Kun maaseutulaaset isoon kirkoon hoodeille lähti...

Siinä ne nyt sitten ovat....

Dominon magneettikuvat. 

Sunnuntai-illalla kaikki näytti hyvältä ja tiistaille Vantaan eläinsairaala Aistiin varattu aika peruttiin. Maanantai ja tiistai menivät ihan okei. Keskiviikkona töiden jälkeen nostin Dominoa autoon niin vingahti. Minähän luonnollisesti heti olin turtosarvet koholla. Oltiin lähdössä Evidensiaan lopputarkastukseen. 

Miia tarkasti Dominon; tutki ja väänteli. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Painoakin oli tullut kivasti takaisin. Sieltä lähtiessä vingahti taas, kun nostin autoon. 

Torstaina aamulla se sitten taas tapahtui. Parempi puolisko syötti Dominolle juustoon ja makkaraan murennetun Rimadylin. Antoi sitten vielä palkaksi nakin, joka jäi lautaselle, kun pää ei taipunut lattiaan asti. Etutassut tärisivät. Sillä hetkellä sen päätimme; mehän ei alettaisi ikuisesti tuumaamaan, että mikä on, kun neiti ei ole oma itsensä.

Saatiin Aistiin aika perjantaille. 

Perjantaiaamun menomatka oli kyynelten täyttämä. Niin kauan kun matkaa tehtiin pimeydessä metsien ja peltojen keskellä, oli kyyneleet helppo pistää nuhan piikkiin. Ajatukset tulevasta alkoivat toden teolla pelottaa. Mikä Dominoa vaivaa, miksi särky ei hellitä, vaikka monia keinoja on kokeiltu... Synkkyyteen vajoamista ei alkuunkaan helpottanut Suomipopin musiikkitarjonta; HalooHelsingin Tuntematon Tulevaisuus sai loputkin ripsivärit muuttamaan asuinsijoiltaan kerroksen alaspäin; suoraan poskille. 

Vantaan eläinsairaala Aisti... Hmmm... Saavuimme hyvissä ajoin. Ennen meitä neurologi Janis Jeserevics otti vastaan asiakkaan, jonka asioinnin kuulin pahvinpaksuisen oven läpi varsin selvästi. "Ai, koiran omistaja oli englanninkielinen! Hienoa, kun palvelua saa näin monipuolisesti!", ajattelin. 

Oli vuoromme. "Is it ok, if we use English?" 

Voi rumasana....

Mä olin itkenut koko tulomatkan aina siihen saakka kunnes katuvalot olivat alkaneet. Olin jo mielessäni kuullut, kuinka niskassa on välilevypiikki, odottanut leikkauksen, kuullut suru-uutisen "ei selvinnyt", hyvästellyt, kuopannut lemmikkien hautausmaalle, vienyt säännöllisesti kynttilöitä ja kesällä kukkia. 

Sanalla sanoen olin HIEMAN herkillä ja sitten kysytään, että käykö, että kaiken tämän tunnekuohun jälkeen kerrot enkuksi NYT hienosti käyttäytyvän koirasi tilasta!

Well, sure it's ok...

Takeltelin siinä sitten, miten kaikki alkoi 13. tammikuuta. Yritin kertoa, miten kipeä Domino oli siitä lähtien ollut, miten ei laskenut päätään alas ja oli laihtunut kolme kiloa. Kaiken tämän ajan Domino veti suurinpiirtein kärrynpyöriä ympäri tutkimushuonetta. Taisi pari spagaattia, spiraalia ja volttiakin siinä ohimennen heittää. 

"Ootko sä lukenut ne kaikki paperit ja kuvat, jotka Seinäjoelta nimenomaan lähetettiin, että saisit kuvan Dominon sairaudesta; siitä, miten tajuttoman sairas se on ollut?"

" No, no I haven't. I prefer that you tell me yourself. " 

Mielessäni ajattelin, että "Ihan kuule oikeessa oot; mäkin oon sitä meiltä, että mun versio tapahtumista on hyvä kuulla, mutta kai sä tajuat, että ihan nyt ei sitä todellista versiota tapahtumista mun suustani tuu, kun tämä -puhutaan enkkua-  TULI  HIEMAN  PUUN TAKAA! ".

Mä en tiedä miten sen muotoilisin, mutta raivo, jota koin, kun Domino jäi Aistiin ja me suunnattiin Ikeaan syömään, oli sitä luokkaa, että kirsikkatomaatit kolahti ihan kokonaisina kurkusta alas, haarukanjäljistä jäi lautasen pinnoitukseen ikuiset jäljet ja jos nyt mentäis tarkistamaan, niin mun kantapäiden jäljet näkyis varmaan vieläkin lattiassa. 

Te ette usko, miten raivona mä olin. En siitä, että Aistin toiminta olis ollut moitittavaa tai että meitä olis kohdeltu huonosti, vaan siitä, että mä näytin ihan naurettavalta, kun itku kurkussa yritin takeltaa, että on mun koiruudella ihan oikeesti joku vialla. Mut yllätettiin ihan totaalisesti! Mielessäni ajattelin, että " Mulla ei kuulkaa todellakaan oo mitään Munchhausenin oireyhtymää; ei ylimääräistä tonnia tilillä. Meidän huoli Dominosta on todellista ja sen kivut on nähnyt monet pätevät eläinlääkärit! ", mutta ääneen en tieteenkään tätä sanonut. Suomalainen pihisee kiukkuaan, muttei toki sano ääneen. 

Parin tunnin jälkeen noudettiin Domino.

Kuvat olivat priimaa. Missään ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Janis kertoi, että on olemassa muutamia sairauksia, jotka voivat Dominon särkyjä aiheuttaa, mutta ne eivät kuvissa näy. Hän oli jäänyt miettimään tulevaa, ja toivoi, että jos oireita mahdollisesti taas tulisi, videoisimme ne ja lähettäisimme hänelle. Kipulääkkeille tai hieronnalle hän ei nähnyt tarvetta. Parin viikon lepo ja sitten normaalia arkea, elämää...

Matka toi varmuuden siitä, että niskan välilevyt ovat kunnossa. Ylipäätään siitä, että meillä on nyt tutkittu ja hyväksi todettu Chowi kotona. Se me toki jo ennestäänkin tiedettiin. 

Jossittelua vois jatkaa loputtomiin... Mistä kaikki johtui, ja miksi Domino ei vieläkään ole oma itsensä? Siihen Aistin matka ei antanut vastausta, mutta sulki pois taas monia vaihtoehtoja, jotka olivat epäilylistalla. 

Nyt jatketaan päivä kerrallaan rauhallista Chowin elämää...

Tunnekuohon aiheuttaman väsyn poisnukkumiseen meni valentelematta vuorokausi. Tekstini rivienvälit puhuvat karua kieltä; matka ei missään kohtaa tuntunut hyvältä. Sen tähden onkin paikallaan kirjoittaa ihan oma kappale koskien eläinsairaala Aistia. 

Täältä maalta tällainen tavallinen mami sai kaikesta pahasta mielestään huolimatta asialtaasta ja kohteliasta palvelua Aistissa. Minä päivänä tahansa ajaisin uudelleen 800 kilometria, koska tietäisin, että sieltä ammattitaitoa löytyy. Janis Jeserevics on iso persoona. Hän otti Dominon ihailtavasti vastaan. Ehkä piti minua hieman Munchhauserina, mutta toisaalta, siltähän tilanne näytti. Ja olihan meillä ihan samansuuntaisiakin ajatuksia; "Dogs should not jump in to beds ja there's no perfect dog; there's no perfect anything....

Vaikka kyllä Chowit oikeestaan on...aika perfect 💗

Kaksi -einiinkivaa- viikkoa tammikuussa 2019...

Tarkalleen kaksi viikkoa sitten istuimme paremman puoliskoni kanssa juurikin tämän saman pöydän ääressa, joimme aamukahvia ja seurasimme aitauksessa aamuasioillaan olevia Dominoa ja Daimia. 

Olimme odottaneet Dominolle juoksuja joulusta saakka. 

Siinä aloimme sitten miettimään, että tuloillaan ovat, kun neiti pönöttää koirankopin terassilla kuin patsas. 

Juotiin siinä kuppi jos toinenkin kahvia, ja pikku hiljaa alettiin ihmettelemään, kun neiti seisoa pönöttää vain, aika mukavasta pakkasesta piittaamatta. Lopulta hain Dominon sisään, kun kutsuilla ei sisään tullut. 

Ihmeellinen oli koko päivän, mutta ihmeellinenhän aina on, kun juoksut ovat tuloillaan. Siitä sen kummemmin sitten huolestuttu. Vähän kyllä mietitytti, kun juoksuille ominaista tuoksua ei erittänyt. 

Illemmalla sitten jonnekkin ohjasin, ja kun kaulasta käänsin menosuuntaa, niin vingahti mulle. Vingahti myös, kun halusi esikoisen sänkyyn nukkumaan, muttei hypännyt, ja minä sen etutassut nostin sängyn reunalle. 

Siitä ne vingahdukset siten alkoivatkin; Daimin piti kaukana itsestään pienellä, ihan tavallisuudesta poikkeavalla murinalla, Daimin ohikulkiessa niin, että ihan vain hipaisi toisen kylkeä, vingahti taas. Lenkin jälkeen läähätti kieli punaisena,muttei mennyt juomaan! Huomasimme, ettei laske päätään alas. Nostimme kupit ylemmäs ja juominen sujui. 

Alkuviikko meni seuraten. Keskiviikkoillalla olo sitten romahti niin, että kaivoin vanhastaan jääneen särkylääkkeen esiin ja sain sen nakinpalalla alas. Särkylääkkeen jälkeen maistui sitten taas ruokakin oikein toden teolla. 

Torstaille saimme ajan Evidensiaan. Mun moka totaalisesti, että Domino oli vielä särkylääkepöllyissä! En voinut ymmärtää, että antamani särkylääke vaikutti 24h. Lääkäri oli ok, tutki ja huolehti, mutta Dominohan oli kuin maailman valtias, koska kipuja ei lääkkeen ansiosta juurikaan ollut. Diagnoosina luki "Lihakset ovat kireähköt oikealla puolella selkää ja niskaa, todennäköisesti taustalla pehmytkudosvamma". 

Dominon hoidoksi annettiin Rimadylia pitkähkö kuuri. 

Kun keskiviikkoillalla antamani särkylääkkeen vaikutus loppui, loppui se kuin seinään! Domino romahti niin, että Rimadylin antaminen oli todellinen haaste.Tabletti on muka hyvänmakuinen ja monet sen kuulemma syövät parempiin suihinsa ( mitä ihmettä tuokin sanonta merkitsee?!? ) Meillä ei. Murskasin öljyn sekaan ja siinä öljysekamelskassa me oltiin sitten kaikki; minä Domino ja tytttäreni! Tätä sotkua jatkuikin sitten monen monta päivää....

Rimadyl oli mieto ja Domino oli kuurin ajan kipeä, mutta me muka nähtiin joka päivä pientä parannusta kunnossa. Päivölän Faunattaresta saimme vinkin koirahieroja-Marikasta. Hänen luokseen Kitinojalle suunnistimme sitten seuraana keskiviikkona. Tmi Maipro:ssa Domino sai Laser-hoitoja koko selän alueelle. Hieroa ei vielä voinut, koska niska ja selkä olivat lähes kauttaaltaan kuumottavat; tulehdustilassa. 

Rimadylia oli tähän mennessä Dominolle syötetty jo pitkä tovi. Kyllä alkoi meistä jo jokainen miettiä, että mikä ihme on, kun ei neitin olo parane! 

Maiprosta kotiin ajallessa, soitin taas kerran Evidensiaan. Halusin aikaistaa seuraavalle tiistaille sovittua aikaa. Niin järkyttäviä kun menneet päivät olivat olleetkaan, sai tämä soitto kyllä uskomattoman hymyn kasvoilleni: 

-Evidensia, miten voin auttaa? 

-No, minä meiltä moi! Kuule, oisko huomiselle yhtään vapaata aikaa? 

-Katsotaanpas Seinäjoen tilannetta....Juu, kyllä löytyy. Ja sinun nimesi oli...?

-Minä vaan...On siellä kaikki tiedot ok. 

-No niinpäs näkyykin olevan👍. Tuota KENELLE NÄISTÄ CHOWEISTA aika laitetaan?

-Täh? (Kielipoliisi heräsi; MITEN voi kahdesta kysyä, että "kenelle näistä"??? Mulla on KAKSI Chowia....!!!!!!!

-Ai niinkö 🤔 Täällä kyllä on kirjattuna sulle KOLME ChowChowta....

-TÄH?!? 

-Juu-u... KOLME......Eversti, Domino ja Daim...

-Huh! Mä jo ehdin pelästyä! Eversti oli meillä VAAN HOIDOSSA, kun kävin sen kanssa. 

 Naurettiin siinä sitten paremman puoliskon kanssa, että maailmankaikkeus siellä taas meidän kustannuksella vitsailee; " vielä nyt tähän kolmas! Ja Pöh! Kahdenkaan kanssa pärjätä!! " 

Perjantaina tassuttelimme taas Evidensiaan. Olin nyt viisammpi ja Domino oli lääkkeettä keskiviikosta saakka. Miten ihanaa olikaan päästä omalääkäri Miian luokse. Melkein purskahdin kyyneliin nähdessäni hänet! Olin jo niin väsynyt Dominon jatkuvaan kipuun ja kunnon paikallaan junnaamiseen; oli kulunut puolitoista viikkoa, eivätkä mitkään keinot olleet merkittävästi kohentaneet Dominon oloa. Tiesin, että tällä kertaa emme lähtisi kotiin tyhjin käsin. 

Dominon ja Miian tapaamiset ovat pentuajasta saakka olleet lämpimiä ja sydämellisiä. Toisin oli nyt. Domino ei mennyt tervehtimään, ei heiluttanut häntää; hän oli silminnähden kipeä. 

Oli uskomatonta, miten Domino antoi Miian taivutella itseään vaikka ja kuinka solmuun; päätä taakse ja sivulle, eteen ja alas ja sivulle. Vinkui raukka ja sai kipeää. Minä itkin sisälläni ja ajattelin, että pakko nämä on kokeilla, mutta samaan aikaan katsoin, että siinä! siinä meillä on mitä täydellisin Chowi; saa raukka kipeää, mutta ei puhettakaan, että näykkisi tai murisisi. Miten voikin olla, että kaikista maailman Chowi-ihmisistä me saamme elää juuri tuon suloisuuden kanssa! 💗

Miia sulki pois aivokalvontulehduksen, punkkiperäiset sairaudet. Katsoimme läpi rangan röntgenkuvat, jotka nekin olivat puhtaat. Veriarvot, kuume ja tulehdusasrvot niin ikään olivat kunnossa. Kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta mistään ei mitään hälyttävää löytynyt. 

Päätimme yhteistuumin, että seuraavalle viikolle tilaamme Dominolle ajan Vantaan Aistiin, jossa tehtäsiin magneettikuvaus. Tämä kertoisi rangan tilasta enemmän; mahdolliset välilevyn pullistumat, jotka ovat pehmytkudosta, kun eivät näy röntgenissä. 

Viikonlopuksi Miia kuitenkin vielä antoi Dominolle keskushermostoon vaikuttavaa rajua särkylääkettä. Lääke on opiaattipohjaista ja siihen on vaara jäädä koukkuun, joten käyttö on vain hyvin lyhytaikaista. Lääke rauhoittaa ja rentouttaa lihaksia. Jo hierojalla meillä oli puhetta, että saattaa olla, että Domino on jännittänyt kipujensa takia kipupisteen ympärillä olevia lihaksia niin, että lihasjumi on niin massiivinen, ettei se Rimadylilla aukea....

Rajun lääkkeen sivuvaikutus on koiran alituinen laulaminen..... Kiitos vaan paljon....

Eilen, lauantaiaamuna meillä rapsutettiin takatassulla korvaa ensimmäisen kerran lähes kahteen viikkoon! Koko Domino myös heilui päästä häntään sakka, kun ravisteli itseään rapsutuksen päätteeksi! Aitauksesta hakiessa hyppäsi; löi tasut maahan ja kutsui leikkiin!

Nyt ne tuolla paremman puoliskon kanssa katsovat yhdessä tv:tä. Ei mitään kotimaista, koska Domino laulaa alituiseen niin mahtipontisesti, ettei tv:n ääni kuulu läpi. 

Nyt näyttäsi siltä, että raju kipulääke aukaisi lihasjumit ja saamme perua Vantaan ajan. 

Kaikesta sydämestäni toivon, että tämä kahden viikon koettelemus oli nyt tässä... Huominen lääkkeetön päivä näyttää suuntaammeko kohti Vantaata. Ihanaa on ollut saada teiltä kaikilta Dominon ja Daimin seuraajilta tsemppiviestejä. Usko on ollut välillä vähän koetuksella, mutta silti koko ajan on ollut luottavainen olo, että lähellä on taitavia ammattilaisia, jotka ovat valmiita auttamaan. Sanomattakin on selvää, että tämä on taas sellainen tapaus, joka saa taputtamaan itseään olalle, kun sekä me itse, että kasvattaja on ollut 100% vakuutuksen oton kannalla.

 

Mukavaa sunnuntaita Juuri Sinulle! 

💗

Saksalaistutkimuksen mukaan tutulla tiellä tapahtuu ennemmän onnettomuuksia..

" Tie ei muutu autoilijalle yhtään turvallisemmaksi, vaikka sitä kulkisi useita kertoja päivässä. Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan näyttää pikemminkin siltä, että autoilijalla on isompi riski joutua onnettomuuteen tutulla kuin vieraalla tiellä. Kölnin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ajajan huomiokyky herpaantuu sitä enemmän mitä tutumpi tie on. Tutkimuksen mukaan tien tuttuus on paljon merkittävämpi tekijä reagointikyvylle kuin esimerkiksi ajokokemus. Tutkimuksessa mitattiin 32:n autoilijan aivojen aktiivisuutta liikennesimulaattorissa. "  -Savon Sanomat-

Etelä-Pohjanmaalla tehdyn tutkimuksen tuloksen perusteella mukaan voidaan yksimielisesti todeta, että Chowien omistaja luotti keväällä 2018 liiaksi omaan tuttuun pihaansa ja lenkkiympäristöönsä, kun kyseessä olivat sekä lemmikkejä että ihmisiä piinaavat joka kesäiset pirulaiset; punkit. 

Tutkimuksessa havaittiin, että omistaja jääräpäisesti ajatteli asuvansa Chowiensa kanssa lintukodossa, jossa mikään paha, kuten tässä tutkimuksessa kyseessä olevat punkit, ei uhkaisi heidän arvokkaaksi kokemaansa arkeaan. 

Liiallinen luotto omaan turvalliseen kotipihaan ja -alueeseen johti tilanteeseen, jossa omistaja sunnuntaiaamulla löysi toisen omistamansa Chowin silmän päältä noin 5mm kokoisen punkin. Löydön johdosta omistaja otti pikimmiten yhteyttä Evidensian 24/7 palveluun, josta saikin maanantaiaamuksi molemmille Choweilleen Bravecto-tabletit suojaksi punkkeja vastaan. 

Tutkimus osoitti omistajalle erittäin selvästi jokakeväisen lääkitsemisen tarpeellisuuden. 

Tutkimukseen osallistui tahtomattaan nelikymmpinen, itseään toisinaan jopa ihan järkevänä pitävä, kahden teini-ikäisen Chowin omistaja. Tutkimukseen ei myönnetty apurahaa eikä sitä sen tähden pidetä tieteellisesti arvokkaana. Tutkimuksella voidaan kuitenkin todeta olevan  varsin merkittävää käyttöarvoa. 

Dominon kuulumisia...

Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, 

että  vaikka elämmme tavallaan unelmaamme; arvokasta teini- ja Chowiperheen arkea, ei elämä viime aikoina ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. 

Voisi sanoa, että meillä on elämä kohdillaan; minulla uusi ammatti ja työ ja itse asiassa tätä kirjoittaessani paremmalla puoliskollani ihan sama juttu. Hän saa nyt toimia ammatissa, joka oli hänelle pitkään unelma. Lasten koulut sujuvat hyvin ja kiitos kahdeksan tassun, kodissamme rakastetaan paljon. 

Mehän lähdimme esikoisen rippijuhlien aikaan mukaan Omega-ravintolisän testiryhmään. 

Domino valittiin mukaan laajasta hakijaryhmästä ja me olimme luonnollisesti onnemme kukkuloilla valinnasta. Olimme tutustuneet EffeBalancen kalaöljyihin ja lukeneet huimista kokemuksista, joita tuotteen käytöllä oli saavutettu. 

Yläpalkin kuva on otettu heinäkuun lopussa. Juuri näihin aikoihin Domino aloitti Efectrin nauttimisen. Niin kaunis kun tuo Fiinikuvan kuva onkin, on se valitettavasti tänään vain kaunis muisto.  

Dominon henkinen tila on Effen käytön myötä parantunut aivan huimasti! Hän on virkeä. Hän leikkii Daimin kanssa aivan uskomattoman paljon! Hän juoksee ja saa hepuleita. Hän on kertakaikkisen ihana. 💗 Hän on aivan kuin saanut "pentuisuutensa" takaisin. 

Kyyneleen silmäkulmaan tuo sen sijaan Dominon karvapeite, joka heinäkuun lopusta eli öljyn käytön aloittamisesta lähtien on laskenut kuin lehmän häntä. Syksyn aikana olemme yrittäneet tehdä monenlaisia pieniä muutoksia. Käytimme jonkin aikaa BritCaren lammas-riisi nappulaa, joka on sekä vehnätöntä että maissitonta. Lisäsimme ruokaan Effen öljyn lisäksi b- ja e-vitamiinia. Mikään ei tuntunut auttavan. 

Kun Daim maanantaina oli Spa-päivässään Seinäjoella Doggies&Kitties- lemmikkihotellilla, konsultoin siellä taas Dominonkin tilaa. Yhteistuumin totesimme karvan olevan järkyttävässä kunnossa. Varasimme torstaille ajan pesulle, harjaukselle ja karvan alasleikkuulle. 
Itkua pidätellen mietin rakastamme ilman karvaa, vaikka mikä tilanne tämä nykyinen tällaisella karvalla oli? Karvatonhan se nytkin tavallaan oli! 

Samaisena iltana soittelimme EffeBalancen-testiryhmän yhteyshenkilön Mikko-Villen kanssa. Puhelun alussa minä olin aivan neuvoton ja heittämässä jo öljyjä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Olin niin väsynyt Dominon turkin loputtomalta tuntuvaan huononemiseen, että koin, että pohja oli nyt tavoitettu. Nyt sai riittää! 
Kokosimme Mikko-Villen kanssa kuitenkin vielä kaikki Dominon faktat kasaan ja päätimme vielä koittaa. 
Lemmikkihotellin, EffeBalancen ja Faunattaren  vankka osaaminen yhdistettiin ja tehtiin suunnitelma, jolla Dominon tila koitetaan nyt saada nousuun. 
Tästä viikosta alkaen Domino saa tripla-annoksen omegaa sisältävää Efectri-öljyä. Öljy jaetaan tasan aamu- ja iltaruualle. Omega-öljyn lisäksi ruokaan lisätään b- ja e-vitamiinia sekä uutena sinkkiä.
Ruuaksi valittiin Faunattaren valikoimasta Mush:n raakaruoka, josta sianjauheliha-pötköt.  
Lemmikkihotellin osaaminen oli sitten vuorossa tänään. 
Domino pääsi Daimin tavoin Spa- sekä hoitopäivän viettoon. 
Kuvitelkaa, että edellinen ammatti-ihmisen harjaus on Dominolle tehty lokakuussa juuri ennen syyslomaa.

Tässä näette, miten valtavan paljon Dominosta lähti pohjavillaa tänään. Kamalaa, lumppuista, aivan kuin huovutettua harmaata villaa. Tällä kertaa tehtiinkin niin, että harjaus tehtiin ensin ja sitten vasta pesu. 

Tässä mamin pikku kulta näyttää varsin söpöltä..💗

Lopputuloksen näätte tässä. 
Kaikki huono, kuiva karva on nyt poissa. 

Tästä on tie vain ylöspäin! 
Mikä sitten sai minut jatkamaan EffeBalance öljyn käyttöä? 
Syyskuun 15. päivä Dominon selästä ja lonkasta ajettiin Seinäjoen Evidensialla noin 10x10 cm kohdat paljaiksi pahaksi ärtyneiden hotspottien takia. Nyt tuo ajettu lonkan kohta puskee mahtavan vahvaa mustaa karvaa. Öljy siis imeytyy ja vaikuttaa! 
Dominon paksu ja kaksikerroksinen karva on irtoillut heinäkuun jälkeen ihan tuppoina. Luulempa, että Domino vaihtaa vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla turkkiaan! 
Ennen niin kuivat ja lokeilevat anturat ovat kuin vauvan ihoa; pehmeät ja sileät. 

Jäädään nyt seuraamaan tilannetta näiden tehtyjen muutosten myötä. 
Olen tämän syksyn aikana usein yrittänyt itseäni muistuttaa siitä, että "kaikki tämä" eli Chowinismi, sai meillä alkunsa vasta hiihtolomalla 2016. Ollaan siis todella alkumetreillä ja paljon tulee vielä uutta eteen. 
Tämän viikon oivallus on ehdottomasti se, että porukassa on voimaa! Yhdessä Effen, Doggies&Kitties:n ja Faunattaren kanssa yhdistimme tietotaitomme ja uskon, että saamme Dominon vielä loistokuntoon! 

Vuosi ja yhdeksän sekä viisi..

Neidit ovat nyt vuosi ja yhdeksän kuukautta sekä viisi. 

Meno on rauhoittunut paljon. Domino hyväksyy Daimin enemmän tasavertaisekseen. Näin ajattelen, kun kyseessä on leikkiminen. Kuluneen kuukauden aikana yhteinen peuhaaminen ja leikkiminen on lisääntynyt huomattavasti. Domino nappaa kiinni Daimin turkista ja retuuttaa puolelta toiselle ihan eri tavalla kuin aiemmin. Daim ei enää käsittelyssä heilu kuin heinämies; massaa on tullut, puhumattakaan korkeudesta. Neidit ovat lähes samankorkuiset. Leikkihetkiä on ollut nyt ihana seurata aamuisin kahvikupin ääreltä. Vieläkin meillä aamusella molemmat saavat pikku lautasella raejuustoa. Dominolla mukana on EffeBalancen omega-öljy ja nyttemmin vielä e-vitamiini. Koska iho-ongelmat eivät ole antibiooteista huolimatta loppuneet, on ajatuksena lisätä aamusatsiin vielä b-vitamiinia. Ruoka meillä jo vaihdettiin vehnättömään ja maissittomaan BritCaren lammas-riisi nappulaan. 

Rauhoittumista on tapahtunut neitien vällisessä suhteessa, mutta myös paljon Daimissa. Vaikka luonteeltaan hän on tuulispää, on kärsivällisyyttäkin jo alkanut ilmetä. Isovanhemmat, jotka hoitivat neitejä syyslomalla pari päivää, eivät kyllä välttämättä ole samaa mieltä. Äitini ihmetteli puhelimessa, kun lenkiltä palatessa Daim oli poikkeuksetta istahtanut kotitien päähän, eikä ollut suostunut liikahtamaan mihinkään. Mummi oli kuulemma eräänkin lenkin päätteeksi kantanut sitten sisään. Voi, miten normaalia chowille. Pappa ei tuon villikon kanssa ollutkaan sitten lenkkeillyt. Oli yhden harjoituslenkin jälkeen suosista luovuttanut mummin hoitoon. No, ei sovi moittia, onhan Daimilla vielä paljon opittavaa hyvistä lenkkitavoista, mutta jos jotain, niin se täytyy sanoa, että tylsää ei hänen kanssaan lenkillä ikinä ole! Ja hiki on taattu 😉

Menneellä viikolla Domino kävi Seinäjoen Evidensialla lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Lausuntona Evidensialta tulivat A ja 0. Kennelliitossa arvot putosivat yhdellä pykälällä. 

Kun ChowChown Pevisan mukainen lonkkaniveldysplasian aste on D ja kyynärnivellausunnon raja-arvo 2, ei unelmaa pentusista tarvinnut noiden tulosten perustella unohtaa. Joku ilta jutellessa, mieheni kysyi, että mistä me se sulho löydetään. Yllättävä kysymys, kun meistä se, joka laittaa tuulemaan, olen minä ja tuumaaja hän. 😉  

Huomaatteko muuten, että vii-mein-kin blogin yläpalkki on saanut uuden kuosin? 

Kuva on otettu esikoisen rippikuvauksen yhteydessä heinäkuun loppupuolella. 

Itse olen Fiinikuvan otokseen varsin tyytyväinen. Neidit näyttävät oikein kauniilta. 💓

Kuvauksen ajankohta oli kyllä hyvä! Samanlaista kuvaa ei Daimista enää saisi. Tuon kuvan jälkeen neiti on alkanut harrastaa puutarhanhoitoa ja ilme on sen mukainen.

Muistan kuinka kesätöissä Tielaitoksella raavittiin asfaltin päälle kasvanut nurmikko pois tiekarhulla. Meillä Daim tekee aitauksessaan nyt ihan samaa!! Ensinhän se siis kesällä pemotti ne turvepaakut ja kaivoi sen kuopan, sitten katkoi mun Jasminit ja nyt raapii nurtsia. 

Voi mitähän juuri sen ToDo-listalla on ensi kesän varalle?!?

Vuosi ja 8 kuukautta / 4,5 kuukautta tassuttelua.

Kävelen hiljaisessa talossa olohuoneeseen.

Jalanpohjassa pistelee.

Ai, katsos, yksi värikynä vähemmän tässä taloudessa. 

Ihan turha ruveta keräämään noin pientä silppua. Odotellaan "teinien aamua" ja imuroidaan vasta sitten. Nuorison vanhemmat tietävät tässä kohtaa, että silppua on matolla seuraavat kuusi tuntia...vähintään. 

Silppuri on neljä ja puoli kuukautta vanha. Sen pari hammasta on jo lähtenyt, mutta tehoon niiden puuttumisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Matolla viettämänsä aika ei luultavimmin ole ollut pitkä. 

Mattoon se ei kulkeissaan juurikaan koske. Se pomppii kuin NallePuhin ystävä Tiikeri. 

Pompahtaa sohvalle, jonka piti olla vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen turvapaikka. 

Sille suotiin pitkin hampain tuo turvapaikka, kun ajateltiin sen se tarvitsevan. 

Sille opetettiin hyppääminen. Sille annettiin lupa hyppäämiseen. 

Oli varjeltu koko elämä hypyiltä, jotta kehittyisi hyvin. 

" Naurettava turvapaikka ", ajattelee neli ja puolikuukautinen. 

 Keittiössä silmiin iskee perjantaina Evidensiasta kotiutettu paperikassi. 

Surullisen täysinäinen.

Neli ja puolikuukautinen sai Miia Nyrhilän tarkan syynäyksen, lämpimän huolenpidon, rokotuksen ja kynsien leikkuun.  Samalla tehtiin myös passi. Painoa oli 14,4 kiloa, kiinnostusta omalääkäriin 0.  

Kun vuoronsa Miialle sai häntää heiluttava ja suloisen sosiaalinen vuosi ja kahdeksankuukautinen, ei vuodatuksesta meinannut tulla loppua. 

" Kun ei se ole ollenkaan oma itsensä, makaa vaan ja on flegmaattinen, ei juokse, ei saa hepuleita. Syö, mutta ei hyvällä ruokahalulla. 

Niin on yritetty helliä ja rakastaa ja laittaa etusijalle, että oikein jo on välillä huono omatunto, kun tuntuu, että kasvaako tuo neljä ja puolikuinen ihan oman onnensa nojassa. 

Aina saa kaiken ensin ja tuplasti enemmän kuin pienempi. 

Ja sitten kaikki tassut ja nilkat on ihan ruvella, kun toinen hakee leikkiin ja näykkii, ja toinen on  niinkuin että " mee ipana hoitoon". 

Ja hännän alta on karva lähtenyt ja punaista näppyä on paljon. 

Ja lonkka on ihan kamala, kun hotspot on laajentunut aivan valtavin mittasuhteisiin.

Ja kun me nyt niin on tunnollisesti nyt syöty sitä EffeBalancen omega-öljyäkin!

Huokaus... Ei kai meillä oikein muuta...." 

Kaiken tämän tuo neli ja puolikuinen kuuntelee hiljaa aloillaan - kerrankin. 

Kääntelee päätään ja näyttää ihan siltä, että " voi että, kun sulla systeri on on nyt vähän hankalaa ". Omaa osuuttaan ongelmiin se ei ymmärrä. Eikä ainakaan myönnä. 

Mietitään mahdollista kohtutulehdusta. Ultrataan. Puhdasta on. 

Kuunnellaan sydäntä. Hyvältä kuulostaa. 

Verikokeisiin ei tässä vaiheessa lähdetä. Omalääkäri tuntee jo mamin empatiat ja vakuuttaa, että hyvä tästä tulee, seurataan nyt vielä. Juoksuista ei ole kauaa. 

" Jos tälläinen masis tulee aina juoksujen jälkeen, niin OuJee, miten mahtavaa elämä tulee olemaan! " - " Rauhoitutaas nyt...."

Kotiin lähdettiin antibiootin ja antibioottisen voiteen kera. 

Mukaan lähtee myös Vetramil-hunajavoide ja Betadine. 

Ja kevyt kukkaro....

Mutta sekään nyt niin hirveästi haittaa...

Tänä aamuna kaurapuuro maistuu ihan hyvältä, kun mieli on rauhallinen. 

Usko ja luotto siihen, että tästäkin taas selvitään, on luja. 

Voi hyvin 💓

Daim, 12 viikon rokotus ja kuulumisia...

Blogger on takunnut. Koitetaanpas, jos nyt onnistuu viikonloppuisen päivityksen julkaisu. 

Kävimme vasta perjantaina Daimin kanssa 12-viikon rokotuksella viime viikolla alkaneen työni sekoitettua kalenteria.  

Neiti painoi hurjat 9 ja puoli kiloa!! Auts! 

Seinäjoen Evidensialla Tiina-Maija Sipilä tarkasti Daimin ympäriinsä ja totesi hyvin reippaaksi nuoreksi neidiksi. -Voi tietäispä vain...

Samaa naurahdin sitten maksaessa, kun asiakaspalvelussa hoitaja muistutti sitten tämän päivän ottamaan vähän rauhallisemmin. Voi kuulkaa, kun meillä ei tunneta sellaista vaihdetta ollenkaan. Se on joko P, tai D. Välivaiheita ei ole! 

Seuraava rokotus on 16-viikon iässä ja sitten hommaan Daimille samalla myös passin. Dominon kanssahan meillä kävi niin, että reissun lähestyessä kävin sen erikseen hommaamassa ja ylimääräinen klinikkamaksuhan siitä sitten tietenkin tuli. Säästöä se on pienikin säästö! Alan pikku hiljaa oppia ☺

Ylläolevassa kuvassa meillä nautitaan joka aamuista Effecti Dog- ravintolisää. Molemmat saavat nyt pienen lautasellisen raejuustoa. Domino saa myös tuon Omegaa sisältävän öljyn annokseensa. Lautasten ollessa lähes tyhjät, paikkoja vaihdetaan ja myös Daim saa maistaa öljyn rippeitä. 

Viikonloppu tuli kyllä ihanasti. Ei nyt suoranaisesti tarpeeseen, mutta kivalta nämä vapaapäivät ovat tuntuneet. 

Töissä on ollut nyt aluksi tosi paljon kaikkea uutta. Mielenkiintoista ja mukavaa, mutta nyt aluksi aikaavievää. Niinpä en ole lasten kanssa (siis niitten työ-lasten)  ehtinyt askarrella juuri mitään! Nyt osan viikonloppua pyhitin sitten askartelujen esivalmisteluille.  

Meillä on täällä tiskipöydällä ollut koko ajan maitopurkkeja kuivumassa. 

Niistä valmistuu ensisijaisesti pikkuautoille talleja. 

Joillekin pikkunukeille niistä voisi myös tehdä todella somia taloja. Olisi ihana rakentaa sellainen pikkukaupunki. Taloja, puita, katuja....

Tässä kuva hyvin alkuvaiheesta. Osan purkeista päällystän paksulla, värillisellä kontaktimuovilla ja osan jätän plankoiksi, niin että jotkut lapsista saavat maalata tallin haluamallaan peitevärillä. Alunperin ajattelin, että leikkaan oviaukkoon vain viillot, niin että ovi tavallaan jäisi jäljelle, mutta...No, pitää vielä testata sitäkin vaihtoehtoa, ja helppohan se siitä sitten on napsaista pois, jos se häiritsee. Ei kuitenkaan pysy koko aikaa hyvin joko kiinni tai auki. 

Nämä on hyvä nyt tehdä tähän vaiheeseen kotona ja jättää odottamaan sitten inspistä töissä. Nimittäin saattaa käydä niin, että olen suunnitellut jonkun askartelun ja lapset innostuvatkin sitten leikkimään ihan omia juttujaan! 

Nyt piippaa pesukone.

Voikaahan hyvin! 

EffeBalancen aloitus

Moikka! 

Eilen aloitimme EffeBalancen nauttimisen. 

Kävin Effen sivuilla, josta löytyi nopea annoslaskuri.

Evidensiassa Dominon paino oli verikokeiden oton yhteydessä 22.45 kiloa. Vuorokausiannokseksi laskuri antoi Effen sivuilla 5,6 millilitraa. 

Pullossa itsessään on mitta, mutta ostin apteekista 10 ml truutan samalla kun hain Daimin matolääkkeen. Tarkalla mitta-asteikolla mittaaminen on jotenkin helpompaa. 
Minähän ajattelin, että koska kalanmaksaöljy uppoaa Dominoon kuin veitsi notkeaan voihin, niin tämäkin öljy menisi siitä truutasta suoraan. 
No, eilen menikin aluksi, mutta sitten loppu vähän....puoliväkisin. 
Tänään sekoitin öljyn Dominon suureen herkkuun; raejuustoon. 
Arvata voitte, että yksin ei Domino saanut herkkuhetkestään nauttia. Pikkuinen tuulispää oli mennen, tullen ja palatessa yrittämässäedes kielenpäätään lautselle, kun ymmärsi, että jotain herkkua siellä nyt tarjoillaan. 
Fiiliksiä voitte katsoa TassutteleKotiin juutuupista täältä.
Jännittävää nyt seurata, miten öljy vaikuttaa Dominoon. Lisääntyykö vireystaso, ja miten karva reagoi. Jos tuo pikkuinen salamanteri kovin usein pääsee apajille, niin tämä talo ei tule sitä kestämään; on nimittäin niin virtaa tässä pikkusysterissä jo ilman lisäravinteitakin! 
Tuloksia Dominon verinäytteestä ei ole vielä tullut Hollannista. Niitä odottelemme täällä myös jännittyneinä. Mielenkiintoista nähdä, missä kunnossa neidin arvot ovat olleet. 

Tää jättää nyt taas jännityksellä nämä kaksi viliperiä tänne kotiin ja suuntaa kohti töitä. 
Viime vuoden aherrus ja kesän kynnyksellä valmistuminen poiki kuin poikikin paikan. 
Pääsin työhön, johon valmistuinkin ja se on kyllä tuntunut hyvältä.
Saan toteuttaa kierrätys-askartelua ja luovuutta. Täällä on siis alkanut jo maitopurkin korkkien, wc-rullahylsyjen ja  pilttipurkkien keräys. 
☺
Mukavaa viikkoa sinulle! 

2 viikkoa elämää 8:n tassun kanssa

Miten nopeasti aika kuluukaan?

Daim on kotiutunut nyt kaksi viikkoa ja tuntuu siltä, kuin hän olisi aina ollut kanssamme! 

Eilen oli merkittävä päivä, kun tytöt jäivät ensimmäisen kerran kahdestaan kotiin. 

Näin kauan siinä meni, että uskalsin luottaa siihen, että kaikki todella lähtee oikeille urille.

Nukkuneet täällä poissaolomme ajan molemmat olivat. 

Dominon juoksu alkaa hellittää ja hän alkaa pikku hiljaa olla reippaampi. 

Hän hoivaa yhä edelleen paljon Daimia; pesee ja tutkii moneen otteeseen päivän aikana. 

Jotenkin on koko ajan kuusalla siitä, missä pieni menee, ja lähtee esimerkiksi takaisin ulos terassille, jos pikkutassut eivät seuraakaan perässä. 

On vähän silleen, että " hei, mä luulin tehneeni selväksi, että mennään sisälle ". Ja toinen on ihan huuli pyöreenä, että " ai, en kyllä saanut sellasta käsitystä, eikä kuule just nyt huvita! ". 

Väittäisin, että Domino on enemmän Daimin perään kuin toisinpäin.

Tytöissä on alkanut tämän viikon aikana korostua eroja. 

Daim on oman tiensä kulkija. Hän saattaa hömpötellä pihalla aitauksessa omia juttujaan pitkiäkin aikoja. 

Domino on se, joka sitten menee katsomaan, että " mitäs täällä hommailet ".  

No, Daim siihen, että "aaa-a herkullista nilkkaa toit mulle, minäpä maistan! " 

Ja sitten muristaan, kun pienet terävät hampaat sattuvat nilkkoihin ja välillä myös häntään, mutta etupäässä nilkkoihin. 

Nyttemmin murinaa aiheuttaa vain tuo pureminen. Näin, koska keräsin kaikki puruluut neitien ulottuvilta pois. 

Pari aamua meni tosi hienosti; molemmat söivät oman aamuluunsa ja kaikki oli ok. Domino sai oman pekonikierretyn ja Daim muruluun, jotka ovat jääneet Dominolta syömättä. 

Mutta kun kotiutin Dominolle Faunattaresta henkitorven, alkoi riita. Domino sai syödä torveaan yksin aitauksessa Daimin päiväunien aikana. Yhdessä ollessa keräsin torven pois. Vaikka nurmikolla oli vain henkitorven tuoksu, murisi Domino torveaan puolustaen. 

Ei sitten olla enää syöty torvia eikä muutakaan. 

Ruuasta riitaa ei synny; Dominolle ei nyt ruoka maita ja Daim syö aina kun silmä välttää Dominon ruuat. 

EffeBalancen kuulumisia sen verran, että perjantaina tosiaan olimme Evidensiassa otattamassa "ennen"-veritestin. Kuivuneet verinäytteet lähetettiin Hollantiin kirjeenä ja sieltä sitten saamme jonkin ajan päästä varmasti tietoa Dominon arvoista. 

Tuon öljyn saisi nyt periaatteessa aloittaa, mutta me lykkäämme aloitusta nyt vielä viikolla. 

Ensi viikolla on kaikenlaista hulinaa ja viikonloppuna Ojakkalassa ChowChow-erikoisnäyttely, johon ajelemme tervehtimään tuttuja. 

Tässä vielä Daim ja lempilelu..

Vinkuleluista ollaan montaa eri mieltä ☺ 

Daim ja vinku juutuupissa.

Nyt se on ihan käsillä...

nimittäin testaus! 

Eilen saimme postissa EffeBalancen testilähetyksen. 

 Käväisin heti samantien Evidensiassa tilaamassa ajan Effectri Balance Kit-verianalyysiin. Vapaa aika löytyi jo tälle päivälle. 

Dominon verestä mitataan 11:n rasvahapon pitoisuudet. Testi ilmoittaa myös omega-3 indeksin sekä omega-6 ja omega-3 keskinäisen suhteen ja tulehdusindikaattorin.

 Jännityksellä odotan, millaiset tulokset Domino tänään saa. 

Pysykäähän kuulolla; jatkoa seuraa! 

LoppisRace i Purmo

Tulevana lauantaina, jos on kalenterissa tilaa, niin kannattaa suunnata kohti Purmoa. 

Purmo sijaitsee Pohjanmaalla ollen osa Pietarsaarta.  

Purmossa on järjestetty jo useampana kesänä uskomaton koko kylän kirppistapahtuma; LoppisRace i Purmo.

Me ajelimme tapahtumaan  toissakesänä. Tästä ei matkaa ollut kuin pari tuntia ja jännittyneenä odotin, että mitä on vastassa. 

Saavuimme isolle kentälle, jossa oli silmänkantamattomiin myyntipöytiä, peräkontteja ja peräkärryjä täynnä mitä ihmeellisempiä aarteita. 

Monilla myyjillä oli tarjolla antiikkia ja maalaisromanttista tavaraa. 

Jatkoimme matkaa kohti kylän keskustaa. Seurasimme kartasta myyntipisteitä, joihin pysähtelimme aina kun oli mahdollista; tien vierustat olivat todella täynnä autoja! 

Ihan keskustassa kiertelimme ison alueen kävellen ja sitten loppumatkan kiersimme polkupyörillä, jotka olin varannut peäkoslaan. 

Kyläläiset olivat todella ystävällisiä ja innoissaan tapahtumasta. Kauppaa tehtiin pääosin ruotsin kielellä, joka onkin valtaosan äidinkieli. Yhteisen kielen puutteen takia ei kyllä kauppoja jäänyt varmasti keltään tekemättä. Sopiva määrä kun löytyy kolikoita, niin kyllä tavarakin vaihtaa syliä! 

Itse ihastuin tapahtumaan aivan täysin.

Nyt odotan jo innolla, että mitä ihanuuksia kotiutan lauantain reissulta. 

Dominon eiliseen mahtui Evidensialla käynti. Hän nielaisi hoitajan läsnäollessa toisen matolääkityksen. Nyt oltaisiin sitten valmiita lähtemään kesälomareissulle. 

Ilta kului hänellä miestentöissä :)

TassutteleKotiin-blogin Facebook-sivuilla on melkein 150 tykkääjää. Kun 150 on täynnä, arvotaan tykkääjien kesken Fazerin suklaalevy! 

Käyppä siis nappaamassa itsesi tykkääjäksi Ei voi tietää, jos vaikka onni suosisi! 

Kesäreissun suunnittelua...

Helsingissä vietetyn viikonlopun jälkeen on noussut pintaan ajatus Lapista. 

Me ollaan aina oltu kesäisiä lapinkävijöitä. Jätetään ne talvilomat ja laskettelut muille. Ne ajathan me ollaan aiemmin oltu juuri lemmikkihotelli :)

Nyt, kun alettiin puhua Lapista, sanoi meidän neiti heti,että Haaparannan Ikeaan on sitten poikettava. 

Chow-ryhmässä olen saanut uusia kavereita pohjoisesta ja heistä eräs osasikin neuvoa, kun mietin, että mitenkäs me sitten Dominon kanssa menemme sinne Ikeaan. 

Passi. 

Olen huomioinut Tornio-Haaparanta rajanylityksen muuttuneen tilanteen. Ennemminhän siitä ihan vaan huristeltiin ohi. Nyt maahanmuuttajien myötä valvonta on tiukentunut. 

Päätin sitten hommata Dominolle passin. 

Googlen ihmeellisestä maailmasta selvisi, että passin saa eläinlääkäriltä. 

Vähänkö harmitti!

Mehän ollaan hypätty Evidensialla justiin kaikki rokotukset; jos olisin yhtään ollut asialla, niin olisin samalla käyntimaksulla saanut hoidettua myös passiasian. Onneksi punkkitabletin suhteen olin tietoinen ja nappasin reseptin samalla käynnillä. 

No, ihan näin helppoa se ei passin suhteen olisi ollut. 

Passin liitteeksi tulee todistus, jossa eläinlääkäri todistaa, että lemmikille on hänen valvonnassaan annettu madotus. 

Kun palaa matkalta Suomeen, tulee madotus olla anettu 28 vuorokauden sisällä. 

Eli eläinlääkärikäynti vaaditaan tavallaan joka matkan yhteydessä. 

Harmittavaa tuo rahanmeno -myönnän. 

Mutta...

Taas kun malttaa ajatella hieman pidemmälle, niin tämäkin seikka on sellainen, jonka ansiosta me ollaan täällä "turvassa" ja meidän yleinen terveydentila on hyvä. Suomen rajojen sisäpuolelle ei saa tulla ja tuoda mukanaan tauteja. 

No sitten. Muistatteko sen Viron maatalousnäyttelymatkan?

Hain pikapassin 80 eurolla. Sitä ei katsottu. Luultavasti tässä käy Dominon passin kanssa kuulkaa ihan samalla tavalla, mutta eipä tarvitse jännittää. Ja siten se on hommattuna. Sitä en huomannut tutkia, että miten pitkään passi on voimassa. 

 Täällä sade vaan jatkuu. 

Poitsun kanssa siirrellään vesisäiliöitä rännien alle ja kerätään sadevettä; se on kasvihuoneeseen ja kukille parempaa kuin hanavesi :)

Mukavia kesäsadepäiviä teille!

Kiva päivä Vaasassa..

Teimme lasten kanssa sunnuntaina kivan päiväpyrähdyksen Vaasaan. 

Neidin kanssa kiersimme pikaisesti Combon poikien jäädessä pitämään Dominolle seuraa. Joitakin löytöjäkin teimme; Laura löysi uudenveroiset Vagabondin nahkatennarit 20 eurolla, kännykänkuoren 4 eurolla ja Ikean Ektorpin jalkarahin päälle löytyi juuri sopivankokoinen Pentikin puuvillapeite, joka on varmaan alunperin ollut jotain vauvamallistoa. 
Mukaan lähti myös RivieraMaisonin rottinkikuorinen öljypullo, jossa aion kyllä tarjoilla mehua :) 

Kesäkamppeita etsiessä löytyi lasten kätköistä  joulun aikaan hyvin arkistoidut McDonaldsin lahjakortit. Seinäjoen mäkkäri on juuri remontissa, niin päätimme käyttää lahjakortit nyt Vaasassa. 

Mäkkärin työntekijä opasti meidät läheiseen puistoon, jossa nassutimme sitten ihan hyvällä omallatunnolla oikein roskaruokaa. Kyllä se joskus maistuukin hyvältä! 
Dominokin sai maistaa pari ranskalaista :)

Meillä oli hiukan aikaa, niin pyörähdin kirpputori Fyndiksen kautta. Tein nopean kierroksen ja voi; mitä löytyikään! 
Nappasin RivieraMaisonin kerrosvadin, lautasen ja suola&pippurisirottimet! 

Katsokaas, minkä komeuden sitten tapasimme! 

Olen itse nähnyt Bombon alkuvuodesta; elämässä ennen Dominoa :)
Hurjasti oli Bombo kasvanut ja komistunut! 
Domino oli ihan myyty; ihana leikkikaveri :)

Olivat niin samanlaisia, että kuvissa sai oikein katsoa, että mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu :) 
Ei oikein sanoin osaa kuvailla, miten paljon ihania hetkiä me ollaan saatu kokea Dominon kautta. Kaikki chowi-immeiset, joita olemme tavanneet, ovat olleet aivan ihania! Dominon eläinlääkäri&henkilökunta, lemmikkitarvikekaupan henkilökunta, kurssiohjaajat; aivan superporukkaa! Ollaan tavattu suloisia koiruuksia. Domino on saanut monta ystävää.  Ja koirapuisto; miten avoimia koiranomistajia! Sekin yksi tyttö tiibetinspanielineitinsä kanssa. 
Hienoja Hetkiä!