Neidit ovat nyt vuosi ja yhdeksän kuukautta sekä viisi.
Meno on rauhoittunut paljon. Domino hyväksyy Daimin enemmän tasavertaisekseen. Näin ajattelen, kun kyseessä on leikkiminen. Kuluneen kuukauden aikana yhteinen peuhaaminen ja leikkiminen on lisääntynyt huomattavasti. Domino nappaa kiinni Daimin turkista ja retuuttaa puolelta toiselle ihan eri tavalla kuin aiemmin. Daim ei enää käsittelyssä heilu kuin heinämies; massaa on tullut, puhumattakaan korkeudesta. Neidit ovat lähes samankorkuiset. Leikkihetkiä on ollut nyt ihana seurata aamuisin kahvikupin ääreltä. Vieläkin meillä aamusella molemmat saavat pikku lautasella raejuustoa. Dominolla mukana on EffeBalancen omega-öljy ja nyttemmin vielä e-vitamiini. Koska iho-ongelmat eivät ole antibiooteista huolimatta loppuneet, on ajatuksena lisätä aamusatsiin vielä b-vitamiinia. Ruoka meillä jo vaihdettiin vehnättömään ja maissittomaan BritCaren lammas-riisi nappulaan.
Rauhoittumista on tapahtunut neitien vällisessä suhteessa, mutta myös paljon Daimissa. Vaikka luonteeltaan hän on tuulispää, on kärsivällisyyttäkin jo alkanut ilmetä. Isovanhemmat, jotka hoitivat neitejä syyslomalla pari päivää, eivät kyllä välttämättä ole samaa mieltä. Äitini ihmetteli puhelimessa, kun lenkiltä palatessa Daim oli poikkeuksetta istahtanut kotitien päähän, eikä ollut suostunut liikahtamaan mihinkään. Mummi oli kuulemma eräänkin lenkin päätteeksi kantanut sitten sisään. Voi, miten normaalia chowille. Pappa ei tuon villikon kanssa ollutkaan sitten lenkkeillyt. Oli yhden harjoituslenkin jälkeen suosista luovuttanut mummin hoitoon. No, ei sovi moittia, onhan Daimilla vielä paljon opittavaa hyvistä lenkkitavoista, mutta jos jotain, niin se täytyy sanoa, että tylsää ei hänen kanssaan lenkillä ikinä ole! Ja hiki on taattu 😉
Menneellä viikolla Domino kävi Seinäjoen Evidensialla lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Lausuntona Evidensialta tulivat A ja 0. Kennelliitossa arvot putosivat yhdellä pykälällä.
Kun ChowChown Pevisan mukainen lonkkaniveldysplasian aste on D ja kyynärnivellausunnon raja-arvo 2, ei unelmaa pentusista tarvinnut noiden tulosten perustella unohtaa. Joku ilta jutellessa, mieheni kysyi, että mistä me se sulho löydetään. Yllättävä kysymys, kun meistä se, joka laittaa tuulemaan, olen minä ja tuumaaja hän. 😉
Huomaatteko muuten, että vii-mein-kin blogin yläpalkki on saanut uuden kuosin?
Kuva on otettu esikoisen rippikuvauksen yhteydessä heinäkuun loppupuolella.
Itse olen Fiinikuvan otokseen varsin tyytyväinen. Neidit näyttävät oikein kauniilta. 💓
Kuvauksen ajankohta oli kyllä hyvä! Samanlaista kuvaa ei Daimista enää saisi. Tuon kuvan jälkeen neiti on alkanut harrastaa puutarhanhoitoa ja ilme on sen mukainen.
Muistan kuinka kesätöissä Tielaitoksella raavittiin asfaltin päälle kasvanut nurmikko pois tiekarhulla. Meillä Daim tekee aitauksessaan nyt ihan samaa!! Ensinhän se siis kesällä pemotti ne turvepaakut ja kaivoi sen kuopan, sitten katkoi mun Jasminit ja nyt raapii nurtsia.
Voi mitähän juuri sen ToDo-listalla on ensi kesän varalle?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!