Pitkästä aikaa leivontaa!

Meillä oli ilo osallistua sukutapaamiseen ihanan aurinkoisessa säässä. 

Lapset saivat nauttia uimisesta ja vaikka viileähkö tuuli ja ampiaiset hieman kiusasivat, oli meillä aikuisillakin silti vielä kesäinen olo. 

Domino pääsi myös tapaamiseen mukaan. Tuo kuvassa näkyvä 15 metrin liina, joka Everstille aikoinaan ostettiin, on ollut aivan huippu! Taas se oli todella kätevä. Nyt tilanne oli sellainen, että Domino varmasti (mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma) olisi pysynyt ihan ok ihmisvilinässä ilman liinaakin, mutta huomattavasti se helpottaa, kun halusin pitää hänet pois esimerkiksi grillin, vohveleiden paiston ja mökin terassin läheisyydestä. 

Olen pyöritellyt nyt pari päivää mielessäni päivitystä siitä, kuinka Domino ei ole muovailuvahaa. Siitä tuleekin harras ja vuolas päivitys, odottakaas vaan! 

Niin se leipomus piti olla se päivän sana. 

Koska mökin emäntä tarjosi täytekakkua, saatoin hyvillä mielin tehdä kakun minäkin. 

Päädyin Kinuskikissan puolukkaiseen elonkorjuukakkuun.

Kakku tehdään hyydykekakkuna vanhan puolukkaherkun malliin. 

Pohjaan tulee täysjyväkorppuja,  

keskiosaan talkkunaa ja puolukkaa. Unohtaa ei sovi makua pehmentäviä kermavaahtoa ja vaniljakastiketta. 

Kakun päällystä tehdään puolukkamehusta. 

Itse aina pähkäilen tuon suklaan sulattamisen kanssa. Ensin ajattelin heittää suklaapalat muovipussissa mikroon, mutta laitoinkin kuumaan veteen laiskuuttani. Kun siis aiemmin olen sulattanut kattilassa ja tehnyt itselleni ihan turhaan tiskiä. 

Yritin katsoa pursotuksen mallia Kinuskikissan reseptistä. Tämä viljapelto tulee joka kerta ihan erilainen; ainutlaatuinen, sanois joku positiivisen asenteen edustaja :)

Ja sitten kun kakun pursotukset oli tehty, päätin pursottaa pussiin jääneet loput suklaat takaisin suklaalevyn päälle jähmetymään. 

Ikean pussi sanoi tiiveyssopimuksensa irti. Onneksi VASTA tässä vaiheessa. 

Nuo Ikean "minigrippipussit" eivät oikein pidä korkeista lämpötiloista. Reuna repesi ja suklaat olivat pitkin pöytää. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Reseptissä ei päälle koristella muuta kuin tuota valkosuklaata, mutta nyt heitin muutaman tuoreen puolukan vielä kaveriksi viljoille. 

Meidän lapset eivät ole talkkunaan oikein ikinä tutustuneet, mutta tapaamisessa "vanhempi" porukka tunnisti kyllä kakun ainekset. 

Ja kyllä tämä makuelämyksenä on siis ihan hieno, kenelle tahansa. Pohjaa kun tekee, niin ei mielestäni kannata pihtailla fariinisokerin kanssa. Mulla oli nyt täysjyväkorppuja ilman sokeria; olivat aika...ruokaisia. Vois koittaa ihan sokerikorpuillakin. 

Nyt meillä lähtee pyykkikone pyörittämään kouluvaatteita ja mun läksy; erilaiset kasvatusmetodit odottaa vielä tarkastelua. 

Mukavaa sunnuntaita sulle!