Aurinkoisena nousevan sunnuntain kunniaksi pakkasimme isännän kanssa koirulit autoon ja suuntasimme kohti metsää.
Domino on kokenut autoilija ja onnessaan aina kyytiin päästessään. Samaa ei voi sanoa Daimista. Hän on silminnähden arempi ja varauksellisempi. Menomatkalla naureskelimme, kun takapenkillä oli selvästi huomattavissa, miten Daim tarkasti seurasi Dominon reaktioita.
Neidit olivat onnessaan kunnon lumikeroksesta; kotonahan on jo siirrytty siihen, ettei märälle lumen alta paljastuneelle nurmikolle juurikaan astuta.
Hihnoina meillä oli nyt Bilteman 15 metrin jäljityshihnat. Nyt, kun kaikkea tarvitaan kaksin verroin, on pakko olla neuvokas. Hihnat olivatkin hintaansa nähden todella näppärät; niissä on heijastimet ja karhea keskus, jotta ne pysyivät hyvin otteessa.
Metsästä paluukin oli helppoa, kun hihna on kapea ja pää suora. isäntä oli ihan varma, että hihna jää johonkin kantoon tai oksiin kiinni ja saamme saapastella kinoksiin irrottamaan neitejä, mutta ei; niin ne vaan aina palasivat takaisin polulle.
Kyllä nuorempi neiti riehui taas siihen malliin, että oksat pois!
Eipä ihme, että kotona sitten väsyttikin.
Nukkumapaikaksi valiintui tällä kertaa pesäkuusi, jonka Daim syksyllä jo karsi aikamoiseen kuntoon. Meinasin nuo kuuset napata juurineen tuosta irti, kun maa sulaa, mutta olkoot nyt ainakin jonkin aikaa ☺
Huomenna onkin taas edessä arvokas arki;
mukavaa viikkoa sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!