Tervehdys!
Syksy on tullut; koulu alkanut ja kolea viileä sää saapunut.
Jotenkin tunnelmaan sopii hyvin tämä keväällä Dominosta otettu kuva; lämmin ja mukava.
Olemme lasten kanssa tällä viikolla aamuisin lähteneet samaa matkaa kouluun. Domino on ollut noin kuutisen tuntia yksikseen kotona. Luullakseni suuri osa tuosta ajasta on kulunut nukkuen. Mitään näkyvää ei poissaollessamme ole tapahtunut. Kotiinpalatessamme Domino on silminnähden onnellinen. Illat hän on yllättävänkin seurallinen.
Ilma on muuttunut niin radikaalisti, ettemme pysty pitämään olohuoneen tai kodarin ovea enää alituiseen avoinna ja Domino on tämän johdosta viihtynyt paljon iltaisin sisällä.
Koulun alkaessa olen mutissut kirjojen päällystyshommista.
Teen mielelläni oman osuuteni ja päällystän kirjat, jotka lapset tuovat kotiin, mutta koen suunnatonta ärtymystä saadessani eteeni kirjan, jota on käytetty jo esimerkiksi kolme vuotta. Miksi kirjan ensimmäisen käyttäjän vanhemmat ovat luistaneet hommastaan?
Tämä on jokasyksyinen mutinani, johon lapset ovat jo tässä vaiheessa tottuneet.
Haluatteko kuulla minun koulustani?
Olen opiskelemassa koulun ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi.
Kasvatusala on pitkäaikainen haaveeni; ihan sieltä omalta ala-asteeltani asti.
Tänään meidän pitikin muistella ensimmäistä opettajaamme. Muistan Kyllikin elävästi; pitkän hameen, lempeän tiukan opetuksen (kun eräs luokkamme poika sai suunpesun saippulla, kiroiltuaan) ja sadun, jota hän luki ääneen kerta toisensa jälkeen. Liikuntatunneilla hyppelimme tamburiinin tahdissa ja aamunavausjonossa seisoimme hiljaa suorassa. Jos en nyt ihan väärin muista, niin juurikin tuossa aamunavausjonossa eräänä aamuna kuulimme, että presidentti Urho Kekkonen oli poistunut keskuudestamme.
Opiskelua on takana vasta pari päivää, mutta tunnen kyllä olevani todella oikeassa paikassa! Olen napannut kirppareilta mukaani kasvatusalaa sivuavia teoksia ja nyt tuntuu siltä, että voisin istua sohvan nurkassa vilttiin kietoutuneena ikuisuuden ja imeä itseeni kaikkea alaan liittyvää.
Yksi pokkari on jo luettuna;
Liisa Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja koulumenestys oli ihana luettava; sujuvaa ja helppotajuista, silmiäavaavaa ja järkeenkäypää. Todella hyvä teos.
Ja tiedätkö, mitä tästä oli kirpparilla ensiajatukseni? Pokkari; ei varteenotettava! Miten väärässä olinkaan! Nyt olen löytänyt Keltikankaan teoksia enemmänkin ja ne odottavat aikaansa.
Viikonloppuna meillä on kalenterissa sukutapaaminen. Olin ajatellut leipoa tapaamiseen jotain mukavaa. Saas nähdä, mitä keksin. Rennompaan oleskeluun ajattelin pullaa tai esimerkiksi muffinsseja, koska ajattelin säästää emäntää kaikelta turhalta tiskaamiselta. Brita-torttu olisi kyllä ihanaa; jospa ostaisinkin mukaan kertakäyttöiset lautaset&lusikat....
Katsotaan....
Ahkeruutta kaikille vielä tämän loppuviikon aherruksiin!
Voikaahan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!