perjantai 29. heinäkuuta 2016

Domino; Päivä Jyväskylän seudulla..

- Paavo! Tuu kyytiin ny. Lähdetään! 
- Minä en erityisemmin pidä autoilusta! 
- Tuu ny vaan. Mukavaa täälön! 
- Onko jotain evästä?
- Mennään moikkaamaan velipoikaa! Kiva nähdä Romeo pitkästä aikaa! 
- Hei Romeo, meidän pitäis olla kasvot kameraan päin!
- Miepä oonki nuon ku Markus Selin...
- No, mitteepä Puavo uattelet, eekö myö sammaan kuvvaan sovita?
- Kuule, minä olen Paavo The Great..
- Mutku sie tulliit meille kyllään... Tämä on miun pihhaa.
- Joo, mutta kuriin laitan sinut pihas kuin pihas! 
- Hei Romeo, jätä vähä hajurakoa!
- Sori, mie en muistanna että siepä Tomino haiset. 
- Romeo, voin kertoo; toi ei sitte anna periksi enneku me ollaan täs just eikä melekeen. 
- Ja mie en se taaskaa ymmärtännä sannaakkaa....
- No eepä se Puavo tullunna tähän makkoomaan....
- No ei. 
- Kuuleha sie Tomino....
- Romeo! Oot siinä ny sitte aiva rauhas. Mä oon sulle sanonu jo, jotta mä en sulle ala tyttikseksi! Sun pitää täältä Savosta ettiä ittelles joku hoito. Ja juttelet sitte viä näistä asioosta emäntäs kans. Puuruako sullon ollu korvis, kun et oo ymmärtäny, jottei oman siskoon kans ruveta vehtaamahan! 
- Olisit sie kyllä miulle kelevanna...
- No, tässä me nyt ollaan; kolme Rämäläistä. 
- Mami sanoo, että mä saan sinisen kaverin! 
- Ai mistä?!
- No, jostain kennelistä! 
- Miksi sun mami haluaa toisenkin chowin?
- Niin..... kun mamilla on jo kyllä mut....
- Ee oo vielä oppinna läksyä.... Nakkaahan Puavo ylävemmat! :)
 - Noh, poijat! Mami on ihastunu Romeon värihin. Eksä Romeo kuuntele ollenkaa?
- Elä sie Tomino veä herneetä nekkuun, mut kun siun mamilla ompi tuo aksentti nii outo. Ompiko se kaakaa?
- Romeo! Hei haloo! Tiedätkö sä ollenkaan kuinka kauan me tuijotettiin maisemia ilman ruokataukoa, kun sun luo tultiin! Tämä sun stadi on ihan sikakaukana! 
- Suattaapihan tuo olla; miun piha se on kuitennii paras. Vai antaapiko ne siun olla ulukona iliman aetausta?
- Romeo; kieli ulos! Ihmiset haluavat kuvia, joissa sininen kieli näkyy!
- Puavo; vaehahan jo levyä; tuo seon jo vanaha juttu!
- Näkyykö mun rusetti? Eikai se vaan likaantunu?
- Et nyt Domino viittisi. Pakko sinunkin on joku uusi juttu jossain vaiheessa keksiä. Tuo rusetti on jo niin laastseeson....
- Mä en niinku yhtää jaksa noita teidän juttuja. Voitteko olla jo sovus!
- Mitäpä sie Puavo uattelet, ookkona tuumanna?
- Mietin vielä...
Nähdään taas Romeo! 
Oli ihana päivä sun luonas Savossa!
- Tuleekohan meistä Paavo niin tuttuja, että tiedetään, mitä toinen ajattelee, vaikkei sanota mitään?
- hmmm. Niin mitä?!? Nyt en ymmärtänyt kysymystä. 
- Juu, ei taida olla pelkoa....   Oli kyllä mukava käydä Romeon luona...Vai mitä?
- Noh...Pitkä matka ilman evästä ei ole minun mieleeni...
- Okkei... Teillä on kyllä hyvät safkat; kermajuustoo ja kaikkee..
- Jep. Mutta kyllä se jonkin verran koulutusta vaati :)


Kiitos Raipe kuvista ja Jaana murreavusta :)

torstai 28. heinäkuuta 2016

Päivä 2. Jyväskylän seudulla..

Teimme parin päivän piipahduksen Jyväskylän seudulle. Matkan alkuosa on valtava kokemus, joten tässä kiiruussa, mitä nyt kesälomalla on, kerron ensin tunnelmia toisen päivän osalta. 
Etupenkki oli jokseenkin täynnä matkaan lähtiessä; sen tähden Dominolla on tilaa takana suht reilusti. Kuvassa näkyy sininen viilennysmatto, jonka saimme Kuusamosta Wilmalta lainaan. Domino makaa siinä kyllä, kun hänet siihen asettelee. Ja matto kyllä viilenee; olen testannut, mutta jokin siinä nyt tökkii. Luulisi, että viileän päällä olisi näillä keleillä mukava makoilla, mutta ei....
Matkassa yksin koiran kanssa. Tai siis kahdestaan. huoh...
Meidän eteläntuonnissa on taukoilmastointi, mutta kun aurinko paistaa täydeltä terältä, eikä varjoparkkeja löydy, vietetään päivä kahdestaan. Tai ne asiat, jotka tekee yksin, tekee huippunopeudella. 
Instasta katselen haikeudella Tuhtia, joka vierailee omistajiensa kanssa Helsingissä kaupoissa ja kaikkialla. Itse olen ollut todella arka ottamaan Dominoa mukaan, mutta Tuhtin myötä olen rohkaistunut. 
Ajelimme Muurameen. Ajattelin piipahtaa Annival Interiorissa, jossa valikoimiin kuuluu kaikkea ihanaa sisustamiseen liittyvää. Aurinko paistoi; asfaltoitua parkkipaikkaa silmänkantamattomiin. Jätin väliin. Juoksin Halpa-Hallin kahvilaan ja kysyin, saako koiran tuoda terassille. Juoksin naistenhuoneeseen. Hain Dominon autosta, söin terassilla ihanan lohisalaatin. Marmatin itsekseni, että kahvilassa ei ollut lehtiä myynnissä. Aikaa lukemiseen olisi ollut. Marmatin uudelleen, kun ajattelin, että kuppi kahvia olisi maistunut, mutta kahvilan tiski oli kaukana terassilta. Arkana en kävellyt vaan sisään Dominon kanssa hakemaan kahvia. Oma moka. Kahvihammasta kolotti. 
Joka Jyväskylän käynnillä yritän piipahtaa Kirpparilla.Fi-kirpulla, joka mielestäni on hyvin kärkipäätä paikallisista kirppareista. Asettelin auton varjoon ja mietin aikaa, jonka voisin sisällä kuluttaa. Ennen suunniteltua pysähdystä olin jäädyttänyt itseni ja näin ollen saanut auton sisätilan lämpötilan todella alhaiseksi. 
Ajattelin sitten kuitenkin kassalla rohkaista mieleni ja kysäisin kassajäbältä, että saanko tuoda käryihin mahtuvan koirani sisään. Ei aiheuta häiriötä..
" Joo, tottakai! " oli vastaus. 
Ihanaa!!!!
Siellä me sitten kiersimme! :)
Ihmiset olivat ihmeellisiä. 
Minä olin heidän mielestään varmaan kuuro, vai onko soveliasta "kuiskia" parin metrin päässä? Toki kuiskinta oli totaalisen positiivista. Siksi en ymmärrä, miksi piti kuiskia. Eikö positiivisia ajatuksia saa sanoa ääneen? Kiitos joka tapauksessa kaikille, joiden mielestä Domino oli tosi ihana :) Eräs nainen pysähtyi luoksemme, pyysi lupaa silittää. Peukku hänelle. Toinen tuli vaan, ja silitti. Ei hyvä. 
Sitten se äiti, jonka lapsi käytävä toisensa perään yritti saada äitinsä huomiota kysymällä, että onko Domino oikea, onko se elävä, katso nyt äiti, kun tuolla on koira. Ja äiti tuhahti sanomatta mitään. Käänsi kärryt poispäin. Ihan niinkuin meitä ei olisi olemassakaan koko kiinteistössä. Mitä mielessä liikkui? Miksi ei voinut vastata, että, no niinpäs onkin. 
Paljon ajatuksia....
Dominohan ei tykännyt kärryistä. Yritin asetella hänet laukkuni päälle. Pohja oli kuitenkin epämukava, kärryt sellaiset 80-luvun kokoiset, että maaten ei mahtunut, mutta just hyvät kirppiskokoiset siis niinkuin yleisesti ajatellen, että mahtuu kulkemaan. Domino istua kökötti kärryissä kuin patsas. Sen tähden kai häntä luultiinkin pehmoleluksi! Ohittaessa muita kävijöitä, hän ei kurottautunut haistelemaan, eikä ääntelehtinyt ollenkaan.  
Kassalla kassajäbä oli silminnähden tyytyväinen päätökseensä. Minä olisin halunnut palkita hänen hyvän vastauksensa valtavalla määrällä hyviä kirppislöytöjä, mutta ehkä myyjät lomailevat, eivätkä kovin reipaasti täytä lokerojaan nän kesällä. Muuten täytyy sanoa, että täältä Kirpparilla.Fi:stä olen tehnyt loistavia löytöjä!  
Kassajonossa meidän luoksemme saapui Dominosta kiinnostunut pappa. Kysyi, että mistä lokerosta tuon olin löytänyt, ja mitä se maksoi :) Oli aiemmin tavannut vain vaaleita choweja ja tiesi Dominon olevan puolivuotiaana ihan kakara. Käytös kirpparilla oli kuitenkin ihan ison chowin :) Domino jaksaa yllättää!
Matkamme jatkui Vaajakoskelle ja hyvästä kokemuksesta rohkaistuneena nappasin puhelun Vaajapörssiin. 
Mainitsin, että teimme juuri löytöjä Kirpparilla.Fi:ssä ja olemme kesälomareissulla. Olimme tervetulleita myös Vaajakoskelle. 
Täällä Domino oli jo niin pro-kirpparikävijä, että alotti vikinän, kun jäin katselemaan jotain tavaroita ja kärryt pysähtyivät. Kirppistäti meinasi, että hänen pikkupoikansa voisi ottaa mallia Dominon rauhallisesta kärryissäistumisestä. Näitten käyntien saldona oon kyllä taas huisin ylpeä chow-mama. 
Vaajakoskella kulutimme aikaa myös torilla, jossa paikalliset järjestävät kesäToria. 
Torikahvilaan oli kerääntynyt paikallisia lomalaisia, jotka juttelivat omista chowikokemuksistaan. Eräs pappa tuli ja esitti Dominolle (ja muillekkin) pikku lintu oksallaan-laulun banjon säestyksellä. Domino katseli esitystä pää kallellaan. :)
Ihanaa keikauskakkua ja vaajakoskelaista kahvia oli tarjolla pilkkahintaan.   
Vaajakoskella kannattaa piipahtaa myös Pandan tehtaanmyymälässä, josta voi, oikeaan aikaan osuessaan, tehdä todellisia löytöjä. 
Summa Summarum. 
Kahdestaan reissussa Dominon kanssa; 
- Varaa evästä ja luettavaa.
- Asenna navigaattoriin etukäteen koirapuistot.
- Ole rohkea. 
- Älä stressaa. 
- Jos mahdollista, palkkaa peliajan hinnalla teini mukaan koirahoitajaksi :)


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Päivä Kuusamossa..

Lapin kiertueella vietimme päivän Kuusamossa. Kaupungissa sattui juuri olemaan markkinapäivä ja piipahdimme siellä tunnelmoimassa. Makkaranmyyjiä oli lukuisia. Dominoa sai ihan tosissaan raahata kauemmas ihanista tuoksuista. Ihan keskustasta bongasin kirpputorin; Löytöaitta oli siisti ja tarjonta oli monipuolista. Kotiutin neidin nukkekotiin 3 kappaletta Lundbyn lamppuja hintaan 2 euroa!! Lundbyn kamaa löytää kirppareilta todella harvoin ja kun löytää, on hinta lähes sama kuin uutena. 
Olen totaalisen kiitollinen facebookin chowi-ryhmästä, josta apu asiaan kuin asiaan löytyy käden kääntessä. Ennen Lapin kiertuetta kyselin ryhmässä vinkkejä pohjoisen suunnalta. 
Juurikin tuon ryhmän ansiosta tapasimme Torniossa komeat Jetin ja Veijon. 
Kuusamon koirapuistossa meillä oli treffit ihanan Wilman kanssa.  
Wilma oli kaunis! Juostessa hän muistutti aivan afgaaninvinttikoiraa, koska raajojen takaosien karvat aivan hulmusivat pitkinä taaksepäin. Ylläolevasta kuvasta näkeekin, miten valtaisat etutassujen takakarvat ovat. Hänen juoksuaan oli vain aivan pakko ihailla!


Domino oli jo tuolloin kärsinyt useamman päivän Sallan kuumuudesta, eikä ollut ollenkaan oma itsensä. Vauhtia riitti kyllä, mutta meidän pikku pyörremyrsky oli kadoksissa. 
Kuusamon koirapuisto oli ihan keskustassa ja hyvän kokoinen. Moitteita meiltä saa puiston käyttäjistä ne kaksijalkaiset. Domino on kova pureskelemaan maasta löytämiään savukkeenjämiä. Näitä Kuusamon koirapuistossa oli valitettavan runsaasti. 
Kuten tavallista; tytöt saivat kuulumiset vaihdettua nopeammin kuin omistajat. 
Ei vain voi sanoin kuvailla, miten mahtavia tyyppejä me ollaan tavattu! Miten voi olla mahdollista, että chowiomistajan kanssa tulet juttuun ja sitä juttua piisaa; ihan niinkuin olisit tuntenut toisen jo kauan aikaa. 
Me ollaan päästy kyllä niin parhaaseen porukkaan mukaan!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kotona taas!

Olihan meillä hurja viikko!
Tarkoitus oli hurauttaa Rovaniemeltä kotiin, mutta teimmekin sitten visiitin Norjaan. 
Juttua reissusta ja huomioita "reissaaja-Dominosta" tulee, kun saadaan täällä kotona taas kaikki rullaamaan tavalliseen tapaan. 
Tänne Etelä-Pohjanmaallekin saapui aurinko ja lämpö, niin päivät hurahtavat ihan tuosta vaan! 
Tässä mietteliäänä Domino.
Kuvan on ottanut Tuulia
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Sallassa....- Domino- 6 kuukautta.

Mulla on tänään puolivuotispäivä!
Mä en siitä oikein mitään ymmärrä, mutta hienoa se kuulemma on. 
Löysin täältä hyvän kyttäyspaikan. Tässä vois kököttää koko päivän. Joskus tosta menee ohi poroja. Tassukamujakin on mennyt, mutta ei ne kuule mua. 
 Eilen isäntä vei meidät kohti Kuusamoa. 
Matkalla nappasin etupaikan ja ihailin poroja. 
isäntä vei meidät Karhunkierrokselle Kanjoninkurkistukselle. 
Se kierros oli pitkä, mutta ei niinkään se pituus, vaan ne nousut ja laskut. Jotkut laskut mua pelotti niin, että mietin kauan, mihin tassuni uskallan asettaa. Portaista mä en tykänny juuri ollenkaan. Mami on opettanut mut niin, ettei mun tarvi hyppiä. Mami sanoo, että se on hysteerinen mun hyppimisen kans, kun se haluaa, että mulla on hyvät jalat vielä vanhanakin. 
No siä kierroksella mä sitte löin maihin, kun matkaa oli jäljellä 800 metriä maaliin. Enkö jaksanutkin hyvin? 
Mami meinas, että isännän idea; isäntä kantaa seuraukset. 
Kantoi se mut sitten melkein koko loppumatkan autoon. 
Mä olin ollut niin reipas, että illalla sain tuhota jätskilootaa! 


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Minun päiväni Sallassa; Domino

Moikka! 
Mä olin eilen niin väsynyt, etten jaksanut mamin kans naputella teille kuulumisia. 
Mehän siis pakattiin maanantaina autoon melkein kaikki. Kerron kyllä vielä -mikä- tosi tärkeä unohtui. 

 Tuosta sydämestä me suunnilleen lähdettiin. 
Ja nyt me ollaan täällä ylhäällä sydämessä. Tämä on Sallatunturi. Ei niinkuin näytä juuri miltään tuossa kartalla, mutta ihan koko päivän könnättiin autossa ja katteltiin maisemia. 
Ja arvaa mitä! Täällä on lämmin. Siis LÄM-MIN! Ja se tavara, joka unohtui, on mun viilennin. Mami ei ymmärtänyt, että täällä olis niin lämin, kun meillä kotona on ollu villasukat noilla muksuilla jaloissa; on muuten kiva vielä vähän niitä näykkiä, vaikka sen homman oon jo lähes kokonaan jättäny nuoremmille. Mami ja isäntä surkuttelee, kun mä en ollu kuin kuukauden päivät pentu. Mä olisin kuulemma saanut olla vähän kauemmin sellanen riiviö, vaikka silloin ne kyllä kyseli, että koska se riiviö-homma loppuu. Nyt niitten on mun alituista hepulia ja näykkimistä ikävä :)
Me ollaan täällä muksujen kanssa tehty vähän semmosia apuhommia. Mami on tyytyväinen, kun täällä ollaan hyvin kierrätystietoisia. Olaan sitten kierrätetty oikein huolella. 
Mä oon valmis viemään vaikka jokaisen kaman erikseen. Täällä kun ei ole aitausta, niin vähän tökkii tuo sisälläolo. Varsinkin, kun se viilennin jäi kotiin. Mökissä on ollu jopa 24 lämmintä: arvaa vaan, onko kivaa!  
 Mami sanoo, että täällä ei oikein saa Lapin fiilistä, kun kaikkialla on niin rehevää. Puuttuu kuulemma jotkut kitukasvuiset. 
Mä en oikein tiedä sellasesta. Oon tää ekaa kertaa ja tää on ihan kivaa. 
Mutta sitä ette kyllä arvaa, kenet mä tää Sallassa eilen tapasin!
Näyttääkö tutulta?
Se on vähän niinkuin mä! Meillä on samat geenit :)
Arvakkaa oliko ylläri, kun mami sometti ja löysi täältä kesälomalta Tuhtin!
Tuhti ja mä ollaan niinku sisarukset; Tuhti on melkein kaks- ja mä puolivuotta.
Se on ollu siä samas pentulas, jossa mä sain herkkumaitoa. Hurjaa!
Tuhtin mielestä mä olin kakara, eikä se oikein lämmenny muhun. No, Jeti ja Veijoki oli vähän sitä mieltä.  Noitten jätkien ajatuksia ei oikein voi aina selittää. Mami sanoo, että se on sellanen tutkimaton tanner, joka on toisinaan paras jättää omaan oloonsa. 
Tuhtilla oli aiva sikamakee piha, jossa mä sain hepuloida ihan vapaana! Ja sen mami ja isäntä oli hyviä rapsuttajia! Olipa kiva juttu! 
Isäntä päätti sitten, että meidän täytyy päästä ylös. Kun tullaan lakeudelta, niin sitä kiinnostaa noi korkeudet. Mullehan se ei siis ollu temppu eikä mikää. 
Mä olin meidän perheen eka Sallatunturin huipulla. Ja olin muuten myös eka takasin alhaalla! 
isäntä ja poitsu fillaroi ja mami yritti läähättää mun perässä; ei pysyny yhtää! :)
Toi oli niin hienoa! Ton jälkeen mulle maistui makkara, jonka tällä kertaa sain ihan ilman ruikutusta. 

Tuon kiipemisen ja makkaran jälkeen mä nukuin melkein 12 tuntia. Olin niin naatti! 
Tänään me hypätään taas autoon. En ihan tiedä, minne mennään, mutta kivaa varmaan tulee oleen! 



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Terveisiä eteläisestä Lapista!

Ajelimme eilisen päivän kohti pohjoista. 
Domino oli ihmeissään tavarapaljoudesta, joka kannetttiin autoon. 
Hän piti huolen siitä, että varmasti pääsisi mukaan. 
Matkanteko Dominon kanssa on sujunut aina hyvin. Nyttemmin hän raivaa itselleen tilaa ikkunapaikalta. Lapset voivat hänen mielestään luovuttaa paikkansa. Eilen tapahtui sellainenkin ensikertajuttu, että hän hyppäsi useaan otteeseen lattialta penkille. Meillähän ei ole hyppimistä harrastettu oikeastaan ollenkaan. 
Niinkuin moneen otteeseen olen täälläkin päivitellyt, täytyy taas mainita. Dominon myötä me ollaan päästy niin sanomattoman mahtavaan joukkoon. Suomen Chowit on pieni tiivis ryhmittymä täynnä mukavia tyyppejä. Heistä yhden tapasimme eilen. 
Tapasimme Torniossa Veijon ja Jetin kera ihanan emäntänsä. 

On uskomatonta, miten sopeutuvainen ja tilannetajuinen Domino on nyt jo 5 kuukauden iässä.
Hän sai ennen vierailua kommenttia siitä, miten kyläillessä taloon tulisi pyörremyrsky. Ja siis tähänastisten tassukamutapaamisten perusteella minäkin olisin väittänyt niin!   
Mutta toisin kävi. Ei juoksemista, ei riehumista. 
Domino otti kyläilyn haltuun ihanan rauhallisesti ja coolisti. Moikkasi toki itselleen tyypilliseen tapaan poitsuja rohkeasti ja pyysi äänekkäästi leikkimään, mutta hoksasi sitten, että tässä mennään nyt hiukan eri tyylillä, kuin esimerkiksi Walonan ja Paavon kanssa. 
Kiitos mukavasta kahvihetkestä! 
Pyörähdimme Torniossa vilkaisemassa myös sinne juuri avattua Duudson ActivityParkkia.
Lasten mielestä Tornion Dap oli huisin paljon suurempi ja hienompi kuin Seinäjoen :)

Pyörähdimme myös Ruotsin puolella. Dominolla oli passi ja madotukset niinkuin kuuluukin. 
Tulli vietti hiljaiseloa. 
No, taaskaan ei tarvinnut jännittää ja nyt passikin on sitten hankittuna. 
Kävimme juuri vähän aikaa sitten Tampereen Ikeassa. Neidin kanssa yritettiin miettiä, että mitä sellaista Haaparannan Ikeassa nähtiin, mitä ei Suomessa ole. Ei meillä niin hurjasti mitään tullut mieleen. Nämä olivat sellaisia, mitä en ole nähnyt aiemmin. 

Torniosta matkamme jatkui Rovaniemelle. Rovaniemi - Salla välillä näimme viisi poroa ja täällä Sallassa niitä sitten viliseekin ihan ikkunan takana. 
Domino oli porot nähdessää ihan hiljaa. Ihmetteli vaan. 
 Lähempää tuttavuutta emme näihin yksilöihin tehneet, kun joukossa oli valtava sarvipää ja pikkuinen vasa. 
Meillä on kotona ollut viileä. Viime viikolla oli jopa takassa valakia. Täällä on lämmin. Ollut jo kuulemma toista viikkoa. Sen tähden täällä viihtyvät myös lautasenkokoiset hyönteiset! Domino haluaisi jäädä lenkillä kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään uutta luontoa. 
Täällä on paljon uutta nähtävää pienelle neidille!