Sain blogiin kommentin, joka antoi vielä iltamyöhällä paljon ajattelemisen aihetta.
Kommentti on ihan kaikkien luetavissa. Se ei ole mitenkään positiivis- tai negatiivissävytteinen. Siinä kirjoittaja sivulausessa mainitsee, että näppäsi itsensä koirablogiin, ja päätyikin lukemaan kasvihuoneesta :)
Tuo kirjoittajan kommentti jäi pyörimään mieleeni.
Minä mietin. Paljon. Olen vakuuttunut siitä, että parempi puoliskoni on sitä mieltä, että vähemmällä miettimisellä ja asioiden alituisella analysoinnilla elämä olisi paljon helpompaa.
Hänellä olisi oikeus mielipiteeseensä :)
Me istumme mieheni kanssa aamukahvilla. Juttelemme. Dominosta.
Me istumme autossa. Vilkaisemme taustapeiliin tai suoraan takakonttiin. Dominoa.
Katsomme illalla elokuvaa. On hiljaista. Liian hiljaista. Nousen ylös ja käyn yhtäkkiä vilkaisemassa pihalla, mitä Domino tekee aitauksessaan. Mieheni on painanut elokuvan paussiin.
Nyt kun istun tässä sohvalla ja naputtelen, kuulen keittiöstä Dominon tuhinan.
Hän on täällä. Meidän elämässä. Ihan kokoa ajan. Alituisesti.
Ja niinhän me haluttiinkin; nyt ei pidä ymmärtää väärin.
Tiedättekö, kun viisaat sanovat, että pienten lasten vanhempien tulisi olla joskus ihan kahdestaan ja olla puhumatta lapsistaan?
Meillä on nyt tämä juttu. Mutta koiran kanssa.
Meidän elämä on täynnä Dominoa; vähän niinkuin meidän elämä oli täynnä esikoistamme 14 vuotta sitten. Me ( lue minä) olemme tyyppejä, jotka paneutuvat asiaan niin suurella huolella, että kaikki muu meinaa unohtua.
Tässä hetkessä tuntuu välillä sanomattoman hyvältä viettää hetki kasvihuoneella, tai ihan hiljaa yksin työhuoneessa; olla tilassa, jossa et kuule tassujen ääntä tai pientä tuhinaa.
Tai kirjoittaa jostain muusta kuin Dominosta.
Ja sitten minä koen huonoa omaatuntoa, kun päivitän muusta kuin Dominosta tai koira-asioista. Luen tekstini läpi kymmeniä kertoja ennen julkaisemista ja ainakin loppulauseeksi kirjotan terveiset Dominolta.
Aina ajatusten selkeyttämiseen ei tarvita terapeuttia tai edes kuuntelevaa ystävää. Minä tein illalla pitkän ajatusmatkan, kiitos tuon kommentin, jossa pääkohtana ei edes ollut se lause, johon takerruin.
Tasapaino.
Se olisi ihmisen hyvä saada elämäänsä.
Että olisi sopivasti kaikkea, ei yhtä liikaa, ja toisia ei ollenkaan.
"Hirveen, Hirveen hyvä olo jäi tuosta ajatusmatkasta" sanois Leena Hefner o.s. Herppeenluoma.
Kiitos Kommenteistanne!
Mulla on taipumusta myös tuohon, että kun uppoudun johonkin, niin upotaan syvälle. Mutta kyllä se on mun mielestä mukavaa jos tulee edes välillä vähän muunlaistakin postausta:) Juuri sitä tasapainoa elämään, siihen pyritään tääläkin!!
VastaaPoista:) Tuo postaamani kommentti avasikin silmäni juuri sille, että kuinka nyt kaikki on ollut vain Dominoa. On pannat, pesut, koulutukset, kuolainen lattia. Itsekin illalla ajatuksissani ymmärsin, kuinka hyvää irtiotto tekee, vaikka se olisi kuinka pieni tahansa.
VastaaPoistaÄlä pode huonoa omatuntoa siitä, jos kirjoitat muusta kuin Dominosta. Blogi on aina kirjoittajansa näköinen. :) Olenkin näköjään tänään kirjoitellut blogiisi ihan omalla nimelläni, mutta minähän se tuon mainitsemasi kommentin kirjoitin. Ja ihan ilman taka-ajatuksia. Minun mielestäni on kiva, kun blogissa on vaihtelua. Ja kun vielä blogi sattuu olemaan helppolukuinen, eikä raskas, se on aina vaan plussaa! :)
VastaaPoista