lauantai 26. tammikuuta 2019

Kaksi -einiinkivaa- viikkoa tammikuussa 2019...

Tarkalleen kaksi viikkoa sitten istuimme paremman puoliskoni kanssa juurikin tämän saman pöydän ääressa, joimme aamukahvia ja seurasimme aitauksessa aamuasioillaan olevia Dominoa ja Daimia. 
Olimme odottaneet Dominolle juoksuja joulusta saakka. 
Siinä aloimme sitten miettimään, että tuloillaan ovat, kun neiti pönöttää koirankopin terassilla kuin patsas. 
Juotiin siinä kuppi jos toinenkin kahvia, ja pikku hiljaa alettiin ihmettelemään, kun neiti seisoa pönöttää vain, aika mukavasta pakkasesta piittaamatta. Lopulta hain Dominon sisään, kun kutsuilla ei sisään tullut. 
Ihmeellinen oli koko päivän, mutta ihmeellinenhän aina on, kun juoksut ovat tuloillaan. Siitä sen kummemmin sitten huolestuttu. Vähän kyllä mietitytti, kun juoksuille ominaista tuoksua ei erittänyt. 

Illemmalla sitten jonnekkin ohjasin, ja kun kaulasta käänsin menosuuntaa, niin vingahti mulle. Vingahti myös, kun halusi esikoisen sänkyyn nukkumaan, muttei hypännyt, ja minä sen etutassut nostin sängyn reunalle. 
Siitä ne vingahdukset siten alkoivatkin; Daimin piti kaukana itsestään pienellä, ihan tavallisuudesta poikkeavalla murinalla, Daimin ohikulkiessa niin, että ihan vain hipaisi toisen kylkeä, vingahti taas. Lenkin jälkeen läähätti kieli punaisena,muttei mennyt juomaan! Huomasimme, ettei laske päätään alas. Nostimme kupit ylemmäs ja juominen sujui. 

Alkuviikko meni seuraten. Keskiviikkoillalla olo sitten romahti niin, että kaivoin vanhastaan jääneen särkylääkkeen esiin ja sain sen nakinpalalla alas. Särkylääkkeen jälkeen maistui sitten taas ruokakin oikein toden teolla. 
Torstaille saimme ajan Evidensiaan. Mun moka totaalisesti, että Domino oli vielä särkylääkepöllyissä! En voinut ymmärtää, että antamani särkylääke vaikutti 24h. Lääkäri oli ok, tutki ja huolehti, mutta Dominohan oli kuin maailman valtias, koska kipuja ei lääkkeen ansiosta juurikaan ollut. Diagnoosina luki "Lihakset ovat kireähköt oikealla puolella selkää ja niskaa, todennäköisesti taustalla pehmytkudosvamma". 
Dominon hoidoksi annettiin Rimadylia pitkähkö kuuri. 

Kun keskiviikkoillalla antamani särkylääkkeen vaikutus loppui, loppui se kuin seinään! Domino romahti niin, että Rimadylin antaminen oli todellinen haaste.Tabletti on muka hyvänmakuinen ja monet sen kuulemma syövät parempiin suihinsa ( mitä ihmettä tuokin sanonta merkitsee?!? ) Meillä ei. Murskasin öljyn sekaan ja siinä öljysekamelskassa me oltiin sitten kaikki; minä Domino ja tytttäreni! Tätä sotkua jatkuikin sitten monen monta päivää....
Rimadyl oli mieto ja Domino oli kuurin ajan kipeä, mutta me muka nähtiin joka päivä pientä parannusta kunnossa. Päivölän Faunattaresta saimme vinkin koirahieroja-Marikasta. Hänen luokseen Kitinojalle suunnistimme sitten seuraana keskiviikkona. Tmi Maipro:ssa Domino sai Laser-hoitoja koko selän alueelle. Hieroa ei vielä voinut, koska niska ja selkä olivat lähes kauttaaltaan kuumottavat; tulehdustilassa. 
Rimadylia oli tähän mennessä Dominolle syötetty jo pitkä tovi. Kyllä alkoi meistä jo jokainen miettiä, että mikä ihme on, kun ei neitin olo parane! 
Maiprosta kotiin ajallessa, soitin taas kerran Evidensiaan. Halusin aikaistaa seuraavalle tiistaille sovittua aikaa. Niin järkyttäviä kun menneet päivät olivat olleetkaan, sai tämä soitto kyllä uskomattoman hymyn kasvoilleni: 

-Evidensia, miten voin auttaa? 
-No, minä meiltä moi! Kuule, oisko huomiselle yhtään vapaata aikaa? 
-Katsotaanpas Seinäjoen tilannetta....Juu, kyllä löytyy. Ja sinun nimesi oli...?
-Minä vaan...On siellä kaikki tiedot ok. 
-No niinpäs näkyykin olevan👍. Tuota KENELLE NÄISTÄ CHOWEISTA aika laitetaan?

-Täh? (Kielipoliisi heräsi; MITEN voi kahdesta kysyä, että "kenelle näistä"??? Mulla on KAKSI Chowia....!!!!!!!
-Ai niinkö 🤔 Täällä kyllä on kirjattuna sulle KOLME ChowChowta....
-TÄH?!? 
-Juu-u... KOLME......Eversti, Domino ja Daim...
-Huh! Mä jo ehdin pelästyä! Eversti oli meillä VAAN HOIDOSSA, kun kävin sen kanssa. 

 Naurettiin siinä sitten paremman puoliskon kanssa, että maailmankaikkeus siellä taas meidän kustannuksella vitsailee; " vielä nyt tähän kolmas! Ja Pöh! Kahdenkaan kanssa pärjätä!! " 

Perjantaina tassuttelimme taas Evidensiaan. Olin nyt viisammpi ja Domino oli lääkkeettä keskiviikosta saakka. Miten ihanaa olikaan päästä omalääkäri Miian luokse. Melkein purskahdin kyyneliin nähdessäni hänet! Olin jo niin väsynyt Dominon jatkuvaan kipuun ja kunnon paikallaan junnaamiseen; oli kulunut puolitoista viikkoa, eivätkä mitkään keinot olleet merkittävästi kohentaneet Dominon oloa. Tiesin, että tällä kertaa emme lähtisi kotiin tyhjin käsin. 

Dominon ja Miian tapaamiset ovat pentuajasta saakka olleet lämpimiä ja sydämellisiä. Toisin oli nyt. Domino ei mennyt tervehtimään, ei heiluttanut häntää; hän oli silminnähden kipeä. 
Oli uskomatonta, miten Domino antoi Miian taivutella itseään vaikka ja kuinka solmuun; päätä taakse ja sivulle, eteen ja alas ja sivulle. Vinkui raukka ja sai kipeää. Minä itkin sisälläni ja ajattelin, että pakko nämä on kokeilla, mutta samaan aikaan katsoin, että siinä! siinä meillä on mitä täydellisin Chowi; saa raukka kipeää, mutta ei puhettakaan, että näykkisi tai murisisi. Miten voikin olla, että kaikista maailman Chowi-ihmisistä me saamme elää juuri tuon suloisuuden kanssa! 💗

Miia sulki pois aivokalvontulehduksen, punkkiperäiset sairaudet. Katsoimme läpi rangan röntgenkuvat, jotka nekin olivat puhtaat. Veriarvot, kuume ja tulehdusasrvot niin ikään olivat kunnossa. Kaikki mahdollinen tutkittiin, mutta mistään ei mitään hälyttävää löytynyt. 
Päätimme yhteistuumin, että seuraavalle viikolle tilaamme Dominolle ajan Vantaan Aistiin, jossa tehtäsiin magneettikuvaus. Tämä kertoisi rangan tilasta enemmän; mahdolliset välilevyn pullistumat, jotka ovat pehmytkudosta, kun eivät näy röntgenissä. 

Viikonlopuksi Miia kuitenkin vielä antoi Dominolle keskushermostoon vaikuttavaa rajua särkylääkettä. Lääke on opiaattipohjaista ja siihen on vaara jäädä koukkuun, joten käyttö on vain hyvin lyhytaikaista. Lääke rauhoittaa ja rentouttaa lihaksia. Jo hierojalla meillä oli puhetta, että saattaa olla, että Domino on jännittänyt kipujensa takia kipupisteen ympärillä olevia lihaksia niin, että lihasjumi on niin massiivinen, ettei se Rimadylilla aukea....
Rajun lääkkeen sivuvaikutus on koiran alituinen laulaminen..... Kiitos vaan paljon....

Eilen, lauantaiaamuna meillä rapsutettiin takatassulla korvaa ensimmäisen kerran lähes kahteen viikkoon! Koko Domino myös heilui päästä häntään sakka, kun ravisteli itseään rapsutuksen päätteeksi! Aitauksesta hakiessa hyppäsi; löi tasut maahan ja kutsui leikkiin!

Nyt ne tuolla paremman puoliskon kanssa katsovat yhdessä tv:tä. Ei mitään kotimaista, koska Domino laulaa alituiseen niin mahtipontisesti, ettei tv:n ääni kuulu läpi. 
Nyt näyttäsi siltä, että raju kipulääke aukaisi lihasjumit ja saamme perua Vantaan ajan. 

Kaikesta sydämestäni toivon, että tämä kahden viikon koettelemus oli nyt tässä... Huominen lääkkeetön päivä näyttää suuntaammeko kohti Vantaata. Ihanaa on ollut saada teiltä kaikilta Dominon ja Daimin seuraajilta tsemppiviestejä. Usko on ollut välillä vähän koetuksella, mutta silti koko ajan on ollut luottavainen olo, että lähellä on taitavia ammattilaisia, jotka ovat valmiita auttamaan. Sanomattakin on selvää, että tämä on taas sellainen tapaus, joka saa taputtamaan itseään olalle, kun sekä me itse, että kasvattaja on ollut 100% vakuutuksen oton kannalla.
 
Mukavaa sunnuntaita Juuri Sinulle! 
💗

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kommentti piristää päivää!