Uskallan kirjoittaa, ei oo kivaa!

Eilen olimme ensimmäisen kerran seinäjokisen Doggies&Kitties Lemmikkihotellin järjestämällä näyttelykurssilla. Mukaan oli lähtenyt 4 koiruutta emäntineen; tuttu kasvo koirakoulu Fiiliksestä ja yllättäen myös kaveri naapuripaikkakunnalta. 

Domino oli taas ylläri-pylläri "se kakara". 

Tosi hyvä asiapitoinen hetki vietettiin ensin jutellen näyttelyistä yleisesti.  Säännöistä, etiketeistä, eri rotujen ominaisuuksista. Vähänkö olin polleeta, kun tiesin kasvattajan peruskurssin aineistosta, mitkä seikat kuuluvat Dominon pevisaan :) 

Kun päästiin itse asiaan, tajusin taas, miten kaksipiippuinen tuo meidän aitaus ja koirapuistossa käynti on. Domino kulkee hihnassa todella vähän. Matkoja kauppaan, vierailuille, mutta oikein sillä perinteisellä lenkillä emme juurikaan käy. Myös siellä koirakoulu Fiiliksessä olen kyllä jo pannut merkille saman asian, mutta mikä ihme siinä on, kun ei ihminen saa muutettua tyyliään, vaikka huomaa jonkun mättäävän?!?

No, meillä ei nyt muutenkaan mene mitenkään hurjan hyvin. 

Pennun omistajana sitä kai pitäisi hehkuttaa sitä pentuajan ihanuutta ihan alvariinsa. 

Nyt en hehkuta. 

Domino oli toista viikkoa kuin ihmisen mieli. Aivan ihana! 

Sitten käytiin siellä Säkylässä länsi-rannikon chowien tapaamisessa ( enkä nyt sano, että sieltä se sai jonkun iilin). Sen jälkeen kaikki - siis ihan kaikki- on ollut niin vastavirtaa kuin vain voi. 

Ollaan kyllä oltu tietoisia hampaiden vaihtumisesta, mutta ei nyt olla ajateltu sen vaikuttavan elämään näin dramaattisesti. No, siitä kai tämä kaikki nyt johtuu. Nyt meillä on taas nilkat ja sormet vaaravyöhykkeellä. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään kiljuen, niin että Prismaan asti kuuluu. On oikein sellainen piru silmäkulmassa. Oma tahto, joka ei ole sinnepäinkään mikä olisi meidän mieleen. 

Uskallanko kirjoittaa, että eilen kysyin Dominolta, haluaako se junalipun Kirkkonummelle. Ei tuollaista saisi edes ajatella, mutta nyt kuulkaas vain vastustaa. Ihan ensimmäisen kerran aikuisten oikeesti. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ei oo kivaa. 

Kyllä järkevä ja elämänkokemusta omaava aikuinen tiesi, että näin tässä jossain kohtaa käy, ettei kaikki voi koko ajan olla ruusuilla tanssimista. Se järkevä aikuinen myös tajuaa, että toinen on KOI-RA!

Mutta kun ei se muka ole. 

Se on jotain enenmmän. 

Ja kun se on koko ajan sua vastaan, niin väkisinkin sen päästää iholle ja sen ottaa henkilökohtaisesti. Ajattelee, että siinä se tahallaan haistattaa sulle.

Ja missä silloin on se järkevä aikuinen, joka tajuaisi, että toisella on nyt vaan tällainen ohimenevä ajanjakso; että tähän on joku syy. 

Se järkevä on jossain huitsin nevadassa ja sen vuoroa hoitaa herkkähipiäinen sijainen, joka ottaa kaiken itseensä. 

..................