Kevät on kulunut ihan hurauksessa!
Tuntuu, että Dominon epätoivon täyttämästä Vantaan keikasta on jo ikuisuus! Domino on tervehtynyt hienosti; kävimme maaliskuussa Maiprossa hieronnassa ja saimme neidin tassuttelun taas sulavaksi. Näitä kahta jos vertaa, huomaa miten Domino tassuttelee ihanan balleriinamaisesti. Daim sen sijaan kiirehtii joka paikkaan lähinnä amerikkalaisen jalkapallon askelkuvioiden mukaisesti.
Tammikuisen " uuden eläinlääkärin ohjeistuksen " jälkeen meillä on syöty viljatonta Belcandon lohinappulaa ja herkuteltu Mushin sialla. Säännöllisesti neidit saavat yhä Effabalancen omegaöljyä. Voivat hyvin ja karva on tuuheaa. Belcandon jäljiltä lompakko sen sijaan ei voi hyvin. Ja kun Belcandon kalliuteen on nyt ärsyynnytty, on ärsyynnytty jo sellaiseenkin pikkuasiaan, ettei 12,5 kilon pusseissa ole kantokahvaa, joka merkittävästi auttaisi kantamisen lisäksi myös silloin, kun nappulaa kaadetaan ruoan säilytysrasiaan. Olemmekin siis lähes valmiita ottamaan seuraavan askeleen kohti edullisempaa nappulaa. Koska valistuneina koiranomistajina kuitenkin tiedostamme, miten merkittävää ravinnon alituinen vaihtelu on koiran ruoansulatusjärjestelmälle, olemme ottaneet askeleita kohti Veikkausta.
Kahden euron voitto ei hetkauttanut talouttamme juurikaan, mutta "Toivossa on hyvä elää." sanoi kirppukin, vai miten se nyt menikään?
Elämä on niin tätä; arvokasta arkea.
Toukokuussa Daim täyttää kokonaiset kaksi vuotta! Neiti on rauhoittunut pal-jon. On toki virtaa vieläkin, mutta vuoden alussa kun aloimme huomata Daimin naaman muuttuneen "aikuisemman näköiseksi", muuttui myös käytös. Lapsuuden höpsöttely on vaihtunut itsevarmaan arvokkuuteen. Myös sosiaalisuus on lisääntynyt, vaikka neiti varsinainen kotihiiri onkin.
Domino siirtyy kohti kolmea ja puolta vuotta. Hänestä on kehkeytynyt oikein rotumääritelmänsä mukainen omistajan jalanlämmittäjä. Hän on vieressä alituisesti; sohvaperunan seurana ja nukkujan sängynpäädyssä vartioimassa.
Äitienpäivävierailu mummolassa todisti viimeinkin sen; kesä on ihan kulman takana! Viime kesän kuumuuden jälkeen tarkoitus oli talven aikana laittaa sivuun kolikoita niin, että tänä vuonna nauttisimme ilmalämpöpumpun ansiosta sujuvasti kesän. Talvi tuntui kaikessa kylmyydessään pitkältä kuin nälkävuosi. Niin pitkä, että kolikoita olisi ehtinyt kasata, se ei kuitenkaan ollut. Sen verran kuitenkin viime kesän kuumuudesta viisastuin, että syksyllä nappasin Facebookin Roskalavalta järkyttävän mahonginruskean kattotuulettimen suoraan kahdeksankymmenluvulta. Se saa tänä keväänä pintaansa valkoisen kalkkimaalin ja pääsee lasitetun terassin kattoon pyörimään kuin Katto Kassisen lippalakki.
Huomenna vietämme äitienpäivää...
Onnea kaikille teille, joiden sydän täyttyy rakkaudesta.
💗
