lauantai 8. joulukuuta 2018

Jouluhommia

Eilen illalla pystytettiin keittiöön yhtäkkiä korttipaja. 
Olen napsinut kirppareilta edullisesti erilaisia koristepapereita ja eilen niistä sitten väsättiin kolmioina kuusia valmiisiin korttipohjiin.  
  Vähän jäi mielestäni liian valkoinen fiilis näihin, mutta kun ei nyt punaista kartonkia vielä taustaksi tähän hätään mistään löytynyt, niin näillä mennään nyt tämä joulu. 
 Mukavasti kului lauantai-ilta näiden parissa. 
Makutuomarina papereiden valinnassa toimi Daim, joka on silminnähden kesän jälkeen rauhoittunut. Ikää on nyt vuosi ja seitsemisen kuukautta, Daim on tällä erää antanut periksi vallanhaussaan elellen aika pitkälti Dominon sääntöjen mukaisesti. 

Dominolla on oma elämä; oma ruhtinaallinen muista piittaamaton elämäntapa. Hän on niinkuin itse haluaa. Silloin kun hän haluaa olla kanssamme, hän kyllä on, mutta on silti pidättyväinen ja enemmän omissa oloissaan. 
Daim sen sijaan voisi olla kanssamme ihan koko ajan. Hän on vieressä, sylissä, kerjäämässä rapsutuksia; aina siellä, missä tapahtuu. Hän on sillä tavalla vielä paljon pentuisempi. Ja näin joku mainitsikin joskus, että toinen Chowi elää pentuisempana pidempään, koska se ymmärtää,että vanhempi kyllä hoitaa aikuisen koiran hommat. 
Daimia ei ole sosialistettu alkuunkaan yhtä paljon kuin Dominoa. Hän on hyvin perhekeskeinen. Juoksee pakoon vieraiden silityksiä tai jopa haukkuu vieraille. Domino menee melkeinpä kaikkien luokse häntä heiluen onnellisena uudesta tuttavuudesta. 
Monessa suhteessa D:t ovat kuin yö ja päivä. 
Täällä pestään nyt yhtäkkiä ensi viikolle pyykit puhtaiksi ja valmistaudutaan sitten Solina-kuoron jouluiseen konserttiin, joka pidetään Lakeuden Ristissä tänään kello 15. Tällä kertaa pidän huolen siitä, että muistan ottaa mukaan nessuja; on sen verran ihana tapahtuma, että kyynel varmasti taas tulee silmäkulmaan. 
Voi hyvin! 

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Erilainen Domino

Ollaan koulussa mietitty kivaa tapaa opetella isoja lukuja toiminnallisen matikan kautta. 
Pinterestissä tuli tällainen peli vastaan ja siitä se idea sitten lähti. 
Peliin tein mallin  mukaisesti 12 korttia Excelissä. Korttien saajan toive oli, että kortteja koristaisi ja motivaatiota nostaisi Kimi Räikkönen. Sattumalta netistä löytyikin hyvä kuva Kimistä peukkua näyttämässä. Pinterestin pelin eläinten tilalle siirtyi siis Kimi. 
Meillä tuleva pelaaja osaa luvut esimerkkipeliä pidemmälle, joten numeroita jatkoin aina miljooniin saakka. 
Peliä voin kasvattaa vielä myöhemmin muokkaamalla viimeistä korttia, jossa viimeisenä kysytään, että kenellä on hyvä mieli. 
 Kun ylimääräistä aikaa taas jostain tulee (heh, heh), niin ajattelin muokata Dominoa niin, että sanallisen kohdan tilalle tulisikin luku palikkamuodossa. Näiden palikoiden kohdalla haastetta asettaa tuo kyllä miljoonaan asti pääseminen. 
Periaatteessa pelejä voisi olla monia erilaisia riippuen siitä käytetäänkö numeroita, sanallista, laskua tai palkkimallia luvun esittämiseen. 
Kimin korttien takapuolelle lätkäisin sattumanvaraisesti isoja lukuja. Taustapuoli toimii läksynä luvun sanallisen esittämisen tai yhteen- tai vähennyslaskujen muodossa. 

Kun lukee tai kuuntelee ihmisiä monilta eri aloilta, on monien huulilla työn positiivisena puolena se, etteivät päivät ole toistensa kaltaisia. Erityisluokalla jokainen päivä on erilainen. Erityinen. 
Lämmin tunnelma tulee jo siitä, kun kohdataan, mutta esimerkiksi tämä peli toi erityistä iloa saajalleen. Iloa se tuotti myös minulle; se oli mukava tehdä, mukava antaa ja mukava huomata, miten isot numerot tuntuivat oppilaasta kivalta jutulta! Oppilaita, jotka eivät vielä näin suurten lukujen parissa puuhaile, se mahdollisesti motivoi pinnistelemään ja opettelemaan ahkerasti. 

Ideaa saa vapaasti kopioida

lauantai 1. joulukuuta 2018

Ilouutisia!

Suurista suurin ilouutinen on tietenkin se, että olemme saapuneet Joulun Aikaan! 
Takana on kuukausi marraskuuta. Silloin meillä laitetaan pikku hiljaa, tavara kerrallaan kotia joulukuosiin. Itselläni joulumielen saa ehkä eniten aikaan se tunne, kun aamuhämärässä hipsin keittiöön. Ikkunoilla loistavat jouluvalot ja ilman täyttää hyasintin tuoksu. Aamukahvi on ihan parasta kynttilänvalossa. 
Suuri ilouutinen on myös se, että ensimäisen kerran olemme yhdessä tyttäreni kanssa leikanneet Chowiemme kynnet. Meille tämä on iso asia, ja se helpottaa suuresti arjen pyöritystä. 
Domino pentuna kiljui suoraa huutoa niin, että Prismaan asti kuulivat, kun harjasimme sen turkkia tai yritimme leikata pikkuruisia kynsiä. Sillä oli taito kiljahtaa juuri silloin, kun painoin kynsisakset kiinni, niin että minä koin satuttaneeni sitä.  Ajan kuluessa nuo kiljahdukset ajoivat asiansa ja minä en enää saattanut painaa leikkureita kiinni. Saatoin olla siinä sakset hollilla vaikka ja kuinka kauan, mutta leikata en pystynyt. 
Eikä tuo kiljunta mihinkään loppunut, kun kävimme Faunattaressa tai Lemmikkihotellilla kynsihuollossa. Ihan samalla tavalla Domino sielläkin huusi; niinkuin hengestään olisi ollut pääsemässä! 
Nuorempi Daim on aina antanut leikata kyntensä ihan huomaamatta. Häntä se ei häiritse niin ollenkaan!   
Nyt päätimme tyttäreni kanssa yhteistuumin, että "peukkukynnet" napsaistaan vaikka mikä olisi. Minä toimin henkisenä tukena ja tyttäreni leikkaajana. Yllättäen peukkukynsien lähtö ei hetkauttanutkaan Dominoa. Koitimme seuraavaa kynttä ja Domino katseli tassuaan poisvetämättä ihmetystämme. 
Lopulta olimme leikanneet kaikki kynnet, eikä ilollamme ollut rajaa! 
Dominosta on ehkä kehkeytynyt aikuinen; tammikuussa täytetäänkin kokonaista kolme vuotta.
Oli tämä sellainen rajapyykki, että tänne se täytyi muistiin saada. 
Mani- ja Pedikyyrimyönteistä päivää myös Sinulle!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Tilkka joulua

Kuulen uneeni maiskutuksen. Jos unessa voisi hymähtää, pyytäisin, että "nuku nyt, anna sen olla!". Ääni jatkuu jatkumistaan. Jotenkin sitä uneen vaistoaa, ettei aamun herätys ole vielä lähellä. 
Nousen horroksessa ylös. Valoja päällelaittamatta kävelen kodinhoitohuoneeseen, kopeloin rottinkilokerikosta hunajavoiteen, ylälaatikosta pesussa parinsa menettäneen sukan. 
Keittiön lattialla maiskutus senkun jatkuu. 
Pimeässä löydän tassusta märän kohdan. Arpikudosta ja karvatonta ihoa. "No, eipä ihme, että kutittaa". Hunajavoidetta tilkka ja sukka päälle. 
"Tilkka", miten siitä on tullut viime aikoina muotisanani. "Otappa NiinaPetteri tilkka salaattia, leikkaapa TimoSusanna tilkka huopaa..." 
Hunajavoidetta ei oikeasti ollut kuin tilkka, mutta sekä minä että Domino tiedämme sen auttavan. Rauhoittunut leijonamieli jää kylkiasentoon keittiön lattialle, minä suunnistan kohti tyynyäni. 
Unta, saanhan vielä jatkaa unta....

Aamulla sängyn jalkoopäässä vinkuu yksisukkainen leijona. Kellon herätykseen on muutama minuutti aikaa. "Ihan kohta, anna nyt tilkka vielä armonaikaa!".
Vingunta on kirinyt myös eteisessä lepäävän pikkuleijonan uneen. Ehkäpä ärsyyntyneenä herätyksestä se venyttelee ja haukottelee, mutta nousee kuitenkin ja löntystää sängynpäätyyn. Hyppää sänkyyn vinkumaan ja pökkimään tassuillaan; " Nouskaa jo, on aika herätä!". 
Yksisukkainen säestää lattialta; "Hyvin menee, kyllä ne kohta nousevat!". 
Tilkka vinguntaa herättää meidät joulukuun ensimmäiseen aamuun. 
Keittiön pöydällä lojuu siihen yöllä jätetty hunajavoide. Valkoiset, kauniisti auenneet hyasintit ovat täyttäneet keittiön ihanalla joulun tuoksulla. 
Tilkka kahvia ja odotettu Joulun Aika voi oikeasti alkaa 💗


lauantai 3. marraskuuta 2018

Kansainvälisyyttä

Meillä vietetään koulussa kansainvälisyyslukuvuotta. Erityisluokkien kansainvälisyys huipentui viime viikkoon, jolloin kävimme läpi maanosat per koulupäivä. 
Kv-viikon suunnittelu otti aikaa reilun viikon, sen läpikäyminen luonnollisesti viikon ja siitä selviäminen sitten vielä kolmannen. ☺
Tavallinen kouluarki ja hyvin rullaavat rutiinit ovat vaan ihania! Sen tajuaa tällaisten huipentumien jälkeen! Niin mukavia kun nämä "speciaalit" ovatkin, tuovat ne varsinkin meidän arkeemme muuttuvia tekijöitä, joiden sisäistämiseen oppilailla menee aikaa ja energiaa. 

Muistoksi laitan tänne joitakin juttuja, joita kävimme viikon aikana läpi; kansainvälisyys kun toistuu aina silloin tällöin ja jos teillä jollakin se on vasta tuloillaan, niin saatte mieluusti ottaa koppia näistä ideoista, joita me käytimme.  

Maanantaina käsittelimme Eurooppaa. Aloitimme eteisaulamme lippunauhakoristelun Euroopan maan lipuilla. Lippunauhoja tehtiin viikon aikana kaikkiaan 4 ja pienehkö eteisemme olikin ihanan täyteläinen loppuviikosta. 
Väritettävät liput nappasin täältä. Sivu oli näppärä, koska väritettävän lipun lisäksi tulostui aina myös sivuun pieni värillinen malli oppilaalle. 
Maanantain askartelu oli Pinterestin idea, jonka teimme Euroopan nähtävyyksistä:
Taustan oppilaat laveerasivat. Me ohjaajat leikkasimme ennalta nähtävyyksien "sisäaukot" ja oppilas sitten ulkoreunat. 

Tiistaina vuorossa oli Aasia. Askarteluna oli panda valkoiseen kertakäyttölautaseen. Nenän pyöritimme ohjeesta poiketen mustasta piipunrassista. 
Lisäksi taittelimme viuhkan, johon Aasiatyylisen paperin tulostin Googlen tulostettavista papereista, esim täältä.

Keskiviikkona vuorossa oli Afrikka. Askarteluna oli niin ikään Pinterestin idea koria kantavasta naisesta. 
Säkkikankaasta leikattu kori liimattiin reunoistaan revittyyn pakkauspaperiin ja siitä alettiin sitten hahmotella hahmoa korin alle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan näistä tuli aivan ihania! 

Torstaina vuorossa oli Amerikka. Askarteluna teimme maapallon, johon asettelimme maanosat ja nimesimme suurimmat meret. Alkuperäisessä ideassa tuotos oli kertakäyttölautasessa. Me päädyimme siniseen kartonkiin. Tulostettavat maanosat löytyivät täältä.  Amerikasta tein powerpointin "lasten tasoisena". Lisään sen tänne muistiin vielä myöhemmin. 
Jokaisesta maanosasta teimme lippunauhan lisäksi eteiseen koonnin, johon liitimme kuvia, joista maanosan tunnistamme. Näihin käytettyjä "ideapankkeja" löytyi mm. täältä.

Perjantaina vuorossa oli Australia ja Etelä-Manner. Askartelimme pingviinit, joiden helpon ohjeen löysin blogista Ailanaskartelukaappi
 Pingviineistä lauluja löytyi perinteinen pingviinitanssi sekä pingviinileikki, joka itselleni oli ihan mukava uusi tuttavuus. Varoituksen sana on tässä kohtaa paikallaan; leikki jää helposti soimaan päähän ☺

Perjantaina kukin lapsi sai tuumata maailmankartalta paikan, johon haluaisi matkustaa. 

Musiikkia, joka sopi viikkoon olivat mm. matkustan ympäri maailmaa,

Oppilaille kiva olisi ollut myös Maailma 80:ssä päivässä-sarja, jossa Phileas Fogg ja Paspartuu seikkailevat ympäri maailman. 

Mukavaa viikonloppua!



lauantai 13. lokakuuta 2018

Syysloman kynnyksellä -2018-



Olen ollut koko yön koulussa....

Olen laittanut reppuihin läksyjä, tarkistanut eilisiä läksyjä, opettanut lukemaan, siirrellyt yhteenlaskussa timantteja yksi kerrallaan ja sanonut painokkaasti numeron nimen. 
Olen laskeutunut lapsen tasolle ja kertonut, miksi toisen tönäiseminen oli väärin. Olen vaatinut pyytämään anteeksi. Piirtänyt tikku-ukko versiona kaksi tarinaa; sen, jossa pyydetään anteeksi ja kaikki lopuksi hymyilevät sekä sen, jossa ei pyydetä ja kaikki ovat surunaamoja. 
Olen syönyt ruokalassa hernekeittoa ja murehtinut saanko valtavat ilmavaivat ennen koulupäivän loppua. Olen kävellyt välitunnilla koulun pihaa edestakaisin ja toivonut selkääni silmiä, että näkisin kaiken, jotta voisin ennaltaehkäistä vahinkoja. Olen ollut onnellinen, että ostin kolme numeroa liian suuret ulkohousut, joihin on helppo pujahtaa ennen välitunnin alkua. 

Kaiken tämän ja paljon sellaista, mitä en enää muista, olen tehnyt eilisen klo 22 ja aamu 7.10 välillä. 
Unissani. 

Huomenna alkaa virallisesti syysloma. 

Sanoivat joskus taannoin jonkun tutkimuksen osoittaneen, että ihmisen mieli vaatisi oikein neljän viikon kesäloman, jotta työn aiheuttama kuorma nollaantuisi mielestä. 
Sitä nyt en enää sen tarkemmin  muista, mutta viime yö osoitti kyllä taas sen, että minä en ole kykenevä siirtämään itseäni kotivaihteelle viikonlopun aikana. 
En minä siitä ole kovasti itseäni piiskannut; kaikki on vielä niin uutta; paljon on opittavaa, vaikka paljon olen jo oppinutkin.    
Erityisluokassa ohjaajana olo on kuulunut unelmaani tärkeänä osana jo pidemmän aikaa. 
On kai ihan luonnollista, että se valtaa nyt merkittävän osan aivojeni kovalevyltä. Vallatkoon nyt, niin kauan, kun lopputuloksessa on suupielet ylöspäin. 

Toivotamme teille kaikille ihanan värikästä syksyä, riippumatta siitä vietättekö syyslomaa vai teettekö työtä suupielet koholla




lauantai 22. syyskuuta 2018

Syksy 2018

Tervehdys!
Meillä kävi kesällä Tuulia N ottamassa kotona kuvia Dominosta ja Daimista. Päivää voisi kuvailla monilla sanoilla; neideille se varmasti oli sekä kiva, että ahdistava, mamille lähinnä hikinen. ☺ Daimin pitäminen paikoillaan edes sen verran, että kamera ehti ikuistaa hetken, oli kyllä jossakin kohdin työn takana. Kuvat ovat kuitenkin kaikesta hulinasta huolimatta aivan ihania ja olen todella onnellinen, että ne tuli otettua; aivan liian monia hetkiä kuluu ikuistamatta. Halusin kotoisia kuvia ja tässä on nyt muutama valtavasta valikoimasta, jonka Tuulia oli ehtinyt napata. (Itsestänihän kuvaussessio tuntui sellaiseltakin hullunmyllyltä, totta puhuakseni, että ajattelin, ettei juuri yksikään kuva olisi voinut onnistua! Ammattilainen onnistui kuitenkin - tietenkin- loistavasti). 
Daim, Domino ja mamman&paapan vanhat maitokärryt, jotka Seinäjoen Pintakäsittely puhalsi ja maalasi entiseen loistoonsa. Ovat muuten varsin käytännölliset puutarhahommissa; näihin mahtuu paljon enemmän kuin kottikärryihin ja ovat kevyet kuljettaa isollakin kuormalla. 
Daimin tyylinäyte; osaan minäkin seisoa kauniisti! (Tuulian ammattitaitoa, että nappasi kuvan juuri, kun Daim oli sekunnin sadasosan paikoillaan hiljaa) 
Domino, joka ihan oikeasti osaa seisoa kauniisti pitkiäkin aikoja käsimerkistä, palkkaa odottaen.


Olen pitkin kevättä ja kesää pohtinut sekä itsekseni että facessa ja myös täällä blogissa neitien valtasuhteita. Tilanne oli kevään/kesän tienoilla aika kärjistynyt sekä näillä neideillä, että itselläni. Jotenkin kävi suunnattomasti hermon päälle se, että Domino jäi alakynteen, kun olin itse niin vahvasti ajattellut Daimin aseman olevan se "pikkusisko". Koko kesä on nyt tehty järjestelmällisesti töitä sen eteen, että Dominon asemaa on meidän ihmisten osalta vahvistettu ja täytyy sanoa, että työ on kantanut hedelmää. Neitien keskinäinen suhde on tasoittunut ja elämä on rauhallisempaa. Daim on "tyytynyt asemaansa" ainakin nyt toistaiseksi eikä uhittele enää alkuunkaan niin kuin keväällä. Kuka tietää, ehkä näin olisi käynyt ilman meidän toimiammekin Daimin kypsyessä, mutta nyt on tämäkin kokeiltu. 

Meillä on täällä Etelä-Pohjanmaalla varsinainen myräkkä päällänsä; on siis aivan maino päivä pestä pyykkiä ja kuivattaa se pihalla. Sen kun nuo neidit vielä oppisivat, että nostaisivat pyykkitelineen pystyyn tuulen sen kaadettua. ☺
Mukavaa päivää Sinulle!