut toivovansa, että hän saisi olla tosi kauan lapsi. Jotenkin tuon kuuleminen herkisti. Meidän aikakautemme lapsilla on niin huima kiire nuoruuteen. Oma nelosluokkalainen neitini pakkasi nukkekotinsa varastoon kesällä. Olen onnellinen, että nukkekoti sittemmin palasi, ja leikit jatkuvat. Joululahjatoiveissakin oli vielä Legon Friends-sarjaa. 

Ristiäisiin sain tehdä kahvipöytään kakun. Toivomuksena oli kermakakku. Minähän en ole mikään pursottaja ja viime yö menikin sitten huonosti nukkuen ja jännittäen. Aamulla, kun takka lähti kunnolla palamaan vasta viidennen sytytyksen jälkeen, olin ihan varma että pieleen menee. Pursotukseen käytin Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Hölmönä latasin yleiskoneeseen kerralla 8 dl Flooraa. Vaahto ei ollenkaan muotoutunut haluamakseni, mutta kyllä se sitten kuitenkin ihan "tönkköä" ja hyvin muotoonsa jäävää lopulta oli. Netissä neidin kanssa edellispäivänä surffailtiin ja ettittiin pursotuskikkoja.  Kaikissa, ja myös arvostamani Kinuskikissan sivuilla, painotetaan, että paremman pursotusotteen ja sitä myötä jäljen saa, kun käyttää tyllisarjasta niitä muoviosia, joihin tylla kiinnitetään. Tämä oli kyllä totta. Tähän asti olen iskenyt tyllan suoraan kertakäyttöiseen pursotuspussiin ja leikannut pussiin kärjestä sopivan palan vaan pois. 
Ei se pursottaminen nyt sitten loppujen lopuksi hullumpaa hommaa ollutkaan. Seuraavaksi aion kokeilla sitä koripunosmallia meidän juniorin synttärikakkuun. Mutta ennen sitä kyllä kerron, mitä jäi käteen koirakoulu Fiiliksessä. Ilmoittauduin nimittäin luennolle, jonka aiheena on ohitusongelmat ja ohituksen kouluttaminen!
Kirpsakkaa pakkaskeliä ja pitkää lapsuutta kaikille!