Keväällä 2019

Kevät on kulunut ihan hurauksessa! 

Tuntuu, että Dominon epätoivon täyttämästä Vantaan keikasta on jo ikuisuus! Domino on tervehtynyt hienosti; kävimme maaliskuussa Maiprossa hieronnassa ja saimme neidin tassuttelun taas sulavaksi. Näitä kahta jos vertaa, huomaa miten Domino tassuttelee ihanan balleriinamaisesti. Daim sen sijaan kiirehtii joka paikkaan lähinnä amerikkalaisen jalkapallon askelkuvioiden mukaisesti. 

Tammikuisen " uuden eläinlääkärin ohjeistuksen " jälkeen meillä on syöty viljatonta Belcandon lohinappulaa ja herkuteltu Mushin sialla. Säännöllisesti neidit saavat yhä Effabalancen omegaöljyä. Voivat hyvin ja karva on tuuheaa. Belcandon jäljiltä lompakko sen sijaan ei voi hyvin. Ja kun Belcandon kalliuteen on nyt ärsyynnytty, on ärsyynnytty jo sellaiseenkin pikkuasiaan, ettei 12,5 kilon pusseissa ole kantokahvaa, joka merkittävästi auttaisi kantamisen lisäksi myös silloin, kun nappulaa kaadetaan ruoan säilytysrasiaan. Olemmekin siis lähes valmiita ottamaan seuraavan askeleen kohti edullisempaa nappulaa. Koska valistuneina koiranomistajina kuitenkin tiedostamme, miten merkittävää ravinnon alituinen vaihtelu on koiran ruoansulatusjärjestelmälle, olemme ottaneet askeleita kohti Veikkausta. 

Kahden euron voitto ei hetkauttanut talouttamme juurikaan, mutta "Toivossa on hyvä elää." sanoi kirppukin, vai miten se nyt menikään? 

Elämä on niin tätä; arvokasta arkea. 

Toukokuussa Daim täyttää kokonaiset kaksi vuotta! Neiti on rauhoittunut pal-jon. On toki virtaa vieläkin, mutta vuoden alussa kun aloimme huomata Daimin naaman muuttuneen "aikuisemman näköiseksi", muuttui myös käytös. Lapsuuden höpsöttely on vaihtunut itsevarmaan arvokkuuteen. Myös sosiaalisuus on lisääntynyt, vaikka neiti varsinainen kotihiiri onkin. 

Domino siirtyy kohti kolmea ja puolta vuotta. Hänestä on kehkeytynyt oikein rotumääritelmänsä mukainen omistajan jalanlämmittäjä. Hän on vieressä alituisesti; sohvaperunan seurana ja nukkujan sängynpäädyssä vartioimassa. 

Äitienpäivävierailu mummolassa todisti viimeinkin sen; kesä on ihan kulman takana! Viime kesän kuumuuden jälkeen tarkoitus oli talven aikana laittaa sivuun kolikoita niin, että tänä vuonna nauttisimme ilmalämpöpumpun ansiosta sujuvasti kesän. Talvi tuntui kaikessa kylmyydessään pitkältä kuin nälkävuosi. Niin pitkä, että kolikoita olisi ehtinyt kasata, se ei kuitenkaan ollut. Sen verran kuitenkin viime kesän kuumuudesta viisastuin, että syksyllä nappasin Facebookin Roskalavalta järkyttävän mahonginruskean kattotuulettimen suoraan kahdeksankymmenluvulta. Se saa tänä keväänä pintaansa valkoisen kalkkimaalin ja pääsee lasitetun terassin kattoon pyörimään kuin Katto Kassisen lippalakki.  

Huomenna vietämme äitienpäivää...

Onnea kaikille teille, joiden sydän täyttyy rakkaudesta.  

💗

Talvilomalla 2018

Tervehdys pitkästä aikaa! 

Meillä nautitaan nyt täysin siemauksin talvesta, pakkasesta ja ulkoilusta. 

Domino viihtyisi aitauksessaan kaiket päivät; Daim sen sijaan tykkää makoilla enemmän sisällä ja hakeutuu meidän kaksijalkaisten seuraan. 

Domino täytti jo kaksi vuotta tammikuussa ja on kasvattanut itselleen varsin mallikelpoisen turkin järkyttävän karvanlähdön jälkeen. Olemme yrittäneet muistaa ottaa tästä ajasta kaiken ilon irti; nyt ei murehdita hotspotteja. Domino on kuin luotu tähän ilmastoon! 

Alla oleva kuva otettiin Seinäjoella Doggies&Kitties lemmikkihoitolassa lokakuun puolessa välissä. Tällöin ajattelin, että joku sairaus sillä vähintään on; niin järkyttävä näky oli. 

Nyt neidin look on tällainen: 

 Turkki on paksu kuin mikä. Ei siis ihme, että neiti vähät välittää sisälle-huudoista. Ulkosalla olisi vaan kiva nautiskella päivät pitkät. Domino saa joka päivä painolleen mitoitetun annoksen EffeBalancen omegaöljyä ja olemme olleet siihen todella tyytyväisiä. Sinkki ja b-vitamiini ovat nyt tauolla. Ruokana meillä on 1/2 Mush:n raakaruoka ja nappulat.  Näillä eväillä kun on menty, niin tytöt ovat olleet hyvävointisia ja mikä parasta; Domino ei masentunut helmikuisten juoksujensa jälkeen ollenkaan! 

Tytöt ovat vallanneet omakseen kesällä loppuun saatetun koirankopin. Ei siinä perinteisessä mielessä, vaan enemmänkin näköalatasanteena.  

Ensi kesän rippijuhliin tytöt voisivat kyllä koppiaan nurkkalaudoituksen verran kohentaa ☺

Ollaan mietitty, miten suu pannaan, kun lumi sulaa, eikä katolle enää pääse. Hyvä näköyhteys läheiselle pyörätielle häviää. On suunniteltu, josko kevään kynnyksellä koppiin rakennettaisiin neideille ranskalainen parveke tai ainakin portaat ylös. Katto on kyllä mustaa huopaa, että lämmin siellä sitten -toivottavasti tosi aurinkoisena- tulevana keänä tulisi. 

 Täällä laitellaan nyt takkaan valkiaa, pakkasta kun on yli -20. 

Kivaa talvea kaikille! 

Tervetuloa 2018

Vuoden ensimmäinen päivä...

Uusi alku jollekkin. 

Outoa ajatella, että edessä saattaa olla vaikka ja mitä, mitä ei pienessä mielessäkään voi kuvitella. Jännityksellä odotamme, mitä vuosi tuo taas tullessaan. 

Takana on rauhallinen joululoma. Kalenteri oli koko joulun ajan tyhjä; se oli suunniteltua. 

Kiireettömät päivät ovat tehneet kyllä hyvää. Ollaan VAAN oltu. Mutta samalla juuri tuo VAAN on ollut se merkittävä juttu. 

Lapset saaneet pelata mielin määrin.  Minä olen tutkinut yläkaapeista löytyneitä aarteita ja pessyt kirpparille lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Uskomatonta mielenrauhaa on tuonut se, että pyykkikori ja tiskiallas ovat pysyneet tyhjinä; on ollut aikaa siinä sivussa tehdä pieniä kotitöitä. Eräänä päivänä leivoin Kakkuviikarin Vispailuja-blogista ihania joulupukin kuiskauksia. 

Reseptistä poiketen käytin gluteenitonta jauhoseosta. 

Pikkuleivistä tuli ihanan pehmeitä ja kuten arvaat; herkullisia. Kuvaa siis valmiista ei enää tähän hätään ole. Säilykkeenä olevat kirsikat sopivat yllättävän hyvin näihin pikkuleipiin. Seuraavalla kerralla ajattelin koittaa kuivatuilla karpaloilla. 

Yllättäen sain myös hieman leivontaseuraa. 

Daim on juhlistanut koko joulun ajan ensimmäistä juoksuaan. Se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, mutta runsaalta kuin herkuista notkuva joulupöytä. 

Domino kasvattelee uutta turkkiaan; ihanan tuuhean pohjavillan neiti onkin saanut aikaiseksi. Jatkamme EffeBalancen Efectri-öljyn käyttämistä, koska se silminnähden tekee Dominolle hyvää. 

Domino ja Daim ovat nauttineet ulkoilusta aitauksessa. Aamusta iltaan ne siellä viihtyisivät, mutta olen keskipäivän aikaan lähes pakottanut sisälle hetkeksi lepäämään. Uskomaton kuorsaus aamutohinan jälkeen kuuluukin! Aiemmin yksin ollesaan Domino makoili ja nukkuikin pihalla, mutta nyt aika kuluu melkein alituiseen leikkien ja riehuten. Joskus ulos katsellessa miettii, että mistä tuota virtaa oikein piisaakin. 

Daimin uusin villitys on tässä...

Neiti leikkii kukkulan kuningatarta, eivätkä pienet horjahtelut päätä huimaa. Domino pysyy aika lailla visusti maan kamaralla. 

Mukavaa alkanutta uutta vuotta sinulle! 

💖

Dominon kuulumisia...

Tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, 

että  vaikka elämmme tavallaan unelmaamme; arvokasta teini- ja Chowiperheen arkea, ei elämä viime aikoina ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. 

Voisi sanoa, että meillä on elämä kohdillaan; minulla uusi ammatti ja työ ja itse asiassa tätä kirjoittaessani paremmalla puoliskollani ihan sama juttu. Hän saa nyt toimia ammatissa, joka oli hänelle pitkään unelma. Lasten koulut sujuvat hyvin ja kiitos kahdeksan tassun, kodissamme rakastetaan paljon. 

Mehän lähdimme esikoisen rippijuhlien aikaan mukaan Omega-ravintolisän testiryhmään. 

Domino valittiin mukaan laajasta hakijaryhmästä ja me olimme luonnollisesti onnemme kukkuloilla valinnasta. Olimme tutustuneet EffeBalancen kalaöljyihin ja lukeneet huimista kokemuksista, joita tuotteen käytöllä oli saavutettu. 

Yläpalkin kuva on otettu heinäkuun lopussa. Juuri näihin aikoihin Domino aloitti Efectrin nauttimisen. Niin kaunis kun tuo Fiinikuvan kuva onkin, on se valitettavasti tänään vain kaunis muisto.  

Dominon henkinen tila on Effen käytön myötä parantunut aivan huimasti! Hän on virkeä. Hän leikkii Daimin kanssa aivan uskomattoman paljon! Hän juoksee ja saa hepuleita. Hän on kertakaikkisen ihana. 💗 Hän on aivan kuin saanut "pentuisuutensa" takaisin. 

Kyyneleen silmäkulmaan tuo sen sijaan Dominon karvapeite, joka heinäkuun lopusta eli öljyn käytön aloittamisesta lähtien on laskenut kuin lehmän häntä. Syksyn aikana olemme yrittäneet tehdä monenlaisia pieniä muutoksia. Käytimme jonkin aikaa BritCaren lammas-riisi nappulaa, joka on sekä vehnätöntä että maissitonta. Lisäsimme ruokaan Effen öljyn lisäksi b- ja e-vitamiinia. Mikään ei tuntunut auttavan. 

Kun Daim maanantaina oli Spa-päivässään Seinäjoella Doggies&Kitties- lemmikkihotellilla, konsultoin siellä taas Dominonkin tilaa. Yhteistuumin totesimme karvan olevan järkyttävässä kunnossa. Varasimme torstaille ajan pesulle, harjaukselle ja karvan alasleikkuulle. 
Itkua pidätellen mietin rakastamme ilman karvaa, vaikka mikä tilanne tämä nykyinen tällaisella karvalla oli? Karvatonhan se nytkin tavallaan oli! 

Samaisena iltana soittelimme EffeBalancen-testiryhmän yhteyshenkilön Mikko-Villen kanssa. Puhelun alussa minä olin aivan neuvoton ja heittämässä jo öljyjä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Olin niin väsynyt Dominon turkin loputtomalta tuntuvaan huononemiseen, että koin, että pohja oli nyt tavoitettu. Nyt sai riittää! 
Kokosimme Mikko-Villen kanssa kuitenkin vielä kaikki Dominon faktat kasaan ja päätimme vielä koittaa. 
Lemmikkihotellin, EffeBalancen ja Faunattaren  vankka osaaminen yhdistettiin ja tehtiin suunnitelma, jolla Dominon tila koitetaan nyt saada nousuun. 
Tästä viikosta alkaen Domino saa tripla-annoksen omegaa sisältävää Efectri-öljyä. Öljy jaetaan tasan aamu- ja iltaruualle. Omega-öljyn lisäksi ruokaan lisätään b- ja e-vitamiinia sekä uutena sinkkiä.
Ruuaksi valittiin Faunattaren valikoimasta Mush:n raakaruoka, josta sianjauheliha-pötköt.  
Lemmikkihotellin osaaminen oli sitten vuorossa tänään. 
Domino pääsi Daimin tavoin Spa- sekä hoitopäivän viettoon. 
Kuvitelkaa, että edellinen ammatti-ihmisen harjaus on Dominolle tehty lokakuussa juuri ennen syyslomaa.

Tässä näette, miten valtavan paljon Dominosta lähti pohjavillaa tänään. Kamalaa, lumppuista, aivan kuin huovutettua harmaata villaa. Tällä kertaa tehtiinkin niin, että harjaus tehtiin ensin ja sitten vasta pesu. 

Tässä mamin pikku kulta näyttää varsin söpöltä..💗

Lopputuloksen näätte tässä. 
Kaikki huono, kuiva karva on nyt poissa. 

Tästä on tie vain ylöspäin! 
Mikä sitten sai minut jatkamaan EffeBalance öljyn käyttöä? 
Syyskuun 15. päivä Dominon selästä ja lonkasta ajettiin Seinäjoen Evidensialla noin 10x10 cm kohdat paljaiksi pahaksi ärtyneiden hotspottien takia. Nyt tuo ajettu lonkan kohta puskee mahtavan vahvaa mustaa karvaa. Öljy siis imeytyy ja vaikuttaa! 
Dominon paksu ja kaksikerroksinen karva on irtoillut heinäkuun jälkeen ihan tuppoina. Luulempa, että Domino vaihtaa vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla turkkiaan! 
Ennen niin kuivat ja lokeilevat anturat ovat kuin vauvan ihoa; pehmeät ja sileät. 

Jäädään nyt seuraamaan tilannetta näiden tehtyjen muutosten myötä. 
Olen tämän syksyn aikana usein yrittänyt itseäni muistuttaa siitä, että "kaikki tämä" eli Chowinismi, sai meillä alkunsa vasta hiihtolomalla 2016. Ollaan siis todella alkumetreillä ja paljon tulee vielä uutta eteen. 
Tämän viikon oivallus on ehdottomasti se, että porukassa on voimaa! Yhdessä Effen, Doggies&Kitties:n ja Faunattaren kanssa yhdistimme tietotaitomme ja uskon, että saamme Dominon vielä loistokuntoon! 

Vuosi ja 8 kuukautta / 4,5 kuukautta tassuttelua.

Kävelen hiljaisessa talossa olohuoneeseen.

Jalanpohjassa pistelee.

Ai, katsos, yksi värikynä vähemmän tässä taloudessa. 

Ihan turha ruveta keräämään noin pientä silppua. Odotellaan "teinien aamua" ja imuroidaan vasta sitten. Nuorison vanhemmat tietävät tässä kohtaa, että silppua on matolla seuraavat kuusi tuntia...vähintään. 

Silppuri on neljä ja puoli kuukautta vanha. Sen pari hammasta on jo lähtenyt, mutta tehoon niiden puuttumisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Matolla viettämänsä aika ei luultavimmin ole ollut pitkä. 

Mattoon se ei kulkeissaan juurikaan koske. Se pomppii kuin NallePuhin ystävä Tiikeri. 

Pompahtaa sohvalle, jonka piti olla vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen turvapaikka. 

Sille suotiin pitkin hampain tuo turvapaikka, kun ajateltiin sen se tarvitsevan. 

Sille opetettiin hyppääminen. Sille annettiin lupa hyppäämiseen. 

Oli varjeltu koko elämä hypyiltä, jotta kehittyisi hyvin. 

" Naurettava turvapaikka ", ajattelee neli ja puolikuukautinen. 

 Keittiössä silmiin iskee perjantaina Evidensiasta kotiutettu paperikassi. 

Surullisen täysinäinen.

Neli ja puolikuukautinen sai Miia Nyrhilän tarkan syynäyksen, lämpimän huolenpidon, rokotuksen ja kynsien leikkuun.  Samalla tehtiin myös passi. Painoa oli 14,4 kiloa, kiinnostusta omalääkäriin 0.  

Kun vuoronsa Miialle sai häntää heiluttava ja suloisen sosiaalinen vuosi ja kahdeksankuukautinen, ei vuodatuksesta meinannut tulla loppua. 

" Kun ei se ole ollenkaan oma itsensä, makaa vaan ja on flegmaattinen, ei juokse, ei saa hepuleita. Syö, mutta ei hyvällä ruokahalulla. 

Niin on yritetty helliä ja rakastaa ja laittaa etusijalle, että oikein jo on välillä huono omatunto, kun tuntuu, että kasvaako tuo neljä ja puolikuinen ihan oman onnensa nojassa. 

Aina saa kaiken ensin ja tuplasti enemmän kuin pienempi. 

Ja sitten kaikki tassut ja nilkat on ihan ruvella, kun toinen hakee leikkiin ja näykkii, ja toinen on  niinkuin että " mee ipana hoitoon". 

Ja hännän alta on karva lähtenyt ja punaista näppyä on paljon. 

Ja lonkka on ihan kamala, kun hotspot on laajentunut aivan valtavin mittasuhteisiin.

Ja kun me nyt niin on tunnollisesti nyt syöty sitä EffeBalancen omega-öljyäkin!

Huokaus... Ei kai meillä oikein muuta...." 

Kaiken tämän tuo neli ja puolikuinen kuuntelee hiljaa aloillaan - kerrankin. 

Kääntelee päätään ja näyttää ihan siltä, että " voi että, kun sulla systeri on on nyt vähän hankalaa ". Omaa osuuttaan ongelmiin se ei ymmärrä. Eikä ainakaan myönnä. 

Mietitään mahdollista kohtutulehdusta. Ultrataan. Puhdasta on. 

Kuunnellaan sydäntä. Hyvältä kuulostaa. 

Verikokeisiin ei tässä vaiheessa lähdetä. Omalääkäri tuntee jo mamin empatiat ja vakuuttaa, että hyvä tästä tulee, seurataan nyt vielä. Juoksuista ei ole kauaa. 

" Jos tälläinen masis tulee aina juoksujen jälkeen, niin OuJee, miten mahtavaa elämä tulee olemaan! " - " Rauhoitutaas nyt...."

Kotiin lähdettiin antibiootin ja antibioottisen voiteen kera. 

Mukaan lähtee myös Vetramil-hunajavoide ja Betadine. 

Ja kevyt kukkaro....

Mutta sekään nyt niin hirveästi haittaa...

Tänä aamuna kaurapuuro maistuu ihan hyvältä, kun mieli on rauhallinen. 

Usko ja luotto siihen, että tästäkin taas selvitään, on luja. 

Voi hyvin 💓

EffeBalancen aloitus

Moikka! 

Eilen aloitimme EffeBalancen nauttimisen. 

Kävin Effen sivuilla, josta löytyi nopea annoslaskuri.

Evidensiassa Dominon paino oli verikokeiden oton yhteydessä 22.45 kiloa. Vuorokausiannokseksi laskuri antoi Effen sivuilla 5,6 millilitraa. 

Pullossa itsessään on mitta, mutta ostin apteekista 10 ml truutan samalla kun hain Daimin matolääkkeen. Tarkalla mitta-asteikolla mittaaminen on jotenkin helpompaa. 
Minähän ajattelin, että koska kalanmaksaöljy uppoaa Dominoon kuin veitsi notkeaan voihin, niin tämäkin öljy menisi siitä truutasta suoraan. 
No, eilen menikin aluksi, mutta sitten loppu vähän....puoliväkisin. 
Tänään sekoitin öljyn Dominon suureen herkkuun; raejuustoon. 
Arvata voitte, että yksin ei Domino saanut herkkuhetkestään nauttia. Pikkuinen tuulispää oli mennen, tullen ja palatessa yrittämässäedes kielenpäätään lautselle, kun ymmärsi, että jotain herkkua siellä nyt tarjoillaan. 
Fiiliksiä voitte katsoa TassutteleKotiin juutuupista täältä.
Jännittävää nyt seurata, miten öljy vaikuttaa Dominoon. Lisääntyykö vireystaso, ja miten karva reagoi. Jos tuo pikkuinen salamanteri kovin usein pääsee apajille, niin tämä talo ei tule sitä kestämään; on nimittäin niin virtaa tässä pikkusysterissä jo ilman lisäravinteitakin! 
Tuloksia Dominon verinäytteestä ei ole vielä tullut Hollannista. Niitä odottelemme täällä myös jännittyneinä. Mielenkiintoista nähdä, missä kunnossa neidin arvot ovat olleet. 

Tää jättää nyt taas jännityksellä nämä kaksi viliperiä tänne kotiin ja suuntaa kohti töitä. 
Viime vuoden aherrus ja kesän kynnyksellä valmistuminen poiki kuin poikikin paikan. 
Pääsin työhön, johon valmistuinkin ja se on kyllä tuntunut hyvältä.
Saan toteuttaa kierrätys-askartelua ja luovuutta. Täällä on siis alkanut jo maitopurkin korkkien, wc-rullahylsyjen ja  pilttipurkkien keräys. 
☺
Mukavaa viikkoa sinulle! 

2 viikkoa elämää 8:n tassun kanssa

Miten nopeasti aika kuluukaan?

Daim on kotiutunut nyt kaksi viikkoa ja tuntuu siltä, kuin hän olisi aina ollut kanssamme! 

Eilen oli merkittävä päivä, kun tytöt jäivät ensimmäisen kerran kahdestaan kotiin. 

Näin kauan siinä meni, että uskalsin luottaa siihen, että kaikki todella lähtee oikeille urille.

Nukkuneet täällä poissaolomme ajan molemmat olivat. 

Dominon juoksu alkaa hellittää ja hän alkaa pikku hiljaa olla reippaampi. 

Hän hoivaa yhä edelleen paljon Daimia; pesee ja tutkii moneen otteeseen päivän aikana. 

Jotenkin on koko ajan kuusalla siitä, missä pieni menee, ja lähtee esimerkiksi takaisin ulos terassille, jos pikkutassut eivät seuraakaan perässä. 

On vähän silleen, että " hei, mä luulin tehneeni selväksi, että mennään sisälle ". Ja toinen on ihan huuli pyöreenä, että " ai, en kyllä saanut sellasta käsitystä, eikä kuule just nyt huvita! ". 

Väittäisin, että Domino on enemmän Daimin perään kuin toisinpäin.

Tytöissä on alkanut tämän viikon aikana korostua eroja. 

Daim on oman tiensä kulkija. Hän saattaa hömpötellä pihalla aitauksessa omia juttujaan pitkiäkin aikoja. 

Domino on se, joka sitten menee katsomaan, että " mitäs täällä hommailet ".  

No, Daim siihen, että "aaa-a herkullista nilkkaa toit mulle, minäpä maistan! " 

Ja sitten muristaan, kun pienet terävät hampaat sattuvat nilkkoihin ja välillä myös häntään, mutta etupäässä nilkkoihin. 

Nyttemmin murinaa aiheuttaa vain tuo pureminen. Näin, koska keräsin kaikki puruluut neitien ulottuvilta pois. 

Pari aamua meni tosi hienosti; molemmat söivät oman aamuluunsa ja kaikki oli ok. Domino sai oman pekonikierretyn ja Daim muruluun, jotka ovat jääneet Dominolta syömättä. 

Mutta kun kotiutin Dominolle Faunattaresta henkitorven, alkoi riita. Domino sai syödä torveaan yksin aitauksessa Daimin päiväunien aikana. Yhdessä ollessa keräsin torven pois. Vaikka nurmikolla oli vain henkitorven tuoksu, murisi Domino torveaan puolustaen. 

Ei sitten olla enää syöty torvia eikä muutakaan. 

Ruuasta riitaa ei synny; Dominolle ei nyt ruoka maita ja Daim syö aina kun silmä välttää Dominon ruuat. 

EffeBalancen kuulumisia sen verran, että perjantaina tosiaan olimme Evidensiassa otattamassa "ennen"-veritestin. Kuivuneet verinäytteet lähetettiin Hollantiin kirjeenä ja sieltä sitten saamme jonkin ajan päästä varmasti tietoa Dominon arvoista. 

Tuon öljyn saisi nyt periaatteessa aloittaa, mutta me lykkäämme aloitusta nyt vielä viikolla. 

Ensi viikolla on kaikenlaista hulinaa ja viikonloppuna Ojakkalassa ChowChow-erikoisnäyttely, johon ajelemme tervehtimään tuttuja. 

Tässä vielä Daim ja lempilelu..

Vinkuleluista ollaan montaa eri mieltä ☺ 

Daim ja vinku juutuupissa.

Nyt se on ihan käsillä...

nimittäin testaus! 

Eilen saimme postissa EffeBalancen testilähetyksen. 

 Käväisin heti samantien Evidensiassa tilaamassa ajan Effectri Balance Kit-verianalyysiin. Vapaa aika löytyi jo tälle päivälle. 

Dominon verestä mitataan 11:n rasvahapon pitoisuudet. Testi ilmoittaa myös omega-3 indeksin sekä omega-6 ja omega-3 keskinäisen suhteen ja tulehdusindikaattorin.

 Jännityksellä odotan, millaiset tulokset Domino tänään saa. 

Pysykäähän kuulolla; jatkoa seuraa! 

Tivolia kerrakseen..

Domino nauttii pihalla rauhassa Faunattaresta ostettua henkitorvea, 

mutta terassilla on meno jo aamulla näin hurjaa: 
Daimin aamutivoli 
(linkki TassutteleKotiin facebookin sivulle, kun Blogger ei lataa jostain syystä videota)

Tänä aamuna Domino ei ottanut osaa tähän villitykseen. Murahti jopa Daimille, joka kerta toisensa jälkeen tuli pyytämään mukaan leikkiin. 

Videolta näkyy myös hiukan Lumonin lasitusta, joka terassiin asennettiin. 
Siihen ollaan kyllä oltu huipputyytyväisiä. 
Rippijuhlien jäljiltä on vielä pöytää ja penkkiä, mutta hyvin tuo neiti-nuorempi siellä sukkuloi. Vanhempi kiertää arvokkaasti koskematta mihinkään. 
Katsokaas, miten upea kuva Dominosta saatiin eilen, kun oltiin esikoisen rippikuvauksissa. 

Kuvan otti Kati Latva-Panula Fiinikuvassa Kauhajoella. 
Aivan loistava kuvaaja, joka sai eleillään ja ääntelyillään Dominon kiinnostumaan ja ihmettelemään ja ilmeilemään. Itse tykään tästä pää kallellaan-kuvasta todella paljon. 
Mutta oletteko samaa mieltä, että kyllä tässä kuvassa tulee vielä hyvin esiin se, miten Domino on kuitenkin vielä pentumainen; vuosi ja kuusi kuukautta. 
Turkki on pehmeä ja kaunis, perjantaisen pesun jäljiltä. Doggies&Kittens lemmikkihotellilla on kyllä hyvä palvelu. 
Tämä ihana kuva lähtee EffeBalancen testiryhmän käyttöön. Saas nähdä missä se vielä putkahtaa vastaan. 
Voi hyvin! 

Täällä ollaan...

Huomenta..

Täällä sitä hiljaisuudesta huolimatta yhä ollaan.  

Blogille ei nyt millään ole ollut aikaa, kun jännittää aivan suunnattomasti lauantaina kotiutuva Uniikki Ursula ja sitten viikon päästä olevat rippijuhlat. 

Sunnuntaina yritin saada kivijalan vierestä siihen aikoinaan haluamiani pikkukiviä häviämään ja luultavasti huomaamattani sain auringonpistoksen. Sunnuntai-ilta, maanantai ja vielä tiistaikin meni matalalentona; kuumeilin rankasti ja kun mikään ei maistunut, ei myöskään ollut virtaa tehdä mitään. Kierre oli valmis; tehtävälista ei lyhentynyt. Ressi senkun kasvoi. 

Onneksi nyt alkaa helpottaa. 

Laitan kuvia terassille saapuneista Lumon:n lasituksista myöhemmin. Tässä vaiheessa sanon vain, että kumpa olisin jo paljon aiemmin rykäissyt tuon velkavankeuden; ovat aivan mahtavat! 

Teinit syövät aamupalaa, iltapalaa, pelaavat, lojuvat; siellä ne nyt ovat! Terassilla, joka on kuin olohuoneen jatke! Domino on jännästi siirtynyt seuraamaan teinien elämää terassille sen sijaan, että seuraisi puutarhassa tiellä kulkevia tai naapureita. Tai no, naapureitahan se saa kytsättyä nyt entistä helpommin, kun lasitus on lattiaan asti. 

Yritin ottaa Dominosta kuvia EffeBalance- testiryhmää varten. Terassilla hyvässä valossa neidin kasvotkin jopa erottuvat! Itse olen huomannut nyt kevään aikana Dominon kasvoissa suuren muutoksen. Pentumaisuus on hävinnyt ja esiin tullut aikuisen chowin piirteitä. Kuonon päälle on alkanut muodostua ihana aalto ja karvat alkavat peittää silmiä.  

Aivan suunnattoman ihana isosisko siitä varmasti tulee! 

Voi hyvin! 

Palataan viikonloppuna; kerron sitten, miten kotimatka pikkuisen Ursulan kanssa meni ja taidanpa myös paljastaa hänen kutsumanimensä!