Bloggerin avaaminen ja blogin päivittäminen on ollut mielessäni päivittäin.
Jostain syystä en kuitenkaan ole istahtanut paikoilleni näpyttelemään.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että
A) olisin viuhtonut menemään pitkin mäkiä ja mantuja
tai
B) etteikö jaettavia ajatuksia olisi ollut.
Mieleni on tänä keväänä ollut sellaistakin sekametelisoppaa, että heikompia jo hirvittäisi. Onnekseni itse olen perillä kaikesta. Tai ainakin tähän luuloon on hyvä tuudittautua. Olen etsinyt ja myös löytänyt itseäni. Vanha minä on muovautunut tänä menneenä vuonna aika lailla. Käyn nyt kodin ulkopuolella työssä; olen löytänyt paikkani uudessa työyhteisössä, saanut uusia harrastuksia ja ymmärtänyt nyt, että alanvaihto oli pikkuinen kriisi, vaikka se oli itse valittu teko ja sen hallitsinkin koko prosessin ajan. Minä selvisin siitä 40:n naisen pohjalaisella luonteella, elämänkokemuksella ja loputtomalla pohdinnalla.
Meidän keittiön seinässä on kyltti:
"My wife says I never listen to her
or something like that" .
Se on kotiutunut meille jostain kirpulta. Ihan sattumalta. Ensin pieneksi piikiksi miehelleni. Nyt sen sanoma on kuitenkin erilainen.
Olen jaaritellut tätä elämää tässä keittiössä aamukahvin, päiväkahvin, iltaruoan ja iltapalan parissa. Puhua pulputtanut omia ajatuksiani auki. On ollut kiva, kun on ollut toinen kuuntelemassa, mutta ymmärränhän minä, ettei se kaikkea tajua. Miten voisikaan, kun suu ei ehdi takoa kaikkea mielessä virtaavaa sitä mukaa ulos. Mutta loputon jaarittelu on ollut minulle terapiaa. Minä olen sanonut asioita ääneen ja saanut ajatukseni järjestykseen.
Miehelleni tuo kaikki on ollut "or something like that". Ja se on ihan okei.
Mutta monet avaavat blogin lukeakseen uutisia neideistämme.
D&D; 2 vuotta ja 3 kuukautta, sekä 10 kuukautta.... Voi kuinka aikaa juoksee. Muistelen viime kevättä; näinä aikoina odottelimme uutisia Pyöreän Talon Kennelistä ja 20. toukokuuta Daim sitten syntyi. Minä kävin koulua, toivuin pitkään keuhkokuumeesta, mieheni vaihtoi alaa, teimme päivittäin töitä tulevien rippijuhlien eteen; elämässä tapahtui paljon.
Elämässä tapahtuu tänäkin keväänä paljon. Facen puolella on nähtävilla video, jossa neidit käyvät keskustelua siitä, kumpi päättää kaapin paikan. Emme ole puuttuneet keskusteluihin ja ihan hyvin ne tähän asti neideiltä ovat onnistuneetkin. Lopputulos on vielä ymmärtääkseni epäselvä; toivotaan, että saavat loppupäätelmän selville silloin, kun me olemme kotona.
Dominon kanssa olemme olleet mukana Kennelliiton lukukoirakoulutuksessa. Neiti läpäisi arvioinnin ja nyt odottelemme postissa saapuvaa huivia, jotta pääsemme itse toimeen. Minua jännitti arviointi aivan suunnattomasti ja tuleva toimintakin. Kotonahan Domino makoilee tuntitolkulla ja kuuntelee, mutta minua jännittää, että lapsi närkästyy, jos Domino ei malta olla paikoillaan lukuhetkessä. Se toinen enkeli toisella olkapäällä kehottaa taas olemaan huoleti ja luottamaan, että kokemus tekee meistä varsin taitavia kuuntelijoita. Kennelliiton Kaverikoiratoiminta on omalta osaltani ok, mutta Dominolta puuttuu vielä arviointi. Seinäjoen arvioinnin aikaan Dominolla oli juoksut, joten sinne emme voineet osallistua. Dominon kanssa siis olemme lähdössä uusiin harrastuksiin.
Daim....no hän harrastaa wc-paperihylsyjen tuhoamista...sänkyyn hyppimistä ja meidän herättämistä, ikkunoiden likaamista kuonollaan, pajunoksien järsimistä ja todella mainiosti itsensä likaamista!!
Tänään meillä paistoi niin suloisesti aurinko, että se innosti kantamaan matot ulos tuulettumaan. Täällä siis jatketaan lattian pesuun!
Voikaa hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!