Opiskelu aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä koulunkäynnin ohjaajaksi on saanut blogin melkein kuihtumaan.
Enpä olisi arvannut sitä viime syksynä; mulla oli intoa ja energiaa vaikka muille jakaa.
Vaikka opettajat varoittelivat, että opiskelu vie luultua enemmän aikaa, enhän minä sitä ottanut kuuleviin korviini!
Eilen oli sitten toiseksi viimeinen lähipäivä Sedulla.
Saimme takaisin kirjoitelmia, joita olimme lukuvuoden aikana näpytelleet. Kaveri vieressä mainitsi, että kylläpäs näitä onkin kirjoiteltu; enemmän kuin muistettiinkaan. Ja että nyt se sitten ainakin tuon tutkinnon osalta loppuu. Minä ajattelin, että niinpä! Ehkäpä mullakin nyt sitten olisi aikaa taas kirjoittaa blogia!
Ensi viikon perjantaille saatiin vielä tehtävä; minun kehitykseni. Mitä olin syksyllä ja kuinka olen muuttunut, kehittynyt, kasvanut. Nettiä kun selailin, niin löysinkin ihan soppelin puun, josta alkaa vääntää oman näköistä.
Tuonne juuriin tulisi minä syksyllä 2016; mitä ominaisuuksia olin silloin ja latvustoon sitä kasvua ja kehitystä, jota on tänä aikana tapahtunut. Pyydettiin tekemään paperiversio, jonka voisi säilyttää ja elämän pyörteissä siihen voisi sitten palata miettimään, että onko kehitystä jo niin, että jotkut oksat yltää lähes pilviin (no niin ei sanottu, ihan itse tässä vitsailen).
Mutta tiedätkö, kun mun ei tarvinnut lukea sitä KonMaria kuin pari aukeamaa, niin hokasin jo; on paljon seesteisempi mieli, kun ei ole ympärillä mitään ylimääräistä. Siis sitä tavaraa, joka menee kategoriaan; jos joskus sattuisi tarvitsemaan.
Niinpä sitten avasin PowerPointin.
Ja vaikka arvostan käsillä tekemistä paljon, niin jotenkin tuntuu, että alanko tässä savumerkkejä lähettelemään, kun meilit, puhumattakaan watsapeista ja muista, on keksitty....
No, tuotos sai olla omannäköinen, joten sillä mennään.
Vielä täytyy mainita, että ilmaan lensi ajatus siitä, kuinka joku toisi luokkaan muovisen joulukuusen ja alkaisi lisäillä sen oksille yksi kerrallaan asioita, joita koulutus on tuonut mukanaan. Puuhan tämän tehtävän aihiona ei tarvitse olla; se oli vain esimerkki. Yhtä hyvin voisi kehittää vaikka mallinuken(tai vaikka babybornin), jolla olisi syksyllä tietyt vaatteet ja kevään tullessa mallinukke olisi stailattu; jotain olisi matkan varrella ehkä tippunut pois, ehkä asusteita olisi lisääntynyt. Hienoa olisi, jos ryhtikin olisi suorempi lopputuloksessa.
Mahdollisuudet ovat - nyt huomaan- rajattomat!
Pitäisiköhän kuitenkin olla luova ja askattella jotain uniikkia, käsin kosketeltavaa?
Jos siitä nappaisi hyvät kuvat, jotka säilyttäisi digitaalisina...
Silloin tavallaan hamstrais, mutta kuitenkin KonMarittais 😊
Voikaa hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!