Löhöiltiin juhannuksen aikoihin sohvalla paremman puoliskoni kanssa ja jähmetyttiin seuraamaan FST:tä dokkaria Italiasta.
Joku satunnainen seikkailija siinä kierteli maistelemassa viinejä ja juustoja, vieraili kirkoissa ja luostareissa. Sitten se tapasi viiksekkään kokin, joka tuosta nuon vaan tekaisi sille seikkailijalle risottoa.
Kattilassa oli voita ja sipulia, nämä kuullotettiin.
Sekaan lisättiin riisit, joita kuullotettiin voissa myös hetkinen.
Sitten tuli mukaan vesi.
Suit sait riisi olikin jo hyvää ja mukaan laitettiin parmesaania raasteena. Ja vielä jotain kermankeltaista juustoa kuutioina. Kaiken kruunasi vielä kerma.
Mä kauhistelin!
Niitä kermajuustokuutioita oli valehtelematta pari desiä plus se parmesaaniraaste.
Ja kuten arvaattekin; tämä oli yhden hengen annos; sille seikkailijalle!
No, meillä oli kanankoivet sulamassa, niin ajattelin sitten koittaa itsekin sen risoton tekoa.
Voi ja sipulit ja riisit ja vesi.....
Käytin puuroriisiä...
EI tapahtunut suit sait!
Riisit kiehuivat kaksi kattilallista vettä, ennenkuin olivat kypsiä.
Juustoa, jonka ostin tarjouksesta ( ei helppoa viipaloida leivän päälle, siksi hyvää tähän soppaan ja meille 5:lle laitoin ehkä sen 3 dl ).
Ja liraus kermaa.
Viiksekäs ei lisännyt suolaa, minä lisäsin.
IHANAA oli! Aivan ihanaa!
Mutta onko tuo nyt ihme? Voiko joku, joka on liuotettu voissa ja kermassa, olla mautonta?
EI voi.
Parempi puolisko ei malttanut olla hiljaa.
" Aletaanko meillä nyt syödä aina heti jotain, mikä näkyy teeveessä? "
Lasten kanssa tykättiin kovasti ja Domino!
Tottahan se nyt sillekin maistui! Lipoi huuliaan pitkään ja hartaasti syötyään.
Kyllä taas kannatti istahtaa sohvalle ja hetki olla vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!