Huomenta!
Tänään pääsen ilmajoelle kuuntelemaan Koirakorjaajan luentoa. Kerron sitten, mitä sieltä jäi käteen. Tänään on myös se päivä, kun on tasan viikko aikaa Dominon kotiutumiseen.
Nyt jaan teille mukavan tarinan, joka on kirjoitettu tällä meidän alueen murteella.
Mukavaa päivää sinulle!
Hulta ja Samppa
No, viimmeen se Hulta sittej joutuu oikeen sellaasehen pyörälavittahan, jota liikuteltihin
käsin siitä kummien päältä pyörittelemällä. Tottahan soli ainollu vähä sellaanen tyskälihaanen, eikä juurikaa ottanu juoksuaskelta jousei aiva pakko ollu.
Mutta viimmevuosina ne jalaat sitte pikkuhiliaa meni aina vain huonommaksi, kunei enää
tarvinnu lehemänkää alle taittua.
Mutta Samppa se viä käveli poistiehensä, vaikka kovaa sekij jo klemppas etukumaras, ja
aroosti vasenta lonkkaansa, tottahan siäkiv varmahan joku kulumavika oli. Soli ainollus sellaanen luiseva ja laihankarppi, eikä suuremmin vaivojansa valittanu.
Nyssitte oli se aamu, ku Hultalloli se lääkäriaika, ja noli jo aijjoos tilannup Pentiltä kyytin, kus soli jo ennestänsä tuttu, ja silloli sellaanen isoo auto, johonka tuo Hultankip pyörärekkules mahtuu.
Ensim mentihin tietysti sinne lääkärihin, ja sieltä sitte risettien kans atteekihin, jokoli osuukaupan kans samoos tiloos. Pihalla Samppa kuhaa Pentin korvahan, jotta jos se menis tuon Hultan kans atteekihin, kus sillä ittellä oli vähä muuta tekemistä. No Hulta päriäs atteekis yksinki, eikä Pentti viittiny kieltää ku Hulta pyyti sitä sillaikaa hakemahan pari pakettia Kultamokkaa, kus soli tarioukses.
Kup Pentti tuli Hultan kans auton työ, niin Samppa jo orotteli auton takana, ja niil
lähärettihin kotiappäin. Entiässitte tykkäskö Samppa niin kovaa siitä kotiappäim
menosta, kus se rupes taas kovaa seliittämähän sitä, kussoli nuorempana ollu
pohojaases tukkisavotas, ja kuinka kovaa sieloli parahat miehet tienannu.
Sitte se yhtäkkiä havahtuu, ja sanoo Pentille jotta ”Eksä kuule Pentti viittisi ajaa
tuon Urhon pihan kautta, kum mullolis sille vähä asiaa?”. No, Pentti arvas Sampan
asian, ja sanoo jottei näillä kelan kyytiillä saap poiketa kut tarpehellisille asioolle, se
tiesi vanhastansa, jottei sieltä Urhon tykyä olsin niiv vail lähärettykää.
No, lääkärireisu tuli kumminkit teheryksi, ja kumpakis sai omat lääkkeensä, ja
elämä oli taas kutakuinki uomihnansa.
Tarinan on kirjoittanut kauhajokinen Martti Hautamäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!