Syysloma lopuillaan; koulu ja arki koitaa :)

Syysloma alkaa olla lopuillaan; tänään riuhtaisen vielä puhtaat lakanat sänkyihin ja pyykkikopan tyhjäksi.

Pari maitoa jääkaappiin ja muropurkki täyteen; uusi kouluviikko on sitten hyvä aloittaa.

Syysloma on tehnyt tehtävänsä; me ollaan oltu vaan ja levätty.

Näinä vapaapäivinä, jotka mulla on virallisesti koulusta etäpäiviä, ei ole päässyt koulumaailma unohtumaan.

Sen lisäksi, että Klovni-viestit jylläävät lasten WhatsUpeissa, on omia läksyjäkin tullut silmäiltyä. 

Tässä pieni silmäys siihen, mitä olen tutkiskellut:

..........OPPIMISEN JA KOULUNKÄYNNIN TUKI

Kuten edellä jo mainittiinkin, Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus oppimiseen. Perusopetuslain mukaan jokaisella oppilaalla taas on oikeus saada opetuksen ohella oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko peruskoulutuksen ajan. Tukea tulee olla tarjottavissa heti tarpeen ilmetessä joko tilapäisesti tai pitempiaikaisesti, vähän tai laajemmin. Tuki suunnitellaan yhteistyössä opettajien, vanhempien ja oppilaan kanssa. Suunnitelmassa huomioidaan myös mahdolliset muut vaikuttavat yhteistyötahot, esimerkiksi terapeutit. Tuki pyritään tarjoamaan oppijalle omassa koulussa joustavin järjestelyihin.

Syynä oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeeseen voi olla esimerkiksi: 

• oppimisvaikeudet lukemisessa, kirjoittamisessa tai matematiikassa,
• tarkkaavaisuuden tai keskittymisen vaikeudet,
• aisti- tai liikuntavammat,
• kielenkehitykseen tai – oppimiseen liittyvät vaikeudet (maahanmuuttajat),
• kehityksen viivästymä
• tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmat.

Koska Suomessa lapsen kehitystä seurataan neuvolatoiminnan kautta tiiviisti heti syntymästä lähtien, voidaan viiveet tai poikkeukset kehityksessä ja oppimisessa tunnistaa jo aikaisessa vaiheessa; usein jo ennen lapsen koulutaipaleen alkua. Lapsi voi siis saada tukea jo ennen koulu-uransa aloittamista. Vaikeuksia oppimisessa tai kehityksessä voi toki puhjeta missä tahansa kohdassa koulutaipaletta. Selviö kuitenkin on se, että mitä aikaisemmin vaikeudet huomataan ja mitä ripeimmin niihin tartutaan, sen paremmin vältetään vaikeuksien kasaantuminen. On myös merkittävää, että tieto tukitoimista kulkee seuraavalle tasolle lapsen elämän nivelvaiheissa, jotta tuki on saumatonta.   

Edellä kirjoitetut kappaleet oppimisen ja koulunkäynnin tuesta olivat lain ja suunnitelmien sivuilla elävää idealismia. Arki ja toteutus ovat kuitenkin valitettavasti usein jotain ihan muuta. Tamperelainen opettaja, AnnaMaria Toivonen kirjoittaa blogi -päivityksessään -Kuilun reunalla- seuraavasti: ” En ole huolestunut siitä, että oppilaiden välillä on huomattavia tasoeroja. Olen ainoastaan huolestunut siitä, että meiltä opettajilta viedään resurssit tukea ja auttaa tätä kolmasosaa, joka tarvitsee jo nyt jonkinlaista kielen rikastamisohjelmaa kielitaitonsa kohentamiseen.”  

Maarit Korhonen, kymmeniä vuosia opettaja toiminut hänkin, kirjoittaa näin: ” Välillä tulee rahaa, välillä otetaan pois. Oho, yksi erityisope lisää tänä vuonna ja seuraavana hän onkin jo irtisanottu. 20 iPadia koko koululle yhteisesti ilman nettiä. Mieletön koulutus tuolla ja projekti täällä. Paljon puhetta uudesta Opetussuunnitelmasta. Facebook paukkuu uusia ryhmiä: on yksilöllistä, on rekseille oma, on maahanmuuttajien tukiryhmää. On kovaa kommentointia, kuka on jästipää ja kuka ääliö. Miten sä nyt noin uudistat, meillä uudistetaan näin. Ai sä et uudista ollenkaan! Mutta Liisa Läksy ja Vesa Välitunti jatkavat nenien niistämistä, kyynelten pyyhkimistä, riitojen selvittelyä, vanhempien rauhoittelua, oksennusten korjaamista, lomakkeiden täyttämistä, kokouksissa istumista ja ai niin, opettamista. ”

___________________________________________________

Semmoista....

Miltäs kuulosti?

Nuo blogit, joista nämä lopun lainaukset olivat, ovat  Open huoneessa ja Herää Koulu.

Molemmissa arkikielellä kirjoitettua matskua tämän päivän koulumaailmasta.

Tää lähtis ny laittaan pesukoneen hurisemaan.

Mukavaa tulevaa viikkoa sulle!

Pohdintoja...

Missä minä olin, kun minun lapseni aloittivat koulun?
-En ainakaan asialla!
Pääsin menneellä viikolla tutustumaan Seinäjoella Steinerkouluun.
Voisin niin kuvitella itseni noihin luovuutta ja luonnonläheisyyttä pursuaviin käytäviin ja luokkahuoneisiin. Pois lähtiessä minulla oli rauhallinen ja seesteinen olo. Ihana paikka!
Sitä, miten hyvin lapseni sinne olisivat sopeutuneet, en tiedä. Heidän kohdaltaan se juna meni jo. Ehkäpä itseni voisin vielä joskus löytää noilta Steinerin käytäviltä, kuka tietää.
Voisin löytää itseni myös Luovista; myös siellä saimme käydä tutustumassa. Aivan suurenmoinen paikka; käsillä tekemistä, aikaa, ymmärrystä. Yhä enemmän ja enemmän olen sitä mieltä, että perinteinen tapa; istutaan hiljaa ja opitaan, saisi jo antaa tilaa muunlaisille oppimistavoille.

Mitä minä muistan ulkoa?
Istu isän polvelle, äiti sanoi; älä istu. 
Isä sanoi; istu vaan, näin sitä istutaan.
Tämän muistan peruskoulun aikaisesta uimakoulusta...
Pikkukakkosen posti, postilokero kolme, neljä, seitsemän.
Kolme, kolme satayksi Tampere kymmenen. 
Pikkukakkosen posti.
-Kuka pystyi lukemaan hyräilemättä? :)

Meillä on koulussa ollut puhetta jumppapalloista, jotka ovat joissakin Seinäjoenkin kouluissa käytössä tuolien sijasta.
On meillä kuulunut, että millä siinä opitaan, kun niillä vaan pompitaan...
Minä uskon, että se, joka pomppii jumppapallolla, pomppii myös ihan perinteisellä tuolilla.
Kuka ihme on saanut meihin porattua selkärankaan ajatuksen, että istumalla hiljaa opitaan parhaiten? Ja sitten kun siirrytään ammatilliseen, kaikki ovat totaalisesti sitä mieltä, että käytäntöä! Ihan työharjoittelua vaikka koko ajan! Tekemällä oppii!
Minä en ymmärrä, miksi oppilas oppii ammatillisessa koulutuksessa tekemällä ja peruskoulussa istumalla?
Enkä minä ymmärrä sitäkään, että  kun jokainen suomalainen saa peruskoulussa lukutaidon, niin sitä ei sitten aikuisena käytetä.
Oletteko huomanneet nuo keltaisen lehdistön koulua ja tasa-arvoa koskevat otsikot, joista keskustelupalstat ovat nyt täpötäynnä?
Voi kun edes joku malttaisi lukea asian oikean laidan. 
Tai vaikka ei tutustuisikaan itse asiaan, niin ainakin muistaisi, että otsikot tehdään tarkoituksella niin, että myynti saadaan kasvuun.
Toisinaan tuntuu, että iltapäivälehtien otsikoita pidetään ihan kiveen hakattuna totuutena.

Voi koulumaailma.
Minä en tiedä, mistä itseni lopulta löydän.
Ensi viikolla alkaa työssäoppiminen. Pääsen oppimaan ensimmäiselle luokalle.
Odotan innolla. Jännitänkin.

Tämän otsikon alla oli viime viikolla pohdintaa, joka alkoi samalla lauseella, mutta jatkui eri tavalla. Muistan hämärästi, miten se jatkui, ja mitä Tony Dunderfeltin ( se hiukseton terapeutti Ensitreffit Alttarilla-ohjelmasta ) lainauksia käytin. Siinä päivityksessä oli fontissa kahta eri mustaa ja korjatessani tuota epäkohtaa, koko päivitys hävisi bittiavaruuteen. Tämän päivän pohdinnasta tuli hieman erilainen.
Olisikin mielenkiintoista aloittaa joka kerta samalla lauseella ja katsoa, minne polku johtaa :)
Voikaahan hyvin ja nauttikaa syksystä.