perjantai 30. syyskuuta 2016

Kiirettä pitää, mutta onneksi syysloma jo häämöttää!

Edellinen päivitys on täällä 11. syyskuuta. 
Eletään tänään syyskuun viimeistä päivää. 

Elämä on.....
Koulunkäynnin ja ap- ja ip-ohjaajan opinnot ovat lähteneet käyntiin mukavasti. Olen ollut kovasti innoissani ja itse asiassa olisin ollut valmis sisäistämään enemmänkin tietoa tai ainakin reippaampaan tahtiin, kuin mitä opetussuunnitelma on antanut. Aikuiskoulutus on kovin keskusteluhenkistä ja.... no, mitäs sitä salaamaan; verkkaista.
Se, että nappasin tähän vielä sivuun avoimen yliopiston kasvatustieteen opinnot, oli paras päätös ikinä! Asiat limittyvät mukavasti toisiinsa ja yliopiston jutut syventävät aikuiskoulutuksessa käytyjä asioita. 
Kun "äiti on päivisin poissa kotoa" -elämää on kestänyt nyt pari kuukautta, on meillä tapahtunut kyllä paljon muutoksia. 
Astianpesukoneen osaa jo täyttää joku muukin kuin minä. Ainakin silloin, kun esimerkiksi kaikki haarukat ovat likaisia. Samoin pesukoneen. 
Ihmeellisesti uusi vessapaperirullakin löytyy wc:n kaapin uumenista ja toisinaan jopa löytää tiensä ihan oikealle paikalle telineeseen, eikä jää pöydän reunalle kiikkumaan. 
Muutamina aamuina olen asetellut tiskipöydälle valmiiksi päivällisen ainekset. Ja olen myös kokenut sen, että kotiintullessani olen haistanyt ihanan jauhelihakeiton tuoksun eteisessä! 
Ihanasti lapset oppivat ratkaisemaan pulmia, kun en ole langan päässä aina vastaamassa; jauhelihakeiton teon tiimellyksessä oli soitettu mummille ja kysytty tiskipöydälle asetetun lihaliemikuution käytöstä. 
Varmaan jo odotattekin uutisia Dominosta. 
Tämän kouluunlähdön neiti on ottanut varsin hyvin siihen nähden, että ei ollut aiemmin juurikaan yksin kotona. Muutamat etäpäivät, jotka olen viettänyt kotosalla, ovat osoittaneet, että hän viettää päivät nukkuen, kuten arvelinkin. 
Se, mikä nyt on ilmentynyt, on iltoihin ajoittuva sellainen...pökkiminen. 
Domino tulee ja ihan oikeasti PÖKKII kuonollaan reiteen tai käteen KOVAA.
Haluaa seuraa ja huomiota. Muistan, että Dominon veli Paavo on tehnyt tätä. Siihen aikaan me olimme Dominon kanssa kokopäiväisesti, eikä sellaista ollut meillä. 
Domino ei myöskään vietä enää kaikkia iltoja pihalla aitauksessaan. Hän viihtyy kanssamme sisällä ja on aloittanut sisällä leikkimisen ja kanssamme painimisen. Noutaa palloa eteisestä tai seuraa vierestä lattialla läksyjä tekeviä lapsia. 
Ne chowi-tapaamiset, joista viimein mainitsin, jäivät harmillisesti meidän perheeltä väliin. Molempiin olisi taas ollut 3-4 tunnin ajomatka ja koimme olevamme lauantaiaamun pitkän unen tarpeessa.
Marraskuun 19. päivä on Vihdissä chowchow-yhdistyksen syyskokous. Kokouskutsun näet uusimmasta chowchow -lehdestä, jossa esittäytyy myös Dominon ihana ystävä Walona. 
Jatkan vielä vähän läksyjen tekoa.
Ystävä kävi maistamassa mun läksyjentekovälipalaa ja jälki oli sitten... no, arvaattekin varmaan....
Voikaa hyvin ja nauttikaa värikkäästä syksystä! 
Dominon kuulumisia tulee ajoittain enemmän faceen ja instaan. 
  

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

ChowChow tapaamisia

Chowitapaamisia on nyt parinakin viikonloppuna, jotta jos kalenterissa on vapaata, niin mukaan vaan!

Perämeren Chowit tapaavat Hailuodossa lauantaina 17. syyskuuta. Tapaaminen on luonnon helmassa. Sinne napataan mukaan omat eväät ja juomavesi. 
Perämeren Chowien juttuja voi seurata netissä täällä tai ehkä ajantasaisemmin facessa täällä.

Länsirannikon Chowit kokoontuvat sitten viikon päästä sunnuntaina 25. päivä syyskuuta Turun Ruissalossa. Tapaamisessa lenkin jälkeen herkutellaan kahvila-ravintola Honkapirtissä, jonne koirat ovat tervetulleita. 
Länsirannikon Choweja voi seurata facessa täällä ja netissä täällä.
Dominon kanssa me osallistuttiin Säkylän kevättapaamiseen. Voi, kuinka pieni neiti meillä silloin olikaan! 

Elämäni ekat erkkarit Humppilassa; Domino 8kk

" Moikka!
Ei ollut ihan normi perjantai tällä viikolla! 
Mami on ahertanu läksyjen kans, mutta "munkin hommia" on pitäny kuulemma tehdä.. 
Minä en tiedä, mikä tuo 007 on, mutta sen oon nyt ymmärtänyt, että se on joku legendaarinen juttu.. Kai se on tuo awesomesauce!
Mami kyysäs mut aamulla hoitoon! Mä yritin sanoa, että oon jo iso, osaan olla yksin, mutta tänne pleksin taa jäin katteleen Hertan kans, kun mami lähti kouluun. Herttaa ei näy täs kuvas, kun son tua mun takana nukkuus. SE sai nukkua! MÄ EN! ´
Mä tää sitte saanu kauaa olla rauhas; Linda ja Katri anto sellasenkin käsittelyn, jotta heikompia hirvittäis! Tuli pesua ja manikyyria ja pedikyyriä ja tassukarvojen trimmausta. Kaikkia en edes muista! 
Iltapäivällä lähdettiin kohti Humppilaa. 
Mami nappas mun kamat kasaan ja aloitti valtavan päivittelyn, kuinka oon kasvanu! 
Saan uuden isomman boxin kuulemma joulupukilta. Oon kyllä kuullu, että joulupukki on niin nälli kaveri, että tuo pienille vaan kivoja juttuja; ei hyödyllisiä! Hertta komppaa mua; se on tavannu nääs joulupukin; edellisessä kodissaan. 

Lauantai aamuna se sitte oli edessä. Näyttely. Erkkari. 
Täs me mennään mamin kans rinkiä. Mun edellä on mun sisko Moona ja tuo kolmas musta on mun ystävä Walona. 
Me oltiin mamin kans tosi hyvä tiimi. Tää kuva on sellanen, jossa mami sanoo mulle 107 kertaa, että - hyvä- ja -hieno tyttö-. Päivänselvää höpinää, mutta kuuntelin ny kuitenki loppuun asti, jos olis tullu jotain uuttakin tietoa...
Täs kuvas näette, että on mun vuoro olla tuomarin kans. Tuo Esa Ruotsalainen oli tosi kiva. Sillä oli oma vinkulelukin mukana! 
Musta se sano, että mä oon 
tyypiltäni ja mittasuhteiltani erinomainen. Mulla on oikean mallinen ja ilmeinen pää. Mullon hyvä runko ja hyvä hännänkiinnitys. Hyvä luusto ja tasapainoiset linjaukset ja liikkeet. Mä olin tomera esiintyjä! Mulla oli vähän vuotavat silmät ja siksi Esa sano mulle kiitokset. 
Katsomos on kyllä ihan yhtä kivaa kuin kehässä. Hirveesti tsempasin noita muita. Mun ystävä Walona voitti ja Mun sisko Moona oli toinen! Hirveen hyvä juttu! 
Mähän siis sanoin mamille jo kotona, että mä lähden sinne näyttelyyn tapaan kamuja.  
No, olin mä nätistä kehässäkin, ettei tullu sitte sanomista. 
Mä kuitenkin sitte tapasin kamujakin. 
- Hirveen nätisti Wilma sun turkki laitettu! Mä olin koko pitkän päivän Katrin ja Lindan käsittelys lemmikkihotellilla. Joka paikka käytiin läpi ja puunattiin. Mami sano, että oli oikein hemmottelupäivä...
- Joo-o. Skönhets Moments egentligen borde tillhöra varje flickas liv!
- Wilma, nähdäänkö taas pian? 
- Jo, naturligtvis!
- Voidaanko nähdä sitte vaan tyttöjen kesken; se sun pikkuveli oli aika hurja tyyppi; kävi mun päälle ku yleinen syyttäjä!
- Domino, jag vet inte, vad är yleinen syyttäjä... Är det en bra sak??
- EI, wilma; ei oo! 
- Puss och kräm!
- Just de...Vi ses!
- No hitsi, nyt siitä Båtsmanista ei tullu kuvaa ollenkaa... Se on siis se Wilman tosi pieni pikkuveikka. Aiva sikaterävät hampaat, voin kertoo...
Ja täällä oli myös mun sisko; Moona, joka sai palkinnonkin. Eikä mami muistanu ottaa meistä yhteistä kuvaa...huoh...
Tässä me ollaan Walonan kanssa. Walona on mun ihan huippuystävä! 
Tää tulis nyt ottaan ne näyttelymakkarat! Henkilökuntaa! 
Iris, joko sä sait omas? 
Kotimatkalla sain vielä hepulin Tampereella, kun oli niin jännä päivä takana! Juoksutin isäntää pitkin parkkipaikkaa. Se kysyi, että jäänkö rauhottumaan pariksi tunniksi...
Kyllä kotiin oli jo kiire.."

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vie niinku kuorisankua...

Täällä yks mami silmät ristissä. 
Onneksi tänään on koulusta etäpäivä. 
Toissayönä Domino vinkui ulos kahden aikaan. Koska juoksun aikana pissatarve on tihentynyt, niin ajattelin, että ihan hätä sillä nyt sitten on. 
Huikin jonkin ajan kuluttua takaisin sisään. Mitään ei kuulu. 
Kaupungissa on tehty havaintoja ylimääräisistä hämäräliikkujista. 
Eipä juuri kiinnosta hiippailla ulkona yönselällä. 
Domino päätti sitten vetää hepulit aitauksessa kahden aikaan yöllä! Ihanan viileää!
Kyllä taisi enemmän olla vain kiva mennä pihalle, kuin tarve. Ajattelin.

Viime yönä meillä alkoi vingunta taas kahden kolmen aikaan. 
Murahdin muutamaan kertaan että EI. 
Neiti palasi nukkumaan. 
Aamulla riisuttiin pöksyt ja ulostauduttiin. Pöksyt olivat märät. 
Voi sanonko mitä....
Oon jo muutamaan otteeseen pihalla katsonut, että saiko Domino jonkun selkäkrampin, kun kyykkii pissulla ikuisuuden! Yleensä on aika nopea, suit sait ja matka jatkuu. Nyt kyykitään ja lurutellaan vanha viikko. 
Jos hän yöllä on todella päästänyt, niin missä on lätäkkö? 
Voiko ihan oikeesti pikkuhousunsuoja vetää pitkän kyykinnän tuloksen sisäänsä?
Lätäkköä ei löydy. 
Ens yönä, jos hätä yllättää, me mennään hihnassa ulos. 
Käymään. 
Ei olemaan vanhaa viikkoa. 
On tämä kulkaa sellaistakin opettelua. 
Vähän nyt tuli juttua vaan takajalkojen maisemista, mutta toisinaan elämä vaan tyttöjen juttuja pullollaan. Tämä kaikki on meille ihan uutta. 
Ja nyt jos joku ajattelee, että totta kai sillä on hätä, kun se vikisee ulos, niin voin kertoa, että ei kuule välttis oo! 
Kyllä Domino osaa viedä meitä ku kuorisankua ihan oman pienen pilalle lellityn tahtonsa mukaan! 

Vähän tilannetietoja vielä muistiin.
Domino painaa nyt 20 kiloa. 
Ruokaa uppoaa 6 dl /päivä + herkut. 
Vaihdettiin M-koon valjaat käyttöön. 
Pöksyt on Hurtan-mallistosta kokoa M. 




tiistai 6. syyskuuta 2016

Domino 8 kk.

Tervehdys!
Se oli viime viikon perjantai, kun lapset viestittivät Dominon juoksun alkaneen. 
Olin uumoillut alkua, kun lattialta oli viikon verran löytynyt pieniä tahroja, joita ei voinut enää luulla innostuneen pennun kuolanlennoiksi. 
Torstaina kävimme pöksykaupoilla Faunattaressa ja perjantaina "ne" sitten alkoivat. 
Arvaappas, tajusinko torstaina ostaa mitään siteitä?
No juu en. 
Pöksyjä on nyt sitten pidetty; laitettu jalkaan ja riisuttu. Ihan joka välissä. 
Vaikka ovi aitaukseen ei enää viime aikoina olekaan ollut koko aikaa auki, on D silti kuitenkin jatkanut samaa rataa. Erona on nyt se, että meistä joku on alituisesti avaamassa ja sulkemassa ovea. 
Meistä on nyt sitten myös joku alituiseen riisumassa ja pukemassa häntä. 
Ulos Domino on livahtanut kerran pöksyt jalassa; aamulla. 
Pöksyjen pesu ja föönäys aiheutti lähes sen, että myöhästyin koulusta. 
Toiset on pakko hommata. 
No, mitäs sitten?
Meillä haukutaan. Ihan kaikelle, ihan koko ajan. Naapurille, perhoselle, varjoille. 
Fyysinen läheisyys meidän perheenjäsenien kanssa on vähentynyt. Ei Domino halua omissa oloissaan olla, mutta jotenkin kosketusherkkä hän on. Kynsienleikkuu ei tullut kuuloonkaan! Sehän nyt ei muutenkään ole hänen lempipuuhaansa. Ja viime viikolla kun aloitin oikein harjausmaratonin, niin senkin on saanut unohtaa. 
Jotenkin tämä ensimmäinen juoksu on nyt Dominolle kovin hämmentävää. Koitetaan tasoittaa vähän kuoppia hyvin arkisella elämällä ja lisääntyneillä hetkillä puruluiden kanssa. 
Lauanataina meillä on edessä Chowchow-näyttely Humppilassa. 
Ilmottauduttu on, mutta siihen se sitten melkein jääkin. No, perjantaina Dominolla on hemmottelupäivä Doggies&Kitties-lemmikkihoitolassa, jossa saadaan turkki kuntoon. Näyttelyhihna on nostettu tuohon pöydälle, mutta harjoitukset ovat kovasti tuottaneet tuskaa. 
Tämän juoksun aikana, kuvitelkaa, olen pystynyt opettamaan Dominolle "vähän" paikallaan seisomista. 
Toivon, että lauantaina mieli on jo tasaisempi ja meillä on kaikinpuolin antoisa päivä. Näyttelystä lähdetään ensisijaisesti hakemaan kokemusta ja tapaamaan kavereita :)