Juhlaherkkuja erityisruokavaliot huomioiden

Viikonlopun rippijuhlien kahvipöytään koottiin tarjottavaa huomioiden monet eri ruoka-ainerajoitteet. Ihana, suussasulava Pavlova oli meillä gluteeniton ja laktoositon vaihtoehto. Kerma oli ihan kermaa ja rahkana oli valion vanilja. Päällä raikkaat mansikat. Maidottoman version ajattelin tehdä Alpron vaahtoutuvan soijakerman ja Alpron Go On maustamattoman rahkavalmisteen kanssa, koska näin juhlien jälkeen on selkeästi huomattavissa, että maito ja mun vatsa eivät ole bestiksiä.   

Raparperinen marenkikakku on napattu Kinuskikissalta täältä. Meidän kakku tehtiin Sunnuntain  gluteenittomista jauhoista, joita laitoin ripauksen enemmän kuin ohjeessa neuvotaan. Maidottoman voin kanssa tämäkin siis gluteeniton ja maidoton.  

 Hifistelemään pääsee, kun keksii herkkuja, jotka ovat maidottomia, gluteenittomia ja kananmunattomia. Alla on kookoskakku, jonka ohjeen löydät Kinuskikissalta täältä. Tämän kakun ärsytys oli itselleni pohja; mistä löytyy gluteeniton, maidoton ja munaton keksi?!?Google löysi minulle sitten Provenan gluteenitomat välipalakeksit. Kotona huomasin, että keksi olikin inkiväärin makuinen, mutta loppujen lopuksi inkivääri maistui pohjassa aika vähän, eikä riidellyt kookoksen kanssa. Niin vain kävi, että päällystän unohdin kaikessa hulinassa ja kahvipöytään lähtiessä myös tähän kipattiin Pavlovaan varattuja mansikoita ☺. Sille, joka pitää kookoksesta, tämä on aivan ihana kakku!!

Samaa erityisvaliota noudattaen tein Kinuskikissan ohjeella suolaisen Pupun porkkana-sipulipiirakan.  Pikkunaposteltavana olivat banaani-kaurakeksit, joihin lisäsin tällä kertaa karpaloita. 

 Pannacotan kakun ohjeen löydät täältä. Meillä se tehtiin pensasmustikoista ja kahteen kertaan, koska ensimmäinen pannacotta ei millään meinannut alkaa jähmettymään. Juhlapäivänä meillä sitten olikin tämä irtopohjavuokaan tehty kakku ja kulhoon kipattu muka pilalle mennyt pannacotta jääkaapissa; molemmat tietysti hienosti jähmettyneinä. Pannacotta tehtiin gluteenittomana ja laktoosittomana. Seuraavalla kerralla teen kakun suoraan lasiseen laakeaan maljaan; säästyn paljolta jännitykseltä! 

Fazerin banaanin makuiset Dumlet pääsivät kahvipöytään keksien muodossa. Näihin ja Kakkuviikarin joulupukin kuiskauksiin käytin niin ikään gluteenitonta jauhoa ja ihan hyvin keksit onnistuivat.  

Seuraavaa juhlaa silmällä pitäen nämä ovat nyt täällä blogin puolella hyvin muistissa. Sitten vois muistaa myös kohtuuden; ettei kaikkea tarvitse tehdä armeijalle, niin että niitä sitten perheen kesken syödään seuraava kuukausi ☺.

Pääsiäinen 2016..

Moikka! 
Tänään vietin ensimmäisen aamun itsekseni työhuoneessani ja Domino yksin sisällä. Ei epäilyttänyt jättää häntä sinne, koska sellaista "piru silmäkulmassa" toimintaa ei ole menneen viikon aikana näkynyt. Aamulla ulkoilutin hyvin ja kaiken piti olla ok. Koirakorjaajan sanat mielessäni en "koittanut mennä töihin" vaan menin reippaasti töihin. Palatessani muutaman tunnin kuluttua oli eteisen matto kostunut. Ei hieman, vaan ihan kunnolla. Minä uskon, että kyseessä oli ihan suoranainen mielenilmaus. Huomenna lähden taas töihin. Eteisessä ei enää ole mattoa. Domino sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. Samasta puusta on kaikki meidän perheen likat vuoltu :) Muistitkin varmaan, että Dominon seikkailuja voit seurata facessa ja instassa nimellä tassuttelekotiin. TassutteleKotiin facen sivuilla kertovat kuulumisiaan myös Dominon veljet Paavo & Vito sekä sisko Moona. Tänään löysimme facebookin ihmeellisestä maailmasta myös velipoika Romeon! Kiva, kun porukka on koossa!
Pääsiäinen on tulossa! Heitän muutamat kuvat menneeltä pääsiäiseltä. Reseptit ja mallit ovat taas Kinuskikissalta. 

Tässä valmistui sokerimassasta narsisseja. 

 Ja tähän ne sitten aikanaan päätyi. 

Tämäkin kakku oli mukava tehdä. Tyhjensin yllätykset ja liimasin takasin kiinni. Nonparellit liimasin elintarvikeliimalla. Pikeerikin käy ihan hyvin. Sen jos värjää ruskeaksi, niin se ei loista nonparellien tai muiden koristeiden alta. Suklaaoksat on kuivatettu epätasaisella alustalla, jonka voi tehdä vaikka talouspaperirullan puolikkaista ja elmukelmusta. 

Tänä vuonna Lidl:ssä on paljon erilaisia pääsiäispupun hahmoisia suklaakaramelleja. Löytyy myös pupun muotoisia suklaatikkareita. Aion perjantaiksi tehdä kuppikakkuja, jotka pursotan vihreällä kermalla ja sitten tökkään puputikkarin "ruohoon ihmettelemään". Teen samalla systeemillä, kuin ne jouluiset muffinit, joissa seisoi lumiukko/joulupukki kookoshiutaleissa. 

Mukavaa pääsiäisen odotusta teille kaikille! Meillä lapset ovat innoissaan lyhyestä kouluviikosta ja trullittelusta. Saas nähdä, mitä mieltä Domino on trulleista :)

synttärihuumaa ja jännitystä kerrakseen..

Eilen mittari näytti pakkasasteita enää neljä. Aamulla heittäessäni lapsia kouluun tuntui jo ihan keväältä. Tänään ollaan jo suojan puolella. Liukasta -yäk!

Meidän etelästä saapunut menopelimme oli myös sitä mieltä, että keli on jo ihan siedettävä.  Joskaan se ei tykkää helmoihinsa kiinnittyvästä lumesta ja kiljuu valojaan vilkutellen sen tähden korvia viiltävästi. En tiedä auttaisiko, jos sille yrittäisi saksaksi ilmoittaa, että mennään nyt vaan - suomea se ei ainakaan usko. Meidän juniorit ovat takapenkillä sitä mieltä, että minulla viiraa liikenteessä ylipäätään pahasti. En kuulemma ymmärrä, että ihmiset eivät kuule omiin autoihinsa kommenttejani. Luultavasti lapset ovatkin oikeassa. Toisinaan risteyksessä aamuruuhkan aikaan yritän saada vastapuolta ymmärtämään, että jos hän nyt millään voisi liikkua, niin minäkin vielä ehtisin. Mutta ei. Siinä se könnää, ja tilaisuus menee ohi. Asia erikseen on sitten vielä tämä meidän menopeli; Mathias. Kun se on kovin kehittynyt yksilö, niin olisi sen suotavaa ymmärtää emäntänsä puhetta. Ei ymmärrä. Harmittaa, että en lukioaikana ollut ahkerampi saksaa opettelemaan. 

Viikonloppuna vanheni meidän esikoinen ja neiti-helmikuu juhli siinä siivellä. Kakkuun en nyt päässytkään testaamaan pursotuksia, kun synttäreitten teemaksi valikoitui Kätyrit ja kakkuun keltainen sokerimassa. Seiskaluokan köksässä on kotitöitä ja kakun pohjan esikoinen teki pakastimeen jo ennen synttäreitä. Kakun hän täytti Kick-patukka-kermalla ja mansikalla. 

Päällystän sisarukset tekivät (harvinaisesti) sulassa sovussa. Valkoisen sokerimassan uupuessa laitettiin silmiin nätysti valkoista pikeeriä. Googlen kuvahaku oli pullollaan jos jonkinlaisia minions kakkuja, mutta me mentiin nyt ihan perinteisellä pyöreällä littanalla mallilla. Ylijääneet sokerimassat pääsivät sitruunamuffinssien päälle. 

HappyEnd on vielä vaiheessa. Marraskuussa varatessani sen kirjastosta, olin yhdestoista varaaja! Kymmenen lukijaa on lukenut sen salamannopeasti läpi, jättänyt noutamatta tai palauttanut kesken. Uskon viimeisen vaihtoehdon olevan lähinnä totuutta, koska kirjassa oli useita sivuja hiirenkorvalla. Itselläni on vasta noin 30 sivua kahlattuna ja valitettavasti  käytän sanaa kahlaus; jotenkin en saanut lukemiseen sellaista helppoa flow:ta... Ainakaan vielä tässä alussa, jossa painotetaan paljon mm. tilastoja. Maaret on kuitenkin päässyt tv-esiintymisillään & ajatuksillaan lähelle Jari Sinkkosta, jotta ihan siitä kunnioituksesta AION kahlata loppuun saakka. 

Tuleva viikonloppu häämöttää meille aika mukavana edessä. Saamme tutun karvaturrin kaveriksemme. Hän varmasti  helpottaa koirakuumettamme ja saa ajatuksemme hetkeksi pois PyöreänTalon Kennelin pennuista. Meillä ei vieläkään ole tietoa tulevasta pennusta, mutta onneksemme ystäväperheeseen kotiutuu talvilomalla kuvasta söpöläinen; pitkäkarvainen mäyräkoira. Hänestä toivotaan sitten hyvää ystävää meidän neidille. 

Vatsanpohjassa kipristelevä jännitys senkun jatkuu....

Loppiainen 2016..

Muistan lapsuudestani valokuvan, jossa lakaisen joulukuusen havuja rikkalapioon. Havuja on valtavasti. Kuusen ruhoa ei näy enää kuvassa; luultavasti runko on heitetty ulos ihan ilkosillaan. Tämän vuoden joulukuusi; tanskalainen pihtakuusi,  nostettiin terassille, eikä yksikään havu irronnut. Meidän joulu on aikalailla pakattu odottamaan seuraavaa tulemistaan. Vertaistukiryhmässä joku mainitsi, että muovikuusi tai pentuaitaus kuusen ympärillä on koiraperheessä tosi kätevä, "Pöh!" sanon minä. Minä olen äiti-ankara. Meillä ei ensi vuoden jouukuusen pentu sitten koske! (Muistakaa sitten ensi vuonna tämä postaus ja naurakaa mulle päin naamaa, kun kerron, kuinka aamulla heräsimme siihen, että pentu oli tuhonnut rakastamani joulukuusen). No, ehkä on pieni mahdollisuus, että saamme tosi suloisen, kiltin pentusen, jota ei joulu kiinnosta...

Tänään saimme olla mukana ystäväperheemme pikkupojan ristiäisissä. 

Pikkuherra sai kastepäiväkseen loppiaisen ja noin 26:n asteen pakkasen. Taivaanranta punotti kauniisti kotimatkallamme ja huomiseksi onkin luvattu yhä kovenevaa pakkasta. Kastetilaisuudessa kokenut pappi (jonka puhe toi mieleeni arvostamani Jari Sinkkosen) muisti mainita eilisen Suomen jääkiekkovoiton. Hän kertoi myös pikkupojasta, jolta oli kysytty, mitä hän erityisesti toivoo. Pikkupoika oli vastannut toivovansa, että hän saisi olla tosi kauan lapsi. Jotenkin tuon kuuleminen herkisti. Meidän aikakautemme lapsilla on niin huima kiire nuoruuteen. Oma nelosluokkalainen neitini pakkasi nukkekotinsa varastoon kesällä. Olen onnellinen, että nukkekoti sittemmin palasi, ja leikit jatkuvat. Joululahjatoiveissakin oli vielä Legon Friends-sarjaa. 

Ristiäisiin sain tehdä kahvipöytään kakun. Toivomuksena oli kermakakku. Minähän en ole mikään pursottaja ja viime yö menikin sitten huonosti nukkuen ja jännittäen. Aamulla, kun takka lähti kunnolla palamaan vasta viidennen sytytyksen jälkeen, olin ihan varma että pieleen menee. Pursotukseen käytin Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Hölmönä latasin yleiskoneeseen kerralla 8 dl Flooraa. Vaahto ei ollenkaan muotoutunut haluamakseni, mutta kyllä se sitten kuitenkin ihan "tönkköä" ja hyvin muotoonsa jäävää lopulta oli. Netissä neidin kanssa edellispäivänä surffailtiin ja ettittiin pursotuskikkoja.  Kaikissa, ja myös arvostamani Kinuskikissan sivuilla, painotetaan, että paremman pursotusotteen ja sitä myötä jäljen saa, kun käyttää tyllisarjasta niitä muoviosia, joihin tylla kiinnitetään. Tämä oli kyllä totta. Tähän asti olen iskenyt tyllan suoraan kertakäyttöiseen pursotuspussiin ja leikannut pussiin kärjestä sopivan palan vaan pois. 

Ei se pursottaminen nyt sitten loppujen lopuksi hullumpaa hommaa ollutkaan. Seuraavaksi aion kokeilla sitä koripunosmallia meidän juniorin synttärikakkuun. Mutta ennen sitä kyllä kerron, mitä jäi käteen koirakoulu Fiiliksessä. Ilmoittauduin nimittäin luennolle, jonka aiheena on ohitusongelmat ja ohituksen kouluttaminen!

Kirpsakkaa pakkaskeliä ja pitkää lapsuutta kaikille!

"Sinä tulit tehneeksi ikuisen talven kaikkialle"

Mieleeni kuvastui syksyllä usein tilanne, miten joululoman koittaessa pysähtyisin kotona paikalleni ja jäisin kuuntelemaan kotimme hiljaista lattiaa. Miettisin, millaiselta Bellan tassujen äänet olisivat kuulostaneet. Hän olisi kotiutunut joululoman kynnyksellä. 

Jouluna lattia oli hiljaa. 

En jäänyt sijoilleni miettimään lattian äänettömyyttä. Jostain syystä pääsin asian yli. Hirmuinen pentukuume on tällä hetkellä laskenut. Nyt tuntuu siltä, että on vielä paljon tehtävää ennen huhtikuuta. Miten ehdimmekään kaiken?

Ennen joulua kerroin teille kakusta, jota minua pyydettiin tekemään Frozen-teemalla. Ilmoitin samantien, etten aio tehdä elokuvan prinsessoja; kasvojen tekeminen on äärettömän ärsyttävää! Ajattelin sitten, että kyllähän minä nyt sen lumiukon voin sokerimassasta tehdä; kuka tahansa osaa lumiukon tehdä! No, nyt jälkeenpäin voin paljastaa; sillä lumiukolla on myös NAAMA! Kakun tekemisen aloitin koristeista. Kinuskikissa oli juuri tehnyt itsenäisyyspäivän kakkuun kuusia, niinpä kopsasin kuusien idean sieltä. Päällystin jäätelövohvelit pikeerillä ja lumijauheella. Kakun päälle suihkaisin kuusiin myös vielä kimallesuihketta. Nämä kuuset sopivat hyvin mihin tahansa talviteeman kakkuun. Käsiteltyä niitä saa helposti, kun asettaa ne esimerkiksi tuollaisten metallisten sarvimuottien päälle. 

Sain joululahjaksi Vaaleanpunaisen Nonparellin kirjan. Sen innoittamana tein kakkupohjan ensimmäisen kerran pohjautuen painomittoihin. Mietin, josko otan siitä ihan tavan, koska pohja onnistui todella hyvin! Kakun päällystin valkoisen ja babyblue-sokerimassojen sekoituksella. Päälle suhautin kimalletta. Reunoilla on valkoisesta sokerimassasta muoteilla napattuja lumihiutaleita, joissa on kimaltelevaa geeniä päällä. 

Ja sitten tämä surullisen kuuluisa Olof. Ilmeitä ja asentoja sillä on elokuvassa niin paljon, että kaikki palaset voisi halutessaan vaan asetella kakun päälle sikin sokin; niin monesti se elokuvan temmellyksessä on osistaan erillään. Olen miettinyt, että jos minun lapsuudessani olisi askarreltu enemmän muovailuvahoilla, olisi tämä nykyinen harrastukseni huomattavasti helpompaa ja jälki parempaa. Sokerimassasta taitava käsittelijä saa aikaan mitä vaan! No, pääasia kai on, että sankari ja lapsivieraat tunnistivat Olofin ja vaikka me aikuiset tiedämme, että nämä koristeet maistuvat ihan vaan sokerilta, niin lapsille näiden koristeiden syötävyys on huima juttu! Nämä Olofin silmät ovat muuten myös syötävät. Valmiita silmiä, joita voi heittää vaikka örkki-muffinsseihin saa nettikaupoista. Mun omani ovat taas sieltä leipurin putiikista. Kädet, napit ja hiukset ovat lakritsia. 

Tuo systeemi, jossa Olof kuusiensa ja lumipallojensa kanssa kököttää on niin ikään syötävää sokerimassaa. Siinä on lumihiutalemuotilla tehtyjä hiutaleita niin lähekkäin, että niistä muodostuu astia. Hiutaleet kuivataan kulhossa, niin ne saadaan kuivamaan haluttuun muotoon. Ja kuten kuvista näkyykin, kaikkiin "liimattaviin" saumoihin olen käyttänyt pikeeriä. Joskus tilasin elintarvikeliimaa, ja se onkin paikallaan siellä, missä kiinnitteen tulee olla näkymätön, mutta kyllä pikeeri on jämäkkä, nopea ja varma kiinnittäjä. 

Tänään on vuoden 2016 ensimmäinen päivä. Tuokohan Uusi vuosi meille uudet kujeet?

Bella, joka muuten sai "uudeksi nimekseen" Mimo, on kotiutunut vuoden lopussa Ikaalisiin,  TiTi-Nallen kotikonnuille ja onhan siellä myös se kuuluisa kylpylä, jossa tehdään uusia ihmisiä! Meidän perhe ei kaipaa enää uutta ihmistä, mutta karvainen kamu meille kyllä mahtuu! 

Voikaahan hyvin!

Kolme yötä jouluun...

Katselen taas ulos työhuoneeni ikkunasta; kovin on vihreää. HuomentaSuomessa säämies ei uskaltaudu lupaamaan lumista joulua. Aamulla, kun havahduin unesta, kuulin sateen ropisevan terassin valokatteeseen. Neiti ilmoitti samantien, ettei aio pyöräillä kouluun. 

Meillä on jo joulukuusi olkkarissa. Tanskalainen pihkakuusi. Sen tuoksu täyttää ihanasti koko kodin. Oksilleen se sai tänä jouluna pelkästään valkoista. Jotenkin mietin, että lumen puuttuessa valkoista on nyt saatava jotenkin muuten. Punaiset verhot, tyynynpäälliset ja liinat jäivät odottamaan seuraavia jouluja. 

Lahjat olen tänä vuonna päättänyt kasata sitten aattoa edeltävä yönä olohuoneeseen siirrettyyn lohnaan. Paappani on sen minulle tehnyt ensimmäiseksi jouluksi ja mietin, että joulun jälkeen se voisi kyllä kaivata pintaansa jo vähän uutta maalia. Muutakin vanhaa meillä on nyt joulun alla tullut sisustukseen. Sängyn päätynä palvellut vanha ruokakomeron ovi seisoo nyt olohuoneen nurkassa ja kattauskyntilöitä olen polttanut turvallisesti vanhassa emalisessa tratissa.  

Joulupöytään aion leipoa Kinuskikissalta niitä samaisia piparkakkumausteella ja vaniljatuorejuustolla maustettuja muffineja, joista jo kuvaa laitoinkin ennemmin. Nyt korvaan lumiukkosuklaan joulupukilla. 

Joulun aikaan sijoittuu myös suuri jännitysmomentti; minua pyydettiin tekemään Frozen-tyylinen syntymäpäiväkakku pikkuiselle neidille. Eilen jo väsäilin kakun päälle lumisia kuusia. Laitan siitä kakusta sitten uutta juttua, mutta nyt toivottelen kaikille mukavat joulut!

 Muistakaahan syödä paljon herkkuja!

Talvisia täytekakkuja..

Meillä lapset, 3 kipaletta, tupsahtivat iloksemme kolmen vuoden ja kuukauden aikana. Voitte kuvitella, että ensi alkuun muutama vuosi oli aikamoista hälinää :) Siihen aikaan anoppini oli pelastaja syntymäpäivien aikaan. Hän toi pyytämättä synttärijuhliin suussasulavaa mansikkatäytekakkua. Jossain vaiheessa vauva-ajasta selvittyäni, päätin, että nyt on aika ryhdistäytyä. Löysin Kinuskikissan leivontablogin. Meillä juhlitaan  2/3 lasten synttäreistä vuoden alussa ja jotenkin nämä talviajan kakut ovat mieleeni. Tammikuun likka kun olen itsekin. Lundbystä pienelle piristyspulahdukselle halusi isipappa. Tämän kakun ulkomuoto piti alunperin olla "avanto". Jossain vaiheessa sitten tajusin, että jokeenhan tämä Lundbyn hölmöläinen on tikkaansa kipannut. Mutta kai se pulahduksestaan tykkäsi. 

Tikapuut ja lumilyhdyn neiti askarteli kakkuunsa itse ja kaupasta löytyi lumihiutaleita muistuttavia valkoisia nonparelleja. 
Toinen kakku on myös talviteemalla valmistettu. Siihen tein pienen ( nyt sitten sen avannon) vesiaiheen ja pingviineille igluntapaisen. Tuo iglu ei tullutkaan ihan heittämällä, vaikka ensin ajattelin että sen nyt tuosta nuon vaan elintarvikeliimalla väsään kokoon. Loppujen lopuksi käytin kaupan piparkakkupikeeriä kokoamiseen. Se kuivui nopeasti ja piti hökötyksen kasassa. Kakkua koristavat pingviinit ovat Schleich:n laadukkaita muovieläimiä, joita sankari toivoi lisää kokoelmiinsa. 
Näissä kakkuaskarteluissa olen saanut hyvää palvelua ja käyttökelpoisia vinkkejä Lapualla sijaitsevasta Leipurin Putiikista. Myymälässä on hyvä valikoima ihan perus- mutta myös hifistely-leivontatarvikkeita. Mulla odottaa tuolla laatikossa ainetta, josta -luulin- tekeväni tänä jouluna läpinäkyvät ikkunat piparkakkutaloon. Siitä tulikin mieleeni, että kaikkia joulunajan laatikoita en ole vielä varastosta hakenut, koska Pentikin mansardikattoinen piparkakkutalon muottisetti ei ole vielä tullut käsiini! Mitähän muuta kivaa olen unohtanut!!