tiistai 29. maaliskuuta 2016

Domino tassukamujen luona vierailulla..

Mennyt pääsiäisloma oli aivan vertaansa vailla. Ollaan lasten kanssa nautittu vapaapäivistä ihan kympillä. Domino on ollut onnellinen, kun on saanut pitkät päivät olla kaikkien meidän hemmoteltavana ja elämän keskipisteenä. 
Eilen pakkasimme kamat autoon ja matkasimme mummolaan. Domino sai mukaansa Kirkkonummelta Mustin&Mirrin repun. Kyllä sinne reppuun tuli pakattua monenlaista ennen lähtöä! Nyt se on sitten Dominon reissulaukku. Jotakin, esim kakkapusseja, voiskin laittaa sinne pikkulokeroihin niin, että olisivat siellä sitten aina mukana.
Aiemmin onkin ollut puhetta mäyräkoira-Toivosta, joka kotiutui ystäväperheeseen vähän ennen Dominoa. Kaksikon ensimmäinen tapaaminen oli eilen. 
Domino on kotoisin suuresta koiraperheestä ja luonteeltaan kyllä sosiaalinen. Domino ja Toivo ystävystyivät ihan silmänräpäyksessä Toivon kodin pihalla. 
Dominolla on joku ihme kiinnostus korviin. Hän olisi halunnut nuolla Toivon korvat puhtaiksi. Nythän Dominolla on sellainen vaihe, että hän kyllä näykkii suuresti leikkiessään. Aika jännää, että Toivoon hän ei kuitenkaan leikin hurmassa ottanut kiinni. 
Sitten alkoi se ympärijuoksu, hyppelehtiminen ja loikat. Siinä ei kamera pysynyt perässä! :) Dominon rusetti oli ehdottomasti Toivon mielestä jotain liikaa ja se tuli saada pois! 
Näissä kuvissa ei nyt näy, mutta pihalla oli myös Toivon isoveikka Peetu. Hän ei ihastunut Dominon saapumiseen Toivon lailla. Peetu vanhempana reviirinvartijana puolusti pihaansa tomerammin. Ajattelin, että Peetu olisi saanut Dominosta sen " pennuntuoksun", että olisi suhtautunut tähän suopeammin, mutta nyt ainakaan Peetu ei vielä päässyt leikkiin mukaan. 
Sisällä Peetu seurasi Toivon ja Dominon seurustelua portin takaa. Täytyy kyllä mainita, että aika lailla pian Domino ja Toivo simahtivat sikeään pennununeen :)
Domino olisi jäänyt kotiinlähtiessä mieluummin nukkumaan viileälle laattalattialle kuin lähtenyt lämpimään autoon nukkumaan. 

Ihanat tassukamut Domino varmasti Toivosta ja Peetusta saa. 
Itse olen sanomattoman ylpeä Dominon käytöksestä koko reissupäivän osalta. Aivan uskomattoman hienosti hän vinkui ulos asioilleen ja käyttäytyi mallikkaasti kaikkia uusia kohtaamiaan ihmisiä kohtaan. Hienoja päiviä meillä on tiedossa! 
Peetun ja Toivon seikkailuja voit seurata tuolta sivupalkista, johon olen lisännyt heidän bloginsa. Prinssinakit-blogista löytyy tapaamisesta kuvia, joita Peetun ja Toivon emäntä otti minua taidokkaammin kamerallaan. Ja kyllä he varmasti täällä meidänkin sivuilla taas pian vilahtelevat! 
Domino jo simahti päiväunilleen; minä laitan taas vähän papereita järjestykseen! 
Koirakoulu Fiiliksen sivuille on nyt muuten päivitetty huhtikuussa alkavat kurssit. Laitoin meiliä, että saatais paikka Dominolle pentukurssille; katsotaan mahdutaanko mukaan! 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kevättä ilmassa ByLaura


Moi!
Nyt näppäimistöä käytän minä; Laura! Äiti on kirjottanu niin monta kertaa, että ajattelin itsekin koittaa, miltä tuntuu kirjoittaa blogia.
Mun mielestä on kiva kun Domino on nyt kotona. Me odottettiin sitä tosi kauan. Se on kyllä ollut hirmu kiva leikkikaveri, vaikka se välillä nappaakin pienillä hampaillaan. Välillä on niin rasittavaa kun se ei opi tekemään temppuja, mutta riemu on suuri kun se onnistuu. Mä odotan tosi paljon, että se oppis enemmän temppuja. Domino on omalla tavallaan erillainen kun muut hoitokoirat. Meillä ei oo ollut ennemmin pentua hoidossa. Se ei kyllä oo  mikään paras selfiekaveri eikä kamerastakaan piittaa, mutta aina silloin tällöin kuvista tulee ihanan suloisia. 
    
Mä itse laittaisin sille vaikka mitä ihania prinsessa asuja, mutta se, eikä moni muukaan, ole siitä erikoisen innoissaan. Mutta me tehtiin äitin kans sille ihania pikku rusetteja, jotka sopii sille ku nakuttetut.

Pääsiäisenä ehdotin Dominolle, että se vois tulla mun kans virpomaan. Mutta mä uskoin ettei sille ihan joka kodista koirannamuja olisi löytynyt. Domino sai kyllä itse uuden suloisen pääsiäisrusetin.  

Tässä Domino on kymmenen viikkoa vanha ja meillä on jo kymmenen astetta lämmintä:)  

     Huomenna on vielä viimenen lomapäivä!









perjantai 25. maaliskuuta 2016

Mukava pääsiäisen aika.

Täällä vietetään Dominon ensimmäistä pääsiäistä. Laitan teille pari videota neidin touhuista. Videot on napattu ihan vaan puhelimella, koska tilanteet tulevat eteen niin nopeasti, että vaikka kamerat ovat hollilla, niin ovat ne auttamattomasti aina liian kaukana tapahtumapaikalta. 
Tässä riehutaan ja meinataan syödä olkkarin divaania. Ollaan otettu käyttöön kieltosanana sellainen emomainen murahdus. Tässä se kuuluukin vallan mainiosti, kun itse olen lähellä puhelimen mikrofonia. 
Sitten ihmetellään pääsiäisaamun ihanaa lumisadetta ja aitaukseen ilmestynyttä kenkää. Varmaan tippunut joltain trullilta ohilennolla. Tämän kengän myötä heräsin ajatukseen, että nyt on oltu kohta kaksi viikkoa kotosalla pumpulissa. On ollut aikaa kotiutua ja sitä on kyllä tapahtunut. Nyt taitaa olla jo aika aloittaa tutustuminen ympäröiviin merkillisyyksiin. 

Aamulla ihmetystä aiheutti, ja aivonystyröitä laittoi töihin vessapaperirulla, jonka sisällä oli ihanalta tuoksuva kanaherkku. Taitoin päät vaan sisään. Jossain DIY-jutussa oli rulla päällystetty kauniiksi ja sitten taiteltu juurikin näin. Oli saatu kaunis lahjarasia. Hienosti Domino homman selvitti ja herkkupala oli palkinto. 

Ne muffinit, joista mainitsin. Ne ovat tässä: 
Meille tuli eilen vähän kiire, niin muffinit ovat ihan suoraan kaupan hyllystä, (mikä on kuulkaas joskus tosi kätevää!!) Kerman pursotin tyllalla, jossa on pikkuisia reikiä. Kuvassa huomaa hyvin sen, miten vaahdotettu kerma ei ole tasalaatuista. Ensimmäisissä pursotuksissa on "kuin ruohoa", lopuissa lähinnä mössöä. Näissä on ihan vain kerma, ei mitään tukevia aineosia kuten esim. rahkaa tai vaniljakreemijauhetta. Niin, ja sitten niissä kököttää nuo Lidl:stä hakemani suklaatikkarit. Hirveän nopeaa ja helppoa! Ja olivat kaikkien lasten mieleen! 

Nyt palaan monistenivaskan pariin. Mitä siitä pitäis jäädä mieleen, sen kerron sitten seuraavalla kerralla. 

Nyt toivottelen sinulle mukavaa pääsiäisen aikaa! 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen 2016..

Moikka! 
Tänään vietin ensimmäisen aamun itsekseni työhuoneessani ja Domino yksin sisällä. Ei epäilyttänyt jättää häntä sinne, koska sellaista "piru silmäkulmassa" toimintaa ei ole menneen viikon aikana näkynyt. Aamulla ulkoilutin hyvin ja kaiken piti olla ok. Koirakorjaajan sanat mielessäni en "koittanut mennä töihin" vaan menin reippaasti töihin. Palatessani muutaman tunnin kuluttua oli eteisen matto kostunut. Ei hieman, vaan ihan kunnolla. Minä uskon, että kyseessä oli ihan suoranainen mielenilmaus. Huomenna lähden taas töihin. Eteisessä ei enää ole mattoa. Domino sopii meidän perheeseen kuin nenä päähän. Samasta puusta on kaikki meidän perheen likat vuoltu :) Muistitkin varmaan, että Dominon seikkailuja voit seurata facessa ja instassa nimellä tassuttelekotiin. TassutteleKotiin facen sivuilla kertovat kuulumisiaan myös Dominon veljet Paavo & Vito sekä sisko Moona. Tänään löysimme facebookin ihmeellisestä maailmasta myös velipoika Romeon! Kiva, kun porukka on koossa!
Pääsiäinen on tulossa! Heitän muutamat kuvat menneeltä pääsiäiseltä. Reseptit ja mallit ovat taas Kinuskikissalta. 

Tässä valmistui sokerimassasta narsisseja. 

 Ja tähän ne sitten aikanaan päätyi. 

Tämäkin kakku oli mukava tehdä. Tyhjensin yllätykset ja liimasin takasin kiinni. Nonparellit liimasin elintarvikeliimalla. Pikeerikin käy ihan hyvin. Sen jos värjää ruskeaksi, niin se ei loista nonparellien tai muiden koristeiden alta. Suklaaoksat on kuivatettu epätasaisella alustalla, jonka voi tehdä vaikka talouspaperirullan puolikkaista ja elmukelmusta. 
Tänä vuonna Lidl:ssä on paljon erilaisia pääsiäispupun hahmoisia suklaakaramelleja. Löytyy myös pupun muotoisia suklaatikkareita. Aion perjantaiksi tehdä kuppikakkuja, jotka pursotan vihreällä kermalla ja sitten tökkään puputikkarin "ruohoon ihmettelemään". Teen samalla systeemillä, kuin ne jouluiset muffinit, joissa seisoi lumiukko/joulupukki kookoshiutaleissa. 

Mukavaa pääsiäisen odotusta teille kaikille! Meillä lapset ovat innoissaan lyhyestä kouluviikosta ja trullittelusta. Saas nähdä, mitä mieltä Domino on trulleista :)


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ihana auringonpaiste...

Se on taas jo viikonloppu! On kulunut viikko siitä, kun Domino kökötti eteisessä ja näytti hyvin epäilevältä katsellessaan uutta kotia. Viikkoon on mahtunut paljon. Minä olen melkein muumioitunut Dominon kanssa kotiin ja muilla on ollut kiire palata nopeasti takaisin kotiin menoiltaan. Lasten omat huoneet ovat jääneet pienelle käytölle. Olemme Dominon valtakunnassa ja seuraamme hänen elämäänsä. 
Kotimme etuoven edusta alkaa hälyyttävästi sulaa lumesta näiden aurinkoisten päivien johdosta. Tämä johtaa siihen, etten voi enää seistä eteisessä, kun Domino käy öisin lirauttamassa. Oli meillä muutenkin aikomus laittaa takapihalle jonkinlaista aitausta, mutta nämä lämpimät päivät aikaistivat suunnitelmaa. Meillä kävi todella hyvä säkä, kun tuttavamme tarjosi omat pentuaitansa meille lainaan. Aidat ovat kuuden metrin pituisia, joten aitauksesta tuli ihan hyvän kokoinen. Nyt vielä aidat ovat "pultattuina" paksuun lumipenkkaan. Nurkat ja kiinnityksen terassiin laitoimme kätevästi nippusiteillä. 

Ensimmäinen "irtiotto" oli Dominolle ihmetys. Kesti hetken, ennenkuin hän ymmärsi, että saa nyt juoksennella ihan oman tahtonsa mukaan. Minä olen edellisinä vuosina siivonnut terassin kesäkuntoon vasta hyvinkin myöhään, mutta nyt täytynee aikaistaa. Laitan sitten vaikka lampaantaljat tuoleille, niin tarkenen itsekin oleskella vähän ulkona. Aita on 60 cm korkea ja se riittää Dominolle vielä ainakin todella hyvin. Käytiin muuten kääntymässä Animagissa. Miestelin, että tiedän Dominon painavan 4.7 kiloa. No, he kuitenkin pyysivät punnitsemaan. 4:ssä päivässä neiti oli kasvanut kilon!! 
Näistä pentuajoista täytyy nyt kyllä toden teolla ottaa kaikki ilo irti!
Leikkitunneli, johon Domino mahtuu vielä täysikokoisenakin löytyi pitkän etsinnän jälkeen Sopurahan leluosastolta. Pienempien koirien kokoisia on kivaan hintaan esim Biltemassa kissaosastolla. 
Mukavaa ulkoilupäivää kaikille!

Ilsut PompDeLux:n mekossa..

Perjantai-illalla meidän neiti suunnisti koulun vanhempainneuvoston järjestämään discoon. Vaatetusta ei nyt tarvinnut pähkäillä, koska posti toi juuri uuden PompDeLuxin Jarvis Jr mekon. Väriksi oli valittu musta pinkeillä raidoilla. 
Meillä lasten vaatteissa on merkittävä määrä PompDeLuxeja. En nyt äkkiseltään edes muista, missä näihin ensi kerran tutustuttiin, mutta ihastuttiin neidin kanssa ihan ensisilmäyksellä.





Niinkuin olen kertonutkin jo aiemmin, kierrän viikoittain kirppareita ja meillä vaatetusta hankitaan todella paljon kierrätettynä. Pompit pitävät kuosinsa hyvin pesusta toiseen ja ovat käytettyinäkin hyvännäköisiä. 
Nyt, kun merkkiä on myyty jo joitakin vuosia Suomessa, löytyy sitä käytettynäkin melko helposti. Ihanaa tässä merkissä on myös se, että eri mallistojen kappaleet sopivat hyvin toisiinsa, kun värimaailma pysyy mukavan samanlaisena. 
Tämä nyt tilattu mekko on sellainen, jota ei ihan heti kirpuilta löydy, niin sen takia se tilattiin ihan uutena. Muuten kesäkamppeita onkin yläkaapissa odottamassa sen verran, että niillä pärjätään tuleva kesä. Pompin vaatteet ovat muutenkin sellaisia, että ne voivat olla käytössä ihan läpi vuoden lisäten vähän esim neuletta päälle. 
Creamin soppelin kokoinen olkalaukku on tuliainen Tallinnasta, Sinne mahtuu juuri kaikki, mitä discoiltaan tarvitaan. 
Pompin mekon seuraksi kaapista löytyi kulutettu H&M:n farkkutakki, joka sekin on muutaman euron kirpparilöytö. 
Asuun sopi hienosti Conversen mustat tennarit. :) Kirpparilta nekin!
Discoon pääsivät oman koulun oppilaat lipukkeella, johon vaadittiin vanhemman allekirjoitus. Lipulla osallistuttiin myös arvontaan, jossa palkintona oli ollut mm. pehmoleluja ja karkkia. 

Meillä on nyt myös tämä yksi pikkuinen neiti, joka kovasti olisi ollut lähdössä discoilemaan! Alkaakohan pikku hiljaa oma koti maistua puulta ja ulkomaailma houkuttaa? Domino on nyt loppuviikosta reipastunut todella paljon. Hän on ottanut jo koko kodin, pesuhuonetta ja wc:tä lukuunottamatta, omakseen ja kulkee perässämme seuraten tekemisiämme. Olohuoneen pikku valtakunta on kuitenkin vielä se top1:nen, missä hän aikaansa viettää. 
Tänään kotiutuvat Dominon sisko Moona ja veli Romeo. On ollut aivan ihanaa somettaa tämä mennyt viikko, ja vaihtaa kuulumisia Dominon sisarusten kanssa. 
Niin, ja muuten YkkösBasaarin HelmiBloggareiden joukkoon on liittynyt uusi blogi; Clivia. Clivian blogin löydät sivupalkista HelmiBloggarit-osasta. 


Aurinkoista lauantaita sinulle!







torstai 17. maaliskuuta 2016

Minun päiväni; Domino ( 71 päivää )

" Mamilla oli ajatus pitää minua illalla hereillä, jotta nukkuisin yön hyvin. Ei se niin vaan onnistu; minä olen hyvä torkahtamaan ja kun torkku tulee, minä annan periksi. 

Kun lähden yöllä eteiseen, niin mami tulee samaa matkaa. Saan pannan ja hihnan ja ulko-ovi avautuu. Mami kehuu, kuinka olen oppinut käymään ulkona kukkapenkissä. Mami seisoo eteisessä. Se on onnellinen, koska hihnani on juuri sopivan pituinen. Ja pinkki. 
Minua leikittäisi, koska ulkoilma piristi minut, mutta mami kaappaa minut syliin ja kantaa unikoppaan pupun viereen. Minä jään olohuoneeseen, kun mami menee sinne, minne minulla ei ole lupaa mennä. Hiljaa en ole. Ja koska uni ei halua tulla, pureskelen peuhulaatikkoa, jossa muutin tähän taloon. Peuhulaatikon pureskelun olen oppinut kokeneemmalta chowilta; Horatio, joka on myös some-chowi, harrastaa pahvilaatikoiden tuunaamista. Tuunaus on päivän sana. Minäkin päätin alkaa harrastamaan sitä. 

6:45 soi mamin puhelin. Se pukee ja haemme yhteistuumin päivän lehden. Minä kiipeän korkeimmalle lumihuipulle ja seuraan naapuruston aamutoimia. Mamilla on aina kiire sisälle. Se puhuu joka aamu kahvista. Jos on niin kiire sisälle kahvin luo, eikö kahvi voisi olla ulkona, missä minä haluan olla? Kierrämme kaikki lastenhuoneet päästäen valon sisään ikkunoista. Saan huonosti rapsutuksia, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä, koska minä kaipaan aamupalaa!!
Minulla on ihan uusi ruokakuppi. Se on jotenkin tosi hassu, kun se piilottaa minun ruokaani. Juuri, kun luulen syöneeni kaiken, ilmestyy kurvin takaa lisää syötävää. Olen jo aika näppärä, koska olen oppinut, että kun kierrän kuppia, se ei pysty piilottelemaan ja minä saan kaiken herkun. Minä myös tiedän, koska se kuppi ilmestyy peuhulaatikon viereen. Se ei osaa kulkea hiljaa, vaan se pitää sellaista kilinää, kun se tulee keittiöstä vesikupin viereen. 

Minun perheeni lapset lähtevät kouluun. Jos olen tosi nopea, pääsen jonkun kanssa kukkapenkille. Perheeni isä lukee aamun lehden usein minun matollani. Olen minä sitäkin vähän tuunannut, vaikka se on hurjan ohutta ja kiinnittyy ikävästi kitalakeen. Sitten minä nukun.  

Mami sanoo, että päivällä saavat vaikka seinät kaatua ympärilläni, enkä herää. Joskus minä näen unia, joissa temmellän Paavon, Viton, Romeon ja Moonan kanssa. Silloin täytyy oikein haukahdella, että sisarukset kuulisivat. Minä näen unta myös omasta mamistani; Idasta. Imen ihanaa herkkumaitoa, jota uusi mami ei osaa minulle antaa. Minulla on monta hyvää paikkaa nukkua koko pitkä päivä. 

Minun unikoppani on kannettu autoon. Pääsen ensimmäistä kertaa mamin autolla liikenteeseen. Mami vannottaa, ettei Mathiakseen saa pissata eikä sitä saa raapia. Mami on keksinyt, että hihnani on oikein oiva, koska sen saa kiinni turvavyöhön. Olisin minä muutenkin tässä paikallani pysynyt. Ehkä. 
On ihan kiva hurina ja minä pistän silmät kiinni, mutta ei aikaakaan, kun olemme jo perillä ja mami sanoo, että mennään soppailemaan. Nami! Mitähän herkkua saan? Toivottavasti raejuustoa tai kermaviiliä! 
Pääsen ensimmäistä kertaa "omaan kauppaani". En tiennytkään, että minulla on kauppa. Siellä kaupassa minulla on myös oma ovi. Kaikki muut kulkevat jostain toisesta ovesta. Sitten ne kuikuilevat minua pitkään ja hymyilevät. Toivottavasti mami muisti pyyhiä piimäpartani ennen lähtöä. 
Ei siellä mitään syöty! Sain pussillisen uusia kamoja. Nyt kuulemma opetellaan kynsienleikkuuta ja harjausta. Sain myös jotain herkkuöljyä ja vitamiinijauhetta!



Minä ehdin taas hetken torkahtaa, ennenkuin lapset tulevat koulusta. Heidän kanssaan pääsen kiertämään pihaa ja istuskelemaan lumihuipuille. Lapsilla ei ole kiire sisälle kahvin luo.  He ottavan aina somen mukaan ulos. Mamin pitäisi keskustella sen kahvin kanssa. Eikö se voisi myös ulkoistua?!? 

Minun kotiini on alkanut tulla hetkeksi muitakin kuin meidän oma perhe. He tulevat meille sen kahvin takia. Se on varmaan aika suuri juttu. Minä en siitä vielä oikein ymmärrä, vaikka mami sanoo, että pienen pitää haaveilla suuria. Ne muut, joita meillä käy, ovat ihan ok. Niitten nilkkoja ja varpaita saa pureskella enemmän kuin oman perheen. Toisena päivänä kävi kyllä yksi, jota en oikein saanut kiedottua tassuni ympärille. Se sanoi, ettei tykkää minun hampaistani. Ne ovat kuulemma terävät. HeiHaukku! Ei voi tuunata pahvia, jos ei ole terävä työkalusto!
Meillä kävi myös melkein minunkokoiseni vieras. Se ei tullut kahvin takia. Se sai herkkumaitoa, koska se ei ole vielä muuttanut peuhulaatikossa uuteen kotiin. Se tuli minun matolleni ja kiljui suuresti korkeammalta kuin Moona tai minä! Mami sanoi, että minun ei tarvitse harjoitella niin korkeita ääniä. 

Illalla minä saan hepulin. Lapset nauravat minulle kippurassa ja ihmettelevät, minkälainen minusta oikein tulee, koska joka ilta kuulemma juoksen yhä lujempaa. Ne hellii mut melkein puhki, kun ne sanoo, että mä oon kovasti odotettu. Minä olen kovin pieni, enkä ymmärrä vielä sitäkään, kun ne sanoo, että minä olen tehnyt suuren muutoksen niitten elämään. Sen minä kyllä olen ymmärtänyt, että mamin silmiin olen tehnyt muutoksen; niihin on tullut jotkut pussit ! :) 
Torkku tulee!  "

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Dominon neljäs aamu uudessa kodissa...

Moikka! 
Keskiviikkoaamua vietetään täällä Dominon kanssa kahdestaan kotosalla. Lapset lähtivät jo kouluun ja mieheni töihin. Alkuviikon olen päivitellyt sukkelaan faceen ja instaan. Mihin nämä päivät katoavat?!?
Olohuoneen ikkunoista paistaa huomattavan lämpimästi aurinko ja Domino vaihtaa turhautuneena paikkaa minuutin välein. Meillä on ollut viileää nämä kolme päivää, kun Domino on asustanut meillä. Olemme yleensä hyvinkin ahkeria takan käyttäjiä, mutta nyt olemme jättäneet puut vajaan. Dominon on ollut hyvä olla, mutta me olemme kyllä ottaneet extraneuletta ja villasukkia käyttöön. Villasukat ovat muutenkin nyt käytössä; Dominon pikkuiset hampaat ovat kuin giljotiini nilkoille! 
Tuosta auringosta vielä. Mietitkö, että miksi hänen täytyy olla paisteessa? (suljin kyllä sälekaihtimet) Viimeksi postauksessa laitoin kuvan Dominon pienestä valtakunnasta. Hän todella on ottanut sen omakseen. Ensimmäisinä kahtena päivänä hän eli vain tuossa 8:ssa neliössä. Ei houkuteltunakaan tullut muihin huoneisiin. Eilen aamulla haimme postin 6:45 ja silloin hän oli aivan kuin toinen tyttö; kulki reippaasti hihnassa ja sisääntullessamme lähti seuraamaan minua läpi lasten huoneet, herätellen heidät koulutielle. Hän on nyt siis käynyt kaikissa huoneissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän nyt sitten kulkisi täällä ympäriinsä. Ei; hän kirjaimellisesti asustaa tuossa olohuoneessa. Kotiutumista on tapahtunut, mutta enpä usko, että hän on vieläkään oma itsensä. 
Lauantaina kotiin tultuamme Domino oppi hyvin nopeasti vinkumisen eteisessä osoittavan ulospääsyä. Ja meillähän on kolme innokasta lapsukaista, jotka sitten sunnuntain häntä veivät ulos aina kun hän halusi. Hupsheijaa! Alkuviikko kun koitti, niin vinkuminen unohtui, mutta eteiseen hän kulki kyllä. En aina kuullut tassuttelua ja niitä vahinkolätäköitä tuli. Eilen alkoi jo usko olla lopuillaan ja pihalla käytiinkin sitten yhtä mittaa. Ei siinä päivän aikana sitten paljon muuta ehdittykään. Tänään nyt näyttäisi siltä, että lattia pysyy kuivana. 
Syöminen alkoi huvittaa maanantaina. Viikonloppuna tarjolla oli Dominon omaa ruokaa; en tarjonnut herkkuja syömislakosta huolimatta. Olen nyt pussittanut päivän nappulamäärän, jotta voin seurata hänen syömistään. Maanantaina myös punnitsimme hänet; painoa oli hienot 4.7 kiloa. Maanantaina ja tiistaina hän on syönyt kiltisti päivän annoksensa. 
Minä arvostan nukkumista. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvin nukkuneet lapset ovat paremmalla tuulella; kasvavat paremmin; menestyvät koulussa/arjessa paremmin. Ja aikuiset! Olen tiedostanut jo jonkin aikaa, ettei minusta enää olisi vauvan äidiksi. Ehkä syitä on moniakin, mutta viittaan nyt tähän uneen.  Meillä on nyt talossa pentu. Te ette usko, miten kateellisena luin Dominon veljen päivitystä siitä, miten hän oli nukkunut klo 23-6:30. 
Huokaus. 
Käymme ulkona ennen puolta yötä. Herään itsekseni viiden aikaan, olen hereillä, muutaman minuutin päästä kuulen tassuttelun. Aivan kuin ennakoiden! "Kyllä se pentu pian oppii teidän rytmiin" Hah! Minäpä se olen ni-in taitava mami, että olen oppinut pentumme rytmiin! Ja silloin viiden aikaan, sitten pisulla käynnin jälkeen, Dominolla on aivan hervoton leikkihepuli. 
On tämä ollut ihanaa. Aivan sanoinkuvaamattoman onnellista. Nauroin silmät kyyneleissä, kun Domino sunnuntai-illalla sai ensimmäisen pienen hepulin ja juoksi esikoisen kanssa olohuonetta ympäri. On ihanaa seurata sivusta, miten Domino sulattaa lasten ja miehenikin sydämet. Mutta ei tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kyllä minä olen väsynyt. En edes yritä kieltää. Ja kaikki muu on nyt jäänyt tekemättä,  mutta nämä ensimmäiset päivät ovat nyt taas niitä ainutlaatuisia, että ehtihän sitä imuria lenkittää sitten myöhemminkin! :)
Muutamia kuvia laitan tähän loppuun vielä. Mutta ihan niinkuin aavistelinkin; Domino on TODELLA haastava kuvattava. Voisin heittää sata kuvaa, ja te sanoisitte, että tossa on joku musta kasa! :)  






sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Meitä on nyt kuusi...

Ajelimme eilen Kirkkonummelle noutamaan Dominoa kotiin. Matka oli pitkä ja jännitys huipussaan! Dominon tapaamisen ja kotiuttamisen välinen aika tuntui kyllä tosi pitkältä ja viimeiset päivät piinaavilta, vaikka aikaistimme noutoa viikolla. 
Askartelin kahdesta pahvilaatikosta kotimatkaksi Dominolle pedin. Reissasimme isolla kalustolla, joten ajattelin, että peti on pieni, turvallinen "turvapaikka" matkan ajaksi. Reunapehmusteet, vauvan peiton ja pussilakanan nappasin kirpparilta parilla eurolla ja ne ajoivatkin asiansa tuossa uusiokäytössä ihan hyvin. 
Dominon velipoika Paavo oli juuri ehtinyt lähteä pyöreän talon kennelistä omaan kotiinsa. Paavon seikkaluja voi seurata facessa nimellä Paavo ChowChow. 

Dominon vuoro oli sitten reippasti tokana. Eilen kotiutui myös Dominon veli Vito. Moona ja Romeo jäivät vielä äitiliinin, Ihanaisen Idan hellään huolenpitoon. 
Domino sai tyttömäisen pannan ensimmäisen kerran kaulaansa ja kotimatka alkoi. 
Matka sujui rauhallisesti parilla pysähdyksellä. Sylitimme kaikki Dominoa kotimatkalla, jotta hän jo matkan aikana leimautuisi meihin kaikkiin. Ja sitten tultiin kotiin! Oltiin ajateltu, että kuljetamme Dominon läpi kodin; esitellen hänelle huoneet ja näyttäen, että "tässä minä johdatan sinut huoneeseen. " Juu, ei mennyt niinkuin Strömsössä. 
Koska Domino on saanut Kirkkonummella kulkea vapaasti aidatussa pentulassa, oli hänellä hyvinkin vahva mielipide pannasta ja hihnasta. (on vielä tänään sunnuntainakin) Päätimme -pitkän- ajan kuluttua, että hän saa ihan itse tulla kotiin ja tutkia paikat haluamallaan tavalla. 
Katsoppa kuvaa! Juu, niin on hän sitä mieltä, että tähän jään ja tässä kökötän! Mihinkään en tule! Ja välttis en tänne jää! 
Kello oli tässä vaiheessa kymmenen korvilla, ja meillä muilla valvottua päivää takana hurjasti enemmän kuin Dominolla. Pallolla houkutellen saimme Dominon huijattua olohuoneeseen ( 4 metrin matkaan kului valehtelematta aikaa puoli tuntia!). Olohuoneessa hän nukkui omassa pienesssä valtakunnassaan ensimmäisen yönsä kello viiteen asti. 

Kävimme pihalla, ja sitten toinen meistä leikki tunnin verran. Arvaatteko kumpi :) ?
Nyt elämme sunnuntaita. Ruoka ei ole mainittavasti maittanut. Neiti on hyvin vieraskorea. Hiljainen, rauhallinen. Hän liikkuu olohuoneessa tällä alueella, joka kuvassa näkyy. Ei houkuteltunakaan tule muualle. Emmekä ole vieneet. Hän saa omaan tahtiinsa tutustua ja kotiutua. Dominon kanssa kotiutuivat myös nuo Ainun puput, jotka lähetimme Kirkkonummelle pari viikkoa sitten. 
Nyt tämä äitiliini laittaa noille kaksijalkaisille lapsukaisille jotain sapuskaa! 
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! 

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Dominon tassuttelua...

Domino on alkanut leikkiä yhä vauhdikkaammin Kirkkonummella. Paljon on tapahtunut kehitystä siitä, kun tapasimme hänet viimeksi. Saamme päivittäin kasvattajalta viestejä ja kuvia neidin touhuista. Dominon kuvia olen laittanut enemmän instaan. Sinne pääset kätevästi katselemaan tuosta sivupalkin suorasta linkistä. 
Meillä alkaa nyt olla Dominon välttämättömimmät varusteet hankittuna. Eilen ajatuksena oli viedä  myytävää tavaraa YkkösBasaarille. No, kiersin siinä muutaman käytävän, en alkuunkaan kaikkia, ja hups heijaa; mullahan oli sitten jos jonkinlaista kotiintuomista. Niitä kuvasin myös vähän sinne instaan. Kaikkea ei uskalla kertoakkaan :) Mieheni tuli eilen kotiin ja kysyi, että muuttaako meille vauva? Seiskaluokkalainen sai myös aikamoisen naurukohtauksen, kun illalla näki Dominon "leikkipaikan". Ajattelin, että jos hänellä on omia kamoja, niin ehkä-pä muu sisustus ei sitten niin kiinnosta - toiveajattelua! 

Ensi viikolla Domino sitten tassutteleekin Etelä-Suomen lumien sijaan Etelä-Pohjanmaan lumilla. Minä en ole oikein taitava kuvaaja, mutta jospas lumea vasten saisin vangittua neidistä kauniita piirteitä. Jos hän siis suostuu olemaan paikallaan :) Kasvattajamme meinaa, että neiti on aika tempperamenttinen tapaus. Tiedättehän sen, kun suomalaiset lapset ovat kurittomia ja etelä-eurooppalaiset juurikin niitä tempperamenttisia! Minä olen kyllä Patrickille meinannut, että se on se Dominon sisko, joka on tempperamenttinen ja vauhdikas, että hän on varmasti äkkiseltään katsoen sekoittanut samannäköiset sisarukset! :)
Sivupalkkiin lisäsin blogin, jossa seurataan Peetun ja Toivon seikkailuja. Toivo on siis se pitkäkarvainen mäyräkoirapentu, josta mainitsin aiemmin. Toivo on nyt jo kotiutunut. Ja muistatteko, kun kerroin siitä villapaitamamma-ystävästäni, heidänkin perheensä kasvaa. Heille kotiutuu saksanseisoja; Elsa-neiti, joka on syntynyt juuri maaliskuun alussa. 
Kyllä nyt valtavasti on hauvavauvauutisia! 
3 yötä ja muru tulee kotiin!

Ihanaa naistenpäivää!

Tulin yhtäkkiä toivottamaan teille kaikille mukavaa naistenpäivää. 

En enää muista, missä yhteydessä törmäsin tähän mieleenpainuvaan blogitekstiin. Se taitaa sopia nyt vietettävään naistenpäivään ihan hyvin. Alku,  ei ole ollenkaan "oi sinä ihana nainen"-tyylistä. Itse asiassa alussa kerrotaan kutsusta, jolla pyydetään osallistumaan avioerojuhlaan. Avioero, näin lyhykäisyydessään, tapahtui, koska ihmiset muuttuivat. Kirjoittajalla on vahvahko näkemys avioerosta ja siitä, miten aika kuluu ja ihmiset siinä muuttuvat. 
Blogikirjoituksessa päästään mietelmiin, joita kirjoittajalla on omasta vaimostaan; siitä tytöstä, johon hän aikoinaan ihastui vs siitä naisesta, joka on nyt hänen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti. Nämä ajatukset ovat palanneet usein mieleeni. Blogin teksti on helppolukuista englantia, ja suosittelen sen kokonaan lukemista, mutta laitan suomennetun pätkän, jos haluat lukea vain tämän suloisen vuodatuksen siitä, miten kirjoittaja näkee vaimonsa.  

" Se ei ole helppoa, tiedän sen. Joka päivä saan muistutuksen siitä, että vaimollani on omat aivot, ajatukset ja sielu. Meidät on sidottu yhteen avioliittoon, mutta hän on yhä hän ja minä olen yhä minä. Hän on luonnonvoima, hurrikaani, maastopalo. Hän ei ole mikään nukke, jota voisin vedellä naruista ja tanssittaa oman pillini mukaan. Hän on hän: voimakas ja salaperäinen. 
Joskus hän nauraa asioille, joille hän ennen olisi suuttunut. Joskus hän suuttuu asioista, joille hän olisi ennen nauranut. Joskus voin lukea häntä kuin avointa kirjaa. Joskus hänen kasvoillaan on täysin vieras ilme. Joskus hän hymyilee kuin olisi juuri kuullut maailman kertovan hänelle vitsin, jota kukaan muu ei ymmärrä. Minä opettettelen häntä, enkä tule ikinä oppimaan täydellisesti, sillä hän on kirja, johon tulee uusia sivuja päivittäin. " 

Meillä ei nyt tänä vuonna ole kukkia naistenpäivänä. Saan kuulemma sitten myöhemmin kukat koiranruuan muodossa. En vielä tiedä, miten nappuloilla juhlistetaan naistenpäivää. 
4 yötä ja Domino kotiutuu!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Helmilokerikon aarteita..

Kun Tassuttelekotiin pääsi Ykkösabasaarin Helmilokerikkoon, alkoi mietintä lokeron tarjonnasta. Alunperin ajatus oli yhdestä lokerosta, mutta saimmekin sitten lokeroita 2 per blogi; tavaraa mahtuu tuplamäärä! Mullahan oli heti hieno ajatus väsätä kynttilöitä, joissa seikkailee chowchow! No, askartelen kynttilät serveteistä ja arvaattekin, että servettejä, joissa oli chowi, tai ylipäätään mikään koira, on suunnattoman vaikea löytää. Nyt lokerossa tarjolla kynttilät chihuahuan kuvalla. 

Muutamia vuosia sitten askartelin vanhoista kahvikupeista nuppineulatyynyjä. Kuppeja oli vielä jäänyt muutama varastoon, niin ne pääsivät nyt myös myyntiin. 

Muutamat kirjaston poistomyynnistä hankitut koirakirjat lähtivät myös myyntiin. 
Kaverini Suvi-Tuulia askartelee suloisia uniikkeja kortteja. 
Kortteja koira-aiheilla voi nyt ostaa Tassuttelekotiin lokerosta YkkösBasaarilta. Jos asut muualla ja tai haluat kortin jollakin tietyllä koirarodulla/ aiheella/ värityksellä, niin voit laittaa blogin meiliin siitä viestiä (tassuttelekotiin@gmail.com). Viesti-osioon pääset, kun rullaat sivun ihan alas. Toimitus onnistuu näppärästi postilla. Suvi-Tuulian kortteja voi löytää myös Kuortaneelta kirppikseltä.


Näissä korteissa aiheena on suloiset koirat, mutta Suvi-Tuulia tekee kyllä muillakin aiheilla. Kaikki kortit ovat kolmiulotteisia ja uniikkeja. Nämä kuvat on otettu niin, että korteissa on jo sellofaanit päällä; luonnossa kortit ovat suuresti kauniimpia. 
Aloin oikein miettiä, että mihin mun aika valuu, kun löysin yläkaapista sytykeruusuja, joita mulla oli joskus aikaa tehdä!! Viimeiset sytykeruusutkin matkasivat YkkösBasaarille. 
Seuraavaksi ajattelin täyttää lokeroa sitten enemmän "kirpparikamalla". 
Tämä mun työhuone on kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu. otan tässä nyt sellaisen oikein reippaan rykäisyn ja teen työt pois, niin saan sitten ensi viikolla olla enemmän vapaalla Dominon kanssa. Voikaahan hyvin! 

Koirakorjaaja Ilmajoella

Talviloman viimeistä päivää viedään. Lapset alkavat olla pientä yskää lukuunottamatta flunssan kourista selvinneitä. Koko loma tässä menikin sairastaessa. 
Eilen ajelin naapurikuntaan kuuntelemaan Lahden kupeesta saapunutta koirakorjaaja Kati Rättöä. Jos hän on siellä sua lähellä luennoimassa, niin mene! Suosittelen!
Mullahan oli hienosti muistiinpanovälineet mukana ja ajatus hyvistä muistiinpanoista, mutta kyllä kulkaa niin oli mukaansatempaava kolmituntinen, että kirjoittelu jäi vähälle. Harmittaa oikein, kun tässä kotosalla oon nyt yrittäyt muistella Katin juttuja ja kertoilla niitä perheelle, joka tietty on niinkuin haavi auki, että; " Kerro, kerro, mitä se sano!"

Mun muistiinpanoista löytyy tällaisia asiayhteyksistään erotettuja juttuja:

"Yhdestä epäonnistumisesta ei saa tiputtaa hanskoja maahan! " Koirarodut ovat erilaisia, joku yksilö oppii käytännön 30 toistolla, joku vaatii 300 toistoa.
" Koira ei ymmärrä omaa kokoaan; chihuahua luulee olevansa maailman napa, vinttikoira luulee mahtuvansa emäntänsä syliin."
" Mikä ei ole sallittua, se ei ole sallittua IKINÄ! " : Tyyliin naapurin täti ei voi sanoa sinun eteisessä seistessään, että "Ei se haittaa, kyllä mua vasten saa hyppiä ja naaman saa nuolla. " Pentuajasta lähtien pitää olla johdonmukainen ja määrätietoinen. Kaikilla perheenjäsenillä pitää olla säännöt tiedossa ja niitä pitää noudattaa, tyyliin; kukaan ei päästä koiraa sohvalle, jos niin on sovittu.
" Se, miten hyvä suhde koiralla ja omistalla on, ei ole mitenkään yhteydessä siihen, mitä koiran kanssa tehdään. Huippu agilityharrastaja + koira voi olla ihan yhtä loistava pari kuin sohvaperunaemäntä + sohvaperunakoira." Tämä kumpuaa siitä, että usein ajatellaan, että he, jotka harrastavat koiransa/lemmikkinsä kanssa olisivat jotenkin "parempia omistajia" ja että heidän keskinäinen suhteensa olisi laadukkaampi.  Ja tässä ei myöskään nyt tarkoiteta sitä, miten "rakas" koira on omistajalleen.
" Hyvä laumanjohtaja on kuin hyvä emo, tyyni, tasapainoinen, määrätietoinen."
" Pentu tarvitsee hyvän laumanjohtajan emon jälkeen. Ilman johtajaa se on ymmällään ja  hakee paikkaansa."
" Kun laumanjohtaja on aikeissa lähteä kotoa; koira käsketään omalle paikalle; rauha. Vasta tämän jälkeen kengät, takit, kännykät; eteisessä tapahtuva hälinä, ja lähtö. Silloin koira jää "lepoon omalle paikalleen" kotiin. Koira näkee, miten hänen paikkansa/tehtävänsä on chillata ja laumanjohtaja lähtee tyynenä. Ei hätää  Näin, koska; koiran "sänky" on paikka, jossa chillataan; siellä koiralla ei ole tehtäviä. Siellä ei leikata kynsiä, harjata, pestä korvia. Sielä koira tietää, että se saa olla vaan. Sänky/ oma paikka on kuin turvasatama. "
" Koira tarvitsee sen, joka kertoo, mitä tehdään ! "
" Älä lähde kokeilemaan, lähde tekemään; koira tekee sen, mitä sinä laitat sen tekemään. "
" Älä harjoittele, lähde tekemään! "
" Älä käytä EI-sanaa. Itsesi tähden. Kun sinä ymmärrät, miten usein olet sanonut "EI", alat närkästyä. Käytä mieluummin sanontoja; " mitä juuri sinä nyt teit !" " Niin, mitä teit? "

Ja tosiaan nämä ylläolevat ovat "muistilauseita", joita voi toki tulkita monella tapaa. Googlettamalla koirakorjaajasta löytää paljon materiaalia. YouTubessa on aineistoa myös videoiden muodossa. 
Katin blogiin pääset tästä. ja päivitys koskien pentuaikaa löytyy täältä. Laitan Koirakorjaa-blogin myös tuonne sivupalkkiin muistiin. 
Mukavaa sunnuntaita kaikille! Ensi viikolla tähän aikaan pläjäytän teille kuvia siitä, kuinka Domino tasuuttelee ekaa päivää kotona! 
(uskomatonta, että tämän kaiken odotuksen jälkeen, kirjoitin juuri noin :) 







perjantai 4. maaliskuuta 2016

Hulta ja Samppa

Huomenta!
Tänään pääsen ilmajoelle kuuntelemaan Koirakorjaajan luentoa. Kerron sitten, mitä sieltä jäi käteen. Tänään on myös se päivä, kun on tasan viikko aikaa Dominon kotiutumiseen. 
Nyt jaan teille mukavan tarinan, joka on kirjoitettu tällä meidän alueen murteella. 
Mukavaa päivää sinulle!


Hulta ja Samppa

No, viimmeen se Hulta sittej joutuu oikeen sellaasehen pyörälavittahan, jota liikuteltihin 
käsin siitä kummien päältä pyörittelemällä. Tottahan soli ainollu vähä sellaanen tyskälihaanen, eikä juurikaa ottanu juoksuaskelta jousei aiva pakko ollu.
Mutta viimmevuosina ne jalaat sitte pikkuhiliaa meni aina vain huonommaksi, kunei enää 
tarvinnu lehemänkää alle taittua.
Mutta Samppa se viä käveli poistiehensä, vaikka kovaa sekij jo klemppas etukumaras, ja 
aroosti vasenta lonkkaansa, tottahan siäkiv varmahan joku kulumavika oli. Soli ainollus sellaanen luiseva ja laihankarppi, eikä suuremmin vaivojansa valittanu.

Nyssitte oli se aamu, ku Hultalloli se lääkäriaika, ja noli jo aijjoos tilannup Pentiltä kyytin, kus soli jo ennestänsä tuttu, ja silloli sellaanen isoo auto, johonka tuo Hultankip pyörärekkules mahtuu.

Ensim mentihin tietysti sinne lääkärihin, ja sieltä sitte risettien kans atteekihin, jokoli osuukaupan kans samoos tiloos. Pihalla Samppa kuhaa Pentin korvahan, jotta jos se menis tuon Hultan kans atteekihin, kus sillä ittellä oli vähä muuta tekemistä. No Hulta päriäs atteekis yksinki, eikä Pentti viittiny kieltää ku Hulta pyyti sitä sillaikaa hakemahan pari pakettia Kultamokkaa, kus soli tarioukses.

Kup Pentti tuli Hultan kans auton työ, niin Samppa jo orotteli auton takana, ja niil 
lähärettihin kotiappäin. Entiässitte tykkäskö Samppa niin kovaa siitä kotiappäim 
menosta, kus se rupes taas kovaa seliittämähän sitä, kussoli nuorempana ollu 
pohojaases tukkisavotas, ja kuinka kovaa sieloli parahat miehet tienannu.

Sitte se yhtäkkiä havahtuu, ja sanoo Pentille jotta ”Eksä kuule Pentti viittisi ajaa 
tuon Urhon pihan kautta, kum mullolis sille vähä  asiaa?”. No, Pentti arvas Sampan 
asian, ja sanoo jottei näillä kelan kyytiillä saap poiketa kut tarpehellisille asioolle, se 
tiesi vanhastansa, jottei sieltä Urhon tykyä olsin niiv vail lähärettykää.

No, lääkärireisu tuli kumminkit teheryksi, ja kumpakis sai omat lääkkeensä, ja 
elämä oli taas kutakuinki uomihnansa.

   
Tarinan on kirjoittanut kauhajokinen Martti Hautamäki. 

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Huomenta, Minä olen....

Kuinka haastavaa olikaan keksiä pikkuiselle nimi! 
Blogin arki&arvonta-päivityksessä saimme paljon hyviä nimiehdotuksia. Syvä kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. 

Pähkäily nimestä meni ihan työstä :) Meidän pentu on musta. Mikä on mustaa? Lakritsi, salmiakki, hiili, Lumikin hiukset.... Laku?!? Mikä on musta muilla kielillä?
Entäs kuuluisat koirat? PeterPan-elokuvissa seikkailee syötävän suloinen Nanna. Lost-sarjan Sun sai pennun, jonka nimeksi tuli BpoBpo, joka tarkoittaa korean kielellä suukkoa. Kaunottaresta ja Kulkurista mietittiin Ladya. 
Alusta asti meillä oli ajatuksena, että pennun nimi on söpö lemmikin nimi. Niinpä kaikki "ihmisnimet" jätettiin huomiotta. Nyt voin jo paljastaa, että nimiarvonnassa se oikea nimi vilahti!!
Viime viikolla kävimme kääntymässä lähellä sijaitsevassa Vesan kyläkaupassa,  Kauppakadulla sijaitsevassa liikkeessä brodeerattiin pennulle ensimmäinen oma lelu. 
Sitten kohti postia ja paketti lähti matkaan kohti Kirkkonummea!
No, mutta pirskales; nyt te jo näittekin tuon brodeerauksen....
Ja sitten paketti saavutti vastaanottajan: 
Siinä Hän on! Meidän neiti on DOMINO!!
Sisarukset siinä jakavat kiltisti lelun; molemmat saavat leikkiä :)
Saattaapi olla, että pari viikkoa kun leikkivät, niin Dominolla ei ole paljon kotiintuomista :)
Mitäs mieltä olet neidin nimestä?!?