Teimme parin päivän piipahduksen Jyväskylän seudulle. Matkan alkuosa on valtava kokemus, joten tässä kiiruussa, mitä nyt kesälomalla on, kerron ensin tunnelmia toisen päivän osalta.
Etupenkki oli jokseenkin täynnä matkaan lähtiessä; sen tähden Dominolla on tilaa takana suht reilusti. Kuvassa näkyy sininen viilennysmatto, jonka saimme Kuusamosta Wilmalta lainaan. Domino makaa siinä kyllä, kun hänet siihen asettelee. Ja matto kyllä viilenee; olen testannut, mutta jokin siinä nyt tökkii. Luulisi, että viileän päällä olisi näillä keleillä mukava makoilla, mutta ei....
Matkassa yksin koiran kanssa. Tai siis kahdestaan. huoh...
Meidän eteläntuonnissa on taukoilmastointi, mutta kun aurinko paistaa täydeltä terältä, eikä varjoparkkeja löydy, vietetään päivä kahdestaan. Tai ne asiat, jotka tekee yksin, tekee huippunopeudella.
Instasta katselen haikeudella Tuhtia, joka vierailee omistajiensa kanssa Helsingissä kaupoissa ja kaikkialla. Itse olen ollut todella arka ottamaan Dominoa mukaan, mutta Tuhtin myötä olen rohkaistunut.
Ajelimme Muurameen. Ajattelin piipahtaa Annival Interiorissa, jossa valikoimiin kuuluu kaikkea ihanaa sisustamiseen liittyvää. Aurinko paistoi; asfaltoitua parkkipaikkaa silmänkantamattomiin. Jätin väliin. Juoksin Halpa-Hallin kahvilaan ja kysyin, saako koiran tuoda terassille. Juoksin naistenhuoneeseen. Hain Dominon autosta, söin terassilla ihanan lohisalaatin. Marmatin itsekseni, että kahvilassa ei ollut lehtiä myynnissä. Aikaa lukemiseen olisi ollut. Marmatin uudelleen, kun ajattelin, että kuppi kahvia olisi maistunut, mutta kahvilan tiski oli kaukana terassilta. Arkana en kävellyt vaan sisään Dominon kanssa hakemaan kahvia. Oma moka. Kahvihammasta kolotti.
Joka Jyväskylän käynnillä yritän piipahtaa Kirpparilla.Fi-kirpulla, joka mielestäni on hyvin kärkipäätä paikallisista kirppareista. Asettelin auton varjoon ja mietin aikaa, jonka voisin sisällä kuluttaa. Ennen suunniteltua pysähdystä olin jäädyttänyt itseni ja näin ollen saanut auton sisätilan lämpötilan todella alhaiseksi.
Ajattelin sitten kuitenkin kassalla rohkaista mieleni ja kysäisin kassajäbältä, että saanko tuoda käryihin mahtuvan koirani sisään. Ei aiheuta häiriötä..
" Joo, tottakai! " oli vastaus.
Ihanaa!!!!
Siellä me sitten kiersimme! :)
Ihmiset olivat ihmeellisiä.
Minä olin heidän mielestään varmaan kuuro, vai onko soveliasta "kuiskia" parin metrin päässä? Toki kuiskinta oli totaalisen positiivista. Siksi en ymmärrä, miksi piti kuiskia. Eikö positiivisia ajatuksia saa sanoa ääneen? Kiitos joka tapauksessa kaikille, joiden mielestä Domino oli tosi ihana :) Eräs nainen pysähtyi luoksemme, pyysi lupaa silittää. Peukku hänelle. Toinen tuli vaan, ja silitti. Ei hyvä.
Sitten se äiti, jonka lapsi käytävä toisensa perään yritti saada äitinsä huomiota kysymällä, että onko Domino oikea, onko se elävä, katso nyt äiti, kun tuolla on koira. Ja äiti tuhahti sanomatta mitään. Käänsi kärryt poispäin. Ihan niinkuin meitä ei olisi olemassakaan koko kiinteistössä. Mitä mielessä liikkui? Miksi ei voinut vastata, että, no niinpäs onkin.
Paljon ajatuksia....
Dominohan ei tykännyt kärryistä. Yritin asetella hänet laukkuni päälle. Pohja oli kuitenkin epämukava, kärryt sellaiset 80-luvun kokoiset, että maaten ei mahtunut, mutta just hyvät kirppiskokoiset siis niinkuin yleisesti ajatellen, että mahtuu kulkemaan. Domino istua kökötti kärryissä kuin patsas. Sen tähden kai häntä luultiinkin pehmoleluksi! Ohittaessa muita kävijöitä, hän ei kurottautunut haistelemaan, eikä ääntelehtinyt ollenkaan.
Kassalla kassajäbä oli silminnähden tyytyväinen päätökseensä. Minä olisin halunnut palkita hänen hyvän vastauksensa valtavalla määrällä hyviä kirppislöytöjä, mutta ehkä myyjät lomailevat, eivätkä kovin reipaasti täytä lokerojaan nän kesällä. Muuten täytyy sanoa, että täältä Kirpparilla.Fi:stä olen tehnyt loistavia löytöjä!
Kassajonossa meidän luoksemme saapui Dominosta kiinnostunut pappa. Kysyi, että mistä lokerosta tuon olin löytänyt, ja mitä se maksoi :) Oli aiemmin tavannut vain vaaleita choweja ja tiesi Dominon olevan puolivuotiaana ihan kakara. Käytös kirpparilla oli kuitenkin ihan ison chowin :) Domino jaksaa yllättää!
Matkamme jatkui Vaajakoskelle ja hyvästä kokemuksesta rohkaistuneena nappasin puhelun Vaajapörssiin.
Mainitsin, että teimme juuri löytöjä Kirpparilla.Fi:ssä ja olemme kesälomareissulla. Olimme tervetulleita myös Vaajakoskelle.
Täällä Domino oli jo niin pro-kirpparikävijä, että alotti vikinän, kun jäin katselemaan jotain tavaroita ja kärryt pysähtyivät. Kirppistäti meinasi, että hänen pikkupoikansa voisi ottaa mallia Dominon rauhallisesta kärryissäistumisestä. Näitten käyntien saldona oon kyllä taas huisin ylpeä chow-mama.
Vaajakoskella kulutimme aikaa myös torilla, jossa paikalliset järjestävät kesäToria.
Torikahvilaan oli kerääntynyt paikallisia lomalaisia, jotka juttelivat omista chowikokemuksistaan. Eräs pappa tuli ja esitti Dominolle (ja muillekkin) pikku lintu oksallaan-laulun banjon säestyksellä. Domino katseli esitystä pää kallellaan. :)
Ihanaa keikauskakkua ja vaajakoskelaista kahvia oli tarjolla pilkkahintaan.
Vaajakoskella kannattaa piipahtaa myös Pandan tehtaanmyymälässä, josta voi, oikeaan aikaan osuessaan, tehdä todellisia löytöjä.
Summa Summarum.
Kahdestaan reissussa Dominon kanssa;
- Varaa evästä ja luettavaa.
- Asenna navigaattoriin etukäteen koirapuistot.
- Ole rohkea.
- Älä stressaa.
- Jos mahdollista, palkkaa peliajan hinnalla teini mukaan koirahoitajaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!