Stop tuulisille päiville. Osa 2

Kun terassia mitattiin ja suunniteltiin, kävi ilmi, että se saattaisi aurinkoisina päivinä olla kuin sauna. Aloin miettimään tuota ja murehtimaan Dominon ja Daimin pärjäämistä. 

Asentaja kuitenkin palautti minut maan pinnalle kertomalla, miten lämmin ilma pääsee varsin hyvin poistumaan räystäiltä ja päätykolmioista ja uutta kylmää tulee lattian raoista. Lopulta molemmat totesimme yhteen ääneen, että hellepäiviä Suomessa on vuodessa ihan vaan muutama; asentajalla oli taas vaihteeksi useampi paita ja takki sekä tuubi päässä. 

Voi Suomen kesää ! 

Vanhaan terassiin lasituksia asennettaessa homma ei luonnollisestikkaan ollut ihan mutkaton. Yksi terassin kulmista oli vuosien saatossa painunut. Tämä aiheutti melkoisesti päänvaivaa. 

Asentajalla oli kuitenkin ideoita ja me itsekin saimme - tuntematta itseämme pöljiksi- heitellä ideoita ilmaan. Lopulta ratkaisu löytyikin sitten varsin helposta kikasta. 

Poistimme kallellaan olevasta välistä lattialaudan. Kun lasituksen kisko asennettiin lautaa alemmas, ei ylärakenteeseen tarvinnut koskea. Itsehän tuon kallellaan olon huomaa, kun osaa katsoa, mutta terassimatto hämää aika lailla niitä, jotka eivät tiedä tai joilla ei ole kokemusta katsoa valmista lopputulosta. Parempi puolisko on yhä edelleen sitä mieltä, että terassin kulma olisi pitänyt nostaa. Kova homma se ei olisi ollut tunkata, mutta asentajalla oli luoksemme varattuna vain tietyt asennuspäivät ja rippijuhlien takia aikataulu oli meidänkin osaltamme tiukka. 
Suunnitteluvaiheessa juttelimme, kuinka lasituksia laitetaan määrällisesti enemmän vanhoihin kohteisiin. Onnistuneesti. 
Nyt jälkeenpäin mietin, että ehdottomasti isännän olisi pitänyt olla jo heti ensimmäisenä päivänä kotona asentajan apuna. Tai apuna ja apuna. Tiedättekö ne kyltit, joita on esimerkiksi korjaamoilla, että asennustyö maksaa 80 euroa, jos auton omistaja seuraa vierestä, 100 euroa ja jos pyrkii opastamaan, niin 200 euroa? 
Tai niin, että olisimme tarkistaneet terassin kaltevuudet ennen asentajan tuloa, koska asennukseen kuuluu luonnollisesti asennus. Ei kaltevan terassin korjaus. 

No, joka tapauksessa. 
Asennus onnistui sitten kahdessa päivässä. 
Paitsi että...
Jostain syystä kuormasta puuttui kolmen lasin kiskot!
Onneksi olemme niin hitaita, että emme vielä olleet kuskanneet vanhoja aitaelementtejä minnekkään. Asensimme niitä pari takaisin ja Domino pääsi nauttimaan taas aitauksestaan sekä ihmettelemään ikkunoita, joista hänen korkeudellaan näkyi läpi. 
Tyypillinen Chowi ei kuitenkaan lasituksista paljon hätkähtänyt. Paineli omaan aitaukseensa kytsimään ohikulkijoita. Oli niinkuin lasitukset olisivat aina olleet paikoillaan. 
Tämä on piirre, josta kovasti pidän. Domino on hurjan sopeutuvainen; niillä mennään, mitä on. Jos mami laittaa sadeviitan päälle, niin sitten kävellään sillä; isäntä kiljuvan keltaisen haalarin; matka jatkuu, ruoka syödään välillä muovipussista... 
Jännityksellä odotan, tuleeko Dominon kohdalle vanhemmiten sellaisia umpisolmukohtia, että asiat tehdään vain tietyllä tavalla.