keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Täällä ollaan...

Huomenta..
Täällä sitä hiljaisuudesta huolimatta yhä ollaan.  
Blogille ei nyt millään ole ollut aikaa, kun jännittää aivan suunnattomasti lauantaina kotiutuva Uniikki Ursula ja sitten viikon päästä olevat rippijuhlat. 
Sunnuntaina yritin saada kivijalan vierestä siihen aikoinaan haluamiani pikkukiviä häviämään ja luultavasti huomaamattani sain auringonpistoksen. Sunnuntai-ilta, maanantai ja vielä tiistaikin meni matalalentona; kuumeilin rankasti ja kun mikään ei maistunut, ei myöskään ollut virtaa tehdä mitään. Kierre oli valmis; tehtävälista ei lyhentynyt. Ressi senkun kasvoi. 
Onneksi nyt alkaa helpottaa. 
Laitan kuvia terassille saapuneista Lumon:n lasituksista myöhemmin. Tässä vaiheessa sanon vain, että kumpa olisin jo paljon aiemmin rykäissyt tuon velkavankeuden; ovat aivan mahtavat! 
Teinit syövät aamupalaa, iltapalaa, pelaavat, lojuvat; siellä ne nyt ovat! Terassilla, joka on kuin olohuoneen jatke! Domino on jännästi siirtynyt seuraamaan teinien elämää terassille sen sijaan, että seuraisi puutarhassa tiellä kulkevia tai naapureita. Tai no, naapureitahan se saa kytsättyä nyt entistä helpommin, kun lasitus on lattiaan asti. 
Yritin ottaa Dominosta kuvia EffeBalance- testiryhmää varten. Terassilla hyvässä valossa neidin kasvotkin jopa erottuvat! Itse olen huomannut nyt kevään aikana Dominon kasvoissa suuren muutoksen. Pentumaisuus on hävinnyt ja esiin tullut aikuisen chowin piirteitä. Kuonon päälle on alkanut muodostua ihana aalto ja karvat alkavat peittää silmiä.  
Aivan suunnattoman ihana isosisko siitä varmasti tulee! 
Voi hyvin! 
Palataan viikonloppuna; kerron sitten, miten kotimatka pikkuisen Ursulan kanssa meni ja taidanpa myös paljastaa hänen kutsumanimensä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kommentti piristää päivää!