sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kun maaseutulaaset isoon kirkoon hoodeille lähti...

Siinä ne nyt sitten ovat....
Dominon magneettikuvat. 

Sunnuntai-illalla kaikki näytti hyvältä ja tiistaille Vantaan eläinsairaala Aistiin varattu aika peruttiin. Maanantai ja tiistai menivät ihan okei. Keskiviikkona töiden jälkeen nostin Dominoa autoon niin vingahti. Minähän luonnollisesti heti olin turtosarvet koholla. Oltiin lähdössä Evidensiaan lopputarkastukseen. 
Miia tarkasti Dominon; tutki ja väänteli. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Painoakin oli tullut kivasti takaisin. Sieltä lähtiessä vingahti taas, kun nostin autoon. 
Torstaina aamulla se sitten taas tapahtui. Parempi puolisko syötti Dominolle juustoon ja makkaraan murennetun Rimadylin. Antoi sitten vielä palkaksi nakin, joka jäi lautaselle, kun pää ei taipunut lattiaan asti. Etutassut tärisivät. Sillä hetkellä sen päätimme; mehän ei alettaisi ikuisesti tuumaamaan, että mikä on, kun neiti ei ole oma itsensä.
Saatiin Aistiin aika perjantaille. 

Perjantaiaamun menomatka oli kyynelten täyttämä. Niin kauan kun matkaa tehtiin pimeydessä metsien ja peltojen keskellä, oli kyyneleet helppo pistää nuhan piikkiin. Ajatukset tulevasta alkoivat toden teolla pelottaa. Mikä Dominoa vaivaa, miksi särky ei hellitä, vaikka monia keinoja on kokeiltu... Synkkyyteen vajoamista ei alkuunkaan helpottanut Suomipopin musiikkitarjonta; HalooHelsingin Tuntematon Tulevaisuus sai loputkin ripsivärit muuttamaan asuinsijoiltaan kerroksen alaspäin; suoraan poskille. 

Vantaan eläinsairaala Aisti... Hmmm... Saavuimme hyvissä ajoin. Ennen meitä neurologi Janis Jeserevics otti vastaan asiakkaan, jonka asioinnin kuulin pahvinpaksuisen oven läpi varsin selvästi. "Ai, koiran omistaja oli englanninkielinen! Hienoa, kun palvelua saa näin monipuolisesti!", ajattelin. 
Oli vuoromme. "Is it ok, if we use English?" 
Voi rumasana....

Mä olin itkenut koko tulomatkan aina siihen saakka kunnes katuvalot olivat alkaneet. Olin jo mielessäni kuullut, kuinka niskassa on välilevypiikki, odottanut leikkauksen, kuullut suru-uutisen "ei selvinnyt", hyvästellyt, kuopannut lemmikkien hautausmaalle, vienyt säännöllisesti kynttilöitä ja kesällä kukkia. 
Sanalla sanoen olin HIEMAN herkillä ja sitten kysytään, että käykö, että kaiken tämän tunnekuohun jälkeen kerrot enkuksi NYT hienosti käyttäytyvän koirasi tilasta!
Well, sure it's ok...
Takeltelin siinä sitten, miten kaikki alkoi 13. tammikuuta. Yritin kertoa, miten kipeä Domino oli siitä lähtien ollut, miten ei laskenut päätään alas ja oli laihtunut kolme kiloa. Kaiken tämän ajan Domino veti suurinpiirtein kärrynpyöriä ympäri tutkimushuonetta. Taisi pari spagaattia, spiraalia ja volttiakin siinä ohimennen heittää. 
"Ootko sä lukenut ne kaikki paperit ja kuvat, jotka Seinäjoelta nimenomaan lähetettiin, että saisit kuvan Dominon sairaudesta; siitä, miten tajuttoman sairas se on ollut?"
" No, no I haven't. I prefer that you tell me yourself. " 
Mielessäni ajattelin, että "Ihan kuule oikeessa oot; mäkin oon sitä meiltä, että mun versio tapahtumista on hyvä kuulla, mutta kai sä tajuat, että ihan nyt ei sitä todellista versiota tapahtumista mun suustani tuu, kun tämä -puhutaan enkkua-  TULI  HIEMAN  PUUN TAKAA! ".

Mä en tiedä miten sen muotoilisin, mutta raivo, jota koin, kun Domino jäi Aistiin ja me suunnattiin Ikeaan syömään, oli sitä luokkaa, että kirsikkatomaatit kolahti ihan kokonaisina kurkusta alas, haarukanjäljistä jäi lautasen pinnoitukseen ikuiset jäljet ja jos nyt mentäis tarkistamaan, niin mun kantapäiden jäljet näkyis varmaan vieläkin lattiassa. 
Te ette usko, miten raivona mä olin. En siitä, että Aistin toiminta olis ollut moitittavaa tai että meitä olis kohdeltu huonosti, vaan siitä, että mä näytin ihan naurettavalta, kun itku kurkussa yritin takeltaa, että on mun koiruudella ihan oikeesti joku vialla. Mut yllätettiin ihan totaalisesti! Mielessäni ajattelin, että " Mulla ei kuulkaa todellakaan oo mitään Munchhausenin oireyhtymää; ei ylimääräistä tonnia tilillä. Meidän huoli Dominosta on todellista ja sen kivut on nähnyt monet pätevät eläinlääkärit! ", mutta ääneen en tieteenkään tätä sanonut. Suomalainen pihisee kiukkuaan, muttei toki sano ääneen. 

Parin tunnin jälkeen noudettiin Domino.
Kuvat olivat priimaa. Missään ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Janis kertoi, että on olemassa muutamia sairauksia, jotka voivat Dominon särkyjä aiheuttaa, mutta ne eivät kuvissa näy. Hän oli jäänyt miettimään tulevaa, ja toivoi, että jos oireita mahdollisesti taas tulisi, videoisimme ne ja lähettäisimme hänelle. Kipulääkkeille tai hieronnalle hän ei nähnyt tarvetta. Parin viikon lepo ja sitten normaalia arkea, elämää...

Matka toi varmuuden siitä, että niskan välilevyt ovat kunnossa. Ylipäätään siitä, että meillä on nyt tutkittu ja hyväksi todettu Chowi kotona. Se me toki jo ennestäänkin tiedettiin. 
Jossittelua vois jatkaa loputtomiin... Mistä kaikki johtui, ja miksi Domino ei vieläkään ole oma itsensä? Siihen Aistin matka ei antanut vastausta, mutta sulki pois taas monia vaihtoehtoja, jotka olivat epäilylistalla. 
Nyt jatketaan päivä kerrallaan rauhallista Chowin elämää...

Tunnekuohon aiheuttaman väsyn poisnukkumiseen meni valentelematta vuorokausi. Tekstini rivienvälit puhuvat karua kieltä; matka ei missään kohtaa tuntunut hyvältä. Sen tähden onkin paikallaan kirjoittaa ihan oma kappale koskien eläinsairaala Aistia. 

Täältä maalta tällainen tavallinen mami sai kaikesta pahasta mielestään huolimatta asialtaasta ja kohteliasta palvelua Aistissa. Minä päivänä tahansa ajaisin uudelleen 800 kilometria, koska tietäisin, että sieltä ammattitaitoa löytyy. Janis Jeserevics on iso persoona. Hän otti Dominon ihailtavasti vastaan. Ehkä piti minua hieman Munchhauserina, mutta toisaalta, siltähän tilanne näytti. Ja olihan meillä ihan samansuuntaisiakin ajatuksia; "Dogs should not jump in to beds ja there's no perfect dog; there's no perfect anything....

Vaikka kyllä Chowit oikeestaan on...aika perfect 💗





lauantai 26. tammikuuta 2019

Kaksi -einiinkivaa- viikkoa tammikuussa 2019...

Tarkalleen kaksi viikkoa sitten istuimme paremman puoliskoni kanssa juurikin tämän saman pöydän ääressa, joimme aamukahvia ja seurasimme aitauksessa aamuasioillaan olevia Dominoa ja Daimia. 
Olimme odottaneet Dominolle juoksuja joulusta saakka. 
Siinä aloimme sitten miettimään, että tuloillaan ovat, kun neiti pönöttää koirankopin terassilla kuin patsas. 
Juotiin siinä kuppi jos toinenkin kahvia, ja pikku hiljaa alettiin ihmettelemään, kun neiti seisoa pönöttää vain, aika mukavasta pakkasesta piittaamatta. Lopulta hain Dominon sisään, kun kutsuilla ei sisään tullut. 
Ihmeellinen oli koko päivän, mutta ihmeellinenhän aina on, kun juoksut ovat tuloillaan. Siitä sen kummemmin sitten huolestuttu. Vähän kyllä mietitytti, kun juoksuille ominaista tuoksua ei erittänyt. 

Illemmalla sitten jonnekkin ohjasin, ja kun kaulasta käänsin menosuuntaa, niin vingahti mulle. Vingahti myös, kun halusi esikoisen sänkyyn nukkumaan, muttei hypännyt, ja minä sen etutassut nostin sängyn reunalle. 
Siitä ne vingahdukset siten alkoivatkin; Daimin piti kaukana itsestään pienellä, ihan tavallisuudesta poikkeavalla murinalla, Daimin ohikulkiessa niin, että ihan vain hipaisi toisen kylkeä, vingahti taas. Lenkin jälkeen läähätti kieli punaisena,muttei mennyt juomaan! Huomasimme, ettei laske päätään alas. Nostimme kupit ylemmäs ja juominen sujui. 

Alkuviikko meni seuraten. Keskiviikkoillalla olo sitten romahti niin, että kaivoin vanhastaan jääneen särkylääkkeen esiin ja sain sen nakinpalalla alas. Särkylääkkeen jälkeen maistui sitten taas ruokakin oikein toden teolla. 
Torstaille saimme ajan Evidensiaan. Mun moka totaalisesti, että Domino oli vielä särkylääkepöllyissä! En voinut ymmärtää, että antamani särkylääke vaikutti 24h. Lääkäri oli ok, tutki ja huolehti, mutta Dominohan oli kuin maailman valtias, koska kipuja ei lääkkeen ansiosta juurikaan ollut. Diagnoosina luki "Lihakset ovat kireähköt oikealla puolella selkää ja niskaa, todennäköisesti taustalla pehmytkudosvamma". 
Dominon hoidoksi annettiin Rimadylia pitkähkö kuuri. 

Kun keskiviikkoillalla antamani särkylääkkeen vaikutus loppui, loppui se kuin seinään! Domino romahti niin, että Rimadylin antaminen oli todellinen haaste.Tabletti on muka hyvänmakuinen ja monet sen kuulemma syövät parempiin suihinsa ( mitä ihmettä tuokin sanonta merkitsee?!? ) Meillä ei. Murskasin öljyn sekaan ja siinä öljysekamelskassa me oltiin sitten kaikki; minä Domino ja tytttäreni! Tätä sotkua jatkuikin sitten monen monta päivää....
Rimadyl oli mieto ja Domino oli kuurin ajan kipeä, mutta me muka nähtiin joka päivä pientä parannusta kunnossa. Päivölän Faunattaresta saimme vinkin koirahieroja-Marikasta. Hänen luokseen Kitinojalle suunnistimme sitten seuraana keskiviikkona. Tmi Maipro:ssa Domino sai Laser-hoitoja koko selän alueelle. Hieroa ei vielä voinut, koska niska ja selkä olivat lähes kauttaaltaan kuumottavat; tulehdustilassa. 
Rimadylia oli tähän mennessä Dominolle syötetty jo pitkä tovi. Kyllä alkoi meistä jo jokainen miettiä, että mikä ihme on, kun ei neitin olo parane! 
Maiprosta kotiin ajallessa, soitin taas kerran Evidensiaan. Halusin aikaistaa seuraavalle tiistaille sovittua aikaa. Niin järkyttäviä kun menneet päivät olivat olleetkaan, sai tämä soitto kyllä uskomattoman hymyn kasvoilleni: 

-Evidensia, miten voin auttaa? 
-No, minä meiltä moi! Kuule, oisko huomiselle yhtään vapaata aikaa? 
-Katsotaanpas Seinäjoen tilannetta....Juu, kyllä löytyy. Ja sinun nimesi oli...?
-Minä vaan...On siellä kaikki tiedot ok. 
-No niinpäs näkyykin olevan👍. Tuota KENELLE NÄISTÄ CHOWEISTA aika laitetaan?

-Täh? (Kielipoliisi heräsi; MITEN voi kahdesta kysyä, että "kenelle näistä"??? Mulla on KAKSI Chowia....!!!!!!!
-Ai niinkö 🤔 Täällä kyllä on kirjattuna sulle KOLME ChowChowta....
-TÄH?!? 
-Juu-u... KOLME......Eversti, Domino ja Daim...
-Huh! Mä jo ehdin pelästyä! Eversti oli meillä VAAN HOIDOSSA, kun kävin sen kanssa. 

 Naurettiin siinä sitten paremman puoliskon kanssa, että maailmankaikkeus siellä taas meidän kustannuksella vitsailee; " vielä nyt tähän kolmas! Ja Pöh! Kahdenkaan kanssa pärjätä!! " 

Perjantaina tassuttelimme taas Evidensiaan. Olin nyt viisammpi ja Domino oli lääkkeettä keskiviikosta saakka. Miten ihanaa olikaan päästä omalääkäri Miian luokse. Melkein purskahdin kyyneliin nähdessäni hänet! Olin jo niin väsynyt Dominon jatkuvaan kipuun ja kunnon paikallaan junnaamiseen; oli kulunut puolitoista viikkoa, eivätkä mitkään keinot olleet merkittävästi kohentaneet Dominon oloa. Tiesin, että tällä kertaa emme lähtisi kotiin tyhjin käsin. 

Dominon ja Miian tapaamiset ovat pentuajasta saakka olleet lämpimiä ja sydämellisiä. Toisin oli nyt. Domino ei mennyt tervehtimään, ei heiluttanut häntää; hän oli silminnähden kipeä. 
Oli uskomatonta, miten Domino antoi Miian taivutella itseään vaikka ja kuinka solmuun; päätä taakse ja sivulle, eteen ja alas ja sivulle. Vinkui raukka ja sai kipeää. Minä itkin sisälläni ja ajattelin, että pakko nämä on kokeilla, mutta samaan aikaan katsoin, että siinä! siinä meillä on mitä täydellisin Chowi; saa raukka kipeää, mutta ei puhettakaan, että näykkisi tai murisisi. Miten voikin olla, että kaikista maailman Chowi-ihmisistä me saamme elää juuri tuon suloisuuden kanssa! 💗

Miia sulki pois aivokalvontulehduksen, punkkiperäiset sairaudet. Katsoimme läpi rangan röntgenkuvat, jotka nekin olivat puhtaat. Veriarvot, kuume ja tulehdusasrvot niin ikään olivat kunnossa. Kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta mistään ei mitään hälyttävää löytynyt. 
Päätimme yhteistuumin, että seuraavalle viikolle tilaamme Dominolle ajan Vantaan Aistiin, jossa tehtäsiin magneettikuvaus. Tämä kertoisi rangan tilasta enemmän; mahdolliset välilevyn pullistumat, jotka ovat pehmytkudosta, kun eivät näy röntgenissä. 

Viikonlopuksi Miia kuitenkin vielä antoi Dominolle keskushermostoon vaikuttavaa rajua särkylääkettä. Lääke on opiaattipohjaista ja siihen on vaara jäädä koukkuun, joten käyttö on vain hyvin lyhytaikaista. Lääke rauhoittaa ja rentouttaa lihaksia. Jo hierojalla meillä oli puhetta, että saattaa olla, että Domino on jännittänyt kipujensa takia kipupisteen ympärillä olevia lihaksia niin, että lihasjumi on niin massiivinen, ettei se Rimadylilla aukea....
Rajun lääkkeen sivuvaikutus on koiran alituinen laulaminen..... Kiitos vaan paljon....

Eilen, lauantaiaamuna meillä rapsutettiin takatassulla korvaa ensimmäisen kerran lähes kahteen viikkoon! Koko Domino myös heilui päästä häntään sakka, kun ravisteli itseään rapsutuksen päätteeksi! Aitauksesta hakiessa hyppäsi; löi tasut maahan ja kutsui leikkiin!

Nyt ne tuolla paremman puoliskon kanssa katsovat yhdessä tv:tä. Ei mitään kotimaista, koska Domino laulaa alituiseen niin mahtipontisesti, ettei tv:n ääni kuulu läpi. 
Nyt näyttäsi siltä, että raju kipulääke aukaisi lihasjumit ja saamme perua Vantaan ajan. 

Kaikesta sydämestäni toivon, että tämä kahden viikon koettelemus oli nyt tässä... Huominen lääkkeetön päivä näyttää suuntaammeko kohti Vantaata. Ihanaa on ollut saada teiltä kaikilta Dominon ja Daimin seuraajilta tsemppiviestejä. Usko on ollut välillä vähän koetuksella, mutta silti koko ajan on ollut luottavainen olo, että lähellä on taitavia ammattilaisia, jotka ovat valmiita auttamaan. Sanomattakin on selvää, että tämä on taas sellainen tapaus, joka saa taputtamaan itseään olalle, kun sekä me itse, että kasvattaja on ollut 100% vakuutuksen oton kannalla.
 
Mukavaa sunnuntaita Juuri Sinulle! 
💗

maanantai 14. tammikuuta 2019

Paljon Onnea Domino 3 vuotta!

Oi, miten aika rientää! 
Juuri vasta luimme facesta, miten olit syntynyt ja sitten tulikin se hurja lauantai 20. helmikuuta 2016, kun tapasimme Sinut ensi kerran! Niitä fiiliksiä voi lurkata täältä!
Nyt täytät jo kokonaista kolme vuotta!



Paljon Onnea Rakas Domino! 
Olet muuttanut elämäämme niin sanomattoman paljon! Olet jokapäiväinen päivänpaisteemme. 
Kauan sinua odotettiin. Jokainen kanssasi vietetty päivä on ollut odotuksen arvoinen ♡


lauantai 8. joulukuuta 2018

Jouluhommia

Eilen illalla pystytettiin keittiöön yhtäkkiä korttipaja. 
Olen napsinut kirppareilta edullisesti erilaisia koristepapereita ja eilen niistä sitten väsättiin kolmioina kuusia valmiisiin korttipohjiin.  
  Vähän jäi mielestäni liian valkoinen fiilis näihin, mutta kun ei nyt punaista kartonkia vielä taustaksi tähän hätään mistään löytynyt, niin näillä mennään nyt tämä joulu. 
 Mukavasti kului lauantai-ilta näiden parissa. 
Makutuomarina papereiden valinnassa toimi Daim, joka on silminnähden kesän jälkeen rauhoittunut. Ikää on nyt vuosi ja seitsemisen kuukautta, Daim on tällä erää antanut periksi vallanhaussaan elellen aika pitkälti Dominon sääntöjen mukaisesti. 

Dominolla on oma elämä; oma ruhtinaallinen muista piittaamaton elämäntapa. Hän on niinkuin itse haluaa. Silloin kun hän haluaa olla kanssamme, hän kyllä on, mutta on silti pidättyväinen ja enemmän omissa oloissaan. 
Daim sen sijaan voisi olla kanssamme ihan koko ajan. Hän on vieressä, sylissä, kerjäämässä rapsutuksia; aina siellä, missä tapahtuu. Hän on sillä tavalla vielä paljon pentuisempi. Ja näin joku mainitsikin joskus, että toinen Chowi elää pentuisempana pidempään, koska se ymmärtää,että vanhempi kyllä hoitaa aikuisen koiran hommat. 
Daimia ei ole sosialistettu alkuunkaan yhtä paljon kuin Dominoa. Hän on hyvin perhekeskeinen. Juoksee pakoon vieraiden silityksiä tai jopa haukkuu vieraille. Domino menee melkeinpä kaikkien luokse häntä heiluen onnellisena uudesta tuttavuudesta. 
Monessa suhteessa D:t ovat kuin yö ja päivä. 
Täällä pestään nyt yhtäkkiä ensi viikolle pyykit puhtaiksi ja valmistaudutaan sitten Solina-kuoron jouluiseen konserttiin, joka pidetään Lakeuden Ristissä tänään kello 15. Tällä kertaa pidän huolen siitä, että muistan ottaa mukaan nessuja; on sen verran ihana tapahtuma, että kyynel varmasti taas tulee silmäkulmaan. 
Voi hyvin! 

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Erilainen Domino

Ollaan koulussa mietitty kivaa tapaa opetella isoja lukuja toiminnallisen matikan kautta. 
Pinterestissä tuli tällainen peli vastaan ja siitä se idea sitten lähti. 
Peliin tein mallin  mukaisesti 12 korttia Excelissä. Korttien saajan toive oli, että kortteja koristaisi ja motivaatiota nostaisi Kimi Räikkönen. Sattumalta netistä löytyikin hyvä kuva Kimistä peukkua näyttämässä. Pinterestin pelin eläinten tilalle siirtyi siis Kimi. 
Meillä tuleva pelaaja osaa luvut esimerkkipeliä pidemmälle, joten numeroita jatkoin aina miljooniin saakka. 
Peliä voin kasvattaa vielä myöhemmin muokkaamalla viimeistä korttia, jossa viimeisenä kysytään, että kenellä on hyvä mieli. 
 Kun ylimääräistä aikaa taas jostain tulee (heh, heh), niin ajattelin muokata Dominoa niin, että sanallisen kohdan tilalle tulisikin luku palikkamuodossa. Näiden palikoiden kohdalla haastetta asettaa tuo kyllä miljoonaan asti pääseminen. 
Periaatteessa pelejä voisi olla monia erilaisia riippuen siitä käytetäänkö numeroita, sanallista, laskua tai palkkimallia luvun esittämiseen. 
Kimin korttien takapuolelle lätkäisin sattumanvaraisesti isoja lukuja. Taustapuoli toimii läksynä luvun sanallisen esittämisen tai yhteen- tai vähennyslaskujen muodossa. 

Kun lukee tai kuuntelee ihmisiä monilta eri aloilta, on monien huulilla työn positiivisena puolena se, etteivät päivät ole toistensa kaltaisia. Erityisluokalla jokainen päivä on erilainen. Erityinen. 
Lämmin tunnelma tulee jo siitä, kun kohdataan, mutta esimerkiksi tämä peli toi erityistä iloa saajalleen. Iloa se tuotti myös minulle; se oli mukava tehdä, mukava antaa ja mukava huomata, miten isot numerot tuntuivat oppilaasta kivalta jutulta! Oppilaita, jotka eivät vielä näin suurten lukujen parissa puuhaile, se mahdollisesti motivoi pinnistelemään ja opettelemaan ahkerasti. 

Ideaa saa vapaasti kopioida

lauantai 1. joulukuuta 2018

Ilouutisia!

Suurista suurin ilouutinen on tietenkin se, että olemme saapuneet Joulun Aikaan! 
Takana on kuukausi marraskuuta. Silloin meillä laitetaan pikku hiljaa, tavara kerrallaan kotia joulukuosiin. Itselläni joulumielen saa ehkä eniten aikaan se tunne, kun aamuhämärässä hipsin keittiöön. Ikkunoilla loistavat jouluvalot ja ilman täyttää hyasintin tuoksu. Aamukahvi on ihan parasta kynttilänvalossa. 
Suuri ilouutinen on myös se, että ensimäisen kerran olemme yhdessä tyttäreni kanssa leikanneet Chowiemme kynnet. Meille tämä on iso asia, ja se helpottaa suuresti arjen pyöritystä. 
Domino pentuna kiljui suoraa huutoa niin, että Prismaan asti kuulivat, kun harjasimme sen turkkia tai yritimme leikata pikkuruisia kynsiä. Sillä oli taito kiljahtaa juuri silloin, kun painoin kynsisakset kiinni, niin että minä koin satuttaneeni sitä.  Ajan kuluessa nuo kiljahdukset ajoivat asiansa ja minä en enää saattanut painaa leikkureita kiinni. Saatoin olla siinä sakset hollilla vaikka ja kuinka kauan, mutta leikata en pystynyt. 
Eikä tuo kiljunta mihinkään loppunut, kun kävimme Faunattaressa tai Lemmikkihotellilla kynsihuollossa. Ihan samalla tavalla Domino sielläkin huusi; niinkuin hengestään olisi ollut pääsemässä! 
Nuorempi Daim on aina antanut leikata kyntensä ihan huomaamatta. Häntä se ei häiritse niin ollenkaan!   
Nyt päätimme tyttäreni kanssa yhteistuumin, että "peukkukynnet" napsaistaan vaikka mikä olisi. Minä toimin henkisenä tukena ja tyttäreni leikkaajana. Yllättäen peukkukynsien lähtö ei hetkauttanutkaan Dominoa. Koitimme seuraavaa kynttä ja Domino katseli tassuaan poisvetämättä ihmetystämme. 
Lopulta olimme leikanneet kaikki kynnet, eikä ilollamme ollut rajaa! 
Dominosta on ehkä kehkeytynyt aikuinen; tammikuussa täytetäänkin kokonaista kolme vuotta.
Oli tämä sellainen rajapyykki, että tänne se täytyi muistiin saada. 
Mani- ja Pedikyyrimyönteistä päivää myös Sinulle!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Tilkka joulua

Kuulen uneeni maiskutuksen. Jos unessa voisi hymähtää, pyytäisin, että "nuku nyt, anna sen olla!". Ääni jatkuu jatkumistaan. Jotenkin sitä uneen vaistoaa, ettei aamun herätys ole vielä lähellä. 
Nousen horroksessa ylös. Valoja päällelaittamatta kävelen kodinhoitohuoneeseen, kopeloin rottinkilokerikosta hunajavoiteen, ylälaatikosta pesussa parinsa menettäneen sukan. 
Keittiön lattialla maiskutus senkun jatkuu. 
Pimeässä löydän tassusta märän kohdan. Arpikudosta ja karvatonta ihoa. "No, eipä ihme, että kutittaa". Hunajavoidetta tilkka ja sukka päälle. 
"Tilkka", miten siitä on tullut viime aikoina muotisanani. "Otappa NiinaPetteri tilkka salaattia, leikkaapa TimoSusanna tilkka huopaa..." 
Hunajavoidetta ei oikeasti ollut kuin tilkka, mutta sekä minä että Domino tiedämme sen auttavan. Rauhoittunut leijonamieli jää kylkiasentoon keittiön lattialle, minä suunnistan kohti tyynyäni. 
Unta, saanhan vielä jatkaa unta....

Aamulla sängyn jalkoopäässä vinkuu yksisukkainen leijona. Kellon herätykseen on muutama minuutti aikaa. "Ihan kohta, anna nyt tilkka vielä armonaikaa!".
Vingunta on kirinyt myös eteisessä lepäävän pikkuleijonan uneen. Ehkäpä ärsyyntyneenä herätyksestä se venyttelee ja haukottelee, mutta nousee kuitenkin ja löntystää sängynpäätyyn. Hyppää sänkyyn vinkumaan ja pökkimään tassuillaan; " Nouskaa jo, on aika herätä!". 
Yksisukkainen säestää lattialta; "Hyvin menee, kyllä ne kohta nousevat!". 
Tilkka vinguntaa herättää meidät joulukuun ensimmäiseen aamuun. 
Keittiön pöydällä lojuu siihen yöllä jätetty hunajavoide. Valkoiset, kauniisti auenneet hyasintit ovat täyttäneet keittiön ihanalla joulun tuoksulla. 
Tilkka kahvia ja odotettu Joulun Aika voi oikeasti alkaa 💗