Bella

Vietimme sunnuntai-iltaa katsellen Voitolla yöhön-ohjelmaa. Minä ja mukulat sulassa sovussa sekaisin meidän vanhempien sängyssä. Hätkähdin puhelimen piippaukseen. 
"Moi, oletko sinä se, joka laittoi kyselyä syyskuussa chowi pennuista? Minulla vapautui juuri musta narttupentu varauksesta."

Olin juuri noin kuukausi aiemmin lähetellyt meiliä sinikielen sivuilta löytyneille kasvattajille. 

Viilasin kesän aikana tervehdyskirjettä pitkään ja hartaasti. Lapset odottivat ja kyselivät, olinko jo lähestynyt kasvattajia. Minä vain viilasin ja viilasin. Halusin, että kirje on täydellinen, että se kertoisi pitkästä ja vakavasta harkinnasta, toimenpitestä, joita pennun tulolle on tehty. Minä niin toivoin, että osaisin kirjeessä vakuuttaa meidän olevan hyvä perhe, jolle pennun uskaltaisi antaa.  
Minun lapsuudessani läheteltiin kirjeitä. Meidän luokan Risto keräsi postimerkkejä ja meistä tytöistä oli kiva kiusoitella häntä yhä uudelleen ja uudelleen kysymällä, minkä maan postimerkissä luki "Helvetia". Risto vastasi asiantuntevasti aina; " Se on Sveitsi." 

Minun lapseni eivät lähettele kirjeitä. Heidän puhelimissaan on sovellukset meileille. Meili lähtee, piippaa ja siihen vastataan. 

Syyskuussa viimein lähetin viilaamani kirjeen matkaan. Muutamille kasvattajille per päivä. Kerroin lapsille, että nyt on verkot laskettu; saalista odottellaan. 
Minun lapseni. Heidän käsityksensä meileistä. Lähtee, piippaa, vastataan. 
Ei vastausta. Seuraava päivä; ei vieläkään vastausta. 
Jossain vaiheessa ymmärsin. Kuten vakka kantensa valitsee; valitsee myös koira omistajansa. Annetaan aikaa, aikaa ja aikaa. Ihan kuin annoimme aikaa myös hoito-Everstille ja odotus palkittiin!

Ja sitten kesken Voitolla yöhön-ohjelmaa, puhelin pippaa ja meille tarjotaan tummaa narttupentua!

"Mutta, kun eihän se käy! Mutta, kun nimenomaan kirjoitin tarkasti viilatussa tervehdyskirjeessäni, että poikamme on allergialuokalla, emmekä voi antaa pennulle kotia kuin vasta keväällä 2016! Mutta kun meillä oli niin selvät sävelet, että pentu on vaalea, pitkäkarvainen; juuri kuin Eversti!" "Miten elämä nyt heittää meille tekstin tummasta neiti-pennusta!!"

Ja tiedättekö, kun maanantai koitti, tuo tumma pentu oli totaalisesti sukeltanut syvälle sydämeni kätköihin. Ravistellut pelkän ajatuksen voimalla tulevaisuudensuunnitelmat ihan uusiksi. 
                                  JOSPA SITTENKIN?!?

                    Pikkuinen söpöliini; Bella, kävi luonamme vain ajatuksena. 
                                             Mutta Hän mullisti kaiken! 

                             Chowtastic's Black as Night Bella, Kennel Chowtastic's. 
                                                             Kuva Kirsi Kujanpää.