Odotus jatkuu....

Viesti Kennel Chowtastic's:n Kirsiltä koskien Bellaa, mullisti arkeamme aika lailla. Hymyilyttää, miten vakaasti olimme ajatelleet, että meille tuleva pentu olisi uros, pitkäkarvainen ja vaalea. Bellan myötä uskaltauduimme ajatukselle arjesta neitipennun kanssa ja ihastuimme tummaan sävyyn. 
Sunnuntaina häkellyksen kourissa vastasin kenneliin, että emme mitenkään voi ottaa Bellaa meille. 
Arvaatteko? Kun maanantai koitti, olin jo soittamassa pojan opettajalle ja kyselemässä, josko Bella sittenkin voisi meille joululomalla kotiutua :)
Puhelun alussa keskusteli ope ja suurta pentukuumetta poteva äiti. Puhelun lopetti kaksi järkevää, vastuuntuntoista aikuista. Toinen heistä pyyhi kyyneleitä poskeltaan. 
Raskain sydämin ilmoitin toistamiseen kenneliin, ettemme voi antaa Bellalle kotia. 

Olemme olleet onnekkaita, kun olemme saaneet seurata Bellan kasvua facebookin kautta. Ajatuksemme ovat päässeet valloilleen niinkin paljon, että olemme unelmoineet jo jopa sellaisesta hetkestä, että meillä täällä vilistäisi pentue. Ystäväni kommentoi, ettei ikimaailmassa pystyisi kotiuttamaan pentuja. Kyllä minäkin muistan, miten jäimme tätini ja pienen chihuahuan pennun kanssa matkahuollon pihaan odottamaan linja-autoa. Bablon kasvattaja kaarsi autollaan edestämme ja takapenkillä itki minunikäiseni tyttö. Hän oli nähnyt Bablon ensihetket, hoitanut ja nyt antoi sitten pois. Uskonpa, että hän olisi välittömästi antanut silloisen tuhatlappusen pois, jos olisi saanut pennun takaisin itselleen. 

Niinkin pitkällä olen tämän pentue-haaveen suhteen jo käynyt, että kennelliiton sivuilta olen syynännyt kasvattajan peruskurssia. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun parilla viikolla myöhästyin lähialueen kurssista. Harmittaa; nyt kun aikaa vielä olisi ollut siellä istua :)
Nuori mies hyvin istuvassa slim-fit kauluspaidassaan aamutv:ssä meinaa, että                 huomenna saataisiin lunta....

Myös Lundbyyn on saapunut koiraystävä :)