Ihanaa naistenpäivää!

Tulin yhtäkkiä toivottamaan teille kaikille mukavaa naistenpäivää. 

En enää muista, missä yhteydessä törmäsin tähän mieleenpainuvaan blogitekstiin. Se taitaa sopia nyt vietettävään naistenpäivään ihan hyvin. Alku,  ei ole ollenkaan "oi sinä ihana nainen"-tyylistä. Itse asiassa alussa kerrotaan kutsusta, jolla pyydetään osallistumaan avioerojuhlaan. Avioero, näin lyhykäisyydessään, tapahtui, koska ihmiset muuttuivat. Kirjoittajalla on vahvahko näkemys avioerosta ja siitä, miten aika kuluu ja ihmiset siinä muuttuvat. 
Blogikirjoituksessa päästään mietelmiin, joita kirjoittajalla on omasta vaimostaan; siitä tytöstä, johon hän aikoinaan ihastui vs siitä naisesta, joka on nyt hänen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti. Nämä ajatukset ovat palanneet usein mieleeni. Blogin teksti on helppolukuista englantia, ja suosittelen sen kokonaan lukemista, mutta laitan suomennetun pätkän, jos haluat lukea vain tämän suloisen vuodatuksen siitä, miten kirjoittaja näkee vaimonsa.  

" Se ei ole helppoa, tiedän sen. Joka päivä saan muistutuksen siitä, että vaimollani on omat aivot, ajatukset ja sielu. Meidät on sidottu yhteen avioliittoon, mutta hän on yhä hän ja minä olen yhä minä. Hän on luonnonvoima, hurrikaani, maastopalo. Hän ei ole mikään nukke, jota voisin vedellä naruista ja tanssittaa oman pillini mukaan. Hän on hän: voimakas ja salaperäinen. 

Joskus hän nauraa asioille, joille hän ennen olisi suuttunut. Joskus hän suuttuu asioista, joille hän olisi ennen nauranut. Joskus voin lukea häntä kuin avointa kirjaa. Joskus hänen kasvoillaan on täysin vieras ilme. Joskus hän hymyilee kuin olisi juuri kuullut maailman kertovan hänelle vitsin, jota kukaan muu ei ymmärrä. Minä opettettelen häntä, enkä tule ikinä oppimaan täydellisesti, sillä hän on kirja, johon tulee uusia sivuja päivittäin. " 

Meillä ei nyt tänä vuonna ole kukkia naistenpäivänä. Saan kuulemma sitten myöhemmin kukat koiranruuan muodossa. En vielä tiedä, miten nappuloilla juhlistetaan naistenpäivää. 

4 yötä ja Domino kotiutuu!