Eilen mittari näytti pakkasasteita enää neljä. Aamulla heittäessäni lapsia kouluun tuntui jo ihan keväältä. Tänään ollaan jo suojan puolella. Liukasta -yäk!
Meidän etelästä saapunut menopelimme oli myös sitä mieltä, että keli on jo ihan siedettävä. Joskaan se ei tykkää helmoihinsa kiinnittyvästä lumesta ja kiljuu valojaan vilkutellen sen tähden korvia viiltävästi. En tiedä auttaisiko, jos sille yrittäisi saksaksi ilmoittaa, että mennään nyt vaan - suomea se ei ainakaan usko. Meidän juniorit ovat takapenkillä sitä mieltä, että minulla viiraa liikenteessä ylipäätään pahasti. En kuulemma ymmärrä, että ihmiset eivät kuule omiin autoihinsa kommenttejani. Luultavasti lapset ovatkin oikeassa. Toisinaan risteyksessä aamuruuhkan aikaan yritän saada vastapuolta ymmärtämään, että jos hän nyt millään voisi liikkua, niin minäkin vielä ehtisin. Mutta ei. Siinä se könnää, ja tilaisuus menee ohi. Asia erikseen on sitten vielä tämä meidän menopeli; Mathias. Kun se on kovin kehittynyt yksilö, niin olisi sen suotavaa ymmärtää emäntänsä puhetta. Ei ymmärrä. Harmittaa, että en lukioaikana ollut ahkerampi saksaa opettelemaan.
Viikonloppuna vanheni meidän esikoinen ja neiti-helmikuu juhli siinä siivellä. Kakkuun en nyt päässytkään testaamaan pursotuksia, kun synttäreitten teemaksi valikoitui Kätyrit ja kakkuun keltainen sokerimassa. Seiskaluokan köksässä on kotitöitä ja kakun pohjan esikoinen teki pakastimeen jo ennen synttäreitä. Kakun hän täytti Kick-patukka-kermalla ja mansikalla. 
Päällystän sisarukset tekivät (harvinaisesti) sulassa sovussa. Valkoisen sokerimassan uupuessa laitettiin silmiin nätysti valkoista pikeeriä. Googlen kuvahaku oli pullollaan jos jonkinlaisia minions kakkuja, mutta me mentiin nyt ihan perinteisellä pyöreällä littanalla mallilla. Ylijääneet sokerimassat pääsivät sitruunamuffinssien päälle.
HappyEnd on vielä vaiheessa. Marraskuussa varatessani sen kirjastosta, olin yhdestoista varaaja! Kymmenen lukijaa on lukenut sen salamannopeasti läpi, jättänyt noutamatta tai palauttanut kesken. Uskon viimeisen vaihtoehdon olevan lähinnä totuutta, koska kirjassa oli useita sivuja hiirenkorvalla. Itselläni on vasta noin 30 sivua kahlattuna ja valitettavasti käytän sanaa kahlaus; jotenkin en saanut lukemiseen sellaista helppoa flow:ta... Ainakaan vielä tässä alussa, jossa painotetaan paljon mm. tilastoja. Maaret on kuitenkin päässyt tv-esiintymisillään & ajatuksillaan lähelle Jari Sinkkosta, jotta ihan siitä kunnioituksesta AION kahlata loppuun saakka.
Tuleva viikonloppu häämöttää meille aika mukavana edessä. Saamme tutun karvaturrin kaveriksemme. Hän varmasti helpottaa koirakuumettamme ja saa ajatuksemme hetkeksi pois PyöreänTalon Kennelin pennuista. Meillä ei vieläkään ole tietoa tulevasta pennusta, mutta onneksemme ystäväperheeseen kotiutuu talvilomalla kuvasta söpöläinen; pitkäkarvainen mäyräkoira. Hänestä toivotaan sitten hyvää ystävää meidän neidille.
Vatsanpohjassa kipristelevä jännitys senkun jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!