Loppiainen 2016..

Muistan lapsuudestani valokuvan, jossa lakaisen joulukuusen havuja rikkalapioon. Havuja on valtavasti. Kuusen ruhoa ei näy enää kuvassa; luultavasti runko on heitetty ulos ihan ilkosillaan. Tämän vuoden joulukuusi; tanskalainen pihtakuusi,  nostettiin terassille, eikä yksikään havu irronnut. Meidän joulu on aikalailla pakattu odottamaan seuraavaa tulemistaan. Vertaistukiryhmässä joku mainitsi, että muovikuusi tai pentuaitaus kuusen ympärillä on koiraperheessä tosi kätevä, "Pöh!" sanon minä. Minä olen äiti-ankara. Meillä ei ensi vuoden jouukuusen pentu sitten koske! (Muistakaa sitten ensi vuonna tämä postaus ja naurakaa mulle päin naamaa, kun kerron, kuinka aamulla heräsimme siihen, että pentu oli tuhonnut rakastamani joulukuusen). No, ehkä on pieni mahdollisuus, että saamme tosi suloisen, kiltin pentusen, jota ei joulu kiinnosta...

Tänään saimme olla mukana ystäväperheemme pikkupojan ristiäisissä. 

Pikkuherra sai kastepäiväkseen loppiaisen ja noin 26:n asteen pakkasen. Taivaanranta punotti kauniisti kotimatkallamme ja huomiseksi onkin luvattu yhä kovenevaa pakkasta. Kastetilaisuudessa kokenut pappi (jonka puhe toi mieleeni arvostamani Jari Sinkkosen) muisti mainita eilisen Suomen jääkiekkovoiton. Hän kertoi myös pikkupojasta, jolta oli kysytty, mitä hän erityisesti toivoo. Pikkupoika oli vastannut toivovansa, että hän saisi olla tosi kauan lapsi. Jotenkin tuon kuuleminen herkisti. Meidän aikakautemme lapsilla on niin huima kiire nuoruuteen. Oma nelosluokkalainen neitini pakkasi nukkekotinsa varastoon kesällä. Olen onnellinen, että nukkekoti sittemmin palasi, ja leikit jatkuvat. Joululahjatoiveissakin oli vielä Legon Friends-sarjaa. 

Ristiäisiin sain tehdä kahvipöytään kakun. Toivomuksena oli kermakakku. Minähän en ole mikään pursottaja ja viime yö menikin sitten huonosti nukkuen ja jännittäen. Aamulla, kun takka lähti kunnolla palamaan vasta viidennen sytytyksen jälkeen, olin ihan varma että pieleen menee. Pursotukseen käytin Flora Vispiä ja vaniljakreemijauhetta. Hölmönä latasin yleiskoneeseen kerralla 8 dl Flooraa. Vaahto ei ollenkaan muotoutunut haluamakseni, mutta kyllä se sitten kuitenkin ihan "tönkköä" ja hyvin muotoonsa jäävää lopulta oli. Netissä neidin kanssa edellispäivänä surffailtiin ja ettittiin pursotuskikkoja.  Kaikissa, ja myös arvostamani Kinuskikissan sivuilla, painotetaan, että paremman pursotusotteen ja sitä myötä jäljen saa, kun käyttää tyllisarjasta niitä muoviosia, joihin tylla kiinnitetään. Tämä oli kyllä totta. Tähän asti olen iskenyt tyllan suoraan kertakäyttöiseen pursotuspussiin ja leikannut pussiin kärjestä sopivan palan vaan pois. 

Ei se pursottaminen nyt sitten loppujen lopuksi hullumpaa hommaa ollutkaan. Seuraavaksi aion kokeilla sitä koripunosmallia meidän juniorin synttärikakkuun. Mutta ennen sitä kyllä kerron, mitä jäi käteen koirakoulu Fiiliksessä. Ilmoittauduin nimittäin luennolle, jonka aiheena on ohitusongelmat ja ohituksen kouluttaminen!

Kirpsakkaa pakkaskeliä ja pitkää lapsuutta kaikille!