Vielä lisäilen muutamia muistoja tuolta heinäkuiselta Lapin kiertueelta.
Sallassa järjestettiin lähtöpäivänämme harvinaislaatuinen huutokauppa. Keskustaan oli tuotu esille ajoneuvot, joilla turvapaikanhakijat olivat vuoden vaihteessa saapuneet. Ymmärsin niin, että rajan yli ei voi saapua jalkaisin. Turvapaikanhakijat sitten olivat ostaneet vähillä rahoillaan Venäjän rajan läheisyydestä sellaiset autot, joilla juuri tuon rajan pääsi ylittämään. Ladat, Volgat, Odat ja Moskovitsit olivat suoraan sanottuna huonokuntoisia, mutta osa niistä oli kuulemma sellaisia, joita Suomeen ei aiemin oltu tuotu. Huutokauppa sai autoharrastajat liikekannalle. Kuulemamme mukaan autoista tarjottiin muutamaa kymppiä per menopeli.
Sallassa vietimme juuri tuon hetken, kun uutiset täyttyivät Nizzan suru-uutisesta.
Sallasta matkamme jatkui Rovaniemelle, joka on kyllä meidän perheen perinteinen kesäkaupunki!
Olimme varaneet huoneet Pohjanhovista, jossa olemme viihtyneet jo kymmenisen vuotta aina kesämatkoilla. Dominon hotelli otti vastaan avosylin. Kuumat päivät Sallassa tekivät Dominolle kepposet ja aiheuttivat meille päänvaivaa. Avuliaat respan tytöt antoivat
Dominolle vielä oman viilentimensäkin yön ajaksi. 
Rovaniemellä on monta täytyy-käydä-paikkaa, ja sitten sellaisia paikkoja, joissa meidän perhe aina käy. Ensin ajoimme kesäkelkkaradalle. Perheen hurjapäät pitivät hauskaa ja me Dominon kanssa päivitimme varjossa somea. Faceen ja instaan tuli lisättyä kuvia ja tunnelmia matkan varrelta. Puhelimessa itselläni on käytössä PicsArt, jolla muokkaan ja nimeän kaikki Dominon blogiin liittyvät kuvat. Sovellus on helppo käyttää; tunnelmia saa lisättyä vaivattomasti tiheään tahtiin.
Tässä odotamme pääsyä Rovaniemen kesäteatteriin: Konttisiin. Tämä Konttisen kesäteatteri on yksi niistä kohteista, jossa me käymme aina, kun mahdollista. Teatteri sijaitsee ihan keskustassa valtavan AngryBirds-leikkipuiston luona.
Koska leikkipuisto on koiraton, kuljimme teatteriin takakautta. Olin meilillä yhteydessä teatteriin ennen matkaa, sopien Dominon osallistumisen ja juurikin tuon sisääntulon. Täälläkin Domino osoitti suunnatonta tilannetajua ja saimme olla hänestä hyvin ylpeitä. Käytös oli juuri kesäteatteriin sopivaa.
Väliajalla sadevaatteita pukiessamme läheisen penkin pikkutyttö huomasi Dominon ja hänen sadeviittansa. Näytöksen loputtua tyttö saapuikin luoksemme ihastelemaan Dominoa. Tilanne oli jotenkin niin hellyyttävä; tuo tyttö tuli, pörrötti Dominon pään karvaa ja aivan kuin sukelsi pienellä kasvollaan Dominon otsakarvan sekaan. ihan niinkuin Liisa ihmemaassa olisi pulahtanut sinne kaninkuoppaan. Tytön molemmat kädet olivat tiukasti Dominon kaulan ympärillä. Oikein ihanaakin ihanampi halaus! Ja Domino oli halattavana, ihan kuin ymmärtäen, että se oli sille pikkutytölle todella tärkeä hetki.
Jos Dominolla olisi ollut sananvaltaa, olisi hänen huoneensa Pohjanhovissa sijainnut tässä.
Järveltä puhalsi viileä tuuli; kadulla oli mukavasti seuravattavaa.
Valitettavasti käytäväpaikkoja ei myydä :)
En muista, olenko kertonut nukkumisjärjestelyistä, joita meillä oli Helsingin reissulla. Käytävältä kuuluvat äänet pitivät Dominon ja siten myös meidät hereillä. Silloin Domino hiljeni lopulta nukkuessa kevythäkissään. Rovaniemellä kevythäkki oli myös mukana, mutta Pohjanhovi oli hiljainen niin, ettei sitä tarvittu. Hyvä tietää nyt kuitenkin tulevan varalle, että häkki luo turvallisuudentunteen.
Rovaniemen kirput, joissa tälläkin reissulla poikkesin, ovat Tuhattori Pohjanhovin naapurissa sekä Vintikki. Tuhattorilta bongasin Pentikin valkoisen parisängyn päiväpeiton 20 eurolla. Tämän leikkasin jo kahtia; sain siitä hyvät peitot Ektorpin kulmasohvaamme.
Rovaniemeltä meillä oli tarkoitus suunnata kohti kotia. Meidän perheen lomakemiat kohtaavat ihan ok, mutta jokavuotisena huomiona voi tehdä sen, että parempi puoliskoni herää lomatunnelmaan hiukan hitaammin. Hän pääsee vauhtiin suunnitellun kotimatkan alkaessa. Kun Rovaniemellä oltiin, niin ajateltiin sitten poiketa vilkaisemassa Yllästä. Ja kun sinne asti ajeltiin niin, poikettiin samalla yhtäkkiä Muoniossa. Muoniossa olemme aiemmin yöpyneet Pallas-hotellissa, joka on maamme ensimmäinen tunturihotelli. 1938 valmistunut hotelli huokuu yhä mahtavasti aikakautensa arkkitehtuuria.
Tankkasimme Muonion keskustassa. Neiti, joka on oppinut jo näillä Lapin reissuilla, että jokainen eteentuleva wc tulee hyödyntää, ilmoitti, että seuraava stoppi on tien toisella puolella oleva kahvila. Minkä löydön teimmekään! Aivan ihana paikka! Ehdottomasti kannattaa ohikulkiessa poiketa!
Siitä oli sitten enää kivenheitto Kilpisjärvelle. Tässä vaiheessa kesäkamppeet sai unohtaa, ottaa esiin sateenpitävät takit ja kumpparit. Tuuli ja sade piiskasivat. Domino oli silminnähden onnellinen! Voin vain kuvitella, miten hän katseellaan yritti viestittää, että tänne, tänne me jäädään! Ikuisiksi ajoiksi!
Ajoimme käsivartta pitkin kohti pohjoista. Hyvä tekosyy kilometrien kerryttämisen oli Domino. Oli hankittu passi, rokotukset ja madotukset. Ruotsin rajalla passia ei edes kysytty. Päätettiin, että Norjan rajalla käydään sitä kyllä ihan omatoimisesti näyttämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!