Menneen viikonlopun ChowChow-yhdistyksen järjestämä jalostusseminaari Ojakkalassa nosti pintaan monenlaisia mietteitä.
Kaiken a ja o oli se, että viikonloppu oli ihan vain mun omaa aikaa.
Perheenäidille periaatteessa suotavaa ja ansaittua, mutta olalla piipittäviä piruja, jotka marmattivat kotona jo odottavista ja viikonlopun aikana yhä enemmän lykkääntyvistä ja kertyvistä töistä, oli kyllä merkittävissä määrin huomattavissa.
Kotiin palatessa oli ihana huomata, miten perhe oli laittanut hiat heilumaan. Trampoliini oli purettu ja rippijuhliin hommattu pingispöytä oli talvisäilötty. Pyykkiä oli pesty ja sängyt pedattu. Ehkä täällä ihan selvittäisiinkin hengissä ilman iänikuista marmattamistani.
Viikonlopun majoituin Nuuksion hotellissa. Paikan valintaan vaikutti Ojakkalan läheisyys ja huomattava huokeus. Suuria vaatimuksia ei juurikaan ollut; kuuma suihku, puhdas peti ja perus aamupala. Nämä kriteerit täyttyivät Nuuksiossa vallan hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ympäröivä luonto suonut aivan ihanan elämyksen. Puhumattakaan siitä, jos D&D olisivat olleet mukana. Ihanat lenkkimaastot!
Kun ottaa huomioon, että meillä "kaikki" on alkanut vasta maaliskuussa 2016, niin olinhan minä nyt siis niin vihreä tomaatti siellä luennoilla kuuntelijana, kuin olla ja voi.
Konkareilla oli mielipiteitä; minä olin totaalinen kuunteluoppilas.
Ja totaalisesti siis hyväksyn tämän asetelman.
Kuitenkin kotiin ajellessani... oli mulla sellainenkin ajatus, että prk, ei sulla oo oikeutta mun ajatuksia ja mielipiteitä talloa!!
(prk ei tarkoita tässä purkkia, vaan eteläpohojalaasta voimasanaa)
Tästä päästäänkin Juha Kareksen sunnuntain luentoon,
jossa vahvana tuli esille se, että tee omaa juttuasi, äläkä piittaa toisten sanomisista. Pidä pääsi! Vahvasti yhteistä Kareksella ja lauantaina puhuneella Kennelliitton Kirsi Sainiolla oli se, että älä yritä kontrolloida muiden tekemisiä. Tee omaa juttuasi. Sainio antoi todella syvälle iskeytyvän, yleispätevän hetken puhuen siitä, miten toinen tekee niinkuin tekee, etkä sinä pysty hänen tekemistään estämään tai oikeaksi muuttamaan. Ja mikä sitten on edes yleispätevästi "oikea". Harmittavaa, ettei noita luentoja saa äänikirjoina. En ehtinyt luonnollisestikaan kirjoittaa pitkää ajatelmaa ylös, kun olin siitä niin haltioitunut ja nyt en saa sitä enää palautettua mieleeni. Muistoon jäi vain fiilis siitä, miten päänsisäisesti nyökyttelin ja hoin, että "nii-in" " juuri niin".
Kirsi Sainio ja Juha Kares olivat luonnollisesti minulle uudet tuttavuudet. Sainio puhui korkealta ja kovaa. En ymmärtänyt...monia asioita, mutta miten hienoa kuunnella ihmistä, joka sielunsa palolla kertoo ja jakaa tietämystään. Sainio oli nainen, josta kilometrin päähän loisti ammattitaito, viisaus ja arvostus omaa alaa kohtaan, ylpeys tehdystä työstä.
Samat piirteet osuvat ja upottavat myös Kareksen. Laaja tietämys, kokemus, ammattiylpeys.
Ja siinä ne meidän edessämme luennoivat. Puhuivat vuosikymmenistä. Ja aikaansaannoksistaan.
Ja minä mietin, että mitä minä olen saanut aikaan? Missä ovat minun vuosikymmenteni aikaansaannokset?
"Aiotko sä kasvattaa?"
En , en aio.
Viikonlopun jälkeen se ajatus on hyvin vahva.
En aio kasvattaa, en jalostaa.
Mutta aion, jos Luoja suo ja kaikki menee hyvin, suoda Dominolle mahdollisuuden olla emä.
Aion suoda meidän perheelle mahdollisuuden kokea Dominon raskauden, pennuttamisen ja pienten tassujen äänet meidän omassa kodissa.
Aion antaa mahdollisuuden ihanille uusille ainutlaatuisille kokemuksislle ja ikimuistoisille muistoille.
Mitä jalostamiseen tulee, niin sitä teen tuossa keittiön lasivitriinissä, jossa GreenGaten astiat vaihtuvat vuosien saatossa yhä kauniimpiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti piristää päivää!