Vuosi ja yhdeksän sekä viisi..

Neidit ovat nyt vuosi ja yhdeksän kuukautta sekä viisi. 

Meno on rauhoittunut paljon. Domino hyväksyy Daimin enemmän tasavertaisekseen. Näin ajattelen, kun kyseessä on leikkiminen. Kuluneen kuukauden aikana yhteinen peuhaaminen ja leikkiminen on lisääntynyt huomattavasti. Domino nappaa kiinni Daimin turkista ja retuuttaa puolelta toiselle ihan eri tavalla kuin aiemmin. Daim ei enää käsittelyssä heilu kuin heinämies; massaa on tullut, puhumattakaan korkeudesta. Neidit ovat lähes samankorkuiset. Leikkihetkiä on ollut nyt ihana seurata aamuisin kahvikupin ääreltä. Vieläkin meillä aamusella molemmat saavat pikku lautasella raejuustoa. Dominolla mukana on EffeBalancen omega-öljy ja nyttemmin vielä e-vitamiini. Koska iho-ongelmat eivät ole antibiooteista huolimatta loppuneet, on ajatuksena lisätä aamusatsiin vielä b-vitamiinia. Ruoka meillä jo vaihdettiin vehnättömään ja maissittomaan BritCaren lammas-riisi nappulaan. 

Rauhoittumista on tapahtunut neitien vällisessä suhteessa, mutta myös paljon Daimissa. Vaikka luonteeltaan hän on tuulispää, on kärsivällisyyttäkin jo alkanut ilmetä. Isovanhemmat, jotka hoitivat neitejä syyslomalla pari päivää, eivät kyllä välttämättä ole samaa mieltä. Äitini ihmetteli puhelimessa, kun lenkiltä palatessa Daim oli poikkeuksetta istahtanut kotitien päähän, eikä ollut suostunut liikahtamaan mihinkään. Mummi oli kuulemma eräänkin lenkin päätteeksi kantanut sitten sisään. Voi, miten normaalia chowille. Pappa ei tuon villikon kanssa ollutkaan sitten lenkkeillyt. Oli yhden harjoituslenkin jälkeen suosista luovuttanut mummin hoitoon. No, ei sovi moittia, onhan Daimilla vielä paljon opittavaa hyvistä lenkkitavoista, mutta jos jotain, niin se täytyy sanoa, että tylsää ei hänen kanssaan lenkillä ikinä ole! Ja hiki on taattu 😉

Menneellä viikolla Domino kävi Seinäjoen Evidensialla lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Lausuntona Evidensialta tulivat A ja 0. Kennelliitossa arvot putosivat yhdellä pykälällä. 

Kun ChowChown Pevisan mukainen lonkkaniveldysplasian aste on D ja kyynärnivellausunnon raja-arvo 2, ei unelmaa pentusista tarvinnut noiden tulosten perustella unohtaa. Joku ilta jutellessa, mieheni kysyi, että mistä me se sulho löydetään. Yllättävä kysymys, kun meistä se, joka laittaa tuulemaan, olen minä ja tuumaaja hän. 😉  

Huomaatteko muuten, että vii-mein-kin blogin yläpalkki on saanut uuden kuosin? 

Kuva on otettu esikoisen rippikuvauksen yhteydessä heinäkuun loppupuolella. 

Itse olen Fiinikuvan otokseen varsin tyytyväinen. Neidit näyttävät oikein kauniilta. 💓

Kuvauksen ajankohta oli kyllä hyvä! Samanlaista kuvaa ei Daimista enää saisi. Tuon kuvan jälkeen neiti on alkanut harrastaa puutarhanhoitoa ja ilme on sen mukainen.

Muistan kuinka kesätöissä Tielaitoksella raavittiin asfaltin päälle kasvanut nurmikko pois tiekarhulla. Meillä Daim tekee aitauksessaan nyt ihan samaa!! Ensinhän se siis kesällä pemotti ne turvepaakut ja kaivoi sen kuopan, sitten katkoi mun Jasminit ja nyt raapii nurtsia. 

Voi mitähän juuri sen ToDo-listalla on ensi kesän varalle?!?

Ajatuksia viikonlopun jalostusseminaarista..

Menneen viikonlopun ChowChow-yhdistyksen järjestämä jalostusseminaari Ojakkalassa nosti pintaan monenlaisia mietteitä. 

Kaiken a ja o oli se, että viikonloppu oli ihan vain mun omaa aikaa. 

Perheenäidille periaatteessa suotavaa ja ansaittua, mutta olalla piipittäviä piruja, jotka marmattivat kotona jo odottavista ja viikonlopun aikana yhä enemmän lykkääntyvistä ja kertyvistä töistä, oli kyllä merkittävissä määrin huomattavissa. 

Kotiin palatessa oli ihana huomata, miten perhe oli laittanut hiat heilumaan. Trampoliini oli purettu ja rippijuhliin hommattu pingispöytä oli talvisäilötty. Pyykkiä oli pesty ja sängyt pedattu. Ehkä täällä ihan selvittäisiinkin hengissä ilman iänikuista marmattamistani. 

Viikonlopun majoituin Nuuksion hotellissa. Paikan valintaan vaikutti Ojakkalan läheisyys ja huomattava huokeus. Suuria vaatimuksia ei juurikaan ollut; kuuma suihku, puhdas peti ja  perus aamupala. Nämä kriteerit täyttyivät Nuuksiossa vallan hyvin.  Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ympäröivä luonto suonut aivan ihanan elämyksen. Puhumattakaan siitä, jos D&D olisivat olleet mukana. Ihanat lenkkimaastot!

Kun ottaa huomioon, että meillä "kaikki" on alkanut vasta maaliskuussa 2016, niin olinhan minä nyt siis niin vihreä tomaatti siellä luennoilla kuuntelijana, kuin olla ja voi. 

Konkareilla oli mielipiteitä; minä olin totaalinen kuunteluoppilas. 

Ja totaalisesti siis hyväksyn tämän asetelman. 

Kuitenkin kotiin ajellessani... oli mulla sellainenkin ajatus, että prk, ei sulla oo oikeutta mun ajatuksia ja mielipiteitä talloa!!

(prk ei tarkoita tässä purkkia, vaan eteläpohojalaasta voimasanaa) 

Tästä päästäänkin Juha Kareksen sunnuntain luentoon,  

jossa vahvana tuli esille se, että tee omaa juttuasi, äläkä piittaa toisten sanomisista. Pidä pääsi! Vahvasti yhteistä Kareksella ja lauantaina puhuneella Kennelliitton Kirsi Sainiolla oli se, että älä yritä kontrolloida muiden tekemisiä. Tee omaa juttuasi. Sainio antoi todella syvälle iskeytyvän, yleispätevän hetken puhuen siitä, miten toinen tekee niinkuin tekee, etkä sinä pysty hänen tekemistään estämään tai oikeaksi muuttamaan. Ja mikä sitten on edes yleispätevästi "oikea". Harmittavaa, ettei noita luentoja saa äänikirjoina. En ehtinyt luonnollisestikaan kirjoittaa pitkää ajatelmaa ylös, kun olin siitä niin haltioitunut ja nyt en saa sitä enää palautettua mieleeni. Muistoon jäi vain fiilis siitä, miten päänsisäisesti nyökyttelin ja hoin, että "nii-in" " juuri niin". 

Kirsi Sainio ja Juha Kares olivat luonnollisesti minulle uudet tuttavuudet. Sainio puhui korkealta ja kovaa. En ymmärtänyt...monia asioita, mutta miten hienoa kuunnella ihmistä, joka sielunsa palolla kertoo ja jakaa tietämystään. Sainio oli nainen, josta kilometrin päähän loisti ammattitaito, viisaus ja arvostus omaa alaa kohtaan, ylpeys tehdystä työstä. 

Samat piirteet osuvat ja upottavat myös Kareksen. Laaja tietämys, kokemus, ammattiylpeys. 

Ja siinä ne meidän edessämme luennoivat. Puhuivat vuosikymmenistä. Ja aikaansaannoksistaan. 

Ja minä mietin, että mitä minä olen saanut aikaan? Missä ovat minun vuosikymmenteni aikaansaannokset? 

"Aiotko sä kasvattaa?" 

En , en aio. 

Viikonlopun jälkeen se ajatus on hyvin vahva. 

En aio kasvattaa, en jalostaa. 

Mutta aion, jos Luoja suo ja kaikki menee hyvin, suoda Dominolle mahdollisuuden olla emä. 

Aion suoda meidän perheelle mahdollisuuden kokea Dominon raskauden, pennuttamisen ja pienten tassujen äänet meidän omassa kodissa. 

Aion antaa mahdollisuuden ihanille uusille ainutlaatuisille kokemuksislle ja ikimuistoisille muistoille. 

Mitä jalostamiseen tulee, niin sitä teen tuossa keittiön lasivitriinissä, jossa GreenGaten astiat vaihtuvat vuosien saatossa yhä kauniimpiin. 

Kiirettä pitää, mutta onneksi syysloma jo häämöttää!

Edellinen päivitys on täällä 11. syyskuuta. 

Eletään tänään syyskuun viimeistä päivää. 

Elämä on.....

Koulunkäynnin ja ap- ja ip-ohjaajan opinnot ovat lähteneet käyntiin mukavasti. Olen ollut kovasti innoissani ja itse asiassa olisin ollut valmis sisäistämään enemmänkin tietoa tai ainakin reippaampaan tahtiin, kuin mitä opetussuunnitelma on antanut. Aikuiskoulutus on kovin keskusteluhenkistä ja.... no, mitäs sitä salaamaan; verkkaista.

Se, että nappasin tähän vielä sivuun avoimen yliopiston kasvatustieteen opinnot, oli paras päätös ikinä! Asiat limittyvät mukavasti toisiinsa ja yliopiston jutut syventävät aikuiskoulutuksessa käytyjä asioita. 

Kun "äiti on päivisin poissa kotoa" -elämää on kestänyt nyt pari kuukautta, on meillä tapahtunut kyllä paljon muutoksia. 

Astianpesukoneen osaa jo täyttää joku muukin kuin minä. Ainakin silloin, kun esimerkiksi kaikki haarukat ovat likaisia. Samoin pesukoneen. 

Ihmeellisesti uusi vessapaperirullakin löytyy wc:n kaapin uumenista ja toisinaan jopa löytää tiensä ihan oikealle paikalle telineeseen, eikä jää pöydän reunalle kiikkumaan. 

Muutamina aamuina olen asetellut tiskipöydälle valmiiksi päivällisen ainekset. Ja olen myös kokenut sen, että kotiintullessani olen haistanyt ihanan jauhelihakeiton tuoksun eteisessä! 

Ihanasti lapset oppivat ratkaisemaan pulmia, kun en ole langan päässä aina vastaamassa; jauhelihakeiton teon tiimellyksessä oli soitettu mummille ja kysytty tiskipöydälle asetetun lihaliemikuution käytöstä. 

Varmaan jo odotattekin uutisia Dominosta. 

Tämän kouluunlähdön neiti on ottanut varsin hyvin siihen nähden, että ei ollut aiemmin juurikaan yksin kotona. Muutamat etäpäivät, jotka olen viettänyt kotosalla, ovat osoittaneet, että hän viettää päivät nukkuen, kuten arvelinkin. 

Se, mikä nyt on ilmentynyt, on iltoihin ajoittuva sellainen...pökkiminen. 

Domino tulee ja ihan oikeasti PÖKKII kuonollaan reiteen tai käteen KOVAA.

Haluaa seuraa ja huomiota. Muistan, että Dominon veli Paavo on tehnyt tätä. Siihen aikaan me olimme Dominon kanssa kokopäiväisesti, eikä sellaista ollut meillä. 

Domino ei myöskään vietä enää kaikkia iltoja pihalla aitauksessaan. Hän viihtyy kanssamme sisällä ja on aloittanut sisällä leikkimisen ja kanssamme painimisen. Noutaa palloa eteisestä tai seuraa vierestä lattialla läksyjä tekeviä lapsia. 

Ne chowi-tapaamiset, joista viimein mainitsin, jäivät harmillisesti meidän perheeltä väliin. Molempiin olisi taas ollut 3-4 tunnin ajomatka ja koimme olevamme lauantaiaamun pitkän unen tarpeessa.

Marraskuun 19. päivä on Vihdissä chowchow-yhdistyksen syyskokous. Kokouskutsun näet uusimmasta chowchow -lehdestä, jossa esittäytyy myös Dominon ihana ystävä Walona. 

Jatkan vielä vähän läksyjen tekoa.

Ystävä kävi maistamassa mun läksyjentekovälipalaa ja jälki oli sitten... no, arvaattekin varmaan....

Voikaa hyvin ja nauttikaa värikkäästä syksystä! 

Dominon kuulumisia tulee ajoittain enemmän faceen ja instaan. 

  

ChowChow tapaamisia

Chowitapaamisia on nyt parinakin viikonloppuna, jotta jos kalenterissa on vapaata, niin mukaan vaan!

Perämeren Chowit tapaavat Hailuodossa lauantaina 17. syyskuuta. Tapaaminen on luonnon helmassa. Sinne napataan mukaan omat eväät ja juomavesi. 

Perämeren Chowien juttuja voi seurata netissä täällä tai ehkä ajantasaisemmin facessa täällä.

Länsirannikon Chowit kokoontuvat sitten viikon päästä sunnuntaina 25. päivä syyskuuta Turun Ruissalossa. Tapaamisessa lenkin jälkeen herkutellaan kahvila-ravintola Honkapirtissä, jonne koirat ovat tervetulleita. 

Länsirannikon Choweja voi seurata facessa täällä ja netissä täällä.

Dominon kanssa me osallistuttiin Säkylän kevättapaamiseen. Voi, kuinka pieni neiti meillä silloin olikaan! 

Elämäni ekat erkkarit Humppilassa; Domino 8kk

" Moikka!

Ei ollut ihan normi perjantai tällä viikolla! 

Mami on ahertanu läksyjen kans, mutta "munkin hommia" on pitäny kuulemma tehdä.. 

Minä en tiedä, mikä tuo 007 on, mutta sen oon nyt ymmärtänyt, että se on joku legendaarinen juttu.. Kai se on tuo awesomesauce!

Mami kyysäs mut aamulla hoitoon! Mä yritin sanoa, että oon jo iso, osaan olla yksin, mutta tänne pleksin taa jäin katteleen Hertan kans, kun mami lähti kouluun. Herttaa ei näy täs kuvas, kun son tua mun takana nukkuus. SE sai nukkua! MÄ EN! ´

Mä tää sitte saanu kauaa olla rauhas; Linda ja Katri anto sellasenkin käsittelyn, jotta heikompia hirvittäis! Tuli pesua ja manikyyria ja pedikyyriä ja tassukarvojen trimmausta. Kaikkia en edes muista! 

Iltapäivällä lähdettiin kohti Humppilaa. 

Mami nappas mun kamat kasaan ja aloitti valtavan päivittelyn, kuinka oon kasvanu! 

Saan uuden isomman boxin kuulemma joulupukilta. Oon kyllä kuullu, että joulupukki on niin nälli kaveri, että tuo pienille vaan kivoja juttuja; ei hyödyllisiä! Hertta komppaa mua; se on tavannu nääs joulupukin; edellisessä kodissaan. 

Lauantai aamuna se sitte oli edessä. Näyttely. Erkkari. 

Täs me mennään mamin kans rinkiä. Mun edellä on mun sisko Moona ja tuo kolmas musta on mun ystävä Walona. 

Me oltiin mamin kans tosi hyvä tiimi. Tää kuva on sellanen, jossa mami sanoo mulle 107 kertaa, että - hyvä- ja -hieno tyttö-. Päivänselvää höpinää, mutta kuuntelin ny kuitenki loppuun asti, jos olis tullu jotain uuttakin tietoa...

Täs kuvas näette, että on mun vuoro olla tuomarin kans. Tuo Esa Ruotsalainen oli tosi kiva. Sillä oli oma vinkulelukin mukana! 

Musta se sano, että mä oon 

tyypiltäni ja mittasuhteiltani erinomainen. Mulla on oikean mallinen ja ilmeinen pää. Mullon hyvä runko ja hyvä hännänkiinnitys. Hyvä luusto ja tasapainoiset linjaukset ja liikkeet. Mä olin tomera esiintyjä! Mulla oli vähän vuotavat silmät ja siksi Esa sano mulle kiitokset. 

Katsomos on kyllä ihan yhtä kivaa kuin kehässä. Hirveesti tsempasin noita muita. Mun ystävä Walona voitti ja Mun sisko Moona oli toinen! Hirveen hyvä juttu! 

Mähän siis sanoin mamille jo kotona, että mä lähden sinne näyttelyyn tapaan kamuja.  

No, olin mä nätistä kehässäkin, ettei tullu sitte sanomista. 

Mä kuitenkin sitte tapasin kamujakin. 

- Hirveen nätisti Wilma sun turkki laitettu! Mä olin koko pitkän päivän Katrin ja Lindan käsittelys lemmikkihotellilla. Joka paikka käytiin läpi ja puunattiin. Mami sano, että oli oikein hemmottelupäivä...

- Joo-o. Skönhets Moments egentligen borde tillhöra varje flickas liv!

- Wilma, nähdäänkö taas pian? 

- Jo, naturligtvis!

- Voidaanko nähdä sitte vaan tyttöjen kesken; se sun pikkuveli oli aika hurja tyyppi; kävi mun päälle ku yleinen syyttäjä!

- Domino, jag vet inte, vad är yleinen syyttäjä... Är det en bra sak??

- EI, wilma; ei oo! 

- Puss och kräm!

- Just de...Vi ses!

- No hitsi, nyt siitä Båtsmanista ei tullu kuvaa ollenkaa... Se on siis se Wilman tosi pieni pikkuveikka. Aiva sikaterävät hampaat, voin kertoo...

Ja täällä oli myös mun sisko; Moona, joka sai palkinnonkin. Eikä mami muistanu ottaa meistä yhteistä kuvaa...huoh...

Tässä me ollaan Walonan kanssa. Walona on mun ihan huippuystävä! 

Tää tulis nyt ottaan ne näyttelymakkarat! Henkilökuntaa! 

Iris, joko sä sait omas? 

Kotimatkalla sain vielä hepulin Tampereella, kun oli niin jännä päivä takana! Juoksutin isäntää pitkin parkkipaikkaa. Se kysyi, että jäänkö rauhottumaan pariksi tunniksi...

Kyllä kotiin oli jo kiire.."

Tuumaamme ChowChow Erikoisnäyttelyä..

Täällä tuumaillaan Humppilan Chowinäyttelyyn ilmoittautumista. Tänään on viimeinen päivä ilmottautua EarlyBird-hinnalla, joka on 30 euroa. 

Näyttely järjestetään 10 syyskuuta ja nyt ajankohta tuntuu kaukaiselta. Haluaa ajatella, että koulujen alkuunkin on vielä aikaa, ja tuo on sitten vielä kuukauden siitäkin. 

Katsoin Booking.Comista majoitusta, niin heitti todellisuus silmille. Eipä ole hurjasti valinnanvaraa. Useat kohteet on jo loppuunmyyty. 

Meiltä Humppilaan ei ole sinänsä pitkä matka, mutta jos ja kun varmaan pentuluokat on kehässä aamusta, niin saisi lähteä ajelemaan aika aikaisin. Perjantai-illalla voisi myös tavata chowikansaa ja vaihtaa kuulumisia. 

Tällä hetkellä ajatuksena olisi Majatalo Taikayö, joka sijaitsee 11 kilometrin päässä Humppilasta ja ottaa vastaan myös lemmikit. 

Näyttelyn esite löytyy Suomen chowchow-yhdistyksen sivuilta täältä.

Meillä on alkanut karvanlähtö!

Karsta, jonka hankimme Dominon kotiutuessa, on auttamatta liian pieni. Tähän asti se on palvellut ihan hyvin ja karvan on saanut sillä kauniiksi, mutta nyt, kun karvaa lähtee järkyttävät määrät, ei se vaan enää riitä. 

Hampaat ollaan saatu vaihdettua, ja näyttäisi, että alarivi on ihan kaunis suora. 

Sitten on se murheenkryyni. 

Seisominen. 

Hiljaa ja rauhassa. 

Siinä meillä on vielä työtä. Ei välttämättä Dominolla, mutta minulla. "Seiso" ei toimi meillä. Domino jotenkin kuulee sen hyvin samanlaisena kuin "istu" ja istahtaa heti samantien. Joku myös sanoi, että pentu tekee namupalan toivossa juurikin sen asian, josta häntä on palkittu eniten. Että pentu ei osaa vielä jäsentää niin hyvin eri käskyjä. Koitan nyt sitä takaperin kävelyä, jota pentukurssilla mainostettiin. Kun vaan vielä keksin jonkun käskyn seisomiselle. Tai jospa se olisikin joku merkki?

Tai naksutin? Mutta se häiritsee kanssaolijoita. 

On tässä vielä tuumattavaa. Päätäkin särkee, kun on ukkosta ilmassa, niin ei ajatuskaan kulje kirkkaana. 

Poistun tästä taas takavasemmalle harjaamaan.

Voikaahan hyvin ja pitäkää hauskaa Provinssissa te, jotka sinne suuntaatte! 

Etelän Chow Club kokoontuu ja me kuokitaan :)

Tulevana sunnuntaina kokoontuu Etelän Chow Club Rajasaaren koirapuistossa Helsingissä.

Meidän kalenteri pyörähti itsekseen niin, että me pääsemme kuokkimaan tuohon tapaamiseen. 

Tänään veimme Dominon kanssa lapsia asemalle Helsingin junaan. 

Itse ajelemme sitten sunnuntaina perässä. 

Lapsille toitotin vielä viime metreilläkin, että pitävät sitten silmät auki kulkiessaan, jos vaikka törmäisivät sattumalta Tuhtiin tai vaikka Horatioon. 

Sunnuntaina sitten tosiaan pääsemme tapaamaan etelän choweja ja chowi-immeisiä. Domino mahdollisesti tapaa ainakin veljensä Viton ja toivottavasti emänsä Ihanaisen Idan. 

Helsingistä varasin meille yösijan Best Western hotelli Rantapuistosta. Ensimmäisen kerran mennään Dominon kanssa hotelliin. Nyt otetaan vaan käyttöön se Koirakorjaajan asenne, että hyvin se menee. Mennään, eikä meinata! 

Mukaan yhdistyksiin...

Kesä 2015; ruoka- ja postitauko. Posti tuo tavalliseen tapaansa tuhdin pinon kirjeitä; laskuja, mutta postin seassa on myös iso kirje, jossa Vanhan Ulvilan postileima? Yllätys on kertakaikkisen iloinen, kun huomaan Suomen chowchow-yhdistyksen, eli CCY:n huolineen meidät jäseneksi. 

Uuden jäsenen tervetuloa-kirje on aivan ihana! "Rapsutukset Chowillesi" ja "iloa omistamastasi Chowista"-heitot saavat muitta mutkitta suun hymyyn. Joku on nähnyt vaivaa kirjeen muokkauksessa.       

Syksyn mittaan lähdemme mukaan myös Suomen Kennelliittoon ja otamme yhteyttä CCY:n alajaostoon; LRC:hin eli Länsi-Rannikon Choweihin.  Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi LRC:n toimintaan mukaan, vaikka pentumme on vasta pilke silmäkulmassa! Kyllä maailma on ihmeellinen paikka! Chow-immeiset ovat ottaneet meidät niin ihanasti avosylin vastaan; ihan kuin olisimme aina tunteneet!  Vanhin poitsumme on nyt päässyt "facebookikään". Seuraan tiiviisti hänen someiluaan fb:n chow-ryhmässä. Kyllä niin olen monesti liikuttunut ja syvää iloa tuntenut, kun siellä hänen kommenteistaan tykätään ja häntä kannustetaan.  Hänellä on vielä pienen ihmisen näkemykset ja mielipiteet, arvostukset ja tapa kirjoittaa. Avarakatseisia ja suvaitsevaisia kohtaamamme chow-immeiset ovat siellä olleet. Siitä olen kiitollinen. Facta on, että se ryhmä on auttanut meitä jaksamaan tätä odotusta paremmin kuin itse tajuaakaan. 

Kyllä vertaistuki on mittaamattoman arvokasta! 

Vielä täytyy mainostaa aivan suunnattoman ihanaa sivustoa, johon eilen eksyin. Laitoin sen tuonne sivupalkkiin muistiin. Facessa kommelluksistaan kertoo suloinen Henni - Black Magic.