Edellinen päivitys on täällä 11. syyskuuta.
Eletään tänään syyskuun viimeistä päivää.
Elämä on.....
Koulunkäynnin ja ap- ja ip-ohjaajan opinnot ovat lähteneet käyntiin mukavasti. Olen ollut kovasti innoissani ja itse asiassa olisin ollut valmis sisäistämään enemmänkin tietoa tai ainakin reippaampaan tahtiin, kuin mitä opetussuunnitelma on antanut. Aikuiskoulutus on kovin keskusteluhenkistä ja.... no, mitäs sitä salaamaan; verkkaista.
Se, että nappasin tähän vielä sivuun avoimen yliopiston kasvatustieteen opinnot, oli paras päätös ikinä! Asiat limittyvät mukavasti toisiinsa ja yliopiston jutut syventävät aikuiskoulutuksessa käytyjä asioita.
Kun "äiti on päivisin poissa kotoa" -elämää on kestänyt nyt pari kuukautta, on meillä tapahtunut kyllä paljon muutoksia.
Astianpesukoneen osaa jo täyttää joku muukin kuin minä. Ainakin silloin, kun esimerkiksi kaikki haarukat ovat likaisia. Samoin pesukoneen.
Ihmeellisesti uusi vessapaperirullakin löytyy wc:n kaapin uumenista ja toisinaan jopa löytää tiensä ihan oikealle paikalle telineeseen, eikä jää pöydän reunalle kiikkumaan.
Muutamina aamuina olen asetellut tiskipöydälle valmiiksi päivällisen ainekset. Ja olen myös kokenut sen, että kotiintullessani olen haistanyt ihanan jauhelihakeiton tuoksun eteisessä!
Ihanasti lapset oppivat ratkaisemaan pulmia, kun en ole langan päässä aina vastaamassa; jauhelihakeiton teon tiimellyksessä oli soitettu mummille ja kysytty tiskipöydälle asetetun lihaliemikuution käytöstä.
Varmaan jo odotattekin uutisia Dominosta.
Tämän kouluunlähdön neiti on ottanut varsin hyvin siihen nähden, että ei ollut aiemmin juurikaan yksin kotona. Muutamat etäpäivät, jotka olen viettänyt kotosalla, ovat osoittaneet, että hän viettää päivät nukkuen, kuten arvelinkin.
Se, mikä nyt on ilmentynyt, on iltoihin ajoittuva sellainen...pökkiminen.
Domino tulee ja ihan oikeasti PÖKKII kuonollaan reiteen tai käteen KOVAA.
Haluaa seuraa ja huomiota. Muistan, että Dominon veli Paavo on tehnyt tätä. Siihen aikaan me olimme Dominon kanssa kokopäiväisesti, eikä sellaista ollut meillä.
Domino ei myöskään vietä enää kaikkia iltoja pihalla aitauksessaan. Hän viihtyy kanssamme sisällä ja on aloittanut sisällä leikkimisen ja kanssamme painimisen. Noutaa palloa eteisestä tai seuraa vierestä lattialla läksyjä tekeviä lapsia.
Ne chowi-tapaamiset, joista viimein mainitsin, jäivät harmillisesti meidän perheeltä väliin. Molempiin olisi taas ollut 3-4 tunnin ajomatka ja koimme olevamme lauantaiaamun pitkän unen tarpeessa.
Marraskuun 19. päivä on Vihdissä chowchow-yhdistyksen syyskokous. Kokouskutsun näet uusimmasta chowchow -lehdestä, jossa esittäytyy myös Dominon ihana ystävä Walona.
Jatkan vielä vähän läksyjen tekoa.
Ystävä kävi maistamassa mun läksyjentekovälipalaa ja jälki oli sitten... no, arvaattekin varmaan....
Voikaa hyvin ja nauttikaa värikkäästä syksystä!
Dominon kuulumisia tulee ajoittain enemmän faceen ja instaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!