Kävelen hiljaisessa talossa olohuoneeseen.
Jalanpohjassa pistelee.
Ai, katsos, yksi värikynä vähemmän tässä taloudessa.
Ihan turha ruveta keräämään noin pientä silppua. Odotellaan "teinien aamua" ja imuroidaan vasta sitten. Nuorison vanhemmat tietävät tässä kohtaa, että silppua on matolla seuraavat kuusi tuntia...vähintään.
Silppuri on neljä ja puoli kuukautta vanha. Sen pari hammasta on jo lähtenyt, mutta tehoon niiden puuttumisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Matolla viettämänsä aika ei luultavimmin ole ollut pitkä.
Mattoon se ei kulkeissaan juurikaan koske. Se pomppii kuin NallePuhin ystävä Tiikeri.
Pompahtaa sohvalle, jonka piti olla vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen turvapaikka.
Sille suotiin pitkin hampain tuo turvapaikka, kun ajateltiin sen se tarvitsevan.
Sille opetettiin hyppääminen. Sille annettiin lupa hyppäämiseen.
Oli varjeltu koko elämä hypyiltä, jotta kehittyisi hyvin.
" Naurettava turvapaikka ", ajattelee neli ja puolikuukautinen.
Keittiössä silmiin iskee perjantaina Evidensiasta kotiutettu paperikassi.
Surullisen täysinäinen.
Neli ja puolikuukautinen sai Miia Nyrhilän tarkan syynäyksen, lämpimän huolenpidon, rokotuksen ja kynsien leikkuun. Samalla tehtiin myös passi. Painoa oli 14,4 kiloa, kiinnostusta omalääkäriin 0.
Kun vuoronsa Miialle sai häntää heiluttava ja suloisen sosiaalinen vuosi ja kahdeksankuukautinen, ei vuodatuksesta meinannut tulla loppua.
" Kun ei se ole ollenkaan oma itsensä, makaa vaan ja on flegmaattinen, ei juokse, ei saa hepuleita. Syö, mutta ei hyvällä ruokahalulla.
Niin on yritetty helliä ja rakastaa ja laittaa etusijalle, että oikein jo on välillä huono omatunto, kun tuntuu, että kasvaako tuo neljä ja puolikuinen ihan oman onnensa nojassa.
Aina saa kaiken ensin ja tuplasti enemmän kuin pienempi.
Ja sitten kaikki tassut ja nilkat on ihan ruvella, kun toinen hakee leikkiin ja näykkii, ja toinen on niinkuin että " mee ipana hoitoon".
Ja hännän alta on karva lähtenyt ja punaista näppyä on paljon.
Ja lonkka on ihan kamala, kun hotspot on laajentunut aivan valtavin mittasuhteisiin.
Ja kun me nyt niin on tunnollisesti nyt syöty sitä EffeBalancen omega-öljyäkin!
Huokaus... Ei kai meillä oikein muuta...."
Kaiken tämän tuo neli ja puolikuinen kuuntelee hiljaa aloillaan - kerrankin.
Kääntelee päätään ja näyttää ihan siltä, että " voi että, kun sulla systeri on on nyt vähän hankalaa ". Omaa osuuttaan ongelmiin se ei ymmärrä. Eikä ainakaan myönnä.
Mietitään mahdollista kohtutulehdusta. Ultrataan. Puhdasta on.
Kuunnellaan sydäntä. Hyvältä kuulostaa.
Verikokeisiin ei tässä vaiheessa lähdetä. Omalääkäri tuntee jo mamin empatiat ja vakuuttaa, että hyvä tästä tulee, seurataan nyt vielä. Juoksuista ei ole kauaa.
" Jos tälläinen masis tulee aina juoksujen jälkeen, niin OuJee, miten mahtavaa elämä tulee olemaan! " - " Rauhoitutaas nyt...."
Kotiin lähdettiin antibiootin ja antibioottisen voiteen kera.
Mukaan lähtee myös Vetramil-hunajavoide ja Betadine.
Ja kevyt kukkaro....
Mutta sekään nyt niin hirveästi haittaa...
Tänä aamuna kaurapuuro maistuu ihan hyvältä, kun mieli on rauhallinen.
Usko ja luotto siihen, että tästäkin taas selvitään, on luja.
Voi hyvin 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!