Minun päiväni; Domino ( 71 päivää )

" Mamilla oli ajatus pitää minua illalla hereillä, jotta nukkuisin yön hyvin. Ei se niin vaan onnistu; minä olen hyvä torkahtamaan ja kun torkku tulee, minä annan periksi. 

Kun lähden yöllä eteiseen, niin mami tulee samaa matkaa. Saan pannan ja hihnan ja ulko-ovi avautuu. Mami kehuu, kuinka olen oppinut käymään ulkona kukkapenkissä. Mami seisoo eteisessä. Se on onnellinen, koska hihnani on juuri sopivan pituinen. Ja pinkki. 
Minua leikittäisi, koska ulkoilma piristi minut, mutta mami kaappaa minut syliin ja kantaa unikoppaan pupun viereen. Minä jään olohuoneeseen, kun mami menee sinne, minne minulla ei ole lupaa mennä. Hiljaa en ole. Ja koska uni ei halua tulla, pureskelen peuhulaatikkoa, jossa muutin tähän taloon. Peuhulaatikon pureskelun olen oppinut kokeneemmalta chowilta; Horatio, joka on myös some-chowi, harrastaa pahvilaatikoiden tuunaamista. Tuunaus on päivän sana. Minäkin päätin alkaa harrastamaan sitä. 

6:45 soi mamin puhelin. Se pukee ja haemme yhteistuumin päivän lehden. Minä kiipeän korkeimmalle lumihuipulle ja seuraan naapuruston aamutoimia. Mamilla on aina kiire sisälle. Se puhuu joka aamu kahvista. Jos on niin kiire sisälle kahvin luo, eikö kahvi voisi olla ulkona, missä minä haluan olla? Kierrämme kaikki lastenhuoneet päästäen valon sisään ikkunoista. Saan huonosti rapsutuksia, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä, koska minä kaipaan aamupalaa!!
Minulla on ihan uusi ruokakuppi. Se on jotenkin tosi hassu, kun se piilottaa minun ruokaani. Juuri, kun luulen syöneeni kaiken, ilmestyy kurvin takaa lisää syötävää. Olen jo aika näppärä, koska olen oppinut, että kun kierrän kuppia, se ei pysty piilottelemaan ja minä saan kaiken herkun. Minä myös tiedän, koska se kuppi ilmestyy peuhulaatikon viereen. Se ei osaa kulkea hiljaa, vaan se pitää sellaista kilinää, kun se tulee keittiöstä vesikupin viereen. 

Minun perheeni lapset lähtevät kouluun. Jos olen tosi nopea, pääsen jonkun kanssa kukkapenkille. Perheeni isä lukee aamun lehden usein minun matollani. Olen minä sitäkin vähän tuunannut, vaikka se on hurjan ohutta ja kiinnittyy ikävästi kitalakeen. Sitten minä nukun.  

Mami sanoo, että päivällä saavat vaikka seinät kaatua ympärilläni, enkä herää. Joskus minä näen unia, joissa temmellän Paavon, Viton, Romeon ja Moonan kanssa. Silloin täytyy oikein haukahdella, että sisarukset kuulisivat. Minä näen unta myös omasta mamistani; Idasta. Imen ihanaa herkkumaitoa, jota uusi mami ei osaa minulle antaa. Minulla on monta hyvää paikkaa nukkua koko pitkä päivä. 

Minun unikoppani on kannettu autoon. Pääsen ensimmäistä kertaa mamin autolla liikenteeseen. Mami vannottaa, ettei Mathiakseen saa pissata eikä sitä saa raapia. Mami on keksinyt, että hihnani on oikein oiva, koska sen saa kiinni turvavyöhön. Olisin minä muutenkin tässä paikallani pysynyt. Ehkä. 

On ihan kiva hurina ja minä pistän silmät kiinni, mutta ei aikaakaan, kun olemme jo perillä ja mami sanoo, että mennään soppailemaan. Nami! Mitähän herkkua saan? Toivottavasti raejuustoa tai kermaviiliä! 
Pääsen ensimmäistä kertaa "omaan kauppaani". En tiennytkään, että minulla on kauppa. Siellä kaupassa minulla on myös oma ovi. Kaikki muut kulkevat jostain toisesta ovesta. Sitten ne kuikuilevat minua pitkään ja hymyilevät. Toivottavasti mami muisti pyyhiä piimäpartani ennen lähtöä. 

Ei siellä mitään syöty! Sain pussillisen uusia kamoja. Nyt kuulemma opetellaan kynsienleikkuuta ja harjausta. Sain myös jotain herkkuöljyä ja vitamiinijauhetta!

Minä ehdin taas hetken torkahtaa, ennenkuin lapset tulevat koulusta. Heidän kanssaan pääsen kiertämään pihaa ja istuskelemaan lumihuipuille. Lapsilla ei ole kiire sisälle kahvin luo.  He ottavan aina somen mukaan ulos. Mamin pitäisi keskustella sen kahvin kanssa. Eikö se voisi myös ulkoistua?!? 

Minun kotiini on alkanut tulla hetkeksi muitakin kuin meidän oma perhe. He tulevat meille sen kahvin takia. Se on varmaan aika suuri juttu. Minä en siitä vielä oikein ymmärrä, vaikka mami sanoo, että pienen pitää haaveilla suuria. Ne muut, joita meillä käy, ovat ihan ok. Niitten nilkkoja ja varpaita saa pureskella enemmän kuin oman perheen. Toisena päivänä kävi kyllä yksi, jota en oikein saanut kiedottua tassuni ympärille. Se sanoi, ettei tykkää minun hampaistani. Ne ovat kuulemma terävät. HeiHaukku! Ei voi tuunata pahvia, jos ei ole terävä työkalusto!
Meillä kävi myös melkein minunkokoiseni vieras. Se ei tullut kahvin takia. Se sai herkkumaitoa, koska se ei ole vielä muuttanut peuhulaatikossa uuteen kotiin. Se tuli minun matolleni ja kiljui suuresti korkeammalta kuin Moona tai minä! Mami sanoi, että minun ei tarvitse harjoitella niin korkeita ääniä. 

Illalla minä saan hepulin. Lapset nauravat minulle kippurassa ja ihmettelevät, minkälainen minusta oikein tulee, koska joka ilta kuulemma juoksen yhä lujempaa. Ne hellii mut melkein puhki, kun ne sanoo, että mä oon kovasti odotettu. Minä olen kovin pieni, enkä ymmärrä vielä sitäkään, kun ne sanoo, että minä olen tehnyt suuren muutoksen niitten elämään. Sen minä kyllä olen ymmärtänyt, että mamin silmiin olen tehnyt muutoksen; niihin on tullut jotkut pussit ! :) 

Torkku tulee!  "