Syysloma alkaa olla lopuillaan; tänään riuhtaisen vielä puhtaat lakanat sänkyihin ja pyykkikopan tyhjäksi.
Pari maitoa jääkaappiin ja muropurkki täyteen; uusi kouluviikko on sitten hyvä aloittaa.
Syysloma on tehnyt tehtävänsä; me ollaan oltu vaan ja levätty.
Näinä vapaapäivinä, jotka mulla on virallisesti koulusta etäpäiviä, ei ole päässyt koulumaailma unohtumaan.
Sen lisäksi, että Klovni-viestit jylläävät lasten WhatsUpeissa, on omia läksyjäkin tullut silmäiltyä.
Tässä pieni silmäys siihen, mitä olen tutkiskellut:
..........OPPIMISEN JA KOULUNKÄYNNIN TUKI
Kuten edellä jo mainittiinkin, Suomen perustuslain mukaan
jokaisella on oikeus oppimiseen. Perusopetuslain mukaan jokaisella oppilaalla
taas on oikeus saada opetuksen ohella oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen
ja koulunkäynnin tukea koko peruskoulutuksen ajan. Tukea tulee olla
tarjottavissa heti tarpeen ilmetessä joko tilapäisesti tai pitempiaikaisesti,
vähän tai laajemmin. Tuki suunnitellaan yhteistyössä opettajien, vanhempien ja
oppilaan kanssa. Suunnitelmassa huomioidaan myös mahdolliset muut vaikuttavat
yhteistyötahot, esimerkiksi terapeutit. Tuki pyritään tarjoamaan oppijalle
omassa koulussa joustavin järjestelyihin.
Syynä oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeeseen voi olla
esimerkiksi:
- oppimisvaikeudet lukemisessa, kirjoittamisessa tai matematiikassa,
- tarkkaavaisuuden tai keskittymisen vaikeudet,
- aisti- tai liikuntavammat,
- kielenkehitykseen tai – oppimiseen liittyvät vaikeudet (maahanmuuttajat),
- kehityksen viivästymä
- tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmat.
Koska Suomessa lapsen kehitystä seurataan neuvolatoiminnan
kautta tiiviisti heti syntymästä lähtien, voidaan viiveet tai poikkeukset
kehityksessä ja oppimisessa tunnistaa jo aikaisessa vaiheessa; usein jo ennen
lapsen koulutaipaleen alkua. Lapsi voi siis saada tukea jo ennen koulu-uransa
aloittamista. Vaikeuksia oppimisessa tai kehityksessä voi toki puhjeta missä
tahansa kohdassa koulutaipaletta. Selviö kuitenkin on se, että mitä aikaisemmin
vaikeudet huomataan ja mitä ripeimmin niihin tartutaan, sen paremmin vältetään
vaikeuksien kasaantuminen. On myös merkittävää, että tieto tukitoimista kulkee
seuraavalle tasolle lapsen elämän nivelvaiheissa, jotta tuki on
saumatonta.
Edellä kirjoitetut kappaleet oppimisen ja koulunkäynnin
tuesta olivat lain ja suunnitelmien sivuilla elävää idealismia. Arki ja
toteutus ovat kuitenkin valitettavasti usein jotain ihan muuta. Tamperelainen
opettaja, AnnaMaria Toivonen kirjoittaa blogi -päivityksessään -Kuilun
reunalla- seuraavasti: ” En ole huolestunut siitä, että oppilaiden välillä on
huomattavia tasoeroja. Olen ainoastaan huolestunut siitä, että meiltä
opettajilta viedään resurssit tukea ja auttaa tätä kolmasosaa, joka tarvitsee
jo nyt jonkinlaista kielen rikastamisohjelmaa kielitaitonsa kohentamiseen.”
Maarit Korhonen, kymmeniä vuosia opettaja toiminut hänkin,
kirjoittaa näin: ” Välillä tulee rahaa, välillä otetaan pois. Oho, yksi
erityisope lisää tänä vuonna ja seuraavana hän onkin jo irtisanottu. 20 iPadia
koko koululle yhteisesti ilman nettiä. Mieletön koulutus tuolla ja projekti
täällä. Paljon puhetta uudesta Opetussuunnitelmasta. Facebook paukkuu uusia
ryhmiä: on yksilöllistä, on rekseille oma, on maahanmuuttajien tukiryhmää. On
kovaa kommentointia, kuka on jästipää ja kuka ääliö. Miten sä nyt noin
uudistat, meillä uudistetaan näin. Ai sä et uudista ollenkaan! Mutta Liisa
Läksy ja Vesa Välitunti jatkavat nenien niistämistä, kyynelten pyyhkimistä,
riitojen selvittelyä, vanhempien rauhoittelua, oksennusten korjaamista,
lomakkeiden täyttämistä, kokouksissa istumista ja ai niin, opettamista. ”
___________________________________________________
Semmoista....
Miltäs kuulosti?
Nuo blogit, joista nämä lopun lainaukset olivat, ovat Open huoneessa ja Herää Koulu.
Molemmissa arkikielellä kirjoitettua matskua tämän päivän koulumaailmasta.
Tää lähtis ny laittaan pesukoneen hurisemaan.
Mukavaa tulevaa viikkoa sulle!