Juhlaherkkuja erityisruokavaliot huomioiden

Viikonlopun rippijuhlien kahvipöytään koottiin tarjottavaa huomioiden monet eri ruoka-ainerajoitteet. Ihana, suussasulava Pavlova oli meillä gluteeniton ja laktoositon vaihtoehto. Kerma oli ihan kermaa ja rahkana oli valion vanilja. Päällä raikkaat mansikat. Maidottoman version ajattelin tehdä Alpron vaahtoutuvan soijakerman ja Alpron Go On maustamattoman rahkavalmisteen kanssa, koska näin juhlien jälkeen on selkeästi huomattavissa, että maito ja mun vatsa eivät ole bestiksiä.   

Raparperinen marenkikakku on napattu Kinuskikissalta täältä. Meidän kakku tehtiin Sunnuntain  gluteenittomista jauhoista, joita laitoin ripauksen enemmän kuin ohjeessa neuvotaan. Maidottoman voin kanssa tämäkin siis gluteeniton ja maidoton.  

 Hifistelemään pääsee, kun keksii herkkuja, jotka ovat maidottomia, gluteenittomia ja kananmunattomia. Alla on kookoskakku, jonka ohjeen löydät Kinuskikissalta täältä. Tämän kakun ärsytys oli itselleni pohja; mistä löytyy gluteeniton, maidoton ja munaton keksi?!?Google löysi minulle sitten Provenan gluteenitomat välipalakeksit. Kotona huomasin, että keksi olikin inkiväärin makuinen, mutta loppujen lopuksi inkivääri maistui pohjassa aika vähän, eikä riidellyt kookoksen kanssa. Niin vain kävi, että päällystän unohdin kaikessa hulinassa ja kahvipöytään lähtiessä myös tähän kipattiin Pavlovaan varattuja mansikoita ☺. Sille, joka pitää kookoksesta, tämä on aivan ihana kakku!!

Samaa erityisvaliota noudattaen tein Kinuskikissan ohjeella suolaisen Pupun porkkana-sipulipiirakan.  Pikkunaposteltavana olivat banaani-kaurakeksit, joihin lisäsin tällä kertaa karpaloita. 

 Pannacotan kakun ohjeen löydät täältä. Meillä se tehtiin pensasmustikoista ja kahteen kertaan, koska ensimmäinen pannacotta ei millään meinannut alkaa jähmettymään. Juhlapäivänä meillä sitten olikin tämä irtopohjavuokaan tehty kakku ja kulhoon kipattu muka pilalle mennyt pannacotta jääkaapissa; molemmat tietysti hienosti jähmettyneinä. Pannacotta tehtiin gluteenittomana ja laktoosittomana. Seuraavalla kerralla teen kakun suoraan lasiseen laakeaan maljaan; säästyn paljolta jännitykseltä! 

Fazerin banaanin makuiset Dumlet pääsivät kahvipöytään keksien muodossa. Näihin ja Kakkuviikarin joulupukin kuiskauksiin käytin niin ikään gluteenitonta jauhoa ja ihan hyvin keksit onnistuivat.  

Seuraavaa juhlaa silmällä pitäen nämä ovat nyt täällä blogin puolella hyvin muistissa. Sitten vois muistaa myös kohtuuden; ettei kaikkea tarvitse tehdä armeijalle, niin että niitä sitten perheen kesken syödään seuraava kuukausi ☺.

Tervetuloa 2018

Vuoden ensimmäinen päivä...

Uusi alku jollekkin. 

Outoa ajatella, että edessä saattaa olla vaikka ja mitä, mitä ei pienessä mielessäkään voi kuvitella. Jännityksellä odotamme, mitä vuosi tuo taas tullessaan. 

Takana on rauhallinen joululoma. Kalenteri oli koko joulun ajan tyhjä; se oli suunniteltua. 

Kiireettömät päivät ovat tehneet kyllä hyvää. Ollaan VAAN oltu. Mutta samalla juuri tuo VAAN on ollut se merkittävä juttu. 

Lapset saaneet pelata mielin määrin.  Minä olen tutkinut yläkaapeista löytyneitä aarteita ja pessyt kirpparille lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Uskomatonta mielenrauhaa on tuonut se, että pyykkikori ja tiskiallas ovat pysyneet tyhjinä; on ollut aikaa siinä sivussa tehdä pieniä kotitöitä. Eräänä päivänä leivoin Kakkuviikarin Vispailuja-blogista ihania joulupukin kuiskauksia. 

Reseptistä poiketen käytin gluteenitonta jauhoseosta. 

Pikkuleivistä tuli ihanan pehmeitä ja kuten arvaat; herkullisia. Kuvaa siis valmiista ei enää tähän hätään ole. Säilykkeenä olevat kirsikat sopivat yllättävän hyvin näihin pikkuleipiin. Seuraavalla kerralla ajattelin koittaa kuivatuilla karpaloilla. 

Yllättäen sain myös hieman leivontaseuraa. 

Daim on juhlistanut koko joulun ajan ensimmäistä juoksuaan. Se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, mutta runsaalta kuin herkuista notkuva joulupöytä. 

Domino kasvattelee uutta turkkiaan; ihanan tuuhean pohjavillan neiti onkin saanut aikaiseksi. Jatkamme EffeBalancen Efectri-öljyn käyttämistä, koska se silminnähden tekee Dominolle hyvää. 

Domino ja Daim ovat nauttineet ulkoilusta aitauksessa. Aamusta iltaan ne siellä viihtyisivät, mutta olen keskipäivän aikaan lähes pakottanut sisälle hetkeksi lepäämään. Uskomaton kuorsaus aamutohinan jälkeen kuuluukin! Aiemmin yksin ollesaan Domino makoili ja nukkuikin pihalla, mutta nyt aika kuluu melkein alituiseen leikkien ja riehuten. Joskus ulos katsellessa miettii, että mistä tuota virtaa oikein piisaakin. 

Daimin uusin villitys on tässä...

Neiti leikkii kukkulan kuningatarta, eivätkä pienet horjahtelut päätä huimaa. Domino pysyy aika lailla visusti maan kamaralla. 

Mukavaa alkanutta uutta vuotta sinulle! 

💖

Suomi 100

Onnea Suomi 100 vuotta ja Onnea me kaikki suomalaiset, jotka saamme juhlia tänään itsenäistä kotimaata. 

Täällä aamu lähti käyntiin puoli kuudelta; Domino ja Daim juoksentelivat onnellisina uudella lumella puolisen tuntia. 

Neidin kanssa koristelimme sitten huomiseen keva-kerhon kahvihetkeen kaikille osallistujille Suomi-piparin. 

 Piparimuotin nappasin syksyllä kirpparilta eurolla! On se jo ehtinyt maksaa itsensä, kun ensin töissä lasten kanssa teimme kotiinviemistä ja nyt vielä nämäkin. Itse vältän nyt viljaista, kun vatsa meinaa oireilla meilkein kaikesta, mitä sinne sullon. 

 Nettiä selatessa sattui eteeni tällainen Alakarpisti-blogi.

Siellä samalla muotilla oli tehty munattomia pikkuleipiä, joissa oli käytetty mantelijauhoa ja tuorejuustoa. Mietin reseptin muokkaamista niin, että jäisi maitokin pois. Katsotaan, kuinka innostun kokeilemaan. 

Tässä on omien sanojensa mukaan meidän neidin nätein pipari. 

Sen kauneuden myötä toivotamme kaikille oikein 

Onnellista Itsenäisyyspäivää! 

Risottoa

Löhöiltiin juhannuksen aikoihin sohvalla paremman puoliskoni kanssa ja jähmetyttiin seuraamaan FST:tä dokkaria Italiasta. 

Joku satunnainen seikkailija siinä kierteli maistelemassa viinejä ja juustoja, vieraili kirkoissa ja luostareissa. Sitten se tapasi viiksekkään kokin, joka tuosta nuon vaan tekaisi sille seikkailijalle risottoa. 

Kattilassa oli voita ja sipulia, nämä kuullotettiin. 

Sekaan lisättiin riisit, joita kuullotettiin voissa myös hetkinen. 

Sitten tuli mukaan vesi. 

Suit sait riisi olikin jo hyvää ja mukaan laitettiin parmesaania raasteena. Ja vielä jotain kermankeltaista juustoa kuutioina. Kaiken kruunasi vielä kerma. 

Mä kauhistelin!

Niitä kermajuustokuutioita oli valehtelematta pari desiä plus se parmesaaniraaste. 

Ja kuten arvaattekin; tämä oli yhden hengen annos; sille seikkailijalle!

No, meillä oli kanankoivet sulamassa, niin ajattelin sitten koittaa itsekin sen risoton tekoa. 

Voi ja sipulit ja riisit ja vesi.....

Käytin puuroriisiä...

EI tapahtunut suit sait! 

Riisit kiehuivat kaksi kattilallista vettä, ennenkuin olivat kypsiä. 

Juustoa, jonka ostin tarjouksesta ( ei helppoa viipaloida leivän päälle, siksi hyvää tähän soppaan ja meille 5:lle laitoin ehkä sen 3 dl ). 

Ja liraus kermaa. 

Viiksekäs ei lisännyt suolaa, minä lisäsin. 

IHANAA oli! Aivan ihanaa! 

Mutta onko tuo nyt ihme? Voiko joku, joka on liuotettu voissa ja kermassa, olla mautonta? 

EI voi. 

Parempi puolisko ei malttanut olla hiljaa.

" Aletaanko meillä nyt syödä aina heti jotain, mikä näkyy teeveessä? " 

Lasten kanssa tykättiin kovasti ja Domino! 

Tottahan se nyt sillekin maistui! Lipoi huuliaan pitkään ja hartaasti syötyään. 

Kyllä taas kannatti istahtaa sohvalle ja hetki olla vaan. 

Pitkästä aikaa leivontaa!

Meillä oli ilo osallistua sukutapaamiseen ihanan aurinkoisessa säässä. 

Lapset saivat nauttia uimisesta ja vaikka viileähkö tuuli ja ampiaiset hieman kiusasivat, oli meillä aikuisillakin silti vielä kesäinen olo. 

Domino pääsi myös tapaamiseen mukaan. Tuo kuvassa näkyvä 15 metrin liina, joka Everstille aikoinaan ostettiin, on ollut aivan huippu! Taas se oli todella kätevä. Nyt tilanne oli sellainen, että Domino varmasti (mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma) olisi pysynyt ihan ok ihmisvilinässä ilman liinaakin, mutta huomattavasti se helpottaa, kun halusin pitää hänet pois esimerkiksi grillin, vohveleiden paiston ja mökin terassin läheisyydestä. 

Olen pyöritellyt nyt pari päivää mielessäni päivitystä siitä, kuinka Domino ei ole muovailuvahaa. Siitä tuleekin harras ja vuolas päivitys, odottakaas vaan! 

Niin se leipomus piti olla se päivän sana. 

Koska mökin emäntä tarjosi täytekakkua, saatoin hyvillä mielin tehdä kakun minäkin. 

Päädyin Kinuskikissan puolukkaiseen elonkorjuukakkuun.

Kakku tehdään hyydykekakkuna vanhan puolukkaherkun malliin. 

Pohjaan tulee täysjyväkorppuja,  

keskiosaan talkkunaa ja puolukkaa. Unohtaa ei sovi makua pehmentäviä kermavaahtoa ja vaniljakastiketta. 

Kakun päällystä tehdään puolukkamehusta. 

Itse aina pähkäilen tuon suklaan sulattamisen kanssa. Ensin ajattelin heittää suklaapalat muovipussissa mikroon, mutta laitoinkin kuumaan veteen laiskuuttani. Kun siis aiemmin olen sulattanut kattilassa ja tehnyt itselleni ihan turhaan tiskiä. 

Yritin katsoa pursotuksen mallia Kinuskikissan reseptistä. Tämä viljapelto tulee joka kerta ihan erilainen; ainutlaatuinen, sanois joku positiivisen asenteen edustaja :)

Ja sitten kun kakun pursotukset oli tehty, päätin pursottaa pussiin jääneet loput suklaat takaisin suklaalevyn päälle jähmetymään. 

Ikean pussi sanoi tiiveyssopimuksensa irti. Onneksi VASTA tässä vaiheessa. 

Nuo Ikean "minigrippipussit" eivät oikein pidä korkeista lämpötiloista. Reuna repesi ja suklaat olivat pitkin pöytää. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Reseptissä ei päälle koristella muuta kuin tuota valkosuklaata, mutta nyt heitin muutaman tuoreen puolukan vielä kaveriksi viljoille. 

Meidän lapset eivät ole talkkunaan oikein ikinä tutustuneet, mutta tapaamisessa "vanhempi" porukka tunnisti kyllä kakun ainekset. 

Ja kyllä tämä makuelämyksenä on siis ihan hieno, kenelle tahansa. Pohjaa kun tekee, niin ei mielestäni kannata pihtailla fariinisokerin kanssa. Mulla oli nyt täysjyväkorppuja ilman sokeria; olivat aika...ruokaisia. Vois koittaa ihan sokerikorpuillakin. 

Nyt meillä lähtee pyykkikone pyörittämään kouluvaatteita ja mun läksy; erilaiset kasvatusmetodit odottaa vielä tarkastelua. 

Mukavaa sunnuntaita sulle! 

Dominon raparperiherkku..

Kinuskikissan TassutteleKotiin-leipomossa on pitkän tauon jälkeen uusi resepti. 

Olen tehnyt Dominon raparperiherkkua viimeksi lähemmäs 10 vuotta sitten, että oli jo aikakin tehdä taas tuota helppoa herkkua.

Herkun valmistamiseen oli tällä kertaa ihan erityinen syy. 

Meille nimittäin tuli kaveri kylään.

Eikä ihan mikä tahansa kaveri van Dominon ihana tyttöystävä Walona. 

Meillä oli taas huisketta ja hulinaa :)

Ihanat ystävykset! 

Hurjan näköisen valokuvan napsaisin; valkoiset hampaat vain säihkyvät. 

Nämä Etelä-Pohjanmaan likat ovat muuten molemmat tulossa Humppilan erikoisnäyttelyyn, että menoa ja meininkiä ei tule sieltäkään puuttumaan! 

Mukavaa heinäkuuta teille kaikille!

Päätöskahvit...

Olemme Dominon kanssa osallistuneet nyt keväällä lemmikkihotelli Doggies&Kitties:n näyttelykurssille. 

Tämä Seinäjoella hiljattain avattu yritys on myös juurikin se, jossa Domino oli ensimmäisessä pesussaan. Pesun voi halutessaan itse suorittaa kätevällä pesupisteellä tai lemmikkihotellin henkilökunta voi pestä lemmikin. Dominon pesi Linda, koska halusin, että Domino tottuu myös muiden käsittelyyn. 

Keskiviikkona juhlistimme kivan kurssin päätöstä juomalla päätöskahvit.

Kinuskikissan uudesta kirjasta päätin tehdä muutaman Domino-muffinssin kahvipöytään. 

Näihin muffinsseihin tulee suklaista taikinaa, kokonainen Dominokeksi väliin ja taas taikinaa päälle. 

 Kiire yllätti ja nappasin päälle pursotuksen sijaan vain sokerimassaa. 

Koko ajan takaraivossa jyskytti, että mulla on kaapissa sellainen kirjainmuottilevy, jolla saisin tosi kauniit kirjaimet -D&K- muffinssin päälle. Mutta mulla ei ollut toista sokerimassaa jemmassa ja aika ei millään antanut periksi. 

Niinpä tein suttuiset kirjaimet jollakin kimallegeelillä. 

Kirjaimet vielä levisivätkin osuessaan koteloon matkalla.

Nyt ei mennyt todellakaan niinkuin Strömsössä!!!!

Tämän kaiken sähellyksen pelasti se, että Kinuskikissan resepteihin voi aina luottaa ja kurssilaiset tykkäsivät muffinsien mausta todella paljon. 

Lemmikkihotelli D&K:lla on oma blogi, josta voit vilkaista näyttelykurssin mietteitä. Blogiin pääset tästä:
L&K:n blogi.  
Meidän hurjasta illasta väsynyt neiti sai ensimmäisen ruusukkeensa leikkimielisestä päätösnäyttelystä :)

Ihanan retroa...

Eilen tuli lapsilta iltapalapyyntönä lättyjä. 

Muistin sitten, että kaapissa odottaa vuoroaan ystäväni kirpparilta tuoma retro peli, jota en ole vielä testannut. 

Tämä Finca vohvelinpaistajana pääsi tietoisuuteeni, kun joitakin vuosia sitten mieheni sukulaistapaamisessa tällaisilla paistettiin suurelle porukalle suitsait herkut. 

Pikkulätyissä on oma viehätyksensä, mutta tällä Fincalla ei kauaa nokka tuhise! Lätyistä tulee noin 25x20 senttisiä , riippuen siitä, miten reunoille maltat taikinaa valuttaa. Meillä teinitkin hyytyvät jo pari syötyään!

Tämä malli, jonka sain, on 70-80-luvun mallistosta se pienempi; olen nähnyt myös puolta suuremman. Sellainen oli sukulaistapaamisessa käytössä ja kätevä kuin mikä!

Nyt aamutuimaan ajattelin yllättää perheen tällä paistetuilla munakkailla!

Omassa lapsuudessani maailman parhaat vohlut paistettiin tällä: 

Mammani "se yksi ja oikea"-vohvelirauta. Se perinteinen sydänmalli :)

Kerran ostettu; ikuisesti käytetty. Ennen tavarat tehtiin kestämään. 

Mukavan aurinkoista päivää kaikille! 

Kinuskikissan uusin teos postista noudettu ja läpi kahlattu!

Ei taaskaan tuottanut pettymystä Kinuskikissan teos! 

Kolmas kirja on nyt läpi selattu ja kyllä varmasti löydän sieltä paljon inspiraatiota. 

Viime aikoina leivonta on jotenkin ollut jäähyllä (niinkuin KAIKKI tässä huushollissa), mutta eikähän tämä taas tästä, kun vaan.....

Dominokin löysi kirjasta oman nimikkotuotteensa; 

Domino muffinit. 

Pentukurssilla osa1

Moikka!

Eilen päästiin tositoimiin, kun oli iltasella ensimmäinen pentukurssi koirakoulu Fiiliksessä. Dominon kanssa samalla kurssilla olivat pennut Nitro, Sulo, Inka, Malla ja Messi. 

Domino antoi silminnähden hyvän ensivaikutelman itsestään rotunsa edustajana ohjaajalle. 

Musta on tosi ihanaa kulkea Dominon kanssa "ihmisten ilmoilla", kun moni ihminen aivan kuin havahtuu, että "onks toi nyt se chowchow?" Chowi on meilläpäin vielä harvinainen ja Dominon sosiaalisuus saa kyllä monet ihastumaan. 

Siellä kurssilla ekana tehtäväna oli saada koira katsomaan sua silmiin. Saada kontakti meidän välille. 

Dominoahan ei siinä vaiheessa kiinnostanut mun huomioiminen alkuunkaan! Sehän nyt tasan tarkkaan tiesi, että joo, mami on tos vieres, mutta nää kaikki muut olis kivoja kavereita! Miksei tää leikitä!!??

No, pääsi Dominokin siten makupalojen makuun :)

Sitten vuorossa oli "tänne". Sitä ei saa kuluttaa loppuun; terassin ovesta huudellaan jotain muuta, koska "tänne" on käsky sitten, kun on tosi kyseessä, ja tänne on tultava. 

Maahan pitäis mennä suorilta jaloilta. No, Niko on jo opettanut Dominolle maahan istu-käskyn jatkona, niin se ei nyt sitten oikein ottanut tuulta alleen. 

Muut pennut olivat hyvinkin niitä "kerro vaan, mitä haluat mun tekevän" -rotuja. Siihen nähden Domino pärjäsi oikein hyvin. Ja ylipäätään alkuihmettelyn jälkeen oli kiinnostunut siitä, mitä mä halusin, että tehdään. 

Oikein odotan ensi viikon tapaamista. 

Mukava on, kun osallistujia on just noin ton verran, että ohjaajalla on aikaa ihan kädestä pitäen opettaa. 

Kyllä tästä hyvä tulee! :)

Ensimmäinen resepti on nyt muuten Kinuskikissan TassutteleKotiin-leipomossa.

Käykäähän vilkaisemassa. 

Aurinko paistaa! 

Hyvä viikonloppu edessä! :)

Kinuskikissa; TassutteleKotiin-leipomo

Nyt kun arki on alkanut taas rullaamaan hyvin (lue, kun saan nukkua kokonaiset yöt, enkä pese mattoja joka päivä) on tullut ikävä leipomista. 

Pinnistelemälläkään en nyt muista, mikä oli se ensimmäinen resepti, jonka Kinuskikissan sivuilta aikoinaan tein. Muistan kuitenkin, että olin silminnähden yllättynyt siitä, että onnistuin ja että tuotos oli jopa hyvää! 

Harmittaa, kun olen ehtinyt kokeilla monia Kinuskikissan juttuja, mutta niistä ei ole mitään "päiväkirjamerkintää" muistona. 

Aiemmin jo huomasin Kinuskikissan sivuilla mahdollisuuden perustaa oman leipomon. Jotenkin tässä pentuhärdellisssä asia unohtui, mutta palasi eilen sitten mieleen. 

Nyt TassutteleKotiin-blogilla on oma leipomo osoitteessa: 

www.kinuskikissa.fi/leipomot/tassuttelekotiin

Kun saan valokuvat selattua läpi, lisäilen leipomoon niitä huippuhetkiä, joissa koen onnistuneeni. 

Leipomoon pääset jatkossa sivupalkin linkistä. Kannattaa tutustua siellä leipomoihin; aivan uskomattomia taitajia löytyy. Vinkkaan sitten myöhemmin sieltä hyviä inspiksiä!

Tänään pääsemme Dominon kanssa ensimmäistä kertaa koirakoulu Fiiliksen pentukurssille. 

Domino jo aloitti aamutuimaan kurssille valmistautumisen: 

En ihan varmasti tiedä, ehtikö maistaa, mutta aikamoisen virtapiikin sai kyllä näiden kuvien jälkeen. :)

Aurinkoista päivää kaikille! 

Kerrotaan sitten pentukurssin fiiliksistä myöhemmin!

Mukava pääsiäisen aika.

Täällä vietetään Dominon ensimmäistä pääsiäistä. Laitan teille pari videota neidin touhuista. Videot on napattu ihan vaan puhelimella, koska tilanteet tulevat eteen niin nopeasti, että vaikka kamerat ovat hollilla, niin ovat ne auttamattomasti aina liian kaukana tapahtumapaikalta. 

Tässä riehutaan ja meinataan syödä olkkarin divaania. Ollaan otettu käyttöön kieltosanana sellainen emomainen murahdus. Tässä se kuuluukin vallan mainiosti, kun itse olen lähellä puhelimen mikrofonia. 

Sitten ihmetellään pääsiäisaamun ihanaa lumisadetta ja aitaukseen ilmestynyttä kenkää. Varmaan tippunut joltain trullilta ohilennolla. Tämän kengän myötä heräsin ajatukseen, että nyt on oltu kohta kaksi viikkoa kotosalla pumpulissa. On ollut aikaa kotiutua ja sitä on kyllä tapahtunut. Nyt taitaa olla jo aika aloittaa tutustuminen ympäröiviin merkillisyyksiin. 

Aamulla ihmetystä aiheutti, ja aivonystyröitä laittoi töihin vessapaperirulla, jonka sisällä oli ihanalta tuoksuva kanaherkku. Taitoin päät vaan sisään. Jossain DIY-jutussa oli rulla päällystetty kauniiksi ja sitten taiteltu juurikin näin. Oli saatu kaunis lahjarasia. Hienosti Domino homman selvitti ja herkkupala oli palkinto. 

Ne muffinit, joista mainitsin. Ne ovat tässä: 

Meille tuli eilen vähän kiire, niin muffinit ovat ihan suoraan kaupan hyllystä, (mikä on kuulkaas joskus tosi kätevää!!) Kerman pursotin tyllalla, jossa on pikkuisia reikiä. Kuvassa huomaa hyvin sen, miten vaahdotettu kerma ei ole tasalaatuista. Ensimmäisissä pursotuksissa on "kuin ruohoa", lopuissa lähinnä mössöä. Näissä on ihan vain kerma, ei mitään tukevia aineosia kuten esim. rahkaa tai vaniljakreemijauhetta. Niin, ja sitten niissä kököttää nuo Lidl:stä hakemani suklaatikkarit. Hirveän nopeaa ja helppoa! Ja olivat kaikkien lasten mieleen! 

Nyt palaan monistenivaskan pariin. Mitä siitä pitäis jäädä mieleen, sen kerron sitten seuraavalla kerralla. 

Nyt toivottelen sinulle mukavaa pääsiäisen aikaa! 

Pääsiäinen 2016..

Moikka! 
Tänään vietin ensimmäisen aamun itsekseni työhuoneessani ja Domino yksin sisällä. Ei epäilyttänyt jättää häntä sinne, koska sellaista "piru silmäkulmassa" toimintaa ei ole menneen viikon aikana näkynyt. Aamulla ulkoilutin hyvin ja kaiken piti olla ok. Koirakorjaajan sanat mielessäni en "koittanut mennä töihin" vaan menin reippaasti töihin. Palatessani muutaman tunnin kuluttua oli eteisen matto kostunut. Ei hieman, vaan ihan kunnolla. Minä uskon, että kyseessä oli ihan suoranainen mielenilmaus. Huomenna lähden taas töihin. Eteisessä ei enää ole mattoa. Domino sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. Samasta puusta on kaikki meidän perheen likat vuoltu :) Muistitkin varmaan, että Dominon seikkailuja voit seurata facessa ja instassa nimellä tassuttelekotiin. TassutteleKotiin facen sivuilla kertovat kuulumisiaan myös Dominon veljet Paavo & Vito sekä sisko Moona. Tänään löysimme facebookin ihmeellisestä maailmasta myös velipoika Romeon! Kiva, kun porukka on koossa!
Pääsiäinen on tulossa! Heitän muutamat kuvat menneeltä pääsiäiseltä. Reseptit ja mallit ovat taas Kinuskikissalta. 

Tässä valmistui sokerimassasta narsisseja. 

 Ja tähän ne sitten aikanaan päätyi. 

Tämäkin kakku oli mukava tehdä. Tyhjensin yllätykset ja liimasin takasin kiinni. Nonparellit liimasin elintarvikeliimalla. Pikeerikin käy ihan hyvin. Sen jos värjää ruskeaksi, niin se ei loista nonparellien tai muiden koristeiden alta. Suklaaoksat on kuivatettu epätasaisella alustalla, jonka voi tehdä vaikka talouspaperirullan puolikkaista ja elmukelmusta. 

Tänä vuonna Lidl:ssä on paljon erilaisia pääsiäispupun hahmoisia suklaakaramelleja. Löytyy myös pupun muotoisia suklaatikkareita. Aion perjantaiksi tehdä kuppikakkuja, jotka pursotan vihreällä kermalla ja sitten tökkään puputikkarin "ruohoon ihmettelemään". Teen samalla systeemillä, kuin ne jouluiset muffinit, joissa seisoi lumiukko/joulupukki kookoshiutaleissa. 

Mukavaa pääsiäisen odotusta teille kaikille! Meillä lapset ovat innoissaan lyhyestä kouluviikosta ja trullittelusta. Saas nähdä, mitä mieltä Domino on trulleista :)

synttärihuumaa ja jännitystä kerrakseen..

Eilen mittari näytti pakkasasteita enää neljä. Aamulla heittäessäni lapsia kouluun tuntui jo ihan keväältä. Tänään ollaan jo suojan puolella. Liukasta -yäk!

Meidän etelästä saapunut menopelimme oli myös sitä mieltä, että keli on jo ihan siedettävä.  Joskaan se ei tykkää helmoihinsa kiinnittyvästä lumesta ja kiljuu valojaan vilkutellen sen tähden korvia viiltävästi. En tiedä auttaisiko, jos sille yrittäisi saksaksi ilmoittaa, että mennään nyt vaan - suomea se ei ainakaan usko. Meidän juniorit ovat takapenkillä sitä mieltä, että minulla viiraa liikenteessä ylipäätään pahasti. En kuulemma ymmärrä, että ihmiset eivät kuule omiin autoihinsa kommenttejani. Luultavasti lapset ovatkin oikeassa. Toisinaan risteyksessä aamuruuhkan aikaan yritän saada vastapuolta ymmärtämään, että jos hän nyt millään voisi liikkua, niin minäkin vielä ehtisin. Mutta ei. Siinä se könnää, ja tilaisuus menee ohi. Asia erikseen on sitten vielä tämä meidän menopeli; Mathias. Kun se on kovin kehittynyt yksilö, niin olisi sen suotavaa ymmärtää emäntänsä puhetta. Ei ymmärrä. Harmittaa, että en lukioaikana ollut ahkerampi saksaa opettelemaan. 

Viikonloppuna vanheni meidän esikoinen ja neiti-helmikuu juhli siinä siivellä. Kakkuun en nyt päässytkään testaamaan pursotuksia, kun synttäreitten teemaksi valikoitui Kätyrit ja kakkuun keltainen sokerimassa. Seiskaluokan köksässä on kotitöitä ja kakun pohjan esikoinen teki pakastimeen jo ennen synttäreitä. Kakun hän täytti Kick-patukka-kermalla ja mansikalla. 

Päällystän sisarukset tekivät (harvinaisesti) sulassa sovussa. Valkoisen sokerimassan uupuessa laitettiin silmiin nätysti valkoista pikeeriä. Googlen kuvahaku oli pullollaan jos jonkinlaisia minions kakkuja, mutta me mentiin nyt ihan perinteisellä pyöreällä littanalla mallilla. Ylijääneet sokerimassat pääsivät sitruunamuffinssien päälle. 

HappyEnd on vielä vaiheessa. Marraskuussa varatessani sen kirjastosta, olin yhdestoista varaaja! Kymmenen lukijaa on lukenut sen salamannopeasti läpi, jättänyt noutamatta tai palauttanut kesken. Uskon viimeisen vaihtoehdon olevan lähinnä totuutta, koska kirjassa oli useita sivuja hiirenkorvalla. Itselläni on vasta noin 30 sivua kahlattuna ja valitettavasti  käytän sanaa kahlaus; jotenkin en saanut lukemiseen sellaista helppoa flow:ta... Ainakaan vielä tässä alussa, jossa painotetaan paljon mm. tilastoja. Maaret on kuitenkin päässyt tv-esiintymisillään & ajatuksillaan lähelle Jari Sinkkosta, jotta ihan siitä kunnioituksesta AION kahlata loppuun saakka. 

Tuleva viikonloppu häämöttää meille aika mukavana edessä. Saamme tutun karvaturrin kaveriksemme. Hän varmasti  helpottaa koirakuumettamme ja saa ajatuksemme hetkeksi pois PyöreänTalon Kennelin pennuista. Meillä ei vieläkään ole tietoa tulevasta pennusta, mutta onneksemme ystäväperheeseen kotiutuu talvilomalla kuvasta söpöläinen; pitkäkarvainen mäyräkoira. Hänestä toivotaan sitten hyvää ystävää meidän neidille. 

Vatsanpohjassa kipristelevä jännitys senkun jatkuu....

Loppiainen 2016..

Muistan lapsuudestani valokuvan, jossa lakaisen joulukuusen havuja rikkalapioon. Havuja on valtavasti. Kuusen ruhoa ei näy enää kuvassa; luultavasti runko on heitetty ulos ihan ilkosillaan. Tämän vuoden joulukuusi; tanskalainen pihtakuusi,  nostettiin terassille, eikä yksikään havu irronnut. Meidän joulu on aikalailla pakattu odottamaan seuraavaa tulemistaan. Vertaistukiryhmässä joku mainitsi, että muovikuusi tai pentuaitaus kuusen ympärillä on koiraperheessä tosi kätevä, "Pöh!" sanon minä. Minä olen äiti-ankara. Meillä ei ensi vuoden jouukuusen pentu sitten koske! (Muistakaa sitten ensi vuonna tämä postaus ja naurakaa mulle päin naamaa, kun kerron, kuinka aamulla heräsimme siihen, että pentu oli tuhonnut rakastamani joulukuusen). No, ehkä on pieni mahdollisuus, että saamme tosi suloisen, kiltin pentusen, jota ei joulu kiinnosta...

Tänään saimme olla mukana ystäväperheemme pikkupojan ristiäisissä. 

Pikkuherra sai kastepäiväkseen loppiaisen ja noin 26:n asteen pakkasen. Taivaanranta punotti kauniisti kotimatkallamme ja huomiseksi onkin luvattu yhä kovenevaa pakkasta. Kastetilaisuudessa kokenut pappi (jonka puhe toi mieleeni arvostamani Jari Sinkkosen) muisti mainita eilisen Suomen jääkiekkovoiton. Hän kertoi myös pikkupojasta, jolta oli kysytty, mitä hän erityisesti toivoo. Pikkupoika oli vastannut toivovansa, että hän saisi olla tosi kauan lapsi. Jotenkin tuon kuuleminen herkisti. Meidän aikakautemme lapsilla on niin huima kiire nuoruuteen. Oma nelosluokkalainen neitini pakkasi nukkekotinsa varastoon kesällä. Olen onnellinen, että nukkekoti sittemmin palasi, ja leikit jatkuvat. Joululahjatoiveissakin oli vielä Legon Friends-sarjaa. 

Ristiäisiin sain tehdä kahvipöytään kakun. Toivomuksena oli kermakakku. Minähän en ole mikään pursottaja ja viime yö menikin sitten huonosti nukkuen ja jännittäen. Aamulla, kun takka lähti kunnolla palamaan vasta viidennen sytytyksen jälkeen, olin ihan varma että pieleen menee. Pursotukseen käytin Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Hölmönä latasin yleiskoneeseen kerralla 8 dl Flooraa. Vaahto ei ollenkaan muotoutunut haluamakseni, mutta kyllä se sitten kuitenkin ihan "tönkköä" ja hyvin muotoonsa jäävää lopulta oli. Netissä neidin kanssa edellispäivänä surffailtiin ja ettittiin pursotuskikkoja.  Kaikissa, ja myös arvostamani Kinuskikissan sivuilla, painotetaan, että paremman pursotusotteen ja sitä myötä jäljen saa, kun käyttää tyllisarjasta niitä muoviosia, joihin tylla kiinnitetään. Tämä oli kyllä totta. Tähän asti olen iskenyt tyllan suoraan kertakäyttöiseen pursotuspussiin ja leikannut pussiin kärjestä sopivan palan vaan pois. 

Ei se pursottaminen nyt sitten loppujen lopuksi hullumpaa hommaa ollutkaan. Seuraavaksi aion kokeilla sitä koripunosmallia meidän juniorin synttärikakkuun. Mutta ennen sitä kyllä kerron, mitä jäi käteen koirakoulu Fiiliksessä. Ilmoittauduin nimittäin luennolle, jonka aiheena on ohitusongelmat ja ohituksen kouluttaminen!

Kirpsakkaa pakkaskeliä ja pitkää lapsuutta kaikille!

"Sinä tulit tehneeksi ikuisen talven kaikkialle"

Mieleeni kuvastui syksyllä usein tilanne, miten joululoman koittaessa pysähtyisin kotona paikalleni ja jäisin kuuntelemaan kotimme hiljaista lattiaa. Miettisin, millaiselta Bellan tassujen äänet olisivat kuulostaneet. Hän olisi kotiutunut joululoman kynnyksellä. 

Jouluna lattia oli hiljaa. 

En jäänyt sijoilleni miettimään lattian äänettömyyttä. Jostain syystä pääsin asian yli. Hirmuinen pentukuume on tällä hetkellä laskenut. Nyt tuntuu siltä, että on vielä paljon tehtävää ennen huhtikuuta. Miten ehdimmekään kaiken?

Ennen joulua kerroin teille kakusta, jota minua pyydettiin tekemään Frozen-teemalla. Ilmoitin samantien, etten aio tehdä elokuvan prinsessoja; kasvojen tekeminen on äärettömän ärsyttävää! Ajattelin sitten, että kyllähän minä nyt sen lumiukon voin sokerimassasta tehdä; kuka tahansa osaa lumiukon tehdä! No, nyt jälkeenpäin voin paljastaa; sillä lumiukolla on myös NAAMA! Kakun tekemisen aloitin koristeista. Kinuskikissa oli juuri tehnyt itsenäisyyspäivän kakkuun kuusia, niinpä kopsasin kuusien idean sieltä. Päällystin jäätelövohvelit pikeerillä ja lumijauheella. Kakun päälle suihkaisin kuusiin myös vielä kimallesuihketta. Nämä kuuset sopivat hyvin mihin tahansa talviteeman kakkuun. Käsiteltyä niitä saa helposti, kun asettaa ne esimerkiksi tuollaisten metallisten sarvimuottien päälle. 

Sain joululahjaksi Vaaleanpunaisen Nonparellin kirjan. Sen innoittamana tein kakkupohjan ensimmäisen kerran pohjautuen painomittoihin. Mietin, josko otan siitä ihan tavan, koska pohja onnistui todella hyvin! Kakun päällystin valkoisen ja babyblue-sokerimassojen sekoituksella. Päälle suhautin kimalletta. Reunoilla on valkoisesta sokerimassasta muoteilla napattuja lumihiutaleita, joissa on kimaltelevaa geeniä päällä. 

Ja sitten tämä surullisen kuuluisa Olof. Ilmeitä ja asentoja sillä on elokuvassa niin paljon, että kaikki palaset voisi halutessaan vaan asetella kakun päälle sikin sokin; niin monesti se elokuvan temmellyksessä on osistaan erillään. Olen miettinyt, että jos minun lapsuudessani olisi askarreltu enemmän muovailuvahoilla, olisi tämä nykyinen harrastukseni huomattavasti helpompaa ja jälki parempaa. Sokerimassasta taitava käsittelijä saa aikaan mitä vaan! No, pääasia kai on, että sankari ja lapsivieraat tunnistivat Olofin ja vaikka me aikuiset tiedämme, että nämä koristeet maistuvat ihan vaan sokerilta, niin lapsille näiden koristeiden syötävyys on huima juttu! Nämä Olofin silmät ovat muuten myös syötävät. Valmiita silmiä, joita voi heittää vaikka örkki-muffinsseihin saa nettikaupoista. Mun omani ovat taas sieltä leipurin putiikista. Kädet, napit ja hiukset ovat lakritsia. 

Tuo systeemi, jossa Olof kuusiensa ja lumipallojensa kanssa kököttää on niin ikään syötävää sokerimassaa. Siinä on lumihiutalemuotilla tehtyjä hiutaleita niin lähekkäin, että niistä muodostuu astia. Hiutaleet kuivataan kulhossa, niin ne saadaan kuivamaan haluttuun muotoon. Ja kuten kuvista näkyykin, kaikkiin "liimattaviin" saumoihin olen käyttänyt pikeeriä. Joskus tilasin elintarvikeliimaa, ja se onkin paikallaan siellä, missä kiinnitteen tulee olla näkymätön, mutta kyllä pikeeri on jämäkkä, nopea ja varma kiinnittäjä. 

Tänään on vuoden 2016 ensimmäinen päivä. Tuokohan Uusi vuosi meille uudet kujeet?

Bella, joka muuten sai "uudeksi nimekseen" Mimo, on kotiutunut vuoden lopussa Ikaalisiin,  TiTi-Nallen kotikonnuille ja onhan siellä myös se kuuluisa kylpylä, jossa tehdään uusia ihmisiä! Meidän perhe ei kaipaa enää uutta ihmistä, mutta karvainen kamu meille kyllä mahtuu! 

Voikaahan hyvin!

Kolme yötä jouluun...

Katselen taas ulos työhuoneeni ikkunasta; kovin on vihreää. HuomentaSuomessa säämies ei uskaltaudu lupaamaan lumista joulua. Aamulla, kun havahduin unesta, kuulin sateen ropisevan terassin valokatteeseen. Neiti ilmoitti samantien, ettei aio pyöräillä kouluun. 

Meillä on jo joulukuusi olkkarissa. Tanskalainen pihkakuusi. Sen tuoksu täyttää ihanasti koko kodin. Oksilleen se sai tänä jouluna pelkästään valkoista. Jotenkin mietin, että lumen puuttuessa valkoista on nyt saatava jotenkin muuten. Punaiset verhot, tyynynpäälliset ja liinat jäivät odottamaan seuraavia jouluja. 

Lahjat olen tänä vuonna päättänyt kasata sitten aattoa edeltävä yönä olohuoneeseen siirrettyyn lohnaan. Paappani on sen minulle tehnyt ensimmäiseksi jouluksi ja mietin, että joulun jälkeen se voisi kyllä kaivata pintaansa jo vähän uutta maalia. Muutakin vanhaa meillä on nyt joulun alla tullut sisustukseen. Sängyn päätynä palvellut vanha ruokakomeron ovi seisoo nyt olohuoneen nurkassa ja kattauskyntilöitä olen polttanut turvallisesti vanhassa emalisessa tratissa.  

Joulupöytään aion leipoa Kinuskikissalta niitä samaisia piparkakkumausteella ja vaniljatuorejuustolla maustettuja muffineja, joista jo kuvaa laitoinkin ennemmin. Nyt korvaan lumiukkosuklaan joulupukilla. 

Joulun aikaan sijoittuu myös suuri jännitysmomentti; minua pyydettiin tekemään Frozen-tyylinen syntymäpäiväkakku pikkuiselle neidille. Eilen jo väsäilin kakun päälle lumisia kuusia. Laitan siitä kakusta sitten uutta juttua, mutta nyt toivottelen kaikille mukavat joulut!

 Muistakaahan syödä paljon herkkuja!

Talvisia täytekakkuja..

Meillä lapset, 3 kipaletta, tupsahtivat iloksemme kolmen vuoden ja kuukauden aikana. Voitte kuvitella, että ensi alkuun muutama vuosi oli aikamoista hälinää :) Siihen aikaan anoppini oli pelastaja syntymäpäivien aikaan. Hän toi pyytämättä synttärijuhliin suussasulavaa mansikkatäytekakkua. Jossain vaiheessa vauva-ajasta selvittyäni, päätin, että nyt on aika ryhdistäytyä. Löysin Kinuskikissan leivontablogin. Meillä juhlitaan  2/3 lasten synttäreistä vuoden alussa ja jotenkin nämä talviajan kakut ovat mieleeni. Tammikuun likka kun olen itsekin. Lundbystä pienelle piristyspulahdukselle halusi isipappa. Tämän kakun ulkomuoto piti alunperin olla "avanto". Jossain vaiheessa sitten tajusin, että jokeenhan tämä Lundbyn hölmöläinen on tikkaansa kipannut. Mutta kai se pulahduksestaan tykkäsi. 

Tikapuut ja lumilyhdyn neiti askarteli kakkuunsa itse ja kaupasta löytyi lumihiutaleita muistuttavia valkoisia nonparelleja. 
Toinen kakku on myös talviteemalla valmistettu. Siihen tein pienen ( nyt sitten sen avannon) vesiaiheen ja pingviineille igluntapaisen. Tuo iglu ei tullutkaan ihan heittämällä, vaikka ensin ajattelin että sen nyt tuosta nuon vaan elintarvikeliimalla väsään kokoon. Loppujen lopuksi käytin kaupan piparkakkupikeeriä kokoamiseen. Se kuivui nopeasti ja piti hökötyksen kasassa. Kakkua koristavat pingviinit ovat Schleich:n laadukkaita muovieläimiä, joita sankari toivoi lisää kokoelmiinsa. 
Näissä kakkuaskarteluissa olen saanut hyvää palvelua ja käyttökelpoisia vinkkejä Lapualla sijaitsevasta Leipurin Putiikista. Myymälässä on hyvä valikoima ihan perus- mutta myös hifistely-leivontatarvikkeita. Mulla odottaa tuolla laatikossa ainetta, josta -luulin- tekeväni tänä jouluna läpinäkyvät ikkunat piparkakkutaloon. Siitä tulikin mieleeni, että kaikkia joulunajan laatikoita en ole vielä varastosta hakenut, koska Pentikin mansardikattoinen piparkakkutalon muottisetti ei ole vielä tullut käsiini! Mitähän muuta kivaa olen unohtanut!!